Turhauttavinta minulle työttömänä olossa on sosiaalinen alemmuustila. Toki rahattomana olokin nyppii, mutta tilanne oli opiskelijana välillä vielä huonompi. Opiskelija on kuitenkin valtaväestön silmissä vielä ihminen, mutta kun hän hoitaa opiskelunsa määräajassa loppuun ja joutuu työttömäksi äkkiä se kelvollisuus karisee. Monelle "menestyjälle" tekisi hyvää saada oppitunti nöyryydestä työttömyyden muodossa, niin tajuaisi että en minä (eikä varmaan moni muukaan) ole työtön omasta tahdostaan.
Vaikka sosiaalinen elämä on työttömyydestä kärsinytkin, niin onneksi työtön ei ole kaikkien silmissä mörkö. Itse olen ainakin vakaasti päättänyt töitä saada ja kun näin käy, en ainakaan itse aio katsoa yhtään työtöntä alaspäin. Ei työttömyyskään aivan hyödytöntä minulle ole ollut, nöyryyttä olen oppinut -ja paljon.
Vaikka sosiaalinen elämä on työttömyydestä kärsinytkin, niin onneksi työtön ei ole kaikkien silmissä mörkö. Itse olen ainakin vakaasti päättänyt töitä saada ja kun näin käy, en ainakaan itse aio katsoa yhtään työtöntä alaspäin. Ei työttömyyskään aivan hyödytöntä minulle ole ollut, nöyryyttä olen oppinut -ja paljon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juuri näin.
Oikeastaan ihmiselle ei tee hyvää kulkea uraputkessa ylöspäin ilman katkoksia ja vastoinkäymisiä. Se kovettaa sydämen.
Itse en ole paljon piitannut sosiaalisten suhteiden kärsimisestä. Jos joku minun seuraani ujostelee siksi, että olen työtön, niin ujostelkoon.