https://www.iltalehti.fi/mieli/a/08a977d7-4b75-45e7-9947-ff09b843b483
"Itselleen ääneen puhuminen koetaan usein hyvin oudoksi ja tulkitaan helposti jopa merkiksi mielenterveysongelmasta.
Oletko havahtunut siihen, että olet puhut itsellesi ääneen, nolostunut ja katsonut ympärillesi, ettei kukaan vain huomannut?
Tai kun olet bongannut toisen ihmisen, joka on puhunut itsekseen, olet yhdistänyt asian jopa mielenterveysongelmiin?
Ei kannattaisi."
Artikkeli on maksullinen, enkä maksa lukuajasta.
Minä puhun itsekseni kaupassa, kadulla ja missä vain.
Arvostelen ihmiten ulkonäkö ääneen, jota moni ei edes uskaltaisi tehdä.
Kuten vaikka tyyliin, siinä menee taas yksi valas Mäkkäriin.
Jos huomaan, että nainen tulee autolla ja menee kuntosalille tai lenkkipolulle, niin äännen arvostelen, että on siinä huonokuntoinen nainen, autolla mennää kuntoilemaan.
Arvostelen myös ihmisten liikenne käytöstä, varsinkin autolijat, jotka pysähtyvät tiellä, kun heillä on etuajo-oikeus, niin pysähdytään odottamaan, että minä pyörällä risteyksessä pääsen pyörällä ylittämään tien, niin kaikki lähistöllä liikkuvat kuulevat arvioni autoilijasta, jolla on etuajo-oikeus, mutta pysähtyy odottamaan pyöräilijää, joka on pysähtynyt odottamaan, että autot menevät ja pääsee tien yli.
Kaupassa, jos joku on pysähtynyt hyllyn eteen ja miettii minuuttikaupalla, mitä ottaa niin ääneen arvostelen, että siinä ollaan ostettu tontti itselle, eikö osata valita mitä ostaa, vai mikä maksaa, kun on valloittanut koko hyllyn.
Ei kiinnosta paskaakaan, joten ääneen puhun.
t. Ätmi
"Itselleen ääneen puhuminen koetaan usein hyvin oudoksi ja tulkitaan helposti jopa merkiksi mielenterveysongelmasta.
Oletko havahtunut siihen, että olet puhut itsellesi ääneen, nolostunut ja katsonut ympärillesi, ettei kukaan vain huomannut?
Tai kun olet bongannut toisen ihmisen, joka on puhunut itsekseen, olet yhdistänyt asian jopa mielenterveysongelmiin?
Ei kannattaisi."
Artikkeli on maksullinen, enkä maksa lukuajasta.
Minä puhun itsekseni kaupassa, kadulla ja missä vain.
Arvostelen ihmiten ulkonäkö ääneen, jota moni ei edes uskaltaisi tehdä.
Kuten vaikka tyyliin, siinä menee taas yksi valas Mäkkäriin.
Jos huomaan, että nainen tulee autolla ja menee kuntosalille tai lenkkipolulle, niin äännen arvostelen, että on siinä huonokuntoinen nainen, autolla mennää kuntoilemaan.
Arvostelen myös ihmisten liikenne käytöstä, varsinkin autolijat, jotka pysähtyvät tiellä, kun heillä on etuajo-oikeus, niin pysähdytään odottamaan, että minä pyörällä risteyksessä pääsen pyörällä ylittämään tien, niin kaikki lähistöllä liikkuvat kuulevat arvioni autoilijasta, jolla on etuajo-oikeus, mutta pysähtyy odottamaan pyöräilijää, joka on pysähtynyt odottamaan, että autot menevät ja pääsee tien yli.
Kaupassa, jos joku on pysähtynyt hyllyn eteen ja miettii minuuttikaupalla, mitä ottaa niin ääneen arvostelen, että siinä ollaan ostettu tontti itselle, eikö osata valita mitä ostaa, vai mikä maksaa, kun on valloittanut koko hyllyn.
Ei kiinnosta paskaakaan, joten ääneen puhun.
t. Ätmi
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tulkitsen niin, että sinulla on mielenterveysongelmia
Ei minusta tuo ole mielenterveys ongelma- mutta jospa
opettelisit puhumaan ei ääneen vaan itsellesi niinkuin
sisäänpäin.Eli pidät ajatukset ja vastaukset sisälläsi etkä
päästä suuvärkkiä puhumaan.Varmasti harjottelulla onnistuu
ja kulkijat kiittävät eivätkä pelästy.Onnea yritykseen
Miten voi edes ajatella normaalisti kun heti joku tietää ajatukset selkeästi.
kaukana mielenterveysongelmasta,se on hyvän mielen priorisointia ja itsensä terapoimista.
Mulle tulee yhden lauseen tokaisuja vessassa ja suihkussa.
Nämä höläytykset eivät mitenkään liity sen hetkisiin ajatuksiin, vaan ne ilmaisevat enemmän tunnetiloja.
Esimerkkinä "Menkää nukkumaan"
Julkisesti en puhu itsekseni tai ajattele ääneen, mutta kotona saatan välillä ajatella ajatuksiani hiljaa puoliääneen. Sellainen saattaa selkiyttää asioita.
Tuollainen ääneen ajatteleminen, mitä aloittaja kuvasi ei taas ole kovin kohteliasta. Olen joskus kuullut, kun joku kommentoi asioita tuohon tapaan kuin aloittaja eikä se ole kuulostanut kovin mukavalta.
Tiedättekös, että se on sitä todellista sananvapautta, että julkisuudessa höpöttää ääneen ja täällä tunnutaan olevan sananvapautta vastaan.
Voidaan ajatella, että on tilanne, jossa paikalla on kokoontunut ihmsiä ja jotakin konetta käytetään.
Paikalla olevista seuraajista yksi tietää koneesta kaiken.
Koneen käyttäjä ei vastaavasti ole kokemusta, kuten yhdellä yleisön joukossa.
Yleisön joukossa oleva koneen tuntija seuraa, kun koneen käyttäjä alkaa konetta valmistelemaan käynnistystä varten.
Yleisön joukossa oleva veteraani huomaa, että koneen käyttäjä tekee selvän virheen ja koneen käyttäjä alkaa käynnistämään konetta ja seurauksena on koneen moottorin halkeaminen yhden pienen virheen seurauksena.
Jos yleisön joukossa ollut veteraani tiesi ja jos hän olisi äänekkäästi puhunut itsekseen, että koneenkäyttäjä olisi sen kuullut, niin hänkin olisi huomanut virheen.
Palstalaisten mielestä yleisön joukossa olevan olevan olisi ollut epäkohteliasta alkaa itsekseen puhumalla neuvomaan koneen käyttäjää, jonka yleisö tulkitsee asiantuntijaksi, joka osaa hommansa.
Puhun usein itsekseni ja itselleni. Johtuu ehkä siitä, kun on sinkku ja asuu yksin. Tulisi hulluksi, jos olisi vaan koko ajan hiljaa.
Eniten tulee puhuttu ääneen (kuiskauksen voimakkuudella), kun olen liikkeellä julkisilla paikoilla. Näin kesäaikaan kommentoin naisten ulkonäköä itselleni ihan ääneen kuiskaamalla. Joskus oikein pelästyy, että enhän vaan sanonut sitä ääneen niin kovaa, että joku lähellä ollut kuulee?
Korona-aikana, kun kulki maski naamalla, kukaan ei edes nähnyt, jos jutteli jotain itsekseen ja suu liikkui. Silloin tuli jopa tehtyä seksikkäitä ilmeitä maskin alla. Kieltä poskelle, kun tuli kauniita naisia vastaan!
Nyt kun ei ole maskeja, ei voi enää pelleillä katseilta piilossa!
Joo puhun: " Vittusaatanaa!! Sastan!npaska! Voivit?ujen kevät! VitunpasksvkttusaatsnaaaaaaAaaaaa!!!
Kerrompa hauskan juttu lapsuudestsni, kun olin tosi nuori ja opettelin juuri kirjoittamaan.
Olin kesämökillä isovanhempieni kanssa ja piirsin paperille lintuja lintukirjan kuvista kopioiden. Niistä tulikin tosi hienoja ja sain kannustavat kehut joista innostuin yrittämään vieläkin enemmän!
Piirsin linnuille puhekuplia ja niihin kaikki kivat korosanat mitkä olin isoisäni suusta sattunut kuulemaan; isoilla tikkukirjaimilla ja tavuviivoilla kaikkien alkeissääntöjen mukaisesti huutomerkkejä unohtamatta.
Pettymykseni ja ällistykseni oli mieleenpainuva, kun isoäitini sai kuvat nähdäkseen.
Kiroilu jäi muutamaksi vuodeksi...
Ihminen voi käydä dialogia itsensä kanssa myös ajatuksissaan. Kaikkea päässä liikkuvaa ei kannata laukoa julki, vaikka oikeus sellaiseen kullakin tietysti on.
Tänään tuli SAAB 96 vastaan, niin pakkohan sille on puhua. Ja sille pitää puhua käheällä äänellä että se ymmärtää.