olevani valmis ja kykenevä suhteeseen, haaveilen siitä monesti. Sitten kun todellisuudessa pitäisi johonkin ryhtyä en pystykään, olen liian rikkinäinen eikä parantumista ole vuosienkaan jälkeen tapahtunut. Kai mä olen niitä jotka on luotu yksin elämiseen vaikka kaikke muuta satun tahtomaan..
Aina kuvittelen
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.