Taidemusiikin monet kasvot

Vaikka olenkin sitä mieltä, että on kyseenalaista edes luokitella monia tunnettuja hittikappaleita ylipäätään merkittäväksi taidemusiikiksi siitä huolimatta, että ne saattavat toimia kevyenä klassisena aivan hyvin, mutta ottaen niiden simppeli rytminen struktuuri huomioon, jossa kuulijan päähän taotaan jotakin simppeliä rytmikuviota, kuten Orffin Carmina Buranan O fortuna osassa, jota eräänlaiseksi hitiksikin voidaan sanoa, saattavat toimia omassa kontekstissaan hyvin, mutta se seikka että siltä puuttuu monille rakenteeltaan laajamittaisilla sinfonisille teoksille ominainen emotionaalinen syvyysperspektiivi, sysää sen musiikin kevyempään ja viihteellisempään kategoriaan näennäisen pelottavasta tunnekarakterista huolimatta ja onkin todettava että musiikillinen kanta-ja ydinrepertoaari ei siinä mielessä olekaan objektiivisuudella pilattu että monien ohjelmistosta kadonneidenkin säveltäjien teoksissa on painoarvoltaan paljon merkittävämpiä teoksia, joista ei ole tullut hittejä kuten Tuukkasen Meri tai Saikkolan Karjala vain sen vuoksi, että yleisö ei tunne niitä joko sen vuoksi että niitä ei ole levytetty tai että niitä ei lainkaan esitetä konsertissa tai ne ovat paljon haastavampia vastaanotettavia jo kompleksisen sinfonisen rakenteen vuoksi, joka edellyttää suurempaa kärsivällisyyttä kuin joku parin minuutin simppeli ja toisteinen "klassinen" pop kappale Orffilta, joka vetoaa primitiiviseen musiikkikäsitykseen viehtyneeseen pop maailmaan, jossa kontrapunktinen, harmoninen tai melodinen ajattelu loistaa poissaolollaan ja siksi ollaksemme objektiivisia ja rehellisiä sisällöltään todella laadukkaan ja merkittävän musiikillinen repertoaarin tulisi olla paljon laajempi ja kattavampi kuin mitä se tätä nykyä onkaan kun monet merkittävät säveltäjät jotka saattavat saada teoksillaan kuulijan jopa hurmioitumaan ovat täysin unohdettu ja Orffin Carminan tapaiset kevyttä klassista edustavat teokset taas näiden kustannuksella jopa perusteettoman tunnettuja.