Elämä se osaa olla vaikeaa. Olemme avoliitossa olleet jo kymmenkunta vuotta, 1 tytär, talo, asuntolainat, autot on ja ulospäin ns. kaikki ok. Mutta jo pidempään on suhteemme ollut aika lailla viileä. Riitoja on pienemmistäkin asioista lähes joka päivä, mm.seksielämämme on avovaimoni puolelta ollut jäissä jo pari vuotta. Kumpikin meistä on aika väsynyt.
Syyn tähän kaikkeen kun tietäisi. Jotenkin vain olemme ajautuneet erillemme. On syytä minussakin, tulinen kyllä olen. Anteeksi on molemmat riitoja aina pyydetty, eikä mitään pettämisiä suhteeseemme liity.
Vaikeaa, niin vaikeaa. Ero tulossa? Jos näin todella käy, niin menee myös kaikki alta. Ei se raha nyt niinkään, mutta vaikeuttaa entisestään asioita. Hävettää jo lapsenkin puolesta sitten, kun tulee todennäköisesti talousvaikeudet aika vakavina. Taloa kun ei ole helppo myydä.
En tiedä mitä tehdä. Tuskin tähän mitään neuvojakaan on olemassa, mutta sainpahan purettua pahinpia tuntemuksia. Pahus vieköön. Harmittaa ihan vietävästi asioiden nykytilanne. Yritetty on, sitä ei voi kiistää.
Syyn tähän kaikkeen kun tietäisi. Jotenkin vain olemme ajautuneet erillemme. On syytä minussakin, tulinen kyllä olen. Anteeksi on molemmat riitoja aina pyydetty, eikä mitään pettämisiä suhteeseemme liity.
Vaikeaa, niin vaikeaa. Ero tulossa? Jos näin todella käy, niin menee myös kaikki alta. Ei se raha nyt niinkään, mutta vaikeuttaa entisestään asioita. Hävettää jo lapsenkin puolesta sitten, kun tulee todennäköisesti talousvaikeudet aika vakavina. Taloa kun ei ole helppo myydä.
En tiedä mitä tehdä. Tuskin tähän mitään neuvojakaan on olemassa, mutta sainpahan purettua pahinpia tuntemuksia. Pahus vieköön. Harmittaa ihan vietävästi asioiden nykytilanne. Yritetty on, sitä ei voi kiistää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
solmu! Ei se sen kummempaa ole. Riitely on hyvä juttu etenkin jos osataan sopia ne eikä isketä toista ns. vyön alle. Jos taas näyttää siltä, että riitelette aina samoista asioista vaihda tyyliä; sano jotain yllättävää, sellaista jota et ole ennen sanonut. Sillä on vaikutusta... Riidellessä on hyvä muistaa AINA puhua vain itsestä. Minusta tuntuu, minusta näyttää, minä olen sitä mieltä, että...
teillä on 1-vuotias lapsi kotona... muita syitä ei tarvitakaan! Tehkääpä vielä toinen, niin eroaminen tuntuu olevan vain ajan kysymys!
Niin, lapsen odottaminen, synnyttäminen, imetys/valvomissessiot ovat kuluttaneet mehut meistä muistakin... Itse synnytin 2 lasta ja miesparka sai olla ilman seksiä huh huh, kuukausitolkulla. Sitten näin/luin ja tajusin, miten tärkeää se seksi on miehille. Vaikkei minua haluta juurikaan vieläkään, en enää panttaile, sillä hyväntuulinen mies on kiva palkkio siitä, että hieman tomuuttelee patjaa...
Sen tiedän omalta kohdalta, että jos tekisimme vielä sen kolmannen lapsen, ero tulisi. Ei hullukaan enää jaksaisi sitä ruljanssia uudestaan. Molemmat tiedämme sen ja ehkäisystä on kyllä pidetty huolta ;o)
Lapseni ovat ihania, mutta ei kiitos enää... mieluummin 2 lasta ja mies kuin 3 lasta ja zombievanhemmat..
Odottele vain sen muksun kasvamista; kyllä se seksi sieltä palailee pätkittäin, jos vaimosi mistään mitään tajuaa!
Monessa perheessä varmaan vietetään joskus aivan samanlaista elämää. Arkea puurretaan ja kävellään toisen ohi. En usko, että teillä on tosi paha tilanne. "Ihastuta" vaimosi uudelleen. Tee jotain sellaista, mistä hän ilahtuisi. Laita ruokaa, siivoa, hoida tytärtä (jos hän on vielä pieni) niin, että vaimosi saa hengähtää. Tai käykää koko perhe piknik'llä niin, että sinä olet laittanut eväät. Ja muista, ettet heti ensimmäisestä ihastuneesta katseesta odota palkintoa! Ja jatka sitä ihastuttamista, jospa vaimokin siitä piristyy.. Tsemppiä!
Kirjoituksesi kolahti.
Olemme mieheni kanssa asuneet parisen kymmentä vuotta yhdessä. Lapsia meillä on kaksi.
Vuosien varrella ollut paljonkin viileitä jaksoja,mutta myös lämpöisiä.
Keskustelu on aina saanut meillä pahimmat kriisit purkautumaan. Oma paha olo, tunteet ja toiveet on kerrottu toiselle.
Oletko puhunut vaimollesi miten koet tämän hetkisen tilanteenne?
Omista tunteista kertominen saisi vaimosi ajattelemaan asioita myös sinun kannalta. Uskon, että vaimollasi on myös tarve puhua ja purkaa tilannetta kanssasi.
Tosin oma elämäntilanteeni kaipaisi tällä hetkellä miehistä näkökulmaa.Kaikesta huolimatta ei kannata kaikkea ottaa liian vakavasti vaan ymmärretään elämän hulluus.