Miksi neuvostosäveltäjät ovat suomalaisia kollegoitaan kuuluisampia?

Mosolovin Rautavalimoa tuskin sinäkään pitäisit sen kummemmassa arvossa ja joka oli säveltäjä korotettu neuvostoyhteiskunnassa käsityöläissäveltäjien ihailtavaksi esikuvaksi mutta joka teos ei saanut Glenn Gouldiakan innostuneesti tutkimaan mitä muuta Mosolov mahdollisesti oli säveltänyt. minä pidän suomalaisia unohdettuja säveltäjäneroja suuremmassa arvossa kuin neuvostosäveltäjien ironiaa ja pilailevuutta edustavaa tyyliä.

Sibelius on suomalaisista säveltäjistä ainoa laatuaan jonka musiikkia tallennetaan Deccalle ja Deutche Grammophonille musiikin konservatiivisuudesta huolimatta mutta tarkoitin lähinnä nuoremman polven hiukan modernimpia sävelseppoja kuten Aaltosta joka tilapäisestä menestyksestään huolimatta jossakin kansainvälisillä areenoilla kuten itäblokissa ja japanissa saakka Hiroshima sinfoniallaan unohdettiin täysin eikä hän yltänyt Shostan ja Prokovjevin kaltaiseen kansainväliseen läpimurtoon kuten eivät muutkaan Sibeliuksen jälkeisen säveltäjäsukupolven edustajat, Aarre merikanto voitti Schott kustantamon sävellyskilpailun ja sai hyvää kritiikkiä englannissa modernistisella fantasiallaan mutta unohdettiin.

Melartin johti menestyksellä sinfonioitaan ulkomailla mutta unohdettiin. Saikkolan teoksia esitettiin kansainvälisillä uuden musiikin festivaaleille salzburgissa ja tel avivissa mutta unohdettiin. Tuukkanen voitti olympiahopeaa Lontoossa mutta unohdettiin pian.

Eräs syy siihen miksi Neuvostoliittolaiset säveltäjät pääsivät pinnalle ja löivät itsensä läpi lienee musiikissa kuten kaikessa muussakin Neuvostopliitossa tuolloin vallinnut kilpailuasetelma ja -tilanne länsivaltoihin nähden. Salonenkin kieltäytyi 1980 luvulla jostamasta tiettyjä shostakovitsin sinfonioita koska ne hänen mielestään olivat tylsiä, epämiellyttäviä ja yliarvostettuja teoksia.

Tähän on kuitenkin syytä mainita etä saamieni tietojen mukaan Melartinin sinfonioita oltaisiin ensimmäistä kertaa historiassa levyttämässä ulkolaiselle levymerkille cpo:lle.