Feminismi ja ad hoc -filosofia

Ad hoc -filosofiassa on kyse siitä, että mikä tahansa väite, PÄINVASTAINENKIN, pidetään tarpeen mukaan totena kulloisenkin tilanteen mukaan.

Esimerkki.

1. Naisen sukupuolielimet ovat rumat tai korkeintaan neutraalit.
2. Naisen sukupuolielimet ovat kauniit, hyvin kauniit.

Edellisen näkemyksen ovat esittäneet täkäläiset palstafeministit. Jälkimmäisen näkemyksen ovat esittäneet eräät muut feministit, jotka ovat myös julkaisseet kuvia, kuvatauluja kirjoja ja kipsivaloksia tässä hengessä.

Nämä päinvastaiset väitteet ovat tosia AD HOC, 'tilanteen mukaan', koska niistä kumpi tahansa voidaan selittää feministisen opin mukaiseksi, jos FEMINISTI sen esittää. Jos sen esittää feminismiin varauksella suhtautuva, KUMPIKIN on AINA väärin.

Feminismin aatekehitystä seuraava havaitsee erityisesti, että näkemys, joka on yhtenä aikana feministien mukaan ehdottoman oikea, onkin toisena aikana ehdottoman väärin. Ei voi koskaan tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, jos ei tunne sen hetken AUKTORITEETIN kirjoituksia.

Oikeastaan ei olla juuri mistään yhtä mieltä, vain siitä, että nykymiehet ovat vastuussa MENNEITTENKIN aikojen miesten erehdyksistä, vaikka eivät ole näitä voineet edes tavata.

Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että viha, katkeruus ja alistuspyrkimykset - joita feministisessä kielessä nimitetään tasa-arvoksi - ovat feministeille OIKEUTETTUJA ja miesten KATALUUDEN aiheuttamia.

Kuten näkyy, ad hoc -filosofian päättelysäännöt ovat feministeille hyvin vapaat, mutta muille päättely ei ole ollenkaan sallittu. Ad hoc on feminismin filosofia. 🌹👀