Aurinko paistaa ja ahdistaa. Kuinka kauan tätä rahattomuutta vielä jatkuukaan. Pelkään jo haastatteluihin menoa ja jokainen hylkäys vie mielen vielä syvemmälle. Olen alkanut epäillä, että minussa on jotain vikaa. Ehkä onkin?
Olen muuttunut. En pysty olemaan enää positiivinen, ehkä epätoivo paistaa minusta läpi ja jokapäiväinen yksinäisyys on vaikuttanut vuorovaikutustaitoihin. Olen alkanut pelätä muita ihmisiä ja heidän ilkeitä sanojaan (Ei se ole helppoa olla pa ja aina yksin kotona).
Täytyy siis taas yrittää jaksaa.
En kyllä tiedä miten.
Olen muuttunut. En pysty olemaan enää positiivinen, ehkä epätoivo paistaa minusta läpi ja jokapäiväinen yksinäisyys on vaikuttanut vuorovaikutustaitoihin. Olen alkanut pelätä muita ihmisiä ja heidän ilkeitä sanojaan (Ei se ole helppoa olla pa ja aina yksin kotona).
Täytyy siis taas yrittää jaksaa.
En kyllä tiedä miten.
Vastaukset 12
Vanhimmat
anna periksi.Mee haastatteluihin kun niitä tulee,mutta älä syytä itseäs.Niitä paikkoja on hakemassa vaikka kuinka moni,ja joku sinne valitaan,joskus se voit olla sinä.
Tiedän kyllä tunteen kun työssä olijat leimaa huonommaksi ja syyllistää.
Ihan oikeesti,yritä keksiä jotain tekemistä,mihin ei tarvi rahaa,niin saat jotain mielekästä ajankulua.
Minä laukkaan kirjastossa ja kirppareilla.Oon laskenut että saan "tuhlata" kuukaudes 5-15 euroo kirppareihin yhteensä.Meilläpäin on onneksi niitä monta.
En tiedä mikä sua kiinnostais mutta mieti:osaatko piirtää esimerkiksi,lehtiö ja hyvä lyijykynä ei paljoa maksa.Minä en osaa,mutta tunnen yhden joka viihdyttää itteensä sillai.
Sanaristikot on hyvä ajankulu,Vanhoissa lehdissä paperinkeräyksessä on ratkomattomia ristikoita usein.
Koita piristyä,älä anna periksi,muista että oot samassa veneessä tuhansien kanssa,et tosiaankaan oo yksin.
90-luvun alkupuolella jouduin aktiivisesta työnhausta huolimatta olemaan työttömänä 2,5 vuotta. Pahinta oli juuri itseluottamuksen rapiseminen ja ajatusmaailman kyynistyminen, vaikka tiesinkin, ettei vika ollut minussa, vaan siinä, että vuosisadan pahin lama hävitti maasta työpaikat.
Koeta kaikesta huolimatta ajatella positiivisesti, pidä fyysisestä kunnostasi huolta, ja tutkaile sellaisiakin työmahdollisuuksia, jotka eivät heti ensimmäisenä tule mieleen.
Viimeistään parin vuoden sisällä tilanne alkaa helpottaa, kun suurten ikäluokkien eläköityminen kiihtyy.
Tunnusta tosiasiat ja elä tyytyväisenä.
- töitä löyttyy jos löytyy, jos ei niin ei.
Itse olen huomannut työttömyyden haittaavan seurustelua "varakkaiden" ihmisten kanssa.
Ei ole varaa osallistua moneen harrasteeseen.
-Kuulun siis köyhiin!!
Sama on noissa naisasioissa. Naiset on kiinnostuneita varakkaista tyhjäpäistä, menevistä miehistä.
Sitten tuolla ravintoloissa on paljon kierrätyksessä noita rikkaiden huijaamia naisia. Niiltä on kuitenkin useinkin luonne pilaantunut. Eikä ne kelpaa enää tälläiselle köyhällekään.
- tällaista kiertokulkua se on....
- köyhän on vaikea löytää hyvää naisystävää...
muissakin maissa, että ei yksin Suomessa. Tuntuu, että tämä kehitys vääjäämättä on johtanut tähän tilanteeseen, että työtä ei nyt vaan saa, niinkuin ennnen. Noi on tuttuja mullekin noi pettymykset, kun hakemus hylättiin, valittiin joku toinen. Kyllä se aina itsetuntoa nakertaa, mut olen oppinut katsomaan tästä "sammakkoperspektiivistä" tätä maailman menoa ja tuntuu, et nyt näkee myös enemmän, pintaa syvemmälle, joten jotain hyvääkin...
Ihan samassa pisteessä ollaan täälläkin. Toivoton on olo ja itsetunnosta ei tietoakaan. Tosin olen jo toivoni heittänyt täysin, enkä jaksa enää edes etsiä töitä. Vuodet vaan vierivät ja vuodenajat vaihtuvat vauhdilla, jäljellä vaan pysyvä työttömyys ja sen tuoma yksinäisyys ja masennus.
kesä tulossa,karkoittakaa yksinäisyydet ja masennukset mielestä pois.Itsekin työtön ja jo 60v,mut silti vaikka elän yksin en ole yksinäinen ja masentunut,keksin aina jotain touhuilua ja elän päivän kerrallaan,otan vaikka polkupyörän eilenkin tuli ajettua 40km lenkki.(työttömät antakaa virrata iloinen kesämieli itseenne).
Samalla tavalla täällä. oon myös huomannu, että aina ei näköjään pääse ees haastatteluun. Jotenki vaikuttaa, kun kaupungit käyttää rekrytoimistoja.
Pitäis keksiä joku lyhyen tähtäimen suunnitelma esim. rantakuntoon pääseminen ja keskittyä siihe, niinku se olis tärkeetäkin. Työnhakuun täysillä keskittyminen masentaa. Keksi siis joku sivutavoite ja kiellä itseltäsi työn pohtiminen. Katso työpaikat, lähetä hakemukset ja sitten nollaa pää. Kiellä odotukset ja keskity sivutavoitteeseen.
Mä katson nyt työpaikat ja lähden sen jälkeen hölkälle ja teen päivän aikana 160 vatsaliikettä ja venyttelen.Duunia mietin taas huomenna aamulla.
Tsemppiä sinnekin!
Sexiä vain peliin. Työttömänä on aikaa sexille....
tuo sex vie tosiaan ajatukset pois ja mieli selvästi piristyy ja tulee virkeäksi.Suosittelen mahdollisemman monta sukupuoliyhdyntää päivässa.Ja partnerin puutteessa sen voi hoitaa käsinkin ,tai sillä surisevalla pötköllä missä jopa patterit,myös malleja ilman pattereitä ja surinoita.No jokainen voi harrastaa sexiä mieltymystensä mukaan,toi sexin harrastaminen tosi hyvä keino torjua tylsyyttä ja ikävää,,suosittelen lämpimästi.
oikein tutkittu juttu että Suomalainen mies ajattelee melkeinpä KOKOAJAN sitä sexiä. Mitenkäs ne maan ja talouden asiat hoituu jos miehellä ei oikeastaan muuta päässä pyöri kuin sexi.
(Toisena tietenkii toi viina) Muuta ei mahdu kuin kaksi asiaa kerralla miehen mieleen. Ja toinen on....
Vaikka onhan se tuo suvunjatkamis ja paritteluvietti voimakas tuolla eläinmaailmassakin, mutta ei näin vahvana kuin se ihmis-elukoilla on. Kumma että ollaan päästy näinkin pitkälle puusta?
Onneksi minua ei nuo huolet paina enään, aikanaan on tullutkin koettua yhtä ja toista siltäkin saralta. Hehheh, juu..no niin (punastuu)
Seksiä paljon, mutta ei alkoholi-eikä kaljatuotteita, eikä tupakkaa. Tuskinpa kalja-ja tupakkiukoilla edes seisoo.
Työttömän mukavin harrastus on juuri tuo naiminen. Eikä se ole iästä kiinni. Siinä se itsetuntokin kohoaa kohisten.