Nainen, aito - luomu, jonka sielu on rakastettava, sisäinen kauneus se ensimmäinen.
Hänen ei tarvitse pynttäytyä, kunhan on siisti ja puhdas, sellaisen naisen halullisuus olla rinnalla on arvo - jota miehenä rakastan, tai rakastin.
Hän oli rinnallani lähes viisikymmentä vuotta ja perjantaina hän meni haudanlepoon.
Rakastin häntä, meillä oli rakkausliitto. Aito - luomunainen - joka ei tarvinnut mitään ulkoista ehostusta.
Kerran hän laittoi kiharat - jolloin nuorimmainen alkoi itkeä, "äiti! Ota nuo pois päästä"! Niin, olimme tämän nuorimman kanssa, kun vaimoni kuoli sairauteen.
Suutelin hänen otsaansa, kun hän läksi, aito suomalainen nainen, sydän täynnä rakkautta.
Häntä pidin käsivarsillani loppuun asti. Kannoin vaikeitten hetkin kohdalla. Miehenä - miehen rakkaus - sen tehtävä on suojata silloinkin, kun toisen voimat on pois.
Se on ruan syöttäminen, se on sairauden saattaman rakkaan pesemeninen suihkussa, pukeminen, kaikessa huoltapitäminen. Ulkoiluttaminen, kaikki. Se on miehen tehtävä, kun tämä ihannenainen on matkalla elämänpolun vaikeimmassa hetkessä.
Mies, se pitää rakkaasta huolta - koko elämän ajan, siitä ei hellitetä, se on miehen tehtävä. Miehen syli ja kädet, ne rakkaudessa kantaa ja se kantaa sitä luomunaista, hänen elämänsä loppuun asti.
Nyt kukat kertovat rakkaudesta. Verenpisara- kukkana - kyynelistä.
Kerran tavataan.
Hänen ei tarvitse pynttäytyä, kunhan on siisti ja puhdas, sellaisen naisen halullisuus olla rinnalla on arvo - jota miehenä rakastan, tai rakastin.
Hän oli rinnallani lähes viisikymmentä vuotta ja perjantaina hän meni haudanlepoon.
Rakastin häntä, meillä oli rakkausliitto. Aito - luomunainen - joka ei tarvinnut mitään ulkoista ehostusta.
Kerran hän laittoi kiharat - jolloin nuorimmainen alkoi itkeä, "äiti! Ota nuo pois päästä"! Niin, olimme tämän nuorimman kanssa, kun vaimoni kuoli sairauteen.
Suutelin hänen otsaansa, kun hän läksi, aito suomalainen nainen, sydän täynnä rakkautta.
Häntä pidin käsivarsillani loppuun asti. Kannoin vaikeitten hetkin kohdalla. Miehenä - miehen rakkaus - sen tehtävä on suojata silloinkin, kun toisen voimat on pois.
Se on ruan syöttäminen, se on sairauden saattaman rakkaan pesemeninen suihkussa, pukeminen, kaikessa huoltapitäminen. Ulkoiluttaminen, kaikki. Se on miehen tehtävä, kun tämä ihannenainen on matkalla elämänpolun vaikeimmassa hetkessä.
Mies, se pitää rakkaasta huolta - koko elämän ajan, siitä ei hellitetä, se on miehen tehtävä. Miehen syli ja kädet, ne rakkaudessa kantaa ja se kantaa sitä luomunaista, hänen elämänsä loppuun asti.
Nyt kukat kertovat rakkaudesta. Verenpisara- kukkana - kyynelistä.
Kerran tavataan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lämmin osanotto. <3 Kaunis kirjoitus.
lämmin osanotto,erittäin kiitollisesti kunnioitettu.on ollut aito rakkaus'
Kauniisti kirjoitettu.
Olet ollut onnekas
Ihailtavaa tuollainen kestävä rakkaus.
Suuria tunteita, miehen ajatuksia syvässä surussa. Ajattele, että vaimosi oli onnekas rinnallasi. Toivon sinulle, siitä ajatuksesta lohdutusta eteenpäin omaa tietä lasten tukena.
Kiitos muistamisesta ja ostanotoista.
Kynttilä on palanut kirjahyllyssä, hänen kuvansa vierellä ja ikävä.
Aamulla sanon, herätessäni hänen muistokuvalleen, "huomenta rakas, menen keittämään aamukahvit". Haudalla olen käynyt, alussa päivittäin, mutta nyt harvemmin. Ehkä tämä ensimmäinen vuosi on se aikakausi, jossa ei niin osaa ottaa kaikesta arjessa kiinni.
Piipahdan tästä eteenpäin seurakunnan leskille tarjotussa kerran viikossa aamuhetkessä ja kahvilla. Saa nähdä, mitä tämä vertaistuki tuo tullessaan.
Tässä tavallaan näkee, mitä on se ikuisen, vai pukisinko sen sanaan iänmukaisen rakkauden aikakausi. Rakkaus ei koskaan katoa, ehkä kohde voi vaihtua, mene ja tiedä, elämän on jatkuttava...