Olen tavallinen mies, joka tykkää tehdä kotona pieniä remontteja, kävellä, pyöräillä, tehdä ruokaa ja huomioida naistaan. Hieroa, silitellä, halata ja puhua.
Sitten siihen huonoon puoleeni.
Kun rakastun, haluan olla hänen kanssaan aina kun mahdollista. Töissä on tietysti käytävä, mutta en kaipaa muuta 'omaa aikaa'.
Tietysti käyn kavereiden luona, mutta mun kaverit on perheellisiä ja menen sinnekin paljon mielummin kaksin kuin yksin. En edes oikein ymmärrä miksi kumppani ei voisi olla mukana. Vessassa sentään haluan käydä yksin, en juuri muualla. En kaipaa mitään poikien/ukkojen iltoja. Olen siis melkoinen tissiposki, vaikka jo 50 täyttänyt.
Koska olen aina halunnut olla niinpaljon kumppanini kanssa, he kyllästyvät vuosien saatossa koska eivät tunne samoin kun minä, eli heitä alkaa liika läheisyys ahdistaa.
Olen alkanut miettiä, että onko vastaavanlaisia naisia edes olemassa, ja jos on, niin missä.
Sitten siihen huonoon puoleeni.
Kun rakastun, haluan olla hänen kanssaan aina kun mahdollista. Töissä on tietysti käytävä, mutta en kaipaa muuta 'omaa aikaa'.
Tietysti käyn kavereiden luona, mutta mun kaverit on perheellisiä ja menen sinnekin paljon mielummin kaksin kuin yksin. En edes oikein ymmärrä miksi kumppani ei voisi olla mukana. Vessassa sentään haluan käydä yksin, en juuri muualla. En kaipaa mitään poikien/ukkojen iltoja. Olen siis melkoinen tissiposki, vaikka jo 50 täyttänyt.
Koska olen aina halunnut olla niinpaljon kumppanini kanssa, he kyllästyvät vuosien saatossa koska eivät tunne samoin kun minä, eli heitä alkaa liika läheisyys ahdistaa.
Olen alkanut miettiä, että onko vastaavanlaisia naisia edes olemassa, ja jos on, niin missä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lähetä se heti tänne!
Lupaan tissiposki etten ikinä kyllästy suhun! EN IKINÄ!
Olen paljolti samanlainen nainen vain.
Jopas alkaa tissiposkelle naisia löytyyn. Mutta ihan sama, tiesinkin sen. Mutta tiedoksi, Se on mun!
t. vihreäkeltainen kissaeläinfani
Mulla on jo mies. Hän ei ole ollenkaan tissiposki ja toisinaan ahdistaa koska menee niin paljon ja minä jään yksin kasvihuonetta hoitamaan ja pihaa räpläämään ja kotia laittamaan. Käyn lenkillä ja kaupassa mutta muutoin olen paljon koti-ihminen. Tykkään kalastamisesta ja eräjormailusta.
Mies menee yksin ulkomaita myöten. Rakastan häntä silti mutta sydän kylmänä mietin toisinaan kuinka kauan hän jaksaa minun tylsyyttäni.
Olen myös erittäin läheisyyden kaipuinen ja rakastan rapsuttaa toista.
Joskus pelottaa, etten vain tukahduta miestäni ja pyrin antamaan hänelle tilaa. Hän vaatii paljon omaa aikaa ja tilaa.
Eli on meitä.
Kyllä meitä on. T: nainen 45.v.
Varmasti löytyy kotihiiriä naisissakin
Täälläkin samanlainen keski-ikäinen nainen!!
Ainoa vaan, että tämä on taas provo eli naisten vedätystä. Älkääpä siskot langetko liukumiinaan.
Ei ole vedätystä, eihän tämä ole mikään treffipalsta, ei täällä voi ketään vedättää. Tuntuu hyvältä kuulla että mun kaltaisia naisia on olemassa. Eli toivo elää🤗
Aloittaja
Lahdestakin löytyy nainen joka tykkää👍
Jokainen ihminen tarvii myös omaa tilaa ja omia juttuja , kuten omat harrastukset ja ihan omia ystäviä.
Tuollainen jatkuva yhdessä oleminen ahdistaa.
Olet läheisriippuvainen , ns ”perskärpänen”.
Olen reilu 30 ja minusta sinä kuulostat ainakin tuon perusteella aivan täydelliseltä mieheltä. En ole täysin kotihiiri, pidän reissaamisesta, mutta mieheltä toivoisin juuri tuollaista yhdessä vietettyä aikaa. En osaa edes kaivata muita ihmisiä jos kumppani haluaa olla, mennä ja tehdä asioita yhdessä. Näitä miehiä ei vaan tule vastaan, etenkään puhetaitoisia. Olen lopen kyllästynyt mykkäkoulua pitäviin aikuisiin mieslapsiin. Itseäni kiinnostaa kuulla miten kumppanin päivät on menneet ja mielipiteet erinäisiin asioihin. Vastavuoroisuutta en ole elämäni aikana koskaan kokenut.
"Olen lopen kyllästynyt mykkäkoulua pitäviin aikuisiin mieslapsiin."
Olipa halveksiva kommentti. Ei ne miehet pidä mykkäkoulua. Heillä ei vain ole sanottavaa. Eikä vähäpuheisuus ole myöskään lapsellisuutta.
Olisin kyl kiinnostunut, millanen sun kakka on
Se kertoo
Kukin kykyjensä ja tilanteiden mukaan.
Vaimoni hoiti kaikki perheen asiat 12 vuoden ajan. Asuimme 164m2:n rinnetalossa.
Alkuvuosina olivat lapsemme apuna mutta loppuvuodet vaimo hoiti kaiken yksin.
Palatessani perjana illoin viikonlopuiksi kotiin en ennen maantai aamuista lähtöäni tehnyt yhtään mitään.
Yhtään ainoaa kertaa vaimoni ei huomauttanut työmäärästään!
Kun kotiuduin täysaikaisesti aloin käyttämään energiani kodin ja talouden vaatimiin askareisiin.
Ruokahuolto, siivoukset, ennen kerrostaloon muutamista pihatyöt.
Tietenkin maksuliikenne jonka vaimo oli hoitanut koko avioliittomme ajan siihen saakka.
Tiskarin ja rättipesimen käyttämiseen en ole sotkeentunut.
Vaimo ostaa ja kantaa kotiin omat leipänsä ja banaaninsa. Siinä kaikki.
Hänen tarvitsemansa kuljetuspalvelut merkitsen taskukalenteriini.
Tämä työnjako sopii meille. Minä olen noissa mainitsemissani asioissa parempi ja inhoan vähemmän kuin vaimoni.
Itse asiassa safkahuolto on harrastukseni.
Voi että, minulle kelpaisi tuollainen mies ehdottomasti!
En myöskään tarvitse ollenkaan omaa aikaa, mies on parasta seuraa. Jos olen muualla, haluaisin vain hänen luokseen. Ja sama juttu, en kyllästy kumppanini seuraan vuosien saatossakaan.
Kotona viihtyminen on minusta plussaa. Jos tykkää puuhailla vaikka remontteja, niin hyvähän se vaan on. Kävely ja pyöräily ovat hyviä harrastuksia ja kyllä mä kävelylle voisin mukaan lähteä. Tosin sillon, jos yhdessä jonkun kävelen niin pidän sen mielummin käveleskelynä ja ympäristön katseluna kuin kuntoiluna. Sitten jos lähden lenkille, niin pistän läpistä korviin musiikkia ja juoksen ja sen teen mieluiten yksin.
Mitä tuohon jatkuvaan yhdessäoloon tulee, niin mä kyllä tarvitsen omaa aikaa. Ei se tarkoita mitään "tyttöjen'iltoja", kun en juuri koskaan missään viihteellä käy. Se tarkoittaa esim. nyt noita juoksulenkkejä tai että puuhailen itsekseni puutarhassa tai muuta vastaavaa. Kahvilla tai lounalla voin jonkun ystävän kanssa käydä, mutta yleensä työpäivän aikana.
Voihan sitä joskus toisen kavereiden tai sukulaisten luokse mukaan mennä, mutta en jaksaisi, jos sinne kovin usein pitäisi mennä. Hermo menisi, jos mua pakolla johonkin kyläilemään raahattaisiin. En voi suin surminkaan sanoa, että mua kiinnostaisi yhtään.