Olin suhteessa n. 20 v ja siitä naimisissa reilut 10 v. Avioliiton puolivälissä ex-vaimo muuttui pikkuhiljaa, alkoi juopotella ihan hillittömästi ja mm. sänkyhommat ei enää kiinnostaneet. Hoitelin lapset känni-iltoina ja tietysti muutenkin tasapuolisesti.
Lopulta kävi niin, että rakastuin toiseen. Kun exäni sai tietää, niin lemppasi minut välittömästi pihalle. Se tuntui pahalle, mutta onneksi tuo uusi ihana nainen auttoi pahimman yli.
Sitten viime vuonna ostimme yhteisen asunnon josta alkoi nyxän muutos. Tuli masennusta ja väsymystä, ei jaksanut tehdä kotona oikeastaan yhtään mitään. Makaili vaan sängyn pohjalla tai sohvalla telkkua katsellen. Käytös minua kohtaan myös muuttui, lähes kaikki mitä tein tai ehdotin oli väärin - naamani alkoi vissiin kyllästyttää. Lopulta hän kävi lääkärillä ja sai mielialalääkkeet vaivaansa. Ne eivät ole mielestäni tehonneet, vaan masennus, halveksiva asenne minua ja lapsiani kohtaan sekä kiukuttelu ja tiuskiminen jatkui.
Sain järjestettyä meidät parisuhdeneuvontaan, jossa ehdimme käydä vajaat puoli vuotta, mutta eipä auttanut sekään. Nyt tilanne on se että nyxä muuttaa kesäkuussa omaan asuntoon ja minä jään yksin.
Mikä nykynaisia riivaa, kun normaali työssäkäyvä äijä ei kelpaa? Miehen pitäisi olla kuin joku saippuasarjasta reväisty kiiltokuvapoju, joka ei muusta piittaa kuin naisestaan. Ei saa olla lapsia entisestä liitosta tai kaverita tai sukulaisia tai työelämää tai harrastuksia, ei mitään muuta.
Ei ihme jos erotilastot kasvaa vuosi vuodelta! Nyt kyllä vi...ttaa kun pitää ottaa lisää velkaa että saa tän nyxän ulos asunnosta, mutta toisaalta onpahan helpompi touhuilla muksujen kanssa tapaamisviikonloppuina mitä halutaan. Ja voi käydä seuraamassa niiden harrastuksia ym. Ei ole tuota uutta exää, joka pyrki aina saamaan oman mielensä läpi siitä mitä tehdään ja koska ja kenen kanssa.
Toisaalta odotan innolla uutta kesää ja lomaa lasten kanssa, mutta toisaalta sattuu kun jään taas yksin.
Lopulta kävi niin, että rakastuin toiseen. Kun exäni sai tietää, niin lemppasi minut välittömästi pihalle. Se tuntui pahalle, mutta onneksi tuo uusi ihana nainen auttoi pahimman yli.
Sitten viime vuonna ostimme yhteisen asunnon josta alkoi nyxän muutos. Tuli masennusta ja väsymystä, ei jaksanut tehdä kotona oikeastaan yhtään mitään. Makaili vaan sängyn pohjalla tai sohvalla telkkua katsellen. Käytös minua kohtaan myös muuttui, lähes kaikki mitä tein tai ehdotin oli väärin - naamani alkoi vissiin kyllästyttää. Lopulta hän kävi lääkärillä ja sai mielialalääkkeet vaivaansa. Ne eivät ole mielestäni tehonneet, vaan masennus, halveksiva asenne minua ja lapsiani kohtaan sekä kiukuttelu ja tiuskiminen jatkui.
Sain järjestettyä meidät parisuhdeneuvontaan, jossa ehdimme käydä vajaat puoli vuotta, mutta eipä auttanut sekään. Nyt tilanne on se että nyxä muuttaa kesäkuussa omaan asuntoon ja minä jään yksin.
Mikä nykynaisia riivaa, kun normaali työssäkäyvä äijä ei kelpaa? Miehen pitäisi olla kuin joku saippuasarjasta reväisty kiiltokuvapoju, joka ei muusta piittaa kuin naisestaan. Ei saa olla lapsia entisestä liitosta tai kaverita tai sukulaisia tai työelämää tai harrastuksia, ei mitään muuta.
Ei ihme jos erotilastot kasvaa vuosi vuodelta! Nyt kyllä vi...ttaa kun pitää ottaa lisää velkaa että saa tän nyxän ulos asunnosta, mutta toisaalta onpahan helpompi touhuilla muksujen kanssa tapaamisviikonloppuina mitä halutaan. Ja voi käydä seuraamassa niiden harrastuksia ym. Ei ole tuota uutta exää, joka pyrki aina saamaan oman mielensä läpi siitä mitä tehdään ja koska ja kenen kanssa.
Toisaalta odotan innolla uutta kesää ja lomaa lasten kanssa, mutta toisaalta sattuu kun jään taas yksin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä mietin juuri sitä, että minkä takia minäkin haluan sellaisen unelmamiehen, jolla ei olisi edes exiä. Valitettavasti tuo on vain illuusio ja unelma. Pelkään miehessä lähinnä sitä, että tämä on exiinsä menevää tyyppiä. Rakkauden kuviot kun eivät koskaan sammu. Muiden naisten kanssa jos on lapsia, on asia ihan eri. Jos välit ovat tosiaan vain kaverilliset. Mutta kuitenkin, lapsi tehty, eikö siinä tule äidin ja isän suhteeseen ylimääräinen vivahde jotain??
Ja mä mielelläni katselisin miestä, joka menettää yöunensakin mun takia. Siitä tietää, että välittää tarpeeksi. Suomalaiset miehet kun osoittavat harmillisen harvoin tunteitaan.
Erosin ja löysin miehen, joka jumaloi minua ja jumaloi jopa niin paljon että kontrolloi tekemisiäni. Rimpuilen vastaan mutta tämä komistus lyö löylyä lisää ja sitoo erillaisin sitein minua ja on nyt alkanut tunkeutumaan elämääni totaalisesti. Välistä tuntuu, että on sairaalloisen mustasukkainen mutta onneksi hän itse tiedostaa sen. Empä tiedä onko se nyt aivan ihanaa, että on sellainen ainoa nainen????? Jooo, puolensa asioilla, mitallissa on aina kaksi puolta.
eroon kiireesti tuollaissesta suhteesta vieläkö on mahdollista!!!!Se ei muutako pahenee.
Lordin sanoin...he not the nicest gay and i´m not the nicest girl joten olen löytänyt vertaiseni vastuksen itselleni, tämä mies ei ole tössykkä kuten edellinen, joka ei pystynyt edes riitelemään kunnolla. Oli kuin zombi ja minä möykkäsin yksikseni. Turhauttavaa... tunteita pitää purkaa mutta exäni vaan syyllisti minut, kaipa sillä nyt on lammas narussa. MÄÄÄÄÄÄÄ!
Jos hyppäät avioliitostasi toiseen samanlaiseen, niin mitä odotit? Siis siirryit aivan samanlaiseen kuvioon kuin mistä lähditkin. Voidaan siis hyvin suurella todennäköisyydellä olettaa, että menneisyys toistaa itseään, kun mitään todellista muutosta ei hypystäsi koitunut.
Siirsit itsesi ainoastaan vain uuteen soppaan.
Seuraavalla kerralla kokeile elämää ihan vain itseksesi ja lastesi kanssa. Voipi olla, että elämällä on sinulle mukava yllätys annettavanaan, kunhan vain ensin osaisit nauttia elämästä itsesikin kanssa.
Naiset ovat erilaisia, turha yleistää kahden huonon kokemuksen valossa. Se on tietenkin ikävää kun sattuu. Joskus käy huono tuuri - aina kannattaa vilaista peiliinkin - elämä on vaikea laji.
että suoraan sanoen en pidä kapeakatseisesta tavastasi yleistää. Ymmärrät itsekin, etteivät kaikki naiset ole sellaisia. Noissa tarinoissa ainut yhteinen tekijä olet sinä. Oletko miettinyt. Tai onhan sellainen pieni mahdollisuus, että sulla on huono tuuri. Ihan lohdutukseksi voin sanoa, etten pidä myöskään niistä kirjoituksista, missä kysytään, miksi kaikki miehet ovat tuollaisia. Mutta jos siltä oikeasti tuntuu, että kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat jotenkin viallisia, suosittelen peiliä.