Sanotaan näin, että vaikka Eino Juhani Rautavaaran sinfonia Angel of light, joka luultavasti ilmentää syvällistä hengellisyyttä Rautavaaran jalostaessa jatkuvasti kohtaamana enkelikokemukset laadukkaasti musiikiksi, ei ainakaan minusta tavoita uusromanttiseksi luonnehdittavasta sävelkielestään huolimatta sellaista pakahduttavaa melodista kauneutta ja suloa kuin vaikka tuo Spotifysta poissaolollaan loistava Meri sinfonian miltei impressionistisen pehmeä ja melodiikaltaan aaltomainen laaja avausosa vaikka myrsky osa lyhyistä motiiveista rakentuukin ja vaikka muut kuulijat saattavat olla kanssani eri mieltä ja Rautavaaran vapaatonaalinen jousikudos lienee hänen sinfonioissaan yleensä polyfonisempi kuin Tuukkasella.
Sanotaanko että Angel of light on hyvin levollista ja rauhoittavaa, kenties meditatiivistakin musiikkia, mutta en millään muotoa saa siitä sellaisia hektisiä kokemuksia kuin Tuukkasen Meri sinfoniasta kokonaisuutena, mutta myös tuosta kiihkeä rytmisestä myrsky osasta, joka ilmentää lähes metafyysistä kauhua, saaden kuulijan hieman liioitellen sanotusti menemään järkytykseltään miltei pois tolaltaan raivoavan meren vaahtopäille nousseiden ja vyöryvinä aaltoina vellovien maininkien näkemisestä, joita musiikki monin keinoin kuvaa, jos hän kykenee eläytymään syvästi musiikkiin, Tuukkasen musiikin herättäessä tällä tavoin ulkoisia mielikuvia.
Sitä minä lisäksi kovasti ihmetelen että miksei esim. Tuukkanenkin kohonnut kansainväliseen kuuluisuuteen, kuten Rautavaara Valon enkelillään, sillä Tuukkasen levytetty meri sinfoniahan on komea ja vaikuttava teos ja sitä paitsi hänhän saavutti olympiahopeaa jo 1948 Karhunpyynnillään ja silti yleisö on tavallaan dissannut hänet, mikä on käsittämätöntä ja sama kohtalohan on ollut Aaltosella, Saikkolalla ja Fordellilla, joiden kaikkien sinfonioita pitäisin Rautavaaran läpimurtosinfoniaa samoin kuin Rautavaaran itselleen problemaattiseksi kokemaansa Arabescataa merkittävämpinä, vaikka soivia ääninäytteitä minulla ei olekaan vertailun vuoksi esittää.
Ehkäpä se vain on näin että tullessaan teoksillaan kuulluksi oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa säveltäjä voi kokea ennen näkemättömän menestyksen, joidenkin laadullisesti jopa korkeampaa luokkaa edustavien säveltäjien saamatta maistaa sitä koskaan, heidän päinvastoin vajotessa samaan aikaan unohduksiin, kuten kävi Saikkolallekin, jonka musiikki joka ei ollut yhtään anakronistisempaa ja epäajanmukaisempaa kuin valon enkeli, vaipui unohduksiin ja säveltäjä erakoitui.
Sanotaanko että Angel of light on hyvin levollista ja rauhoittavaa, kenties meditatiivistakin musiikkia, mutta en millään muotoa saa siitä sellaisia hektisiä kokemuksia kuin Tuukkasen Meri sinfoniasta kokonaisuutena, mutta myös tuosta kiihkeä rytmisestä myrsky osasta, joka ilmentää lähes metafyysistä kauhua, saaden kuulijan hieman liioitellen sanotusti menemään järkytykseltään miltei pois tolaltaan raivoavan meren vaahtopäille nousseiden ja vyöryvinä aaltoina vellovien maininkien näkemisestä, joita musiikki monin keinoin kuvaa, jos hän kykenee eläytymään syvästi musiikkiin, Tuukkasen musiikin herättäessä tällä tavoin ulkoisia mielikuvia.
Sitä minä lisäksi kovasti ihmetelen että miksei esim. Tuukkanenkin kohonnut kansainväliseen kuuluisuuteen, kuten Rautavaara Valon enkelillään, sillä Tuukkasen levytetty meri sinfoniahan on komea ja vaikuttava teos ja sitä paitsi hänhän saavutti olympiahopeaa jo 1948 Karhunpyynnillään ja silti yleisö on tavallaan dissannut hänet, mikä on käsittämätöntä ja sama kohtalohan on ollut Aaltosella, Saikkolalla ja Fordellilla, joiden kaikkien sinfonioita pitäisin Rautavaaran läpimurtosinfoniaa samoin kuin Rautavaaran itselleen problemaattiseksi kokemaansa Arabescataa merkittävämpinä, vaikka soivia ääninäytteitä minulla ei olekaan vertailun vuoksi esittää.
Ehkäpä se vain on näin että tullessaan teoksillaan kuulluksi oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa säveltäjä voi kokea ennen näkemättömän menestyksen, joidenkin laadullisesti jopa korkeampaa luokkaa edustavien säveltäjien saamatta maistaa sitä koskaan, heidän päinvastoin vajotessa samaan aikaan unohduksiin, kuten kävi Saikkolallekin, jonka musiikki joka ei ollut yhtään anakronistisempaa ja epäajanmukaisempaa kuin valon enkeli, vaipui unohduksiin ja säveltäjä erakoitui.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.