Ketuttaa! Nykyään saan/joudun tekemään kaiken melkein itse ja yksin asunnossamme. Mies vaan heittää vaatteet pesukoriin, tai oikeastaan aika usein saan kerätä niitä likaisia sukkia yms. ympäri asuntoa.. Tiskit hoitaa vain silloin, jos pyydän (eli harvoin). En ymmärrä miksi ei oma-aloitteisuutta löydy vieläkään, vaikka monta vuotta ollaan asuttu yhdessä. Ja olen myös moneen otteeseen vihjannut, että olisi kiva, jos hän joskus tekisi edes vähän ilman pyytämättä. Olen myös yrittänyt puhua asiasta ja suoraan sanonut, että tämä on meidän yhteinen koti enkä jaksa kaikkea hoitaa yksin. Kauppareissutkin lienee kovin hankala asia, kun ei koskaan tahtoisi tulla mukaan tai suunnitella ruokia. Tässä yksi esimerkki myös: Jos posti on tullut luukusta eteisen lattialle, sitä ei voi sieltä nostaa. Kokeilin kerran kauanko menee ja posti oli ainakin yli viikon siellä lattialla, kunnes itse nostin sen. Minä osallistun itse meidän yhteisen auton huoltoon ja siivoukseen jne.
Kertokaa onko tämä ihan toivotonta, lista olisi vielä vaikka kuinka pitkä.. En halua vaikuttaa mitenkään nipottajalta, mutta kyllä yhteisen kodin huolto kuuluu mielestäni molemmille.
Kertokaa onko tämä ihan toivotonta, lista olisi vielä vaikka kuinka pitkä.. En halua vaikuttaa mitenkään nipottajalta, mutta kyllä yhteisen kodin huolto kuuluu mielestäni molemmille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuttua kauraa. Ei se mies siitä muutu. Jotain pientä joskus tekee. Mietin miltä tuollaisten miesten kämppä näyttäis jos asuisivat yksin.
Äidit passanneet pilalle.
Ei vanha koira opi uusia tapoja sanoo vanha suomal.sananlasku.
Olen nainen ja samanlainen kuin miehesi. Ota sinä välillä vähän rennommin. Ei oo elämän tärkeimpiä asioita nuo. Eikä edes kärkipäässä.
Olisiko kannattanut ottaa tuo huomioon, kun mietit yhteen muuttamista.
Itse antaisin välittömästi lähtöpassit. En katsoisi päivääkään tuollaista. Äidin pilalle passaamia "pikkupoikia" riittää tässäkin maassa. Hän pitää sinua äitinään, joka passaa edelleen. Siinä tällaisen suhteen tausta.