Pariterapia eron jälkeen

Parisuhdeterapia oli meillä silkkaa teurastusta. Kokemus suoraan helvetistä.
En suosittele kenellekään.

Edes se ns. terapeutti ei kertonut totuutta terapian tarkoituksesta.
Sinne muka mentiin korjaamaan ja keskustelemaan
Äkkiä selvisi noin 10 minuutissa, ettei tarkoituksena suinkaan ollut korjata mitään, vaan helppo ero maksajalle.
Omat kommentit sivuutettiin kokonaan
Pask... satoi päälle ettei mitään rajaa.

Ainoat positiiviset kokemukset koettiin 2 minuutissa, kun terapeutti kysyi, onko alkoholilla osuutta eroon? Olenko väkivaltainen?

Vaimon pettämiset, tai juomiset, eivät olleet yhtään kiinnostavia terapeutista.

Terapiat on diibadaabaa ja naisia varten, kun haluavat jauhaa ja löpistä turhia asioita, uhriutua ja saada myötätuntoa. Se on AINA mies syyllinen kaikkeen. Tämän olen kuullut liian monen miehen suusta, jotka ovat leikkimiseen suostuneet menemään mukaan. Se on kuin avioero-oikeudenkäynti. Mies on maksaja AINA kaikessa.

siinäpä pari katkeraa esimerkkiä,huomautan ,että ihan onnistuneitakin terapioita löytyy ja yhteinen ongelmien ratkaisukyky ja yhteinen taival.terapeuteissa on eroja mutta niin myös siinä odottaako saavansa kaiken tarjottimelta ja menee sinne vaan purkamaan omat paskansa vai haluaako oikeasti ymmärtää myös sitä toista osapuolta.

Kuulostaa samalta kuin söis e-pillerin positiivisen raskaustestin jälkeen....

Aikoinaan, nuorena kollina, yhden jo päätetyn eron alkumetreillä olisin halunnut mennä pariterapiaan silloisen puoliskon kanssa, mutta hän ei kokenut sitä omakseen joten ei menty. Kun ero sitten aktualisoitui tosissaan, menin yksin ns. pariterapiaan, jota voisi ennemminkin kutsua eroterapiaksi.
Koen saaneeni hyvin vastinetta rahoilleni, sain purkaa tuntojani, mutta samalla terapeutti haastoi hyvin ajattelemaan toisen osapuolen näkemyksiä milloin mihinkin sekä sitä, tulkitsinko omaa toimintaani suhteen aikana riittävän neutraalisti. Sanoisin, että opin paremmaksi kumppaniksi seuraavaan suhteeseeni, miksei myös yleisemmin paremmaksi ystäväksi.
Mutta kaikki riippuu omasta vastaanottavuudesta ja terapeutista, yhtälö ei ole helpoin mahdollinen.