Työpaikat ovat paremmuusjärjestyksessä.
Kuitenkin lapsi valitsee ammatikseen sellaisen, mistä todella pitää.
Osa vain valitsee puhtaasti rahasta, koska tahtovat osaa omakotitalon, auton ym.
Työpaikkavälinen eriarvoisuus ja nokkiminen eivät ole tasaarvoa.
Esimerkiksi supo työ on paras ja pianon soittaja on paljon huonompi.
Yhteiskunnan tappolista syntyy ylpeydestä.
Kuitenkin lapsi valitsee ammatikseen sellaisen, mistä todella pitää.
Osa vain valitsee puhtaasti rahasta, koska tahtovat osaa omakotitalon, auton ym.
Työpaikkavälinen eriarvoisuus ja nokkiminen eivät ole tasaarvoa.
Esimerkiksi supo työ on paras ja pianon soittaja on paljon huonompi.
Yhteiskunnan tappolista syntyy ylpeydestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
harvoin lapsi mitään ammattia itsellensä valitsee. Joku harva varmaankin näkee ja päättää ihan alakouluikäisenä mitä isona tekee. Valtaosa tekee valintansa paljon myöhemmin. Tai ei kykene koskaan tekemään valintojansa. Aikansa kun kokeilee ja opiskelee niin jossain vaiheessa yleensä nuori kiinnostuu jostain tekemisestä. Kenties hankkji tutkinnon ja hakeutuu tutkintonsa mukaiseen työhön. Tai on itseoppinut. Ei työt eivätkä työpaikat eivätkä ole missään paremmuusjärjestyksessäkään .Kuka sellaista paremmuuslistaa ylläpitää. En ole moisesta ikinä kuullutkaan. Paremmuudet ja arvostukset ovat subjektiivisia henk. kohtaisia mieltymyksiä ja arvostuksia. Jokainen voi itse tehdä listan omasta mielestänsä paremmista tai huonommista töistä. Gallupeissa toisinansa pyydetään ihmisiä laittamaan ammatit paremmuusjärjestykseen. Ihminen yleensä haluaa itsellensä parempaa liksaa. Oli sitten palkkatyöläinen tai liikemies. Parempi liksa mahdollistaa paremman elämän monella tapaa. Ei tarvitse hakea ruokaansa leipäjonosta eikä olla yhteiskunnan tukien varassa. Firmat kilpailevat keskenänsä markkinoista. Ihmiset kilpailevat hyvistä työpaikoista. Valtiot kilpailevat vallasta ja maapinta-alasta. Ihminen kilpailee vaikka mistä. Avipuolison hankkiminen on kilpailua. Rakkaudesta kilpaillaan. Urheilussa voittaminen on kilpailua. Älykäs pärjää yleensä paremmin kuin heikkolahjaisempi. Elämä perustuu hierarkiaan ja omaan paikkaan hierarkiassa.
Aika usein lapset päättävät mikä heistä tulee isona. Se on sitten eri asia vaihtuuko mieli vai ei. Aika harva kuitenkin aikuisena on sellainen ettei millään osaa päättää itse mihin ammattiin haluaa vaan tarvitsee jonkun ulkopuolisen sanelemaan ja käskyttämään mitä tekee ja mitä ei tee.
eräällä+tavalla+noinkin+voi+ajatella.+Lapsi++unelmoi,+Toisaalta+lapsuusiässä+unelmoidut+ammatit+harvoin+toteutuvat.+Lapsi+ei+kasvaessansa+pysy+päätöksessänsä.+Aikuisena++löytää+itsensä+aivan+muussa+hommassa.+96%+of+adults+are+not+in+the+job+they+dreamt+of+as+a+child+-+only+4%+were+successful+in+making+their+dream+job+a+reality.
Aika usein ne lapsuuden haaveammatit toteutuvat. Lisäksi hyvin usein aikuisiällä hyvin monella ihmisellä on aikuisiän unelma-ammatti, joka on joko sama kuin lapsena tai sitten jokin muu aikuisiällä kehittynyt oma unelma. Huom OMA unelma eikä kenenkään muun unelma. Yksilö toteuttaa omaa unelmaansa eikä kenenkään muun unelmaa. Unelma-ammatti ei tarkoita välttämättä sitä, että se on huonosti palkattua.
Hyvin, hyvin harva ihminen on niin sekaisin päästään, että tarvitsee aikuisiässä jonkun ulkopuolisen päättämään ja käskyttämään mikä se ammatti on. Silloin kyseessä on lähinnä vajaavaltainen aikuinen (esim. vahvasti kehitysvammainen), jolle on määrätty aikuisiällä huoltaja. Normi-ihminen normiälyllä varustettuna ei aikuisiällä kaipaa mitään ulkopuolista käskyttäjää ja kädessä pitelijää.
Minä toteutan MINUN unelmaani en sinun enkä kenenkään muun ihan niin kuin sinäkään et toteuta minun unelmaani vaan sinun omaa unelmaa. Minä en elä sinun elämää ja sinä et elä minun puolestaan minun elämääni.
se oman ammatinvalinta on hyvin monella nuorella aikuisella täysin hakusessa vielä yliopistossakin. Ainakin briteissä niin on. Todennäköisesti sama juttu suomalaisissa korkeakouluissa ja yliopistoissa opiskelevilla nuorilla aikuisilla. Ihminen etsii itseänsä ammatillisessa mielessä helposti 30 vuoden ikään asti ellei peräti pitempäänkin. He jotka osaavat löytää kykynsä ja tavoitteensa nuorella iällä pääsevät elämässä pitkälle. Ajelehtijoita jotka eivät osaa tehdä ammatinvalintaansa (oma ala) on kuitenkin todella paljon. Ilman muuta yliopistotasollakin tarvitaan ammatinvalinnan ohjausta. On paha tikki valmistua ja vasta sitten aloittaa työnhakunsa. Hakemuksia tehtailllaan ja lähetetään summanmutikassa (paniikkitila) ihan joka paikkaan johon kuvittelee pääsevänsä maisterinpapareilla. Moni viivyttelee ja pelkää valmistumistansa kun ei tiedä mihin duuniin hakisi "isona" https://www.concrete-online.co.uk/44-students-dont-know-want-graduation/
https://www.youtube.com/watch?v=Zy4a8T45GiQ
On myös mahdollista, että työ mistä tykkää eniten niin se työ samalla tuo rahaa eniten.