Olen hyvin nuoresta (13-15v) ikäisestä miettinyt miksi pitää olla parisuhde.
No tytöt alkoi kiinostamaan aikanaan, mutta sen tytön ympärillä jatkuva oleminen ei ollut mielyttävää vaikka tyttö oli upein ikinä ja jokin kyllästyminen päälimäinen asia kun tyttöä pitää kokoajan mielyttää.
Kun suhde ajautui lopulta parisuhteeksi olinkin jossain putkessa mitä yhteiskunta haluaa eli velkaannutaan perheenä ja rakennetaan se asunto kuin elämän täyttymyksenä. Ei ollut elämän täyttymys vaan katastrofi ja kellään kivaa.
Vuosien palkkatulot meni parisuhteen selvittelyyn jota en alun perin edes halunnut menevän näin.
Uusi parisuhde jostain sitten eron jälkeen ilmantui ja vieläkään en osaa olla parisuhteessa vaikka 16v. sitä harjoiteltu erovuosien jälkeen maapallon ihanimman naisen kanssa.
Yhteisiä lapsia ei olla edes harkittu joka pelkkää plussaa ja suhteen mahdollisuus, eikä suhteeseen tullut mukana toisen miehen kakaroita joita alan elättämään...
Elämä on sattumien summaa ja nuorena tehdään päätöksiä liian helposti vaikka mutu kertoisi tosta.
No tytöt alkoi kiinostamaan aikanaan, mutta sen tytön ympärillä jatkuva oleminen ei ollut mielyttävää vaikka tyttö oli upein ikinä ja jokin kyllästyminen päälimäinen asia kun tyttöä pitää kokoajan mielyttää.
Kun suhde ajautui lopulta parisuhteeksi olinkin jossain putkessa mitä yhteiskunta haluaa eli velkaannutaan perheenä ja rakennetaan se asunto kuin elämän täyttymyksenä. Ei ollut elämän täyttymys vaan katastrofi ja kellään kivaa.
Vuosien palkkatulot meni parisuhteen selvittelyyn jota en alun perin edes halunnut menevän näin.
Uusi parisuhde jostain sitten eron jälkeen ilmantui ja vieläkään en osaa olla parisuhteessa vaikka 16v. sitä harjoiteltu erovuosien jälkeen maapallon ihanimman naisen kanssa.
Yhteisiä lapsia ei olla edes harkittu joka pelkkää plussaa ja suhteen mahdollisuus, eikä suhteeseen tullut mukana toisen miehen kakaroita joita alan elättämään...
Elämä on sattumien summaa ja nuorena tehdään päätöksiä liian helposti vaikka mutu kertoisi tosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun lukee kirjoitustasi, rivien välistä paistaa viesti, ettet ota vastuuta omista päätöksistäsi vaan sysäät syyn milloin yhteiskunnalle, milloin johonkin muuhun ulkopuoliseen.
Nyky-yhteiskunta ei todellakaan pakota ketään parisuhteeseen, saatikka että haluaa "velkaannuttaa perheitä". JOs "kellään ei ole kivaa", kantsis varmaan tehdä jotain.
Elämä on toki sattumaakin mutta niitä sattumia, hyviä sellaisia, on sitä enemmän, mitä enemmän ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja tyytyväisyydestä elämään. Myös asenne ratkaiseen.