KOKEILLAAN! - Ykkösvaihteella kaasu pohjassa
6.5.2005
Mitenköhän kauan auton moottori kestäisi, jos painelisi ykkösvaihteella kaasu pohjassa? Suuri kysymys hinkui vastausta, jota menin antamaan vanhalla 3-sarjan Bemarilla. Kaltoin kohdeltu, ruosteinen ja kuvottavassa kunnossa oleva menopeli oli valmis uhraamaan sielunsa kokeilevalle tieteelle. Auton hämäräperäisen historian aikana joku oli jo ehtinyt poistaa virranjakajan pyörijästä kierroslukurajoittimen. Bemu oli siis valmis kiertämään konetta mukavasti rasittaville ylikierroksille. Kilometrin mittainen pätkä lentokentän rullaustietä käyttöön ja ei muuta kuin kokeilemaan!
Viimeinen ote vaihdekepistä - ykkönen silmään - ja hanaa! Vauhti kiihtyi nopeasti ykkösvaihteella kunnioitettavaan 60 kilometriin tunnissa. Bemarin mylly lauloi kovaa ja korkealta. Kenelläkään ei ollut aavistusta, kuinka kauan se tulisi kestämään. Mieltä kalvoi mahdollisuus bensan loppumisesta ennen koneen kuolemaa. Olisi varmaankin pitänyt hankkia lentokone suorittamaan tankkausta lennosta - kirjaimellisesti.
Meno alkoi kuitenkin hieman hyytyä jo yllättävän pian. Nopeusmittarin neula ei jaksanut enää 60:ssä, vaan vajosi 50:n tienoille. Kaasupoljin pysyi kiinni lattiassa, mutta moottori oli selvästi kadottamassa menohalujaan. Mitään näkyvää, kuuluvaa tai haisevaa ei kuitenkaan aisteihini ilmaantunut. Suunnilleen kilometrin suoran jälkeen tuli jyrkkä käännös, josta kaasu pohjassa suoriutuminen ei tuottanut ongelmia. Vauhti kun oli hiipunut jo lähemmäs neljääkymmentä.
Moottorin lämpömittari näytti punaista, konepellin alla oli ylikierrosten ansiosta kuumat oltavat. Äänimaailmaan tunki mukaan voimistuva moottoriresonanssi. Täkä-täkä-täkä! Tunnelma oli epätodellinen. Pidin kaasua tiukasti pohjassa, mutta nopeus vain laski ja äänet voimistuivat. Vauhtia enää kolmekymmentä. Pieni kiihtyminen. ja veto katkesi. Oho, se oli siinä!
Moottoritilasta tuli hieman savua, lievä haju tuntui myös sisällä autossa. Vain vähän yli kilometri oli päästy, kun Bemari jo luovutti. Ei tarvinnutkaan koko päivää kaasutella. Yritin vielä käynnistää, mutta moottori ei osoittanut elonmerkkejä. Avasin konepellin, jonka alla entinen voimanlähde savusi vienosti lievän palaneen käryn saattelemana.
Moottori oli käynyt todella kovilla ylikierroksilla ja siten ylikuumentunut. Tämän seurauksena todennäköisesti öljykalvo oli pettänyt, jolloin metalliosat olivat alkaneet hinkata toisiaan kasvattaen sisäisiä kitkoja. Tämän seurauksena vauhti oli alkanut hyytyä jo varsin aikaisin. Lopulta selvästikin metallien hinkkaus oli johtanut moottorin kiinnileikkaamiseen. Nyt on tämäkin sitten kokeiltu.
6.5.2005
Mitenköhän kauan auton moottori kestäisi, jos painelisi ykkösvaihteella kaasu pohjassa? Suuri kysymys hinkui vastausta, jota menin antamaan vanhalla 3-sarjan Bemarilla. Kaltoin kohdeltu, ruosteinen ja kuvottavassa kunnossa oleva menopeli oli valmis uhraamaan sielunsa kokeilevalle tieteelle. Auton hämäräperäisen historian aikana joku oli jo ehtinyt poistaa virranjakajan pyörijästä kierroslukurajoittimen. Bemu oli siis valmis kiertämään konetta mukavasti rasittaville ylikierroksille. Kilometrin mittainen pätkä lentokentän rullaustietä käyttöön ja ei muuta kuin kokeilemaan!
Viimeinen ote vaihdekepistä - ykkönen silmään - ja hanaa! Vauhti kiihtyi nopeasti ykkösvaihteella kunnioitettavaan 60 kilometriin tunnissa. Bemarin mylly lauloi kovaa ja korkealta. Kenelläkään ei ollut aavistusta, kuinka kauan se tulisi kestämään. Mieltä kalvoi mahdollisuus bensan loppumisesta ennen koneen kuolemaa. Olisi varmaankin pitänyt hankkia lentokone suorittamaan tankkausta lennosta - kirjaimellisesti.
Meno alkoi kuitenkin hieman hyytyä jo yllättävän pian. Nopeusmittarin neula ei jaksanut enää 60:ssä, vaan vajosi 50:n tienoille. Kaasupoljin pysyi kiinni lattiassa, mutta moottori oli selvästi kadottamassa menohalujaan. Mitään näkyvää, kuuluvaa tai haisevaa ei kuitenkaan aisteihini ilmaantunut. Suunnilleen kilometrin suoran jälkeen tuli jyrkkä käännös, josta kaasu pohjassa suoriutuminen ei tuottanut ongelmia. Vauhti kun oli hiipunut jo lähemmäs neljääkymmentä.
Moottorin lämpömittari näytti punaista, konepellin alla oli ylikierrosten ansiosta kuumat oltavat. Äänimaailmaan tunki mukaan voimistuva moottoriresonanssi. Täkä-täkä-täkä! Tunnelma oli epätodellinen. Pidin kaasua tiukasti pohjassa, mutta nopeus vain laski ja äänet voimistuivat. Vauhtia enää kolmekymmentä. Pieni kiihtyminen. ja veto katkesi. Oho, se oli siinä!
Moottoritilasta tuli hieman savua, lievä haju tuntui myös sisällä autossa. Vain vähän yli kilometri oli päästy, kun Bemari jo luovutti. Ei tarvinnutkaan koko päivää kaasutella. Yritin vielä käynnistää, mutta moottori ei osoittanut elonmerkkejä. Avasin konepellin, jonka alla entinen voimanlähde savusi vienosti lievän palaneen käryn saattelemana.
Moottori oli käynyt todella kovilla ylikierroksilla ja siten ylikuumentunut. Tämän seurauksena todennäköisesti öljykalvo oli pettänyt, jolloin metalliosat olivat alkaneet hinkata toisiaan kasvattaen sisäisiä kitkoja. Tämän seurauksena vauhti oli alkanut hyytyä jo varsin aikaisin. Lopulta selvästikin metallien hinkkaus oli johtanut moottorin kiinnileikkaamiseen. Nyt on tämäkin sitten kokeiltu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannentiiviste sanoi itsensä irti mutta kone on vielä ehjä.
Uskomatonta tuon meidän parhaaseen tv:n katseluaikaan lähetetyn auto-ohjelman taso.
En ollut uskoa silmiä / korviani kun näin tuon jutun Puskuri-ohjelmassa.
Ohjelma on pohjanoteeraus ja tämä episodi koko ohjelman osioista pohjanoteeraus.
Uskomatonta tyhmyyttä, ei ole ihme vaikka kaikenmaailman viherpiipertäjät saavat vettä myllyynsä ja haluavat vaikeuttaa autoilua.
tyhmim autoiluun/liikenteeseeen liittyvä ohjelma siis tuo PUSKURI
kutoskone menee kuulemma 15s hajalle vastaavalla tavalla kaikkineen rajoittimineen.
No niin bemaristit ei muuta, kuin kokeilemaan.
Vanhoja autoja pitäisi kohdella kunnioittavasti.