Suolahden sinfonia PIccola

Suolahti oli yksityiskohtaisesti perehtynyt ihailemiinsa Wagnerin oopperoihin, (olisiko ollut opettajansa arvo Laitisen vaikutusta) joiden partituureja hänellä oli isänsä professori Suolahden suhteiden avulla mahdollisuus lainata kaupunginorkesterin kirjastosta ja seurata oopperan harjoituksia.

Hän oli tehnyt matkan vanhempiensa kanssa mm. Bayreuthiin jossa silloin ei ollut näytäntökautta mutta hänelle oli luvattu uusi matka ylioppilaslahjaksi. Wagnerin vaikutus ei kuitenkaan sanottavammin näkynyt säveltäjän noudattamassa tyylissä ja hänen merkittävin teoksensa juurikin oli sinfonia piccola h-molli joka on sävelletty romanttiseen tyyliin. muita teoksia olivat mm. viulukonsertto ja kesken jäänyt ooppera Pärttylin yö.

Suolahti ei koskaan saanut kuulla sävellyksiään mutta Tauno Hannikainen johti Piccolan Suolahden muistolle omistetussa matineassa 1938 joidenkin yksinlaulujen ohella jotka oli orkestroitu. Armas Järnefelt johti myös Piccolaa sekä Helsingissä että Tukholmassa.

Se että Hannikainen vei Piccolan USA:n jossa johti sitä ympäri maata oli syynä sille että teos julkaistiin USA:ssa 1959 ja se lienee ollut meidän päiviimme saakka erityisesti nuoriso orkestereiden ohjelmistossa USA:ssa.

Sitä en vain pysty aivan käsittämään että miksi USA:n oli vietävä mukanaan nuoren 15 vuotiaan pojan oppilastyön kaltainen esikoissinfonia, joka ei ollut aivan täysimittainen ja täysipainoinen lajityyppinsä teos, kuten olisi ollut esim. Lauri Saikkolan juuri ennen 1940 lukua valmistunut 38 minuuttinen LA Campale sinfonia ja mikä ratkaisu myös osaltaan osoittaa musiikkielämämme nurinkurisuuden, sillä jos Hannikainen olisi tajunnut ottaa Saikkolan sinfonian mukaansa Amerikkaan tälle olisi saattanut avautua kansainvälinen ura tunnustettuna universaalina säveltäjänä, eikä musiikinhistoriamme olisi sotien jälkeisen säveltäjäsukupolven unohduksen myötä niin murheellista luettavaa, sen sijaan että mukaan piti raahata pienen keskenkasvuisen pojan raakilemainen ja kovin köykäinen perhossarjalaismainen sinfonian torso, joka ei täyttänyt kaikkia laadullisia kriteereitä, mutta ehkä kyse oli samanlaisesta ilmiöstä kuin pikku Mozartinkin kohdalla kun isä Leopold vei ihmelastaan ympäri Euroopan hoveja kuninkaallisten pällisteltäväksi ja tuntuu tosiaan ihmeelliseltä että vain 15 vuotiaan pojan naperon lapsen oloinen lyhyenläntä ja pikkuruinen 21 minuuttinen sinfonia joistakin mahtipontisista eleistään huolimatta kelpasi mukaan otettavaksi Amerikan valloitusretkelle eikä ilmeisesti pitkään aikaan myöhemmin kenenkään täysikasvuisen ja jo pitkän uran luoneen ammattisäveltäjän kunnianhimoisempi ja sisällöltään painavampi kypsä sinfonia jollaista ei jostakin syystä katsottu tarkoituksenomaiseksi viedä USA:n jolloin herää kysymys oliko kyseessä kateellisten kilpailijoiden luoma intrigi jotta kukaan täysipätöinen ammattisäveltäjä ei pääsisi paistattelemaan menestyksen valokeilassa muiden samanveroisten kustannuksella kun kaikille ei voinut aueta yhtaikaa kansainvälistä uraa ja ehkä vasta Rautavaaran Angel of light sinfonia tilattiin Yhdysvaltoihin niinkin myöhään kuin siinä 1990 taitteessa v. 1994 ja josta säveltäjän kansainvälinen ura kunnolla aukesi ja hänestä tuli vastoin kaikkia ennakko odotuksia Sibeliuksen jälkeen tunnetuin suomalainen säveltäjä maailmalla.