Hiukan mystiselle tuntuu, eikä tuo mies ole edes turkulaisia, kesälomalla kuulemma täällä, tavannut entisiä työkavereitaan ja kierrellyt kaupunkia katsellen esim. Turun linnan. Sanoi nähneensä minut jo aikaisemminkin... jossain.
Eikä vastaa kysymykseeni; missä ja milloin?
Kiertelee vastausta sanomalla; ettei pitäisi olla niin utelias ja tentata vierasta miestä, sen kuulemma voi tulkita myös kiinnostukseksi...! Ja nauraa vaan mun hämminkini päälle. Kysyi mua elokuviin, kustantaa kuulemma leffaliput.
Tokaisin ettei mulla ole aikaa kiinnostua vieraista miehistä, joten ei kiitos; ja hyvää päivän jatkoa! Tuonne tuo jäi lähelle mun portinpieltäni, linkkaripysäkille, odotti kunnes yks datsun pysähtyi noukkimaan hänet kyytiinsä.
Mä luulen nähneeni hänet ensimmäisen kerran Caribialla, käydessäni siellä uimassa, yhtenä iltapäivänä kälyni kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna, taisi majailla siellä hotellilla.
Toisella kertaa olin koiran kanssa lenkillä ja Poju kyykki yhden pusikon laidassa tarpeillaan, kun ensin oli nuuskuttanut kaikki mahdolliset viestit ympäristöstä.
Kirjoitteli viestejään lähes joka risukkoon ja lopuks, väänsi rusettia...
Jostakin se mies ilmestyi siihen... kysyen ett; Eiks tuo olekin lapinkoira? Hyvän värinen otus! Hänen vanhemmillaan oli ollut ruskea tuollainen narttukoira, joskus vuosi sitten. Kysyi myös voiko koiraani silittää... odottamatta kuitenkaan lupaani, Pojun tullessa luokseni ...oli äijä jo sitä silittämässä. Ilmeisesti sai luvan koiralta, koska Poju kiehnas hänen jaloissaan, nauttien vieraan rapsutuksista. Poju on sosiaalinen yksilö, mutt ei sekään kaikkien vieraiden rapsuteltavaksi antaudu... ehdoitta.
Jotenkin eläin ehkä vaistoaa sen, keneen se voi luottaa. Mä en luotta mystiseen tuttavuuteen, mua häiritsee se etten mä tiedä hänestä kuin etunimen Aaro.
Saas nähdä milloin nämä erikoiset tapaamiset loppuu, vai loppuivatko jo!
Ihan yks hailee, jos ei itsestään enempää kerro, mun asunnon ja Caribian välimatka toisistaan on lähemmäs 16 km, niin en ihan sattumaan usko.
Eikä vastaa kysymykseeni; missä ja milloin?
Kiertelee vastausta sanomalla; ettei pitäisi olla niin utelias ja tentata vierasta miestä, sen kuulemma voi tulkita myös kiinnostukseksi...! Ja nauraa vaan mun hämminkini päälle. Kysyi mua elokuviin, kustantaa kuulemma leffaliput.
Tokaisin ettei mulla ole aikaa kiinnostua vieraista miehistä, joten ei kiitos; ja hyvää päivän jatkoa! Tuonne tuo jäi lähelle mun portinpieltäni, linkkaripysäkille, odotti kunnes yks datsun pysähtyi noukkimaan hänet kyytiinsä.
Mä luulen nähneeni hänet ensimmäisen kerran Caribialla, käydessäni siellä uimassa, yhtenä iltapäivänä kälyni kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna, taisi majailla siellä hotellilla.
Toisella kertaa olin koiran kanssa lenkillä ja Poju kyykki yhden pusikon laidassa tarpeillaan, kun ensin oli nuuskuttanut kaikki mahdolliset viestit ympäristöstä.
Kirjoitteli viestejään lähes joka risukkoon ja lopuks, väänsi rusettia...
Jostakin se mies ilmestyi siihen... kysyen ett; Eiks tuo olekin lapinkoira? Hyvän värinen otus! Hänen vanhemmillaan oli ollut ruskea tuollainen narttukoira, joskus vuosi sitten. Kysyi myös voiko koiraani silittää... odottamatta kuitenkaan lupaani, Pojun tullessa luokseni ...oli äijä jo sitä silittämässä. Ilmeisesti sai luvan koiralta, koska Poju kiehnas hänen jaloissaan, nauttien vieraan rapsutuksista. Poju on sosiaalinen yksilö, mutt ei sekään kaikkien vieraiden rapsuteltavaksi antaudu... ehdoitta.
Jotenkin eläin ehkä vaistoaa sen, keneen se voi luottaa. Mä en luotta mystiseen tuttavuuteen, mua häiritsee se etten mä tiedä hänestä kuin etunimen Aaro.
Saas nähdä milloin nämä erikoiset tapaamiset loppuu, vai loppuivatko jo!
Ihan yks hailee, jos ei itsestään enempää kerro, mun asunnon ja Caribian välimatka toisistaan on lähemmäs 16 km, niin en ihan sattumaan usko.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu se on kuin mursu että ilmestyy aina joka paikkaan.
minulle tuntuu joskus hassulle jos jaslsat tunyibds booöroöör jsddidylom millirdds-
Ei ole puhtaita jauhoja pussissa tuollaisella stalkkerilla. Heristele kaulinta jos vielä näyttäytyy.
Hiukan epäillyttävältä tuo käytös minustakin tuntuu... ja vielä se ett teki heti tuttavuutta mun koirani kanssa. Hän oli liian innokas tutustumaan koiraani, teki siis tuttavuutta koirani kanssa, rapsuttelemalla sitä... ja puhumalla kuitenkin koko ajan mulle. Pojulle saattoi jäädä mielikuva ett mies on mun tuttaviani... jotenkin tulee inhottava olo, kuin aavistus jostain ikävämmästä kohtaamisesta.
Mä en kyllä lähde iltasella koiran kanssa lenkille, taidan pysyä aidatulla pihallamme ja heitellä vaikka palloa tai keppiä koiralle. Saa se liikuntaa pihallakin leikkiessämme, ja syreenipuskaan voi mennä tarpeilleen tuonne hiukan syrjään, sade ne jätökset huuhtoo maahan ravinteeksi. Jos erehtyy aidatun pihani alueelle, mä ilmoitan poliisille tunkeilusta... mulla näet on valvontakamerat jotka nauhoittaa.
Yleensä niissä näkyy, kettua, rusakkoa, fasaania ja naapureideni kissoja... jotka käyvät tutkimassa uteliaisuuttaan pihapiiriäni.