Tammi-helmikuu 1942: 100
Joulukuu 1942: 181
Lokakuu 1943: 242
Heinäkuu 1944: 322
Tammikuu 1945: 227
Ennen vuoden 1942 loppua oli Saksan sotatuotannosta alle 4% taistelupanssarien, telatykkien ja rynnäkkötykkien valmistusta (ilman niiden aseita). Ajoittain osuus oli vai. 2%. Sen sijaan lentokoneiden valmistus (ilman aseita ja ammuksia) muodosti ajoittain jopa puolet sotatuotannosta ja yleensä yli 40% ja laivaston alukset 10-15%.
Huipputuotannon heinäkuun 1944 osuudet:
Lentokoneiden valmistus: 48,3%
Ammustuotanto: 24,0%
Aseet (kaikki) : 9,3%
Panssari ym telataisteluvaunut: 7,8%
Laivaston alukset: 4,5% (sodan ajan alhaisin osuus)
Ajoneuvot: 2,4%
Puolitela-ajoneuvot: 1,6%
Ruuti: 2,1%
Saksan sotatuotannon indeksikehitys 1942-1945
Anonyymi
76
590
Vastaukset
- Anonyymi
Aseiden ja ammusten tuotannosta Saksan maavoimien osuus ei suinkaan ollut niin ylivoimainen kuin useimmat kuvittelevat. Tässä tiedot vuosilta 1942-44 (vuosineljänneksittäin).
Aseet (maavoimien osuus) :
1942: 48%, 52%, 51% ja 50%
1943: 49%, 53%, 53%, 55%
1944: 58%, 56%, 56%, 58%
Ammukset (maavoimien osuus) :
1942: 27%, 44%, 54%, 59%
1943: 67%, 67%, 64%, 63%
1944: 66%, 68%, 68%, 69%
Lukemista voidaan päätellä että Saksan jäädessä alakynteen se joutui yhä enemmän ase- ja ammustuotannossa yhä enemmän keskittymään primitiivisempään maasotatuotantoon. Esim Luftwaffelle valmistettavien ammusten osuus putosi vuoden 1942 alun 30%:n osuudesta vuonna 1943 noin 12-15%:iin ja vuoden 1944 lopulla osuus oli enää 7%. Tämä kertoo siitä miten mm lentopommien ja miinapommien osuus laski dramaattisesti. Sen sijaan ilmatorjunta-ammusten tuotannon osuus pysyi korkeana. Vuonna 1943 osuudet 14-20% ja 1944 ovat 16-20%.- Anonyymi
Eli Saksan armeijan aseet muodostivat vain 4-5% sotatuotannosta ja ammukset ( ruuti) keskimäärin 16-18%. Panssarit ja puolitelavaunut ym 8-9%. Muut ajoneuvot noin 2% mutta niistäkin osa meni Luftwaffen ja Kriegsmarinen tarpeisiin.
- Anonyymi
Vuonna 1943 Saksa kulutti ilmatorjunta-ammuksia ensimmäisellä vuosipuoliskolla 97911 tonnia ja toisella vuosipuoliskolla 117709 tonnia. Vastaavasti lentopommien lukemat 154707 ja 196559 tonnia. Lentokoneiden ammuksia kulutettiin 8335 ja 6839 tonnia.
-----Stieglitz-----
Lähde: Dan Zamansky, BArch RL 2-III/636, sivut 17 ja 125.
Itärintaman osuus kulutuksessa:
Ilmatorjunta-ammukset: 31% ja 26%
Pommit: 85% ja 86%
Lentokoneiden ammukset: 60% ja 26%- Anonyymi
Ammustuotannon arvoksi on ilmoitettu 1943 noin 6 mrd RM:ää ja siitä Luftwaffen osuus (keskimäärin 17%) on näin ollen 1-1,1 mrd. Se on ollut vajaan 370 000 ammustonnin arvo. Tuolla perusteella voidaan siis esittää ammustonnin (etupäässä pommeja) keskihinnan olleen noin 3 000 Saksanmarkkaa. Mukana on tietysti pommien mekanismin, sytyttimien ja ruudin kustannus.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ammustuotannon arvoksi on ilmoitettu 1943 noin 6 mrd RM:ää ja siitä Luftwaffen osuus (keskimäärin 17%) on näin ollen 1-1,1 mrd. Se on ollut vajaan 370 000 ammustonnin arvo. Tuolla perusteella voidaan siis esittää ammustonnin (etupäässä pommeja) keskihinnan olleen noin 3 000 Saksanmarkkaa. Mukana on tietysti pommien mekanismin, sytyttimien ja ruudin kustannus.
Nyt taisikin luvut mennä sinulla väärin. Luftwaffen osuus ammuksista 13-14% ja ilmatorjunnan keskimäärin 17% vuonna 1943. Voisi olla 2500 euroa etupäässä pommitonnin keskihinta. Ilmatorjunta-ammusten (n.215 000 tonnia) arvo oli 1-1,1 miljardia jolloin ammustonnin arvo on ollut 5 000 saksanmarkkaa. Olisikin varsin loogista.
- Anonyymi
Kuukausi....... miljardia RM.... Indeksi
Heinäkuu 1944 RM 2.99 322
Elokuu1944 RM 2.76 297
Syyskuu 1944 RM 2.80 301
Lokakuu 1944 RM 2.54 273
Marraskuu1944 RM 2.49 268
Joulukuu 1944 RM 2.45 263
Tammikuu 1945 RM 2.11 227
Helmikuu 1945 RM 1.52 175
Maaliskuu1945 RM 1.34 145
Saksan markoilla ei kannata verrata ainakaan muiden maiden tuotantoa sillä rahan arvon vaihtokurssi niissä oloissa on ollut fiktiivinen. Saksa käytti sotatuotannossa kasvavassa määrin orjatyövoimaa.- Anonyymi
Saksan sotatuotanto oli yllättävän korkealla vielä joulukuussa 1944, itseasiassa korkeampi kuin alkuvuonna. Länsivaltojen pommitukset syksyllä 1943 itseasiassa ensi kerran pudottivat sotatuotantoa joka todennäköisesti olisi muuten puhkaissut 300 pisteen indeksiluvun jo vuoden 1944 alussa. Pommitusten lopettaminen keväällä 1944 (Normandian operaation tukipommitukset) antoi Saksan tuotannolle viimeisen nousupiikin maalis-heinäkuussa 1944. Kun pommitukset alkoivat uudelleen alkoi tuotanto laskea vaikka olisi muussa tapauksessa noussut hyvinkin korkealle. Raaka-aineet sinänsä eivät rajoittaneet tuotantoa, niitä Saksa oli kerännyt niin paljon varastoon että tuotantoa niiden perusteella olisi voitu jatkaa vuoteen 1946 asti, osin jopa vuoteen 1947.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saksan sotatuotanto oli yllättävän korkealla vielä joulukuussa 1944, itseasiassa korkeampi kuin alkuvuonna. Länsivaltojen pommitukset syksyllä 1943 itseasiassa ensi kerran pudottivat sotatuotantoa joka todennäköisesti olisi muuten puhkaissut 300 pisteen indeksiluvun jo vuoden 1944 alussa. Pommitusten lopettaminen keväällä 1944 (Normandian operaation tukipommitukset) antoi Saksan tuotannolle viimeisen nousupiikin maalis-heinäkuussa 1944. Kun pommitukset alkoivat uudelleen alkoi tuotanto laskea vaikka olisi muussa tapauksessa noussut hyvinkin korkealle. Raaka-aineet sinänsä eivät rajoittaneet tuotantoa, niitä Saksa oli kerännyt niin paljon varastoon että tuotantoa niiden perusteella olisi voitu jatkaa vuoteen 1946 asti, osin jopa vuoteen 1947.
Kromi olisi ollut ensimmäinen joka olisi loppunut (tammikuu 1946). Nikkeli olisi riittänyt kesäkuuhun 1946, wolframi ja molybdeeni huhtikuuhun 1946, sinkki elokuuhun 1948, kupari heinäkuuhun heinäkuuhun 1947, mangaani kesäkuuhun 1946. Alumiinin täystuotanto olisi ollut mahdollista tammikuuhun 1946 jonka jälkeen tuotantoa olisi pitänyt laskea 25%:lla.
Näin siis tarkasteltaessa vain raaka-aineiden saatavuutta.
*****Penna Tervo***** - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kromi olisi ollut ensimmäinen joka olisi loppunut (tammikuu 1946). Nikkeli olisi riittänyt kesäkuuhun 1946, wolframi ja molybdeeni huhtikuuhun 1946, sinkki elokuuhun 1948, kupari heinäkuuhun heinäkuuhun 1947, mangaani kesäkuuhun 1946. Alumiinin täystuotanto olisi ollut mahdollista tammikuuhun 1946 jonka jälkeen tuotantoa olisi pitänyt laskea 25%:lla.
Näin siis tarkasteltaessa vain raaka-aineiden saatavuutta.
*****Penna Tervo*****Eli siis oikeasti Petsamon nikkelillä ei ollutkaan merkitystä? Vai kuinka suuri osa Saksan varastoidusta nikkelistä oli peräisin sieltä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kromi olisi ollut ensimmäinen joka olisi loppunut (tammikuu 1946). Nikkeli olisi riittänyt kesäkuuhun 1946, wolframi ja molybdeeni huhtikuuhun 1946, sinkki elokuuhun 1948, kupari heinäkuuhun heinäkuuhun 1947, mangaani kesäkuuhun 1946. Alumiinin täystuotanto olisi ollut mahdollista tammikuuhun 1946 jonka jälkeen tuotantoa olisi pitänyt laskea 25%:lla.
Näin siis tarkasteltaessa vain raaka-aineiden saatavuutta.
*****Penna Tervo*****>>Alumiinin täystuotanto olisi ollut mahdollista tammikuuhun 1946 jonka jälkeen tuotantoa olisi pitänyt laskea 25%:lla.<<
Suomalaiset hakivat kesällä 1944 Me 109 hävittäjiä ja ihmettelivät sakemannien kovaa mainostamista alumiinituubien yms. keräämisessä sotateollisuuden tarpeisiin.
Suomalaiset vitsailivat kuinka pienestä Saksan selviytyminen riippuu... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kromi olisi ollut ensimmäinen joka olisi loppunut (tammikuu 1946). Nikkeli olisi riittänyt kesäkuuhun 1946, wolframi ja molybdeeni huhtikuuhun 1946, sinkki elokuuhun 1948, kupari heinäkuuhun heinäkuuhun 1947, mangaani kesäkuuhun 1946. Alumiinin täystuotanto olisi ollut mahdollista tammikuuhun 1946 jonka jälkeen tuotantoa olisi pitänyt laskea 25%:lla.
Näin siis tarkasteltaessa vain raaka-aineiden saatavuutta.
*****Penna Tervo*****Panssariteräksen valmistukseen tarvitaan 5-8 eri mineraalia / ainesosaa. Tärkeimmät seosmetallit raudan lisäksi ovat kromi, mangaani, nikkeli, vanadiini, molybdeeni. Kaikista seosaineista oli jo pulaa 1944 ja panssatiteräs vaunuissa oli jo haperoa ja lohkeilevaa, kuten monista tuhottujen saksalaispanssarien valokuvista näkee.
https://waffenlager.net/archive/pzgr_penetration.html
Samoin monet värimetallit oli vähissä ja siksi kiväärin hylsyt tehtiin raudasta, samoin luodit. Pattuunat ja luoti lakattiin säilymisen takaamiseksi ja piipun kulumisen takia ns. liukasteeksi.
Panssaritetäksen laatu heikkeni seosmetallien puutteen takia. Nikkelin riittävyys taisi olla kriittisin tekijä.
Lentopommien valmistuksen romahtamiselle on hyvä syy siinä, että Saksa käytännössä ajoi alas pommikoneiden tuotannon jo kesällä 1944. Jo aikaisemmin oli todettu pommitusoperaatioiden johtavan vain aivan liian raskaisiin omiin tappioihin.
- Anonyymi
Eipä tainnut riittää räjähdysaineetkaan lentopommeihin.
Samoin monet värimetallit oli vähissä ja siksi kiväärin hylsyt tehtiin raudasta, samoin luodit. Pattuunat ja luoti lakattiin säilymisen takaamiseksi ja piipun kulumisen takia ns. liukasteeksi.
Panssaritetäksen laatu heikkeni seosmetallien puutteen takia. Nikkelin riittävyys taisi olla kriittisin tekijä.
Speer kertoo muistelmissaan kuinka syksyllä 1944 Saksan petrokemian tuotanto eli synteettinen polttoainetuotanto oli niin vähissä, että kranaatteihin lisättiin suolaa 25% räjähdysainepulan vuoksi. Teho tykistön ammuksilla oli mitätön tämän suolan lisäämisen takia, mutta kranaattien painon / osumatarkuuden takia näin oli pakko tehdä. Tykistön ampumataulukoita ei siis tarvinnut muuttaa.
- Anonyymi
Saksan sotatuotannon lukemista on kuvaaja joka osoittaa tuotannon indeksin olleen n. 150 heinäkuusta 1942 lokakuuhun 1942 (1,4 mrd RM:ää kuukaudessa). Marraskuun lukema oli noin 165 ja joulukuun 180. Tammi-ja helmikuun indeksiluvun 100 jälkeen lukema nousi 4 kuukaudessa 50%. Tämä antaisi indeksin keskiluvuksi vajaat 140 joka olisi 1,3 mrd RM kuukaudessa.
1943 kuvaajan kuukausikeskiarvo on välillä 220-225 eli noin 2 mrd kuukaudessa. Phillips Payson O'Brien antoi vuodelle 1943 luvuksi kuitenkin 35 mrd RM:ää joka huomattavasti korkeampi lukema. Lieneekö ero sotatuotannon lopputuotteiden arvon ja jalostusarvon erosta?- Anonyymi
Eihän edes heinäkuun 1944 huipputuotannon arvoksi ilmoitettu 2,99 miljardia Saksan markkaa anna vuositasolla kuin vajaan 36 mrd tuotannon.
Saksan vuoden 1943 sotatuotannon arvosta rahamäärillä on annettu seuraavia tietoja:
- lentokoneet 10 miljardia saksanmarkkaa
- ammukset 6 miljardia
- aseet 2,5 miljardia
Nämä ylivoimaisesti suurimmat sotatuotannon segmentit olivat siten 18,5 miljardia saksanmarkkaa. Lisäksi tiedetään toukokuun 1943 tuotannon jakaumasta lentokoneiden osuuden olleen 40%, ammusten 26,5% ja asetuotannon 7,9%. Yleensäkin vuodesta 1942 sodan loppuun aseiden ja ammusten osuus Saksan sotatuotannosta oli noin 33-35%.
On täysin selvää ettei Saksan sotatuotannon arvo ole ollut tuona vuonna 35 mrd vaan pikemminkin lähempänä 25 mrd RM:ää. O'Brien itse taisi laittaa väärän luvun kirjansa vuotta 1943 tuotantoa käsittelevään lukuun?
-----Stieglitz----- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän edes heinäkuun 1944 huipputuotannon arvoksi ilmoitettu 2,99 miljardia Saksan markkaa anna vuositasolla kuin vajaan 36 mrd tuotannon.
Saksan vuoden 1943 sotatuotannon arvosta rahamäärillä on annettu seuraavia tietoja:
- lentokoneet 10 miljardia saksanmarkkaa
- ammukset 6 miljardia
- aseet 2,5 miljardia
Nämä ylivoimaisesti suurimmat sotatuotannon segmentit olivat siten 18,5 miljardia saksanmarkkaa. Lisäksi tiedetään toukokuun 1943 tuotannon jakaumasta lentokoneiden osuuden olleen 40%, ammusten 26,5% ja asetuotannon 7,9%. Yleensäkin vuodesta 1942 sodan loppuun aseiden ja ammusten osuus Saksan sotatuotannosta oli noin 33-35%.
On täysin selvää ettei Saksan sotatuotannon arvo ole ollut tuona vuonna 35 mrd vaan pikemminkin lähempänä 25 mrd RM:ää. O'Brien itse taisi laittaa väärän luvun kirjansa vuotta 1943 tuotantoa käsittelevään lukuun?
-----Stieglitz-----Kuinka korkeaksi on arvioitu keskitysleirikikyläisten työvoimakustannukset noissa laskelmissa? Saksan tuotanto oli hyvin "kustannustehokasta", mutta oliko se muuten kilpailukykyistä esim amerikkalaisen tuotannon kanssa, on kyseenalaista. Orjatyövoiman tuhlaava käyttö olisi johtanut tuotannnon vaikeuksiin kuitenkin enemmin tai myöhemmin.
Natsit olivat idiootteja, joita heitäkin tyhmemmät vielä nykyäänkin ihailevat. Juha Sipilä näyttää omaksuneen taloudellisen ajattelunsa Göringiltä ja Speeriltä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän edes heinäkuun 1944 huipputuotannon arvoksi ilmoitettu 2,99 miljardia Saksan markkaa anna vuositasolla kuin vajaan 36 mrd tuotannon.
Saksan vuoden 1943 sotatuotannon arvosta rahamäärillä on annettu seuraavia tietoja:
- lentokoneet 10 miljardia saksanmarkkaa
- ammukset 6 miljardia
- aseet 2,5 miljardia
Nämä ylivoimaisesti suurimmat sotatuotannon segmentit olivat siten 18,5 miljardia saksanmarkkaa. Lisäksi tiedetään toukokuun 1943 tuotannon jakaumasta lentokoneiden osuuden olleen 40%, ammusten 26,5% ja asetuotannon 7,9%. Yleensäkin vuodesta 1942 sodan loppuun aseiden ja ammusten osuus Saksan sotatuotannosta oli noin 33-35%.
On täysin selvää ettei Saksan sotatuotannon arvo ole ollut tuona vuonna 35 mrd vaan pikemminkin lähempänä 25 mrd RM:ää. O'Brien itse taisi laittaa väärän luvun kirjansa vuotta 1943 tuotantoa käsittelevään lukuun?
-----Stieglitz-----1943: 959 540 pistoolia, 1 946 200 kivääriä, 240 073 konepistoolia, 165
509 konekivääriä, 16 105 pst-tykkiä, 25 740 it-tykkiä, 4 575 kenttätykkiä, 1 706 raketinheitintä. Siinä asetuotannon lukuja. Lieneekö muka kaikki lentokoneiden ja laivojenkin aseet? Ainakin kranaatinheittimet näyttää puuttuvan armeija-aseista. Joka tapauksessa 2,5 miljardilla saksanmarkalla on saatu ainakin tuollainen läjä aseita. Ja tämä on ollut vain ehkä 8% Saksan sotatuotannosta.
Ohimennen mainiten esim 105 mm haupitsin hinnaksi on mainittu 16400 RM:ää. Asetuotantoon on tietenkin kuulunut varaosien kuten vaikkapa putkien valmistaminen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän edes heinäkuun 1944 huipputuotannon arvoksi ilmoitettu 2,99 miljardia Saksan markkaa anna vuositasolla kuin vajaan 36 mrd tuotannon.
Saksan vuoden 1943 sotatuotannon arvosta rahamäärillä on annettu seuraavia tietoja:
- lentokoneet 10 miljardia saksanmarkkaa
- ammukset 6 miljardia
- aseet 2,5 miljardia
Nämä ylivoimaisesti suurimmat sotatuotannon segmentit olivat siten 18,5 miljardia saksanmarkkaa. Lisäksi tiedetään toukokuun 1943 tuotannon jakaumasta lentokoneiden osuuden olleen 40%, ammusten 26,5% ja asetuotannon 7,9%. Yleensäkin vuodesta 1942 sodan loppuun aseiden ja ammusten osuus Saksan sotatuotannosta oli noin 33-35%.
On täysin selvää ettei Saksan sotatuotannon arvo ole ollut tuona vuonna 35 mrd vaan pikemminkin lähempänä 25 mrd RM:ää. O'Brien itse taisi laittaa väärän luvun kirjansa vuotta 1943 tuotantoa käsittelevään lukuun?
-----Stieglitz-----"Saksan vuoden 1943 sotatuotannon arvosta rahamäärillä on annettu seuraavia tietoja:
- lentokoneet 10 miljardia saksanmarkkaa
- ammukset 6 miljardia
- aseet 2,5 miljardia"
Yhteensä noista tulee 18,5 miljardia RM:ää.
Näitä summia voi verrata USSBS:n Eurooppa-raportin taulikkotietoihin miten 1943 sotatuotanto jakaantui.
-lentokoneet 41,2%
-ammukset 29,5%
-aseet 8,0%
Yht hieman alle 79%. Tuolla osuudella ja RM-määrillä olisi tuotanto ollut 23,4 mrd saksanmarkkaa. Mutta silloin esim asetuotannon arvon olisi pitänyt olla alle 2 mrd eli yli 20% pienempi määrä ja ammustuotannon noin 7 miljardia eli 16% suurempi. Sen sijaan lentokonetuotannon arvoksi 41,2% osuudella tulisi 9,65 miljardia joka on jo lähellä mainitsemaasi 10 miljardia.
Missään tapauksessa ei ainakaan inflaatiokorjattuna Saksan tuotanto ole v 1943 ollut 35 miljardia, tuskin edes 25 mrd.
- Anonyymi
Mitä Saksa hyötyi tuhlaamalla noin paljon voimavaroja lentokoneisiin? Eikö kaikki tuo aika, raha ja raaka-aineet olisi kannattanut käyttää edullisemman mutta tehokkaamman ilmapuolustuksen rakentamiseen. Ainakin jos Saksa silti olisi hävinnyt, se ei olisi hukannut niin paljon resursseja täysin turhaan.
Lentokoneet ovat ensisijaisesti hyökkääjän ase. Puolustamalla taas ei sotia voiteta, mutta voidaan joskus saavuttaa hyväksyttävä rauha. Hitlerin ajatus suihkumoottoripommittajasta oli tietenkin täysin oikea, sen avulla Saksa olisi voinut taas päästä iskemään vastustajansa yhteyksiin ja tykistöön ja pysäyttää sen etenemisen, ehkä iskemään myös satamiin ja tehtaisiin. Kuitenkin ainoa todellinen mahdollisuus voittoon olivat sukellusveneet, joita olisi pitänyt olla riittävästi 1942. Eikä kai sekään olisi riittänyt, sillä sukellusveneet olivat kuitenkin avuttomia, kun hävittäjät ja muut torjuntatoimet lisääntyivät.
Suihkuhävittäjä olisi voinut viedä liittouneilta ilmaherruuden ja lopettaa pommitukset, joksikin aikaa, myös rintamilla. Parhaassa tapauksessa se olisi siis voinut ehkä pysäyttää hyökkäyksen, uskomattoman kalliilla hinnalla.- Anonyymi
Siis jos suihkuhävittäjä olisi valmistunut aiemmin ja saatu tuotettua riittäviä määriä. Tosin se kai vasta polttoainetta kuluttikin ja siitäkin oli pulaa.
Aika onnetonta räpistelyä se Saksan sodankäynti oli vuodesta 1942 eteenpäin.
Hitlerin olisi ehdottomasti kannattanut kuunnella Rommelia ja vallata Lähi-idän öljyalueet itselleen. Idässä olisi kannattanut antaa itsenäisyys ukrainalaisille ja pyrkiä Kaukasukselle jo 1941.
Britanniaa ei rakennettu vuodessa, kuten Hitler yritti rakentaa omaa tuhatvuotista valtakuntaansa 1941 salamasodalla. Hänellä oli ehkä kenraalejaan paremmin strategista silmää, mutta melko onnetonta se silti oli. - Anonyymi
"Mitä Saksa hyötyi tuhlaamalla noin paljon voimavaroja lentokoneisiin? Eikö kaikki tuo aika, raha ja raaka-aineet olisi kannattanut käyttää edullisemman mutta tehokkaamman ilmapuolustuksen rakentamiseen."
Efektiivisesti lentokoneet olivat se ilmapuolustus, päivähävittäjien ollessa merkittävissä määrin vastuussa liittoutuneiden päiväpommittajien raskaista tappioista 1943.
Teknologiset reaktiot sotatilanteeseen, suihkuhävittäjät tai supersukellusveneet, kutakuinkin järjestään olivat tuomittuja lähtökohtaisesti. Osapuolilla ei ollut aikaa selvittää tai korjata kaikkia teknisiä bugeja saadakseen niitä kentälle.
///MeAgaln - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis jos suihkuhävittäjä olisi valmistunut aiemmin ja saatu tuotettua riittäviä määriä. Tosin se kai vasta polttoainetta kuluttikin ja siitäkin oli pulaa.
Aika onnetonta räpistelyä se Saksan sodankäynti oli vuodesta 1942 eteenpäin.
Hitlerin olisi ehdottomasti kannattanut kuunnella Rommelia ja vallata Lähi-idän öljyalueet itselleen. Idässä olisi kannattanut antaa itsenäisyys ukrainalaisille ja pyrkiä Kaukasukselle jo 1941.
Britanniaa ei rakennettu vuodessa, kuten Hitler yritti rakentaa omaa tuhatvuotista valtakuntaansa 1941 salamasodalla. Hänellä oli ehkä kenraalejaan paremmin strategista silmää, mutta melko onnetonta se silti oli."Hitlerin olisi ehdottomasti kannattanut kuunnella Rommelia ja vallata Lähi-idän öljyalueet itselleen."
Se olisi ollut vielä kauempana kuin ihmeaseet. Akselin Afrikan joukkojen logistinen infrastruktuuri oli teipin ja kuminauhojen varassa Libyan rajalle tultaessa ja tilanne paheni entisestään jokaisessa yrityksessä tunkeutua syvemmälle Egyptiin.
"Idässä olisi kannattanut antaa itsenäisyys ukrainalaisille ja pyrkiä Kaukasukselle jo 1941."
Saksa ja Japani etenivät Ukrainaan, Filippiineille ja Indonesiaan tarkoituksenaan ottaa mitä he halusivat, kuinka ikinä paljon he halusivat. Heidän sotatavoitteensa olivat aina jyrkässä kontrastissa sen ajatuksen kanssa, että alueilla vallitsisi itsenäinen keskushallinto, joka saattaisi keksiä vastustaa ryöstetyksi tulemista.
///MeAgaln
- Anonyymi
Saksan ammustuotanto vuonna 1943:
patruunat : 3 174 800 000 kpl
Muut jalkaväkiammukset: 118 440 000 kpl
Kevyt it- ja pst-ammukset: 196 332 000 kpl (ylivoimainen enemmistö it-ammuksia, 20 mm painopiste)
Kaliberi >75 mm
Pst- ja tankin ammukset: 18 000 000
It-ammukset 16 600 000
Kenttätykistöammukset: 56 000 000
Rakettien ammukset : 2 350 000
Kaikkiaan saksalaisen raportin mukaan v 1943 ammuksia olisi tuotettu 2 558 000 tonnia.
1940: 865 000 tonnia
1941: 540 000 tonnia
1942: 1 170 000 tonnia
1943: 2558 000 tonnia
1944: 3 350 000 tonnia
---------------
Yht....8 483 000 tonnia- Anonyymi
"1940: 865 000 tonnia
1941: 540 000 tonnia
1942: 1 170 000 tonnia
1943: 2558 000 tonnia"
Operaatio Barbarossan vuonna 1941 ammustuotanto hämmästyttävästi noin 40% pienempi kuin edellisenä vuonna. Teräksestä mennyt ilmeisesti melkoinen osa laivastolle koska panssarituotantokin oli vaisua.
Tonnimäärissä ammustuotanto kasvoi 120% vuodesta 1942 vuoteen 1943. Se oli suurempi kasvu% kuin sotatuotannon kasvu%. Ja viittaa siihen että ammustuotannon osuus sotatuotannosta on ollut pienempi vuonna 1942 kuin seuraavana vuonna. Ammustuotanto tonneissa kasvoi vuodesta 1943 vuoteen 1944 noin 31% joka kasvu% on lähellä sotatuotannon yleistä kasvua.
Mikäli vuoden 1943 ammustuotannon arvo on ollut 6 miljardia saksanmarkkaa ja tuotanto 2558 000 tonnia sisältäen kaiken mahdollisen laivaston ammukset mukaanlukien on ammustonnin keskihinta ollut 2345 saksanmarkkaa.
- Anonyymi
Lentokoneita lukuunottamatta materiaalin hinta, saattaa olla yllättävän paljon kilohinnaltaan melko samanlaista. Esim aseilla 3000-5000 RM per tonni, ainakin raskaimmat. Käsiaseilla hinta saattoi olla tosin yli 10 000 RM per tonni. Ammuksilla 2000 - 3000 RM per tonni. Teräksen ja muun metallin kilohinta on määritellyt suuren osan tuotteen loppuhinnasta. Jopa esim Pzkw IV panssarivaunun hinta oli lopultakin reilu 4 000 RM per tonni.
- Anonyymi
V-2 aseisiin Saksa upotti nykytutkimuksen mukaan 3 miljardia saksanmarkkaa. Summa vastasi noin 26 000 Pzkw IV panssarivaunun valmistuskustannusta niiden aseistus mukaan lukien.
On myös syytä huomioida että osa lentokoneiden ja sukellusveneiden suunnittelukuluista ei ole ollut mukana kustannuksissa joten sekä lentokoneiden että laivaston kuluista puuttuu. Saksa on upottanut ilmasotaan V-2 aseet ja betoninen suojarakentaminen mukaanlukien noin 60% sotatuotannostaan. Betonisesta suojarakentamisesta 80% oli juuri suojautumista liittoutuneiden strategista pommitusta vastaan. Pelkästään vuonna 1943 tuo rakennusprojekti oli arvoltaan peräti 3,5 miljardia saksanmarkkaa Todt yhtiön laskelmien mukaan. - Anonyymi
Vuotuiset indeksiluvut käyttämällä ns Speer indexiä olivat Saksan sotatuotannossa:
1941: 97
1942: 133
1943: 216
1944: 277
Käyttämällä Wagenfuhrin tutkimuksen lukemia:
1941: 98
1942: 142
1943: 222
1944: 277
Wagenfuhr on siten laskenut vuoden 1942 tuotannon 6% ja vuoden 1943 tuotannon vajaat 3% suuremmaksi kuin Speer. Sen sijaan 1941 ja 1944 indeksit (lähes) yhtä suuret. Tuotanto kasvoi yli 180%:lla 3 vuodessa.
-----Stieglitz----- - Anonyymi
Speer tutkimus (2002) antoi ammustuotannon indeksiksikehitykseksi 1941-44: lukemasta 102, lukemaan 306 eli tuon tiedon mukaan ammustuotanto kasvoi tasan kolminkertaiseksi kolmen vuoden aikana. Mutta nyt vastaan nousee selvä ongelma sillä useissa opuksissa on ilmoitettu myös täällä esiin nostettu ammustuotannon tonnimäärät:
1941...... 540 000 tonnia
1944...3 350 000 tonnia
Jos ammuksia on kaikkiaan tuotettu yli 6 kertaa enemmän 1944 kuin mitä 1941 niin miten Speer on saanut indeksinousun kertoimeksi vain 3?
Osittain vastaus löytyy siitä että lukemat 540 000 tonnia ja 3 350 000 tonnia ovat Wehrmachtin lukemat joista puuttuu Luftwaffen ja Kriegsmarinen osuudet jotka olivat vuosina 1940-42 varsin huomattavat ammustuotannosta juuri Blitzkrieg voitokkaassa vaiheessa. On myös epävarmaa onko koko ilmatorjunnan ammustuotanto noissa mainituissa lukemissa sillä ilmatorjunta-ammuksien kulutusta oli myös Luftwaffella ja Kriegsmarinella.- Anonyymi
"Osittain vastaus löytyy siitä että lukemat 540 000 tonnia ja 3 350 000 tonnia ovat Wehrmachtin lukemat joista puuttuu Luftwaffen ja Kriegsmarinen osuudet jotka olivat vuosina 1940-42 varsin huomattavat ammustuotannosta.."
Ammustuotannosta Luftwaffen osuudet vuosineljänneksittäin:
1942: 30%, 25%, 23%, 21%
1943: 15%, 15%, 12%, 15%
1944: 14%, 12%, 10%,7%
Ja Kriegsmarinen....
1942: 12%, 10%, 6%, 5%
1943: 4%, 4%, 4%, 3%
1944: 3%, 4%, 4%,4%
Noiden lukujen perusteella Luftwaffe ja laivasto veivät ammustuotannosta esim 1942 yli 30%.
Luultavasti 1940-41 ilmavoimien ja laivaston osuudet ammustuotannosta ovat olleet huomattavan suuret. Mutta oikeastaan vielä mielenkiintoisempaa olisi tietää onko kaikki Ilmatorjunta-ammusten tuotanto laskettu mukaan ammustuotanto on. Ilmatorjunnan osuudet ammustuotannosta pysyivät varsin korkeana myös sodan loppupuolella.
1942: 31%, 21%, 17%,15%
1943: 14%, 14%, 20%, 19%
1944: 17%, 16%, 18%, 20%
Vuoden 1943 tilaston mukaan raskaiden (75 mm-125 mm, painopiste 88 mm) it ammusten kulutus olisi ollut 16,6 miljoonaa kpl joka viittaa noin 130 000 - 150 000 tonniin ja keveiden noin 180 miljoonaa (etupäässä 20 mm) joka viittaa noin 20 000 tonniin. Kuitenkin Luftwaffen it-ammuskulutukselsi on mainittu vuonna 1943 yhteensä 215 620 tonnia. Tuotannon on täytynyt seurata kulutusta.
Luftwaffen kuluttama pommimäärä (yli 351 000 tonnia) on massana ollut Wehrmachtin kuluttamasta 2 558 000 tonnista lähes 14%. - Anonyymi
"useissa opuksissa on ilmoitettu myös täällä esiin nostettu ammustuotannon tonnimäärät:
1941...... 540 000 tonnia
1944...3 350 000 tonnia"
Nuo ovat ammuskulutuksen tonnimäärät, eivät ammustuotannon tonnimäärät. Tosin koko sodan ajan koulutusmäärien ja tuotantomäärien on täytynyt lähestyä kokonaislukemissa toisiaan. Tasan yks yhteen ne eivät tietenkään käyneet. Osa ammuksista katosi. Toisaalta Saksa käytti myös sotasaaliina saatuja ammuksia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Osittain vastaus löytyy siitä että lukemat 540 000 tonnia ja 3 350 000 tonnia ovat Wehrmachtin lukemat joista puuttuu Luftwaffen ja Kriegsmarinen osuudet jotka olivat vuosina 1940-42 varsin huomattavat ammustuotannosta.."
Ammustuotannosta Luftwaffen osuudet vuosineljänneksittäin:
1942: 30%, 25%, 23%, 21%
1943: 15%, 15%, 12%, 15%
1944: 14%, 12%, 10%,7%
Ja Kriegsmarinen....
1942: 12%, 10%, 6%, 5%
1943: 4%, 4%, 4%, 3%
1944: 3%, 4%, 4%,4%
Noiden lukujen perusteella Luftwaffe ja laivasto veivät ammustuotannosta esim 1942 yli 30%.
Luultavasti 1940-41 ilmavoimien ja laivaston osuudet ammustuotannosta ovat olleet huomattavan suuret. Mutta oikeastaan vielä mielenkiintoisempaa olisi tietää onko kaikki Ilmatorjunta-ammusten tuotanto laskettu mukaan ammustuotanto on. Ilmatorjunnan osuudet ammustuotannosta pysyivät varsin korkeana myös sodan loppupuolella.
1942: 31%, 21%, 17%,15%
1943: 14%, 14%, 20%, 19%
1944: 17%, 16%, 18%, 20%
Vuoden 1943 tilaston mukaan raskaiden (75 mm-125 mm, painopiste 88 mm) it ammusten kulutus olisi ollut 16,6 miljoonaa kpl joka viittaa noin 130 000 - 150 000 tonniin ja keveiden noin 180 miljoonaa (etupäässä 20 mm) joka viittaa noin 20 000 tonniin. Kuitenkin Luftwaffen it-ammuskulutukselsi on mainittu vuonna 1943 yhteensä 215 620 tonnia. Tuotannon on täytynyt seurata kulutusta.
Luftwaffen kuluttama pommimäärä (yli 351 000 tonnia) on massana ollut Wehrmachtin kuluttamasta 2 558 000 tonnista lähes 14%.Ilmatorjunta-ammusten tonnimäärä 215 620 tonnia on ollut 8,4% vuoden 1943 ammuskulutusmäärästä. Kuitenkin Ilmatorjunta-ammusten tuotanto muodosti tuplasti suuremman noin 17% osuuden saman vuoden ammustuotannosta. Oliko siis It-ammukset painoonsa nähden muita tuplasti arvokkaampia?
- Anonyymi
Saksan ammustuotannon ja ruudin tuotannon osuus sotatuotannosta oli yhteensä 43% vuonna 1940 jolloin osuus oli suurempi kuin lentokonetuotannon. Vuonna 1941 osuus oli 28%, vuonna 1942 hieman yli 31%, vuonna 1943 noin 29,5% ja 1944 lähes 29%. Vastaavasti lentokonetuotannon osuudeksi on ilmoitettu diagrammin pylväskuvaajassa:
1940....38,6%
1941....41,0%
1942....40,0%
1943....41,5%
1944....42,7%
Koska tuotanto kasvoi lähes 3 suuremmaksi vuoteen 1944 on painotus vuosilla 1943-44 ja lentokonetuotannon osuus sotatuotannosta on ollut noin 42%. Ammustuotannon ruudin valmistus lisättynä n. 29%.- Anonyymi
Hitlerin Saksan ammustuotanto oli määrällisesti (tonneina) suurempi kuin Neuvostoliiton mutta kuitenkin pienempi kuin Saksan ammustuotanto 1914-1918. Tämä tieto (väite?) on esitetty useissa opuksissa. Pitäneekö paikkaansa?
*****Penna Tervo***** - Anonyymi
"Vastaavasti lentokonetuotannon osuudeksi on ilmoitettu diagrammin pylväskuvaajassa:
1940....38,6%
1941....41,0%
1942....40,0%
1943....41,5%
1944....42,7%"
Noista vuosittaisista lukemista kun vähennät 0,2-0,3% pääset USSBS:n lukemiin lentokonetuotannon osalta.
V-1/V-2 tuotanto oli nimellisesti Saksan armeijatuotantoa mutta todellisuudessa kyse oli Saksan (epätoivoisesti rakentamasta) strategisen ilmasodan uudesta aseesta, ohjuksesta, eikä mm itärintamalla niitä ammuttu ainuttakaan. Se on verrattavissa tietenkin omalla polttoaineella maaliin ohjattavaan lentopommien.
Noin 2,5-3 miljardin Saksanmarkan V-1/V-2 tuotannon lisääminen lentokonetuotannon segmenttiin vuosina 1943-45 muuttaa Saksan sodantuotannon yleisilmeen yhä enemmän painuttuvan strategiseen ilmasotaan.
-----Stieglitz-----
- Anonyymi
Panssarien (ml telatykit) tuotannon osuudet sotatuotannosta ovat olleet eteenkin sodan alkupuolella vaatimattomat.
1940: 1,9%
1941: 3,5%
1942: 3,8%
1943: 6,4%
1944: 8,4%
Eli. Kun Saksa oli voitokas sen sotatuotannosta hyvin pieni osa oli panssareita, rynnäkkötykkejäja muita telatykkejä. Kun se jäi alakynteen panssareiden osuus kasvoi. Näin ollen panssarituotannon kasvu oli merkki siitä että suurvallalla oli maitohapot jaloissa.- Anonyymi
"1940: 1,9%
1941: 3,5%
1942: 3,8%
1943: 6,4%
1944: 8,4%"
Speerin dokumenttien mukaan panssarien painomassan perusteella tuotanto kasvoi vuodesta 1941 vuoteen 1977 peräti 7,7 kertaiseksi. On varmasti monelle suuri yllätys miten kovasti "panssarisodaksi" mainostettu II maailmansota ei sotatuotantolukujen perusteella ollut ollenkaan niin panssarisotaan keskittynyt kuin maasodan fanittajat ovat aina kuvitelleet. Lentokonetuotanto on Saksassakin ollut yli 6 kertaa suurempi segmentti kuin panssarit, rynnäkkötykit, Pst- vaunut ja telatykit.
*****Penna Tervo***** - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"1940: 1,9%
1941: 3,5%
1942: 3,8%
1943: 6,4%
1944: 8,4%"
Speerin dokumenttien mukaan panssarien painomassan perusteella tuotanto kasvoi vuodesta 1941 vuoteen 1977 peräti 7,7 kertaiseksi. On varmasti monelle suuri yllätys miten kovasti "panssarisodaksi" mainostettu II maailmansota ei sotatuotantolukujen perusteella ollut ollenkaan niin panssarisotaan keskittynyt kuin maasodan fanittajat ovat aina kuvitelleet. Lentokonetuotanto on Saksassakin ollut yli 6 kertaa suurempi segmentti kuin panssarit, rynnäkkötykit, Pst- vaunut ja telatykit.
*****Penna Tervo*****Veihän laivasto noin puolet Suomenkin puolustusmäärärahoista 1930- luvulla, maasodan fanittajien. kuten esimerkiksi Mannerheimin. kiusaksi,
- Anonyymi
Saksan aseiden tuotannon osuus sotatuotannosta eri vuosina:
1940....6,4%
1941...8,3%
1942...7,3%
1943...8,0%
1944...9,6%
Laivaston alusten (ilman aseita ja ammuksia) tuotannon osuudet olivat
1940....4,3%
1941...11,8%
1942...10,4%
1943...8,9%
1944...6,2%
Lähteenä U. S Strategic Bombing Survey - Europe ja sen pylväsdiagrammin tiedot. - Anonyymi
Moottoriajoneuvojen ja ns half-tracksien (puolitela-ajoneuvojen ) osuus sotatuotannosta:
1940....5,7%
1941...7,1%
1942...7,0%
1943...5,8%
1944...4,1%
Sodan ajan tuotannosta ne ovat muodostaneet noin 5,5%. Niiden osuus oli sodan alkupuolella selvästi suurempi kuin taistepanssarien/ rynnäkkötykkien mutta pienempi 1943-44 kun sota muuttui tappiolliseksi. Osa ajoneuvoista meni Luftwaffelle ja laivastolle. Tätä osuutta ei tosin ole juuri ilmoitettu.- Anonyymi
ukrainan tuotanto on tasan miinus - eu englanti usa=konkurssi, suomalaiset maksavat kaiken inflatio jyllää.
- Anonyymi
Saksan lentokonetuotannon osuus sotatuotannosta vaihteli ajoittaisten huippujen kuten heinäkuun 1944 lukeman (48,3%), vuoden 1942 alun 46,1% ja kokonaisuudessaan vuoden 1944 puolivälin 45,9% sekä alimpien osuuksien kuten vuoden 1942 lopun 36,3% ja vuoden 1943 lopun 35,7% välillä. Nuokin raja-arvot viittaavat keskiarvon olleen yli 40% ja luultavammin jossain 41-42% lukemissa.
Hans Kehrl, Speerin alaisuudessa toiminut mainitsi lentokonetuotannon osuuden olleen " 40% ja 50% välillä". On mahdollista että USSBS:n taulukkotiedot antavat itseasiassa varsin konservatiivisen varovaisen arvion lentokonetuotannon suuresta osuudesta Natsi-Saksan sotatuotannosta. Jos kaikki suunnittelukustannukset lasketaan mukaan nousee lentokoneiden valmistuksen osuus yhä lähemmäksi 50%. Sen sijaan esim maasodan kalustossa suunnittelykustannuksia oli hyvin vähän. Myös laivastotuotannossa voidaan vain spekuloida miten suuret suunnittelukulut ovat olleet XXI-sukupolven uusissa sukellusveneissa. - Anonyymi
Tuollaisen tuotantoindeksin luominen uskottavaksi on ongelmallista. Pitää tietää tasan tarkalleen kuinka paljon kunkin lentokoneen, ajoneuvon, aseen tai ammusmäärän tuottaminen on arvoltaan. Pelkkä lukumäärä ei riitä. Lisäksi olisi tiedettävä myös suunnittelu- ja modifikointikulut. Saksan valmistamien ensimmäisten Junkers-88 pommikoneiden tuotantokustannukset olivat jopa yli kymmenkertaiset per kappale verrattuna siihen mitä samantyyppiset koneet vuonna 1944. Pelkkä materiaalimäärä kuten alumiinin tai teräksen tarve ei selitä kustannuksista kuin osan.
Sotatuotannossa oli myös materiaalia jotka eivät näy tuotantomäärittelyssä. Miten paljon erilliset tutkat, radiot, vaatetus, lääkitys, varastorakentaminen jne maksoivat? Ilman muuta lentokoneet ja niiden tarvitsemat aseet, ammukset, elektroniikka, sekä valtava varaosatarpeet muodostivat huomattavan osan sotatuotannosta kaikissa maissa ja että esim panssarien osuus oli huomattavasti vähäisempi. Jostain syystä media ja jopa historioitsijat ovat hurahtaneet panssarien lumoihin ja muodostaneet (harha)luulon että ne olisivat olleet II maailmansodan keskeisin työkalu. Tosiasiassa lentokoneiden ja laivojen painoarvo oli selvästi merkittävämpi. - Anonyymi
Saksan ammustuotannossa oli suorastaan huikeita tuotantoeroja kuukausittain eteenkin sodan alkupuolella ja korrelaatio teräksen saannin kanssa oli vahva. Albert Speerin "rationalisointipolitiikalla" ei ollut mitään tekemistä myöhemmän "tuotantoihmeen" kanssa.
Wages of War - tutkimus paljastaa miten ammustuotantoindeksi vaihteli rajusti 1939-1942.
Lokakuu 1939: 55
Helmikuu 1940: 75
Kesäkuu 1940: 100
Lokakuu 1940: 45
Helmikuu 1940: 45
Kesäkuu 1941: 30
Lokakuu 1941: 15
Helmikuu 1942: 55
Kesäkuu 1942: 80
Lokakuu 1942: 130
Helmikuu 1943: 145
Kesäkuu 1943: 130
Lokakuu 1943: 180
Erityisen surkea oli ammustuotannon taso Operaatio Barbarossan ensimmäisenä kesänä. Ajoittain jopa vain kymmenesosa kesän 1943 tuotantotasosta.- Anonyymi
Tarkoitit kai: Adam Toozen arvostettu teos "The Wages of Destruction"?
-----Stieglitz----- Operaatio Barbarossan käynnistyttyä ei Neuvostoliitosta enää tullutkaan täpötäysiä tavarajunakuormia terästä, öljyä, puuvillaa, vehnää tahi muita sotatuotannolle tärkeitä raaka-aineita.
- Anonyymi
Palstan puppugeneraattoreiden pitää tutkia Saksan lentokonemoottoreiden tuotantoluvut tyypeittäin 1939-1945 maaliskuulle.
http://www.enginehistory.org/Piston/WW2GermanProduction/WW2GermanProduction.shtml
Syksyn 1944 tuotantoluvut on hurjia alkuvuoteen verrattuna.
Tuosta tuotannosta kyllä riitti kaksimoottorisiinkin...
Saksalaisten moottoreiden todellinen valtti oli mekaaninen polttoaineen ruiskutus ja tämä mahdollisti lentämisen missä tahansa asennossa, vaikka ylösalaisinkin. Samoin polttoaineen kulutus oli optimaallinen. Toinen Jumo- ja DB-moottoreiden etu oli kuivasumppu voitelujärjestelmä, joka myöskin osaltaan mahdollisti vapaan lentoasennon. Englantilaisten moottorit oli sodan alussa enimmäkseen kaasutinmoottoreita.
Moottoritehojen kasvaessa ja potkureiden halkaisijoiden suurentuessa lisättiin lapojen määriä ja koska potkurin pyörintänopus ei saanut ylittää kärkien osalta äänennopeutta kavitoinnin takia, käytettiin alennusvahdetta. Tämä mahdollisti samalla moottorin läpi ampuvan tykin käytön. Olihan rivimoottorit DB ja Jumo alaspäin käännettyjä V-moottoreita.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Daimler-Benz_DB_605
http://www.aviation-history.com/engines/db605.htm
http://www.aviation-history.com/engines/jumo211.html - Anonyymi
Kollimaattori kirjoitti:
Operaatio Barbarossan käynnistyttyä ei Neuvostoliitosta enää tullutkaan täpötäysiä tavarajunakuormia terästä, öljyä, puuvillaa, vehnää tahi muita sotatuotannolle tärkeitä raaka-aineita.
Liittoutuneet toimitti lantokonealumiinin, teräksen ja kuparin ns. perille saakka... tonttiin asti!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Palstan puppugeneraattoreiden pitää tutkia Saksan lentokonemoottoreiden tuotantoluvut tyypeittäin 1939-1945 maaliskuulle.
http://www.enginehistory.org/Piston/WW2GermanProduction/WW2GermanProduction.shtml
Syksyn 1944 tuotantoluvut on hurjia alkuvuoteen verrattuna.
Tuosta tuotannosta kyllä riitti kaksimoottorisiinkin...
Saksalaisten moottoreiden todellinen valtti oli mekaaninen polttoaineen ruiskutus ja tämä mahdollisti lentämisen missä tahansa asennossa, vaikka ylösalaisinkin. Samoin polttoaineen kulutus oli optimaallinen. Toinen Jumo- ja DB-moottoreiden etu oli kuivasumppu voitelujärjestelmä, joka myöskin osaltaan mahdollisti vapaan lentoasennon. Englantilaisten moottorit oli sodan alussa enimmäkseen kaasutinmoottoreita.
Moottoritehojen kasvaessa ja potkureiden halkaisijoiden suurentuessa lisättiin lapojen määriä ja koska potkurin pyörintänopus ei saanut ylittää kärkien osalta äänennopeutta kavitoinnin takia, käytettiin alennusvahdetta. Tämä mahdollisti samalla moottorin läpi ampuvan tykin käytön. Olihan rivimoottorit DB ja Jumo alaspäin käännettyjä V-moottoreita.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Daimler-Benz_DB_605
http://www.aviation-history.com/engines/db605.htm
http://www.aviation-history.com/engines/jumo211.htmlMoottorituotannosta iso osa meni myös vaihtomoottoreiksi. Sakujen lentomoottoreiden käyttöikä oli lyhyt ja me 109;n suunniteltu moottorin vaihtoväli oli luokkaa 200 h. Eli kolme keikkaa päivässä siirtolennot ym niin 2 kk per motti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Moottorituotannosta iso osa meni myös vaihtomoottoreiksi. Sakujen lentomoottoreiden käyttöikä oli lyhyt ja me 109;n suunniteltu moottorin vaihtoväli oli luokkaa 200 h. Eli kolme keikkaa päivässä siirtolennot ym niin 2 kk per motti.
Täydennys.... ja jos moottori otti vähänkin osumaa, niin kenttäoloissa onnistui moottorin vaihto, ei sitä korjattu. Focke wulffihan palasi reissusta kai vielä pari pyttyä irti ammuttuna.
- Anonyymi
Speer kertoo muistelmissaan kuinka syksyllä 1944 Saksan petrokemian tuotanto eli synteettinen polttoainetuotanto oli niin vähissä, että kranaatteihin lisättiin suolaa 25% räjähdysainepulan vuoksi. Teho tykistön ammuksilla oli mitätön tämän suolan lisäämisen takia, mutta kranaattien painon / osumatarkuuden takia näin oli pakko tehdä. Tykistön ampumataulukoita ei siis tarvinnut muuttaa.
Feldgrau's main emphasis is on the operational histories of the units and military organizations that made up the German army, navy, airforce and all associated auxiliary formations, both during the Weimar period and the NSDAP era.
Feldgrau is a massive work in progress; our motto is "information kept secret is lost". There are many sections here that aren't yet complete but we strive to add new information all the time
Statistics, numbers and losses
http://www.feldgrau.com/stats.html
See also:
Detailed stats on all German AFVs
http://www.feldgrau.com/afvstats.html
Detailed stats on all German Tube-fired Weapons
http://www.feldgrau.com/weaprod.html - Anonyymi
Keväällä 1944 Saksan nestemäisten polttoaineiden tuotannosta pommitettiin suurin osa pois pelistä ihan pysyvästi. Eräs Saksan tappion perussyy kuuluukin: EI ollut bensiiniä.
Pitää muistaa, että Saksan panssarit ja pääosin muukin kalusto kulki bensiinillä, aivan kuten jenkeillä ja briteilläkin. Vain NL:n panssarit käytti dieseliä. Toki osa Saksan käyttämistä kuorma-autoista käytti diesel -moottoreita, olihan se saksalainen keksintö.
Saksan ase- ja sotataloustuotanto nostettiin kesällä 1944 huippuunsa, sillä vasta tuolloin oli suoritettu täysmobilisaatio. Panssareita sekä lentokoneita valmistui ennätysvauhtia. "Tammikuussa 1944 Saksa tuotti 1759 hävittäjäkonetta - syyskuussa samana vuonna 4314 kpl.", (Valtonen s.16-17) Saksan polttoainepula aiheutti sen, että lentokoneita riitti JOPA pienelle Suomellekin annettavaksi. Suomessa oli näet aika isot polttoainevarastot.
Suomen Lapissa olleilla Saksan joukoilla oli varmaankin noin puolen vuoden varastot kaikkea sotamateriaalia, myös bensiiniä. Pitää muistaa kuinka kesän 1944 torjuntataisteluiden aikana osasto Kuhlmayn Focke-Wulf -koneiden korkeaoktaaninen, (C3 eli 93 -oktaaninen), polttoainehuolto saatiin Saksan Lapin joukoilta. Aluksi sitä tuotiin Immolaan Nurmoilasta ja Äänislinnasta, jonne sitä oli varastoitu Saksan Ju 188 kaukotiedustelukoneita varten. (Valtonen s. 108)
"16.6.1944 ilmoitti yhteysupseeri majuri Pauli Ervi Saksasta, että Suomen vientiin on vapautettu mm. 242 kpl BF 109 -koneita sekä 180 moottoria edellämainittuihin." (Valtonen s. 16-17)
Vuoden 1944 kevään pommitusten jälkeen Saksan polttoainetuotanto romahti 5%:n tasolle siitä, mitä se oli huhtikuun 1944 tasosta eli parhaimmillaan. Saksalaisilla ei ollut polttoainetta edes koelentoihin. (Valtonen s. 16-17)
Lähteenä: Valtonen, Hannu: Lento-osasto Kuhlmey: Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1991. ISBN 951-95688-1-6.
Tilanne oli lentokoneiden osalta niin hyvä, että Suomessa oli sodan loputtua NL:a vastaan syksyllä 1944 102 kpl lentokuntoista Me 109 konetta.
Lentokonetilannne oli tällainen Suomen ilmasodan pikkujättiläisen mukaan, (s. 388).
Samoin oli muunkin sotamateriaalin laita, sillä Suomen armeija oli vahvimmillaan syksyllä 1944 ja sillä oli materiaalia, aseita ja ammuksia puolen vuoden täysimittaista sotaa varten. (lähteenä Suomen sota 1941-1945, osa 11, Sotatalous)
Suomen sota 1941-1945. 11. osa: Sotatalous / E. O. Tirronen /toimittanut Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto. Porvoo: WSOY, 1975
Saksan asetuotantoluvuista saa jonkinlaisen käsityksen tuolta:
Statistics, numbers and losses
http://www.feldgrau.com/stats.html
Production Stats on German AFVs 1938-1945
http://www.feldgrau.com/afvstats.html
Production Stats on German Tube-fired Weapons 1939-1945
http://www.feldgrau.com/weaprod.html
---
Tuosta synteettisten Fisher-Tropsch -menetelmällä toimivien tuotantolaitosten tuhosta alkoi raju alamäki ja se oli Saksan tuhon eräs tärkein yksittäinen syy.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fischer ... telmä
Menetelmä keksittiin Saksassa 1920-luvulla nestemäisten polttoaineiden tuottamiseksi. Saksalla oli paljon hiiltä, mutta vain vähän öljyä. Saksa ja Japani käyttivät menetelmää toisen maailmansodan aikana vaihtoehtoisten polttoaineiden tuottamiseen. Saksan vuosittainen synteettisen polttoaineen tuotanto saavutti yli 124 000 barrelia päivässä eli noin 6,5 miljoonaa tonnia vuoden 1944 alussa.
Sodan loppupuolella koko Saksan teollisuus valjastettiin sotatarviketuotantoon. Sodan alkaessa näin ei vielä ollut, mutta kun huomattiin, ettei sodan loppu olekaan pikainen, niin Speerin johtamana sotatarviketuotanto nostettiin ennennäkemättömiin lukemiin ja vuoden 1944 syksyllä Saksan sotatarviketuotanto oli maksimissaan.
Koko Saksan sota lässähti keväällä 1944 kivihiilestä valmistettavan polttoainetuotannon tuhoutumiseen massiivisissa pommituksissa. Tuotanto romahti 5%:iin suurimmasta määrästään ja ei tainnut enää nousta lähellekään riittävää määrää. Eipä siis ihme, että Saksalta riitti lentokoneita Suomellekin annettavaksi... Suomella oli isot polttoainevarastot jotka olisi riittäneet ainakin puolen vuoden täysimittaiseet sotaan. Sama koski aseita ja ammuksiakin.
Lapissa saksalaisilla oli vuoden varastot.- Anonyymi
"Saksan ase- ja sotataloustuotanto nostettiin kesällä 1944 huippuunsa, sillä vasta tuolloin oli suoritettu täysmobilisaatio."
Höpö höpö. Saksan sotatuotanto kasvoi 1942-44 nopeasti koska sodan alussa oli tehtävä investoinnit jotta tuotanto myöhemmin lähti käyntiin. Tänne on ihan turha tulla levittämään väljähtänyttä Albert Speer-myyttiä.
""Tammikuussa 1944 Saksa tuotti 1759 hävittäjäkonetta - syyskuussa samana vuonna 4314 kpl.", (Valtonen s.16-17)"
Jälleen unohtui se että Saksa lopetti kesällä 1944 paljon kalliimpien pommikoneiden valmistuksen. - Anonyymi
Saksan synteettisen polttoaineen tuotanto romahti keväällä -44 pommitusten seuruksena. Tämä johtui siitä, että overlordin takia bomber-Harris pistettiin kuriin. Mutta syksyllä -44 liittoutuneitten ylijohdon ote lipsui ja Harris pääsi mielikohteittensa eli Saksan kaupunkien kimppuun. Siksi synteettisen öljyn tuotanto elpyi osaksi. Näin Saksa pystyi pysäyttämään rintamat joksikin aikaa. Lähde: Bomber Command.
Suomi vaihtoi liittoutuneiden puolelle sopivasti, kun Saksan öljy oli vähimmillään ja minimoi näin vastatoimet.
- Anonyymi
Tältä sivulta löytyy myös kuva Saksan sotatuotannon jakaumasta vuosilta 1940, 19941, 1942, 1943 ja 1944. Samoin miten ammustuotanto vaihteli rajusti kuuksusittain eteenkin 1939-42.
http://chris-intel-corner.blogspot.com/2013/05/wwii-myths-german-war-economy-was.html?m=1- Anonyymi
Kuvaajasta hahmottuu todellakin että pelkkien lentokoneiden tuottaminen ilman niiden aseistusta ja ammuksia muodosti yli 40% Saksan sotatuotannosta.
-----Stieglitz-----
- Anonyymi
Simppeli sääntö sotatuotannon ihmettelijöille:
1) ensin täytyy investoida tehtaisiin ja laitteisiin jotta voidaan valmistaa
2) täytyy varata työvoimaa ja täytyy hankkia raaka-aineet
3) kun kohdat 1 ja 2 on kunnossa alkaa tuotanto. Se on alussa hitaampaa sillä teollisuustuotanto on "tekemällä oppimista"
Nämä yllämainitut selittävät miksi Saksan sotatuotanto oli aluksi vähäistä mutta myöhemmin - täysin luonnollisesti - kasvoi ja kasvoi nopeasti. - Anonyymi
Hitleri määräsi vielä operaatio Barbarossan alettua ennätysmäisen nopean etenemisen ja Puna-armeijan murskatappioiden innostamana osan sotatuotannosta siirrettäväksi siviilisektorin tuotantoon.
Hän piti jo varmana Neuvostoliiton tuhoa ja halusi pitää Saksan siviiliväestön tyytyväisenä.
Voi vain arvioida sitä turhautumisen ja voimattoman raivon määrää,joka Phvyyreriä rasitti Stalingradin ja Kurskin jälkeen.Ainakin siinä hän on varmasti ollut maineensa veroinen...- Anonyymi
Huuhaata. Siviilituotannon leikkaukset alkoivat jo 1938. Ne jatkuivat sodan alettu. Ja vastoin yleistä klisettä Saksan naisista oli suurempi osa työelämässä kuin Usassa ja jopa Britanniassa. Natsien kotirouvamyyttiin nähtävästi suurin osa jopa historioitsijoista on hurahtanut. Samoin siihen että Saksa olisi muka tuottanut liikaa siviilituotteita.🤣
- Anonyymi
》》Saksalaisilla oli raaka-aineita vaikka kuinka paljon. Phillips Payson O'Brienin mukaan varastoissa olevilla raaka-aineilla Saksa olisi pystynyt jatkamaan vuoden 1944 tuotantotahdilla ainakin kevääseen 1946 asti ja joiltakin osin jopa vuoteen 1947 asti vaikka täydennystä raaka-aineissa ei olisi tullut.《《
Liittoutuneet toimitti lantokonealumiinin ja kuparin ns. perille saakka... tonttiin asti! - Anonyymi
Tuskin on tuotantokustannuksissa laskettu aivan kokonaan sitä miten paljon kalliimmaksi tulivat vaikkapa ensimmäiset Ju-88 pommikoneet valmistaa verrattuna myöhempiin aikoihin.
Elokuu 1939: 57 000 työtuntia
Syyskuu 1939: 53 000 työtuntia
Lokakuu 1939: 100 000 työtuntia
Marraskuu 1939: 43 000 työtuntia
Joulukuu 1939: 38 000 työtuntia
Vuoden 1940 alkukuukausina työtunteja meni 32 000 - 34 000 per valmistettu Ju-88. Saman vuoden lopulla työtuntimäärä laski ensi kerran alle 20 000. Vuoden 1941 alkupuolella työtuntimäärät uudelleen kasvoivat 22 000 - 25 000 mutta saman vuoden kesällä laskivat noin 15 000:een. Tuossa vaiheessa perusmalli alkoi olla lopulta valmis suurempiin tuotantosarjoihin.
Jos siis lentokonetuotannon arvoa mitataan kaavamaisesti vain jonkun 1942 tai 1943 yksikköhintakustannuksen perusteella on vuosien 1939-1941 kustannukset ja näin tuotannon arvo laskettu alakanttiin.
On luultavaa että myös ammustuotannossa tuotannon arvo per valmistettu tonnimäärä ollut suurempi sodan alussa kuin 1943-45. - Anonyymi
Yleisesti ovat tutkijat ja historioitsijat maininneet että Saksan sotatuotannossa ainakaan osaa eteenkin lentokoneiden, V-2 aseiden ja sukellusveneiden suunnittelukuluista ei ole laskettu mukaan kokonaiskustannuksiin. Saksan tuotannon kustannuksista puuttuu myös korjausrakentaminen (pommitukset) ja varautuminen pommituksiin (betoninen suojarakentaminen). Normaalissa teollisuudessa nämä lisäävät tietenkin valmistuksen kokonaiskustannuksia.
- Anonyymi
Saksan sotatuotannosta suurin osa kohdistui ilmasotaan (lentokoeet ja niiden aseet sekä ammukset, ilmatorjunta ja sen ammukset, betoninen suojarakentaminen, V-1/V-2 aseet ja alustat). Osuustuotannosta, kun huomioidaan vielä myös Luftemwaffen ja ilmatorjunnan ajoneuvot nousi noin 55%:iin ilman betonista syojarakentamista ja V-aseitakin. Kun nämä ynnätään sekä ajoittain melko suuri laivastotuotanto päästään jo lähelle 70% tuotannosta. Maasodan aseet, ammukset, ajoneuvot muodostivat sotatuotannosta 30-33%. Tämä on ollut myöhemmin sotahistorioitsijoille melkoinen yllätys. Eteenkin maasodan apostolit ovat jopa järkyttyneitä ja osin noloja.
- Anonyymi
Saksa ei hallinnut liukuhihntuotantoa lainkaan jenkkityyliin. Saksassa kiväärit ja tankit olivat ammattimiesten kokoamia. Osat teki myös ammattimies.
Jenkeissä ammattimiehet kokosivat sen tehtaan, tuotanto oli suunniteltu niin, että pikakoulutettu henkilöstö teki siellä kaiken. Eikä luotetta muutettu vuoteen.
Esim. jotain osaa saksalainen ammattimies jyrsi tyyliin 15 min. Samassa ajassa jenkkirouva präsässi isolla koneella 100 kpl. - Anonyymi
Erityisen vahvasti liittoutuneiden tuotannon teho tuntui kaikessa logistiikassa. Kuten autot, kuorma-autot, rahtilaivat ja kuljetuslentokoneet.
Kun liittoutuneet ajoivat auton kyydissä, hinasivat tykkejä tiesmillä moottorihärpäkkeillä jne. niin saksalainen sotamies marssi jalkaisin ja tykistö oli hevosvetoista.
Ei sakujen itärintaman huolto kärsinyt yksinomaan väärästä raideleveydestä, vaan ylipäätään surkeasta ja riittämättömästä huoltosysteemistä. Kun Aatu keksi -40 lopulla että seuraavana vuonna piti marssia itään, ei ollut riittävää pyöräkalustoa suunnattomille huoltoetäisyyksille eikä teollisuus kyennyt vastaamaan tarpeeseen. - Anonyymi
Täällä on käsitelty minkä verran sakemanni tuotti tykkejä ja tykin ammuksia. Mutta itärintamalla tykkejä vetivät hevoset ja tykin ammukset vietiin hevoskuormissa kuten 1. maailmansodassa. Saksalaisen sotilaan yleisin ase oli kivääri, kuten isällä 1. maailmansodassa. Barbarossan alussa panssaridivisioonat etenivät, mutta jalkaväki marssi perässä 25 km päivässä.
Stalingradissa kuoltiin nälkää, koska ei ollut lentokapasiteettia ja ne 50.000 hevostakin oli viety talveksi lännemmäs. Koska ei ollut rehunkuljetuskapasiteettia niin pitkälle itään.
Afrika Korpsilla kaikki oli tosin moottoroitua, koska siellä ei hevosille ollut ruokaa ja lämpöä taas liikaa. Siellä taas loppui bensa. El Alameinissa oli muuten enemmän sakujen tankkeja kuin Stalingradissa.- Anonyymi
Keskittyisit mieluummin siihen faktaan miten yllättävän pientä osaa Saksan sotatuotannossa armeijan aseet ja muu kalusto näytteli. Vähemmän kuin 5% sotatuotannossa maavoimien aseet ja kaikentyyppiset taistelupanssarit ja telatykit keskimäärin vain 6,5%. Puolitelavaunujen ja muiden ajoneuvojen osuuskin jäi jonnekin alle 4%:iin. Itseasiassa maavoimien ammukset saattoivat muodostivat jopa suuremman osan tuotannosta kuin kaikki ajoneuvot ja aseet.
Lentokoneet ja niiden aseet ja ammukset muodostivat lähes 50% sotatuotannosta ja ilmatorjuntaan käytetty tuotanto oli hyvin lähellä kaikentyyppisten taistelupanssareiden tuotantoa. Ilmasota kaikkiaan vei Saksan sotatuotannosta noin 55% ja kohdistui suurelta lännen strategista ilmasotaa vastaan.
V-2 tuotanto vastasi noin 25 000 Pzkw IV/StuG III:n tuottamista ja betoninen suojarakentaminen kulutti pelkästään 1943 resursseja noin 30 000 panssarivaunun tuottamisen arvoa.
- Anonyymi
Kun Barbarossa alkoi, Saksalla oli itärintamalla 0.75 miljoonaa hevosta. Vielä -44 lopussa suurin osa divisioonista oli moottoroimattomia. Voi miettiä, miten monta minkäkin kaliiperin tykin ammusta hevonen jaksaa vetää. Ja miten pitkälle yhdessä työvuorossa? Ja minkä matkaa valjakko vetää tykkiä päivässä? Siitä laskemaan salamasodan kaavoja.
Arvatkaa montako hevosta liittoutuneet toivat maihin operaatio Overlordissa? Eivät yhtään.- Anonyymi
Koko operaatio Barbarossa olisi ollut mahdoton ilman lännestä,varsinkin Ranskasta rosvottua moottoroitua kuljetuskalustoa.Siltikin natsilainen lantsari sai luvan marssia itsensä näännyksiin Venäjän tomuisilla teillä yrittäessään pysyä panssarikärkien tahdissa.
Moni joukko-osasto suoritti marssinsa ohessa lähinnä poliisitoimiksi määriteltäviä tehtäviä kunnes Venäjän talvi puuttui peliin.Sitten kaatuneiden luvut pomppasivat lukemiin,joissa oli kestämistä jopa saksalaisellekin militäärille... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koko operaatio Barbarossa olisi ollut mahdoton ilman lännestä,varsinkin Ranskasta rosvottua moottoroitua kuljetuskalustoa.Siltikin natsilainen lantsari sai luvan marssia itsensä näännyksiin Venäjän tomuisilla teillä yrittäessään pysyä panssarikärkien tahdissa.
Moni joukko-osasto suoritti marssinsa ohessa lähinnä poliisitoimiksi määriteltäviä tehtäviä kunnes Venäjän talvi puuttui peliin.Sitten kaatuneiden luvut pomppasivat lukemiin,joissa oli kestämistä jopa saksalaisellekin militäärille...Saksa oli täysin riippuvainen amerikkalaisten GM:n ja Fordin kuorma-autoista, joita oli yli 70% kaikista Saksan armeijan raskaista ja keskiraskaista kuorma-autoista.
Ilman General Motorsia ja Fordia Saksa ei olisi koskaan pystynyt aloittamaan hyökkäyssotaansa.
- Anonyymi
Sakujen 88 oli ehkä 2. ms paras panssarintorjunta-ase. Melkein yhtä hyvä ominaisuuksiltaan oli 75 mm tykki. Mutta ne olivat liian raskaita hevosvaljakoille. Siksi saksalaisilla oli ilmatorjunnassa kotialueilla törröttämässä 10.000 it-tykkiä, joilla olisi itärintamalla tuhonnut ehkä muutaman tankin. Mutta kun ei ollut tykkien vetovaunuja, koska Saksan teollisuuden kapasiteetti ei riittänyt.
- Anonyymi
Se suunniteltiin pääasiassa ilmatorjuntaan mutta osoittautuu myöhemmin aika tehottomaksi liittoutuneiden raskaita pommikoneita vastaan. Tarvittiin noin 15 000 ammusta yhtä pudotettua pommikonetta kohden kun raskaamman 128 millin tykin tapauksessa vain noin 3 000.
Hintaa aseelle kertyi 33600 RM:ää ja niitä valmistettu 20 754 kpl joista ennen sotaa 2 459. Raskaampaa 128 mm it-tykkiä valmistettiin 1 125. Sen ammuksen paino oli 26 kg kun Flak 88:n 9,4 kg. Jopa ammustuotannon materiaali huomioiden oli 128 mm it-tykki kustannustehokkaampi kuin Flak 88. - Anonyymi
Yksinkertaisesti Saksalla ei ollut riittävästi kykyä tuottaa edes polttoainetta. Materiaalin kuljetuksesta vastasi rautatiekalusto. Tosin myös Neuvostoliiton öljyntuotanto oli vuonna 1943 vain 18 milj tonnia ja seuraavana 18,3 milj tonnia mutta kuitenkin tässä suhteessa sillä oli tuplasti polttoainetta Saksaan verrattuna.
Neuvostoliittoon verrattuna USA tuotti öljyä ainakin 12 kertaa enemmän.
- Anonyymi
Ilmatorjunta-aseiden osuus Saksan asetuotannosta oli todella suuri. Tässä tiedot neljännesvuosittain:
1942:24%, 24%, 28%, 27%
1943: 29%, 29%, 29%, 26%
1944: 25%, 25%, 27%, 25%
Keskimäärin siis 27-28%.
Lähde: USSBS, European Report 3,sivu 284.
Ilmatorjunta-aseet myös pysyivät jatkuvasti Hitlerin ja, sotatuotannon prioriteettilistan kärkipaikoilla, päinvastoin kuin esim panssarit. - Anonyymi
Saksan pääasiallinen panssaritorjuntatykki oli sodassa vuoden 1942 puolivälistä lähtien 75 mm, ei tämä suuresti (yli) hypetetty 88 mm ensisijassa ilmatorjuntaan tarkoitettu Flak 36/37/41. Samalla tavalla Korkkariosasto höpöttää Tiger-panssareista vaikka niiden osuus Saksan koko panssariarsenaalista jäi lopulta 4%:iin kun pääkalusto oli StuG III ja Pzkw IV sekä sodan jälkipuoliskolla myös Panther. Eikä Tiikereiden käyttöaste ollut koskaan lähellekään PzkwIV:n ja StuG III:n tasoa koska vaunujen paino asetti rajoitteita. Itseasiassa Saksan ei olisi koskaan pitänyt siirtyä tuottamaan tuota polttoaine- ja materiaalisyöppöä.
- Anonyymi
Miksi ihmeessä Saksa valmlsti 1943 lähes miljoona pistoolia, jos tuolla ylhäällä mainittu luku on oikein?
Lisäksi saksalaiset pistoolit eivät olleet mitään bulkkia, vaan laatutavaraa.
Rintamilla olisi tarvittu konepistooleita. Kun metalli-, työ- ja rahamäärää pohdiskelee, niin tuolla panoksella olisi tehty 250.000 konepistoolia. Oliko nuo pistoolit tarkoitettu keskitysleirien vartijoille? 2 ms rintamaoloissa pistooli oli lelu.- Anonyymi
Miljoonan käsiaseen valmistusarvo on ollut jotain 50-100 miljoonaa RM:ää. Lentokoneiden valmistusarvo varaosineen oli puolestaan 8-14 miljardia RM:ää vuodessa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t734486- 332541
- 402374
Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin211835Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐401722- 821573
Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?251572- 1511397
Mietin tässä T....
Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..231267Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät901155