Teille, jotka olette naimisissa hindun kanssa ja joilla on lapsia. Miten olette "järjestäneet" uskontoasiat? Oletteko kastaneet lapsenne kristinuskoon vai ovatko he hinduja miehen/vaimon uskonnon mukaan? Tämähän on tietysti joka parin henkilökohtainen asia ja jokaisen mietittävä itse kohdallaan..
Mieheni on hindu ja minä itse luterilainen. Kumpikaan emme ole kovinkaan uskonnollisia ja ikinä ei ole ollut puhettakaan, että kumpikaan "vaihtaisi" uskontoa (ilmeisesti hinduksi ei edes voi kääntyä?). Olen onnellinen omassa uskonnossani ja hän omassaan. Mietimme vain mitä tehdä sitten lasten suhteen.. Olemme jo tästä jutelleet ja mieheni on sanonut, että jos välttämättä haluan lasten olevan kristittyjä niin sitten kastetaan. Mutta mutta: onkos se sitten niin, että lapset eivät todellakaan voi myöhemmin elämässään kääntyä hinduksi jos haluavat? Ainahan voi elää kuin hindu, mutta onko sitä sitten "oikeasti"? (enkä nyt puhu mistään hare krishna -uskonnosta vaan "oikeasta" hindulaisuudesta)
Oman ongelmansa asiaan tuovat vanhempamme. Minun vanhempani tietysti toivovat, että lapsemme kastettaisiin kristityiksi. Emme ole puhuneet asiasta, mutta tunnen kyllä heidät ja sen verran kova pala oli heille, kun eivät saaneet tyttärelleen kirkkohäitä. Eivät yhtään syytä miestäni, sillä hän oli valmis kirkkohäihin, mutta ev.lut kirkkohan ei ei-kristittyjä vihi! Kävimme sitten ottamassa siunauksen liitollemme maistraattivihkimisen jälkeen. Vanhempani kyllä tykkäävät vävypojastaan aivan hirveästi! Mieheni vanhemmat taas tietysti järkyttyvät, jos lapsemme kastetaan. Ja he eivät taas ole ikinä vihjanneetkaan, että minun pitäisi kääntyä tms. (mieheni teki heille jo alusta selväksi, että olen kristitty ja piste) Yksi vaihtoehto tietysti olisi, että kastamme lapsen, kun kerran täällä Suomessa asumme ja sanomme appivanhemmille ettei ole kastettu.. Tulee vaan huijariolo ja mieheni kärsii, jos pitää vanhemmille valehdella. :(
Epäselvää sepostusta.. toivottavasti nyt joku saa selvän :) Toivoisin kertomuksia teiltä, jotka olette naimisissa hindun kanssa ja joilla on lapsia. Ja ei välttämättä lapsiakaan, toivoisin vain keskustelua asiasta. Kiitos kaikille!
Mieheni on hindu ja minä itse luterilainen. Kumpikaan emme ole kovinkaan uskonnollisia ja ikinä ei ole ollut puhettakaan, että kumpikaan "vaihtaisi" uskontoa (ilmeisesti hinduksi ei edes voi kääntyä?). Olen onnellinen omassa uskonnossani ja hän omassaan. Mietimme vain mitä tehdä sitten lasten suhteen.. Olemme jo tästä jutelleet ja mieheni on sanonut, että jos välttämättä haluan lasten olevan kristittyjä niin sitten kastetaan. Mutta mutta: onkos se sitten niin, että lapset eivät todellakaan voi myöhemmin elämässään kääntyä hinduksi jos haluavat? Ainahan voi elää kuin hindu, mutta onko sitä sitten "oikeasti"? (enkä nyt puhu mistään hare krishna -uskonnosta vaan "oikeasta" hindulaisuudesta)
Oman ongelmansa asiaan tuovat vanhempamme. Minun vanhempani tietysti toivovat, että lapsemme kastettaisiin kristityiksi. Emme ole puhuneet asiasta, mutta tunnen kyllä heidät ja sen verran kova pala oli heille, kun eivät saaneet tyttärelleen kirkkohäitä. Eivät yhtään syytä miestäni, sillä hän oli valmis kirkkohäihin, mutta ev.lut kirkkohan ei ei-kristittyjä vihi! Kävimme sitten ottamassa siunauksen liitollemme maistraattivihkimisen jälkeen. Vanhempani kyllä tykkäävät vävypojastaan aivan hirveästi! Mieheni vanhemmat taas tietysti järkyttyvät, jos lapsemme kastetaan. Ja he eivät taas ole ikinä vihjanneetkaan, että minun pitäisi kääntyä tms. (mieheni teki heille jo alusta selväksi, että olen kristitty ja piste) Yksi vaihtoehto tietysti olisi, että kastamme lapsen, kun kerran täällä Suomessa asumme ja sanomme appivanhemmille ettei ole kastettu.. Tulee vaan huijariolo ja mieheni kärsii, jos pitää vanhemmille valehdella. :(
Epäselvää sepostusta.. toivottavasti nyt joku saa selvän :) Toivoisin kertomuksia teiltä, jotka olette naimisissa hindun kanssa ja joilla on lapsia. Ja ei välttämättä lapsiakaan, toivoisin vain keskustelua asiasta. Kiitos kaikille!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei olisi kannattanut lähteä hindun kanssa pelleilemään.
No, olet ilmeisesti kovin nuori. Elämä opettaa. Muuttakaa Intiaan, eikös se olisi hyvä ratkaisu? Ai niin, mutta se sosiaaliturva...
Kyllähän minä arvasin, että näitä tulee.. Pääsi kunnon naurut! :) Noh, olen 29-vuotias, mieheni 31. Hän on ollut töissä Nokialla jo kymmenisen vuotta, yhdessä olemme olleet 8 vuotta, joista naimisissa viisi. Ja olemme käyneet myös Intiassa sukuloimassa eikä meillä ole aikomustakaan muuttaa sinne. Oliko vielä muita kysymyksiä? Pliis heitä vielä jotain jooko :) vaikka vähän herjaa :)
Eli miehesi on ollut Nokialla töissä 21-vuotiaasta. Jep jep. ;)
Please, muuttakaa sinne Intiaan, siellä on niiiin paljon kivempaa. :-D
Kyllä :) Valmistumisensa jälkeen tuli melkein heti. Siellä todellakin valmistutaan noinkin aikaisin. (itse asiassa hän on 32-vuotias, minun moka, mutta nuori oli silti) Hän oli siis alussa Suomessa alihankkijana Nokialla intialaisesta yrityksestä ja myöhemmin liittyi Nokian palvelukseen.
Mepä aletaan heti pakkaamaan niin sinulle tulee hyvä mieli :) Heippa!
Ooookei, good for you. ;)
Hauskaa fantasiaelämää jatkossakin sulle (olen muuten ollut Nokialla duunissa ja tiedän aika hyvin jengin keski-iät, myös ulkkisten siellä).
Nokian työsuhteesi päättyminen on ilmiselvästi hyvä ratkaisu kaikkien osapuolien kannalta.
Pakko vastata tähän.
Olen myös naimisissa intialaisen kanssa. Hän on tullut Suomeen Nokialle myös alihankkijaksi 25 vuotiaana (ei ole liittynyt Nokian "listoille" vaan yhä intialaisen yrityksen palveluksessa). Ukkoni oli ollut jo ennen tänne tulemistaan töissä muutamia vuosia samassa firmassa. Että kyllä minun mielestäni voi tulla jopa noin 22-23 v tänne (laskeskelin tuosta ap:n viestistä). Itse asiassa olimme viime vuonna hänen työkaverinsa 24 v synttäreillä täällä Suomesta. Eli oli tullut tänne 23-vuot. Samasta firmasta alihankkijana Nokialla. Hän ei ole enää täällä, joten voitte huokaista helpotuksesta ;) Moni muukin näistä pojista, jotka ovat tulleet väliaikaisesti projektitöihin, ovat tosi nuoria. Ukkoni siskonpoika valmistui juuri yliopistosta myös insinööriksi ja on 22 v.
Haluaisin kysyä sinulta Jep, että missäs hommissa olit Nokialla ja missä paikassa? Tiedäthän, että Nokian tehtaita on aika paljon ympäri Suomea? En oikein usko, että tiedät kaikkien iät niin hyvin :) Ulkomaalaisiakin on Nokialla pilvin pimein..
Alkuperäiselle vinkiksi, että ei täällä suomi24-palstoilla kannata tällaisista asioista jutella. Tulee vaan paskaa niskaan. Mutta huomasitkin tämän jo varmaan.. Tietysti voi erehtyä luulemaan, sillä onhan tämä kuitenkin "monikulttuuriset suhteet"-keskustelu ;) Mutta täällä nyt hilluu näitä, joiden elämän tarkoitus on vittuilla joka asiasta. (olen tullut tosi kyyniseksi näiden palstojen suhteen)
voiko hindulaiseksi kääntyä? Ei taida olla kovin syvällisiä keskusteluja käyty miehen kanssa.
Niin, itse asiassa olen kysynyt ja hän on sanonut, ettei voi. Hindulaisuudessa ei kuulemma ole tällaista "käännytyskulttuuria" kuin kristinuskossa ja islamissa. Korostan, että varmaan näissä hare krishna -lahkoissa (onko oikea sana) on. Sehän tässä minua vaivaakin, että haluaisin kastaa lapset, mutta mikä minä olen toisen ihmisen puolesta päättämään, että tämä nyt on sinun uskontosi loppuelämäsi, halusit tai et. Koska jos kastamme lapset kristinuskoon niin he eivät sitten voi koskaan olla "ihan oikeita" hinduja. Hinduksi synnytään, ei käännytä.
Mutta, olet muuten ihan oikeassa, emme ole kovin syvällisesti jutelleet näistä asioista. Syynä on juuri se, että emme kumpikaan ole tippaakaan uskonnollisia. Tämä on oikeastaan melkeimpä ensimmäinen kerta suhteemme aikana, kun tulee kulttuurierot eteen. En nyt tarkoita minään esteenä, sillä hän todellakin on painottanut, että jos haluan, että lapset kastetaan niin sitten tehdään niin. En vain haluaisi häntä jyrätä.. En kyllä itsekään ymmärrä miksi tästä asiasta valitan, kaikenhan pitäisi olla (minulle) hyvin, jos kerran lapset voidaan kastaa jos haluan. Mutta tulee paha olo hänen puolestaan.. :/
I feel for you.
Mut hei, harkitkaapa sitä Intiaan muuttoa? Voisit itsekin kääntyä hinduksi, niin ongelmat katoaisivat.
Voi itku, näyttää tosiaan ettei täällä olla kasvettu viime kerrasta kun kävin lueskelemassa juttuja. Vai onko joku uusi sukupolvi tullut? Kannattaa lukea viestit kunnolla, sanoin tuossa ettei hinduksi voi kääntyä. Mutta mepä muutetaan tästä sitten sinne Intiaan, kuten tuolle yhdelle sanoin (olikohan joku "jep" tms.). Hyvää yötä ja kauniita unia! pusu!
myöhempään ajankohtaan? Jos vaikka vierailette myöhemmin Intiassa (kun lapsenne on vanhempi) ja annatte hänen tutustua siihen kulttuuriin. Kenenkään vanhemien vuoksi ei lasta saisi kastaa - paitsi jos perintö on sitä kiinni:).
Kristityksi ehtii kääntyä aina, jos tuntee kutsumusta.
niin, etta jos teista ei kerran kumpikaan ole suuremmalti uskonnolinen, niin jattakaa asia myohempaan ajankohtaan. Kun asutte suomessa, niin olettaisin etta vietatte suomalaisia juhlapyhia? Elakaa lasten kanssa ihan kuten elaisitte ilman lapsiakin ja antakaa lasten valita uskonnon harjoitus muotonsa kun kasvavat. Kaikkea hyvaa teille.
Oletko vaalea? Taidat olla... Tiesitkö, että jokaisen intialaisen miehen unelmana on saada vaalea nainen? Ei siksi, että nämä olisivat erityisen kauniita tms. vaan siksi, että tämä on ainoa tapa millä heiveröiset intialaiset voivat kostaa valkoiselle miehelle kokemansa kolonialismin "vääryydet."
Nyt kun itse olet päättänyt tappaa oman valkoisen sukulinjasi, aiempien kirjoittajien ehdottama muutto Intiaan voisi oikeasti olla hyvä juttu. On surullista katsoa kun ihminen ei arvosta omaa verenperintöään. Intiassa taas kaikki haluavat vaaleamman ihon, joten siellä lapsesi voivat olla kovin suosittujakin. Suomessa heitä tullaan potkimaan päähän.
Unelmista jos puhutaan, niin jokainen aasialainen haluaa vaaleaa. Eikä syynä ole kosto, vaan ihan kauneus. Kuka tässä on päättänyt tappaa omat valkoiset sukulinjansa? Suomalaiset miehet raahaa thaikkujansa tänne minkä ehtii, ja kaikki vielä menee läpi (MOT ohjelma)! Turha sinun aukoa päätäsi kauniista valkoisista lapsista! Ja sitäpaitsi MOT ohjelmassa oli virhe: kaikki thaikut jotka hakevat oleskelulupaa eivät ole naisia. Tiedän ainakin 3 miestä, jotka hakivat oleskelupaa vaimon perusteella, eivät saaneet. Siis laki suosii lökäpöksyreppanoita, koska se on oikeata rakkautta. Naisille ei mikän voi olla oikeata!
Tästä on jo pari kk, mut näin Stokkalla just oikein kuvaavan blondi-hinduparin. Nainen oli sellainen kolho 175 cm (vaalea tietenkin), aika tavallisen näköinen. Mut se mies oli just oikein klassinen intian poika, helvetin lyhyt, ehkä 160 cm, paksu, kalju ja viikset. :-D Herätti kyllä kaikissa ohikulkijoissa hilpeyttä tuo pariskunta. Vähän kävi tietty sääliksi. Mut ei se mies olis ketään muuta saanut kuin suomalaista naista, et siinä mielessä hyvä.
Mistä tiedät että he olivat pariskunta? minäkin liikun työasioissa ulkomaalaisten kollegoiden kanssa, ja joskus on kysyttykin että onko sulla noin monta ulkolaista poikakaveria, niin siihen minä että se on on tottakai, ja oma ukko odottaa vielä kotona.
Teidän tapauksessanne en kastaisi lasta. Tutustuttaisin lapsen pienestä pitäen molempien vanhempien uskontoon ja jättäisin lopullisen päätöksen lapselle itselleen. Kyllä hän aikuisena oman uskonnollisen identiteettinsä löytää ilman teidän päätöstännekin.
Noin muuten, monien muidenkin monikulttuuristen parien olisi hyvä puhua jo seurusteluaikana näistä uskonkin asioista. Vaikkei kumpikaan olisi uskonnollinen, vanhemmat saattavat aiheuttaa ristipainetta avioitumisen jälkeen. Viimeistään asiat (mukamas yllättäen) kärjistyvät, kun pariskunnat saavat lapsia.
Siksi kyselenkin näistä asioista täällä jo ennen lasten "hankkimista". Jotta olisi tietoa ja juteltaisiin asia selväksi. Tietystihän tämä asia on viime kädessä vain meidän kahden päätös, mutta ihan kokemuksia halusin kuulla. Eli miten muut ovat tehneet ja miten on mennyt.
Mutta neuvosi uskonnon suhteen kuulostaa järkevältä. Että lapset saisivat myöhemmin itse valita uskontonsa. Ja itsehän he sen varmasti valitsevatkin, oli meidän päätöksemme nyt mikä tahansa.
jos ette kumpikaan ole kovin uskonnollisia, voitte jättää uskonnon valitsemisen lapsille itselleen. näin monet moku-parit tekevät. älkää kastako, älkää tehkö hinduseremonioita. valitkoot sitten vaikka teini-ikäisinä uskontonsa ja liittykööt mihin uskontokuntaan haluavat.
suomessa kouluissa uskonnonopetus opettaa lähinnä pelkkää kristinuskoa ala-asteella. useinkaan opetus ei ole pakottamista uskomaan, vaan lähinnä yleissivistävää. mielestäni siihen voi osallistua vaikkei lapsella olisi uskontoa. tai sitten voi panna lapset elämäkatsomustiedon tunneille.
hindulaisuudessa on upeita kirjoja, tarinoita. niitä kannattaa hinduisän/äidin kertoa ja lukea lapsilleen vaikkei lapsesta hindua leivottaisikaan - tarinat ovat osa rikasta kulttuuriperintöä ja niiden säilyttämiseen kannattaa panostaa. näin lapset oppivat myös paremmin toista kieltään (siis jos kertomukset luetaan ulkomaalaisen vanhemman omalla kielellä ja etenkin jos perhe asuu suomessa).
hinduksi voi ryhtyä milloin vaan. tietääkseni ei ole olemassa virallista "hindurekisteriä", vaan uskontokuntaan kuulumisessa kyse on enemmänkin aidosta uskosta. hindulaisuudessa tärkeitä ovat teot (esim. rukoukset ja seremoniat), joten kyllä lapsista tulle ihan "oikeita" hinduja jos he sitä haluavat. on olemassa erilaisia hindujärjestöjä ja niihin kuulumalla voi tuntea enemmän yhteisöön kuuluvuutta jos sitä kaipaa.
kun menitte naimisiin, miksi ette pyytäneet avioliittoon siunaamista kirkossa? seremonia on lähes samanlainen kuin vihkiminenkin, mutta molempien puolisoiden ei tarvitse olla kristittyjä.
jos päädytte lastenne uskonnottomaan kasvatukseen, muistakaa painottaa kaikille isovanhemmille ettei saa väksisin yrittää kasvattaa lapsista hinduja/kristittyjä. uskonnosta puhuminen on silti ok.
syntyvälle lapselle merkitään äitinsä uskonto ellei äiti toisin ilmoita rekisteriin.
Kiitos asiallisesta viestistäsi!
Meidät kyllä siunattiin avioliittoon kirkossa maistraattivihkimisen jälkeen. Kerroinkin siitä tuossa ihan ensimmäisessä viestissä.
Sanoit, että jos emme muuta ilmoita rekisteriin niin lapsellemme/lapsillemme merkitään äidin uskonto rekisteriin. Onko näin myös siinä tapauksessa, että emme kasta lasta? Voiko lapsi olla "uskonnoton" eli ei kristitty eikä hindu? Ja onhan myös ihan suomalaisia ihmisiä, jotka eivät halua tunnustaa uskoa, mikä heidän uskonnokseen merkitään? Otan näistä tietysti selvää ennen kuin alamme lapsia ihan tosissaan yrittämään, mutta jos sinulla olisi ennakkoon tietoa? Kyselen näistä asioista, koska todellakin haluan keskustella asiat selviksi (kuten joku jo aiemmin kehottikin) ennen kuin lapsia alkaa tulla.
Nämä neuvot, että ei "liitetä" lapsia mihinkään uskontoon, kuulostavat järkeviltä (tätä ehdottivat muutkin viestiini vastanneet). Kerromme vain molemmista ja lapset saavat sitten itse päättää mikä tuntuu heille oikealta.
Suomessa lapsi "seuraa" äidin uskontoa eli äiti voi päättää, joka voi tarkoittaa myös sitä, että äiti päättää, että lapsi liitetään johonkin toiseen kuin äidin uskonnolliseen rekisteriin, vaikkapa isän.
Meidän lapsiamme ei ole kastettu, koska miehelleni (muslimi) se olisi ollut kauhistus. Itse olisin halunnut seromonian sen tradionaalisuuden takia, en uskonnon takia. Siksi annoin periksi, koska mielestäni uskonnollista vakaumusta pitää kunnioittaa enemmän. Vanhempani olivat pettyneitä ja tuttavat kummastelivat. Nyt harmittaa, että en pitänyt ns. nimenantojuhlia, koska lapset itse tuntuvat vähän pettyneiltä, kun ei ole kummeja ja sen sellaista,
Lapset osallistuvat koulussa uskonopetukseen, siitä olin tiukka, koska haluan, että he saavat tietoa kristinuskosta. Isä juttelee välillä islamista ja vaatii taas sitä, että lapset eivät syö sianlihaa.
Kristinuskolla ja islamilla taitaa olla enemmän yhteistä kuin hindu-uskonnon ja kristinuskon välillä, toisin. Miedän lapset tietävät eron äidin ja isän uskon välillä, ja suhtautuvat siihen ihan luonnollisesti. He poimivat, havainnoivat aika tarkkaankin molemmista uskonnoista tärkeitä asioita. Kun lapset kasvavat siihen, että voi olla eri uskontoja, he pitävät sitä aika luonnollisena. Uskohan on loppujen lopuksi aina henkilökohtainen ratkaisu, silloinkin, vaika olisi ollut lapsenuskosta lähtien uskossa, jossain vaiheessa uskonratkaisu on oma valinta. Ja siksi mielestäni molemmat vanhemmat voivat luonnollisesti kertoa uskostaan lapselle ja jopa opettaa sen mukaista moraalia ja mitä kaikkea siihen nyt kuuluukaan. Tärkeintä on, että vanhemmat kunnioittavat toistensa uskoa ja välittävät tämän kunnioituksen lapselle!
Etukäteen puhuminen on viisasta, mutta silti on syytä suhtautua pienellä varovaisuudella "ennakkoon sovittuun". Ihmisen mielikuvitus ei kuitenkaan riitä ihan siihen todelliseen tilanteeseen, kun sylissä on pieni käärö, omaa lihaa ja verta, oman sukunsa uusi jäsen. Se mitä etukäteen tuli sovittua ja jopa luvattua, voikin tuntua ih
lapsi ja aikunen voi olla uskonnoton, silloin papereissa lukee "väestörekisteri" tms kun uskovaisilla lukee ev.lut. tms.
on tosiaan hyvä keskustella lasten uskonnosta ja monesta muustakin perheeseen liityyvästä asiasta (kasvatustavat, vanhempien arvot ym) ennen kuin hankkii lapsia. näin voi välttää ainakin osan erimielisyyksistä, koska jo tietää mitä mieltä puoliso on asioista.
jos jossain vaiheessa tuntuu, että kristinusko ja hindulaisuus ovat kaukana toisistaan, ja molemmista puhuminen voi hämmentää lasta, on hyvä muistaa, että molemmissa uskonnoissa pohjimmiltaan on kyse yhdestä jumalasta. vaikka hindulaisuus luettelee useita jumalia, ne kaikki ovat ilmentymiä yhdestä. ja jos hindulaisuuden jumaluuteen tulkitaan sisältyväksi myös me ihmiset, niin löytyyhän raamatustakin kohta, jossa jumala sanoo tehneensä ihmiset omaksi kuvakseen. myös maininta jeesuksesta jumalan yhtenä osana jumaluuden kolminaisuutta ja samalla ihmisen poikana osaltaan kannattaa tulkintaa kaiken "olevan" sisältävästä jumaluudesta.
nämä uskontoasiat ovat aika mutkikkaita kun niitä alkaa miettiä. tapauskovaiset tuskin edes viitsivät alkaa tutkimaan omaa uskontoaan. mutta joskus elämässä tulee tarve ymmärtää omaa uskontoaan, ja sen kautta oma tapa uskoa voi muuttua. joten vaikka nyt sopisitte lastenne uskonnoista, voi teidän mielenne vielä muuttua moneen kertaan. sitten onkin edessä uudet arvokeskustelut. mutta jos suhteenne muuten on kunnossa, selvinnette muutoksista ilman tappeluita ;).
minä olen naimisissa hindumiehen kanssa ja olen itse kristitty. Lapsien hankkiminen ei ole vielä meille ajnkohtaista, mutta olemme toki keskustelleet tulevien lapsiemme uskonnosta jo etukäteen. Kuten jo sanoit, hinduksi ei voi kääntyä, vaan hinduksi synnytään. Koska miehesi on hindu, ovat lapsesikin sitä tavallaan automaattisesti, eli pelkoa siitä etteivät myöhemmin voisi "kääntyä" hinduksi ei ole. Eli siinä mielessä ei minusta kasteestakaan haittaa ole.
Meillä on suunnitelmissa kastaa lapsemme JA suorittaa myös heitä koskevia hindutraditioita. Eivätpähän pääse kummankaan sukulaiset valittamaan asiasta, vaikka se nyt ei pääasia olekaan. Eli ovat sitten molempien uskontojen kasvatteja. Molemmista uskonnoista heille myös kerrotaan ja sitten isompana saavat itse valita kumpaa haluavat seurata vai jatkaako molempien uskontojen tarkastelua. Vaikka hindulaisuus saattaa päällepäin näyttää hyvinkin erilaiselta uskonnolta, on sen perusperiaatteet kuitenkin hyvin samanlaiset kristinuskon kanssa.
Hyvää jatkoa teille! Me olemme muuten muuttamassa oikeasti sinne Intiaan kesällä. Käydään nyt katsomassa sitä elämää vähän sielläkin :)