Oman kokemuksen mukaan yrittää valehdella ja salata vielä silloinkin kun on jäänyt kiinni.
0Äänestä
Anonyymi
Komppaan
0Äänestä
Anonyymi
Samalainen kokemus itsellä..
0Äänestä
Anonyymi
Vahva epäilys täälläkin. Kaikki viittaa pettämiseen, mutta kun en ole saanut itse teosta kiinni.
Tuntuu, että lopetti suhteen aikaisemmin ja nyt on hankala saada mistään kiinni. Ainostaan käytös ennen ja jälkeen viittaa pettämiseen. Olisi pitänyt tarkempaan syyniin silloin kun aloin epäillä. En vain silloin hokannut, mitä oli meneillä.
0Äänestä
Anonyymi
Sama. 2 vuotta eli ikäänkuin omaa elämäänsä ja jäin emotionaalisesti yksin. Nyt yhtäkkiä muuttunut takaisin omaksi itsekseen.
0Äänestä
Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama. 2 vuotta eli ikäänkuin omaa elämäänsä ja jäin emotionaalisesti yksin. Nyt yhtäkkiä muuttunut takaisin omaksi itsekseen.
Ihan sama juttu. Ei myönnä mitään. Kirjoitin äsken toiseen ketjuun.
0Äänestä
Anonyymi
Kyllä siihen tarvitaan vahvat todistusaineistot ja sittenkin vielä yrittää selittää mustan valkoiseksi.
Tietysti mies salaa ja kieltää kaiken epäilyn ja syyttää vaimoaan vainoharhaisuudesta. Jos miehen oma suhde on vailla säpinää, hän saa sitä pettämällä omaansa jonkun toisen naisen kanssa. Ja saa samalla pientä jännitystä elämäänsä ja vaihtelua seksin merkeissä. Kuka sitä samaa jaksaisi vuodesta toiseen?
0Äänestä
Anonyymi
Komppaan....tosin kipinä sammuu helpolla jos huomaa toisen käytöksen muuttuneen. Mutta eikös parisuhteessa ole samat säännöt molemmille....eli sit saapi itsekkin järkätä sutinaa toisaalla.
Komppaan....tosin kipinä sammuu helpolla jos huomaa toisen käytöksen muuttuneen. Mutta eikös parisuhteessa ole samat säännöt molemmille....eli sit saapi itsekkin järkätä sutinaa toisaalla.
Mitkä ihmeen säännöt parisuhteessa? Ketkä oikeesti parisuhteeseen alkaessaan sopii yhdessä säännöt toistensa kanssa, että mitä saa tehdä ja mitä ei saa? Tietysti toinenki saa järjestää itselleen sutinaa toisaalla. Mut sen jälkeen on ihan turha enää mäkättää sille puolisolleen pettämisestä.
0Äänestä
Anonyymi
Vasta kuoleman jälkeen kertoisi... Useimmat ja vaikka olisi pukilla sanoisi kompastuneensa
0Äänestä
Anonyymi
Jos luottamus toiseen on tuota tasoa , on molemmille parempi lähteä eri suuntiin .
0Äänestä
Anonyymi
Riippuu ihmisestä, onko tunnontuskia tunnustaa vai ei.
Tapapettäjät ja muut useamman kerran pettäneet, eivät helpolla kerro, kokevat jopa olevansa oikeutettuja harrastamaan ulkopuolisia suhteita.
Tai kyseessä on puoliso, joka ymmärtää tehneensä väärin ja haluaisi asiasta kertoa, mutta ei vaan yksinkertaisesti pysty siihen.
0Äänestä
Anonyymi
Riippuu luonteesta ja tuntemuksesta, mitä paljastaminen voi pahimmillaan merkitä. Tämä mieheltä, joka ei ole pettänyt, enkä ole suhteessakaan juuri ollut. Itse punnitsisin vaihtoehdot ja menisin pienemmän pahan kautta eteenpäin.
Jos on lapsia ja yhteiselo toimii, en paljastaisi. Mut jos olisin suhteessa, jossa lapset kärsii ja muutenkaan tilanne ei olisi mieleen niin kertoisin. Olisiko se pelastus, et pahin on nyt nähty ja haluaa pelastaa sen mitä pelastettavissa on.
Tai mitä toinen on mieltä, onko pahin sellainen, jota ei voi toiselle anteeksi antaa? Siinä punnitaan yhdessä olon arvoa, riittääkö se jatkamaan olemassa olevaa vai ei? Kahden kauppa, voiko toiseen luottaa vielä? Paljon kysymyksiä, vähemmän vastauksia.
0Äänestä
Anonyymi
Itse naisena ajattelen että sen pettämisen kuitenkin jotenkin huomaa ei ehkä suoraan niin että tietää kyseessä olevan pettämisen mutta sen huomaa että kaikki ei ole ihan kuin ennen. Uskon että pettäminen tulee puolisoiden väliin jollain muotoa kuitenkin joten minusta aina kannattaa kertoa pettämisestä sillä vain silloin voidaan rakentaa suhde joka perustuu rehelliselle pohjalle. Itse arvostaisin jos mies kertoisi pettäneensä ja syyt sille sekä vastaisi kaikkiin mieleen npusseeihin kysymyksyyni rehellisesti ja avoimesti vaikka kysymykset asian tiimoilta olisi hassuja tai hankalia jopa liian arkoja. Se sattuisi aivan kamalasti etenkin jos on vielä tunteita. Varmasti maa katoaisi jalkojen alta pidemmäksi aikaa mutta siitä sen on lähdettävä järjen ja tunteiden valossa keskustelemaan ja ehkäpä rakentamaan uudestaan suhdetta jos sitä kumpikin haluaa. Vaihtoehtoja ei varmaankaan ole kovin montaa.
0Äänestä
Anonyymi
Ei kerro. Salaa viimeiseen asti ja kun jää kiinni, kertoo ns. minimisuorituksen. Kaunistelee, ei ehkä hae syytä puolisostaan, vaan selittelee mitä merkillisemmillä asioilla.
Se on ihan yksilökohtaista, voisi ehkä sanoa omantunnon kysymykseksikin.
0Äänestä
Anonyymi
Riippuu varmasti puolisosta ja tilanteesta. Oma eksäni kertoi heti itse, täysin salailematta.
0Äänestä
Anonyymi
Ei taatusti myönnä mitään. Yrittää elää kuin mitään olisi tapahtunut. Myöntää vain sen mitä ei voi kieltää todisteiden valossa.
0Äänestä
Anonyymi00014
ei tietenkään paljasta!....joitakin vuosia sitten hän aloitti uuden harrastuksen johon hurahti täysillä,oli harjoituksia ja pelejä..jopa innostui olemaan vetäjän porukassa.....useampi ilta viikossa ja mukana myös viikonloppuja...meidän elämämme oli suht normaalia kuten ennenkin vaikka sain nuhteita antamastani "huomion"määrästä..(n pari kertaa/ kk)...kunnes tuli yllättäin päivä jolloin minulta olenko valmis jatkamaan pitkää suhdettamme ? ..voi vaikka muuttaa pois jos en sitoudu täysillä suhteesemme!?? Halusin pitää suhteesta ja panostaa siihen...hän lopetti "intohimoisen"harrastuksensa ja päivitti sos.mediaan kuinka haluaa pitää tulevaisuudessa hyvää huolta parisuhteestaan....samaan aikaan vastakkaistasukupuolta oleva hänen ent.harrastus fb ystävä ilmestyi postauksiin tykkäyksin ja myös niitä myös häneltä vastaanottamaan.?!..vasta jälkeenpäin olen "herännyt"yhdistämään tapahtumia aikajanalle...asiasta keskustelessa olen saanut muutaman"valkoisen"valheen jotka olen voinut tarkistaa pitättömäksi...#living in edge...she dont tell thrue?
0Äänestä
Anonyymi00015
Juuri näin. Lause" kuinka onkin kiva vanheta yhdessä..." taisi sivusuhde juuri silloin kariutua. Riittäähän näitä hätävalheita ja selityksiä...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Oman kokemuksen mukaan yrittää valehdella ja salata vielä silloinkin kun on jäänyt kiinni.
Komppaan
Samalainen kokemus itsellä..
Vahva epäilys täälläkin. Kaikki viittaa pettämiseen, mutta kun en ole saanut itse teosta kiinni.
Tuntuu, että lopetti suhteen aikaisemmin ja nyt on hankala saada mistään kiinni. Ainostaan käytös ennen ja jälkeen viittaa pettämiseen. Olisi pitänyt tarkempaan syyniin silloin kun aloin epäillä. En vain silloin hokannut, mitä oli meneillä.
Sama. 2 vuotta eli ikäänkuin omaa elämäänsä ja jäin emotionaalisesti yksin. Nyt yhtäkkiä muuttunut takaisin omaksi itsekseen.
Ihan sama juttu. Ei myönnä mitään. Kirjoitin äsken toiseen ketjuun.
Kyllä siihen tarvitaan vahvat todistusaineistot ja sittenkin vielä yrittää selittää mustan valkoiseksi.
Salaa
Tietysti mies salaa ja kieltää kaiken epäilyn ja syyttää vaimoaan vainoharhaisuudesta.
Jos miehen oma suhde on vailla säpinää, hän saa sitä pettämällä omaansa jonkun toisen naisen kanssa. Ja saa samalla pientä jännitystä elämäänsä ja vaihtelua seksin merkeissä. Kuka sitä samaa jaksaisi vuodesta toiseen?
Komppaan....tosin kipinä sammuu helpolla jos huomaa toisen käytöksen muuttuneen.
Mutta eikös parisuhteessa ole samat säännöt molemmille....eli sit saapi itsekkin järkätä sutinaa toisaalla.
Mitkä ihmeen säännöt parisuhteessa? Ketkä oikeesti parisuhteeseen alkaessaan sopii yhdessä säännöt toistensa kanssa, että mitä saa tehdä ja mitä ei saa?
Tietysti toinenki saa järjestää itselleen sutinaa toisaalla. Mut sen jälkeen on ihan turha enää mäkättää sille puolisolleen pettämisestä.
Vasta kuoleman jälkeen kertoisi... Useimmat ja vaikka olisi pukilla sanoisi kompastuneensa
Jos luottamus toiseen on tuota tasoa , on molemmille parempi lähteä eri suuntiin .
Riippuu ihmisestä, onko tunnontuskia tunnustaa vai ei.
Tapapettäjät ja muut useamman kerran pettäneet, eivät helpolla kerro, kokevat jopa olevansa oikeutettuja harrastamaan ulkopuolisia suhteita.
Tai kyseessä on puoliso, joka ymmärtää tehneensä väärin ja haluaisi asiasta kertoa, mutta ei vaan yksinkertaisesti pysty siihen.
Riippuu luonteesta ja tuntemuksesta, mitä paljastaminen voi pahimmillaan merkitä. Tämä mieheltä, joka ei ole pettänyt, enkä ole suhteessakaan juuri ollut. Itse punnitsisin vaihtoehdot ja menisin pienemmän pahan kautta eteenpäin.
Jos on lapsia ja yhteiselo toimii, en paljastaisi. Mut jos olisin suhteessa, jossa lapset kärsii ja muutenkaan tilanne ei olisi mieleen niin kertoisin. Olisiko se pelastus, et pahin on nyt nähty ja haluaa pelastaa sen mitä pelastettavissa on.
Tai mitä toinen on mieltä, onko pahin sellainen, jota ei voi toiselle anteeksi antaa? Siinä punnitaan yhdessä olon arvoa, riittääkö se jatkamaan olemassa olevaa vai ei? Kahden kauppa, voiko toiseen luottaa vielä? Paljon kysymyksiä, vähemmän vastauksia.
Itse naisena ajattelen että sen pettämisen kuitenkin jotenkin huomaa ei ehkä suoraan niin että tietää kyseessä olevan pettämisen mutta sen huomaa että kaikki ei ole ihan kuin ennen. Uskon että pettäminen tulee puolisoiden väliin jollain muotoa kuitenkin joten minusta aina kannattaa kertoa pettämisestä sillä vain silloin voidaan rakentaa suhde joka perustuu rehelliselle pohjalle. Itse arvostaisin jos mies kertoisi pettäneensä ja syyt sille sekä vastaisi kaikkiin mieleen npusseeihin kysymyksyyni rehellisesti ja avoimesti vaikka kysymykset asian tiimoilta olisi hassuja tai hankalia jopa liian arkoja. Se sattuisi aivan kamalasti etenkin jos on vielä tunteita. Varmasti maa katoaisi jalkojen alta pidemmäksi aikaa mutta siitä sen on lähdettävä järjen ja tunteiden valossa keskustelemaan ja ehkäpä rakentamaan uudestaan suhdetta jos sitä kumpikin haluaa. Vaihtoehtoja ei varmaankaan ole kovin montaa.
Ei kerro. Salaa viimeiseen asti ja kun jää kiinni, kertoo ns. minimisuorituksen. Kaunistelee, ei ehkä hae syytä puolisostaan, vaan selittelee mitä merkillisemmillä asioilla.
Se on ihan yksilökohtaista, voisi ehkä sanoa omantunnon kysymykseksikin.
Riippuu varmasti puolisosta ja tilanteesta. Oma eksäni kertoi heti itse, täysin salailematta.
Ei taatusti myönnä mitään. Yrittää elää kuin mitään olisi tapahtunut. Myöntää vain sen mitä ei voi kieltää todisteiden valossa.
ei tietenkään paljasta!....joitakin vuosia sitten hän aloitti uuden harrastuksen johon hurahti täysillä,oli harjoituksia ja pelejä..jopa innostui olemaan vetäjän porukassa.....useampi ilta viikossa ja mukana myös viikonloppuja...meidän elämämme oli suht normaalia kuten ennenkin vaikka sain nuhteita antamastani "huomion"määrästä..(n pari kertaa/ kk)...kunnes tuli yllättäin päivä jolloin minulta olenko valmis jatkamaan pitkää suhdettamme ? ..voi vaikka muuttaa pois jos en sitoudu täysillä suhteesemme!?? Halusin pitää suhteesta ja panostaa siihen...hän lopetti "intohimoisen"harrastuksensa ja päivitti sos.mediaan kuinka haluaa pitää tulevaisuudessa hyvää huolta parisuhteestaan....samaan aikaan vastakkaistasukupuolta oleva hänen ent.harrastus fb ystävä ilmestyi postauksiin tykkäyksin ja myös niitä myös häneltä vastaanottamaan.?!..vasta jälkeenpäin olen "herännyt"yhdistämään tapahtumia aikajanalle...asiasta keskustelessa olen saanut muutaman"valkoisen"valheen jotka olen voinut tarkistaa pitättömäksi...#living in edge...she dont tell thrue?
Juuri näin. Lause" kuinka onkin kiva vanheta yhdessä..." taisi sivusuhde juuri silloin kariutua. Riittäähän näitä hätävalheita ja selityksiä...
En usko elää kun olisi sallittavaa