epävakaa persoonallisuushäiriö

Ja kukas psykiatri sinä oletkaan? Nimi ja titteli, kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kukas psykiatri sinä oletkaan? Nimi ja titteli, kiitos.

Mikäs poliisi sinä olet?

Niitä on monta jotka eivät itse näe sairauttaan ja eivät ala syömään lääkkeitä joita lääkäri kirjoittaa , kun kuulemma itse tietävät paremmin jos lääkkeitä tarvitaan .
Joten kun luottaa hoitosysteemiin ja lopettaa olemasta niin epäluuloinen kaikkia asioita kohtaan , niin tie hyvään vointiin tulee vähitellen .
Nämä masennukset muiden kirjain diagnoosien kanssa voivat tuntua työläiltä , mutta kyllä hoidon hallitsevat osaa nämä asiat , ja apua on jos vaan ottaa sen vastaan

Epävakaa persoonallisuushäiriö on kyllä ihan todellinen asia. Joko sinut on diagnosoitu väärin tai sitten et syystä tai toisesta hyväksy diagnoosiasi.

Anonyymi kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuushäiriö on kyllä ihan todellinen asia. Joko sinut on diagnosoitu väärin tai sitten et syystä tai toisesta hyväksy diagnoosiasi.

Mitä sillä on väliä. mitä minä hyväksyn ,jos näin on päätetty ja eihän sillä ollut mitään merkitystä tai muuta vaikutusta mihinkään, paitsi että sai minut lukemaan aiheesta vähän .
F60.3 on täyttä paskaa, kuten myöskin ne kaikki muutkin luokitukset, jokainen löytää niistä jotain itseensä sopivaa tai kaveriiin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sillä on väliä. mitä minä hyväksyn ,jos näin on päätetty ja eihän sillä ollut mitään merkitystä tai muuta vaikutusta mihinkään, paitsi että sai minut lukemaan aiheesta vähän .
F60.3 on täyttä paskaa, kuten myöskin ne kaikki muutkin luokitukset, jokainen löytää niistä jotain itseensä sopivaa tai kaveriiin.

Lue lisää

Se että lukee aineesta jos ei ole siihen asiaan koulutusta edes , antaa usein kieron kuvan asioista , että jos on koulutus näihin sairauksiin , niin sellainen ihminen ymmärtää asiat oikein, mitta kun tavis alkaa vetämään johtopäätöksiä asioista mistä ei tiedä kokonaisuutta edes niin usein menee asia ihan toiseksi mitä se on .
Joten monen vuoden lääkärin koulutus edellyttää että asiat ymmärretään oikein ei kai lääkärien koulutus olisi niin pitkä kun se on,jos hekin vaan katsoisivat netistä asiota ,joten luottamus lääkärin päätöksiin oisi ensimmäinen ehto tulla terveeksi .
Mutta moni kuitenkin kieltää oman sairautensa lainen maailman verukkeella kun eivät itse huomaa sen laatua

Anonyymi kirjoitti:

Se että lukee aineesta jos ei ole siihen asiaan koulutusta edes , antaa usein kieron kuvan asioista , että jos on koulutus näihin sairauksiin , niin sellainen ihminen ymmärtää asiat oikein, mitta kun tavis alkaa vetämään johtopäätöksiä asioista mistä ei tiedä kokonaisuutta edes niin usein menee asia ihan toiseksi mitä se on .
Joten monen vuoden lääkärin koulutus edellyttää että asiat ymmärretään oikein ei kai lääkärien koulutus olisi niin pitkä kun se on,jos hekin vaan katsoisivat netistä asiota ,joten luottamus lääkärin päätöksiin oisi ensimmäinen ehto tulla terveeksi .
Mutta moni kuitenkin kieltää oman sairautensa lainen maailman verukkeella kun eivät itse huomaa sen laatua

Lue lisää

Näihinkin sairauksiin liittyvät asiat eivät kaikki selviä lukemalla.
Kokemuksellakin on aika iso osa tässä hommassa.

Ja tämäkin asia, ihan niinkuin mikä tahansa muukin, herättää aina keskustelua, kiivastakin, mielipiteitä suuntaan ja toiseen.
Esim. lääkkeen vaikutuksista ihmiseen ei voi tietää kukaan muu kuin ihminen itse.
Jos tai kun joku ottaa lääkettä, ei vaikutus tunnu viereisessä kaverissa.

Anonyymi kirjoitti:

Se että lukee aineesta jos ei ole siihen asiaan koulutusta edes , antaa usein kieron kuvan asioista , että jos on koulutus näihin sairauksiin , niin sellainen ihminen ymmärtää asiat oikein, mitta kun tavis alkaa vetämään johtopäätöksiä asioista mistä ei tiedä kokonaisuutta edes niin usein menee asia ihan toiseksi mitä se on .
Joten monen vuoden lääkärin koulutus edellyttää että asiat ymmärretään oikein ei kai lääkärien koulutus olisi niin pitkä kun se on,jos hekin vaan katsoisivat netistä asiota ,joten luottamus lääkärin päätöksiin oisi ensimmäinen ehto tulla terveeksi .
Mutta moni kuitenkin kieltää oman sairautensa lainen maailman verukkeella kun eivät itse huomaa sen laatua

Lue lisää

Niin no jotkut näkevät kaiken normeista poikkeavan käytöksen ja kyseenalaistamisen sairautena. Psykiatriahan ei edes perustu tieteeseen, oikeasti ei ole olemassa mitään mielen sairauksia, neurologisia vaivoja kylläkin tai häiriöitä aivojen metaboliassa. Psykiatri onkin narsistin unelma ammatti, siinä kun pääsee oikein kunnolla käyttämään valtaa ja kontrolloimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Niin no jotkut näkevät kaiken normeista poikkeavan käytöksen ja kyseenalaistamisen sairautena. Psykiatriahan ei edes perustu tieteeseen, oikeasti ei ole olemassa mitään mielen sairauksia, neurologisia vaivoja kylläkin tai häiriöitä aivojen metaboliassa. Psykiatri onkin narsistin unelma ammatti, siinä kun pääsee oikein kunnolla käyttämään valtaa ja kontrolloimaan.

Lue lisää

Psykiatrejakin on erilaisia, myös heitä, jotka eivät käytä valtaa tai kontrolloi.
Voi sanoa, että löytyy aivan ääripäästä toiseen.

Jos lääkäri tarjoaa mielialan kohentavia lääkkeitä niin silloin hänellä on kokonais kuva tilasta ,
Joten vaikka et ole sellainen aina niin epävakaa olemuksesi näkyy ,
Psykiatri näkee tavallisesti jo penen keskustelun aikana missä mennään .
Joten kun luottaa koulutetun henkilön arviointiin niin silloin on itsekkin mukana hoitomenetelmässä .
Mutta moni ihminen luulee että ainoastaan juuri hänellä on paha olla psykiatrit näkee kymmeniä päivässä joten ovat osaavia alallaan

Anonyymi kirjoitti:

Jos lääkäri tarjoaa mielialan kohentavia lääkkeitä niin silloin hänellä on kokonais kuva tilasta ,
Joten vaikka et ole sellainen aina niin epävakaa olemuksesi näkyy ,
Psykiatri näkee tavallisesti jo penen keskustelun aikana missä mennään .
Joten kun luottaa koulutetun henkilön arviointiin niin silloin on itsekkin mukana hoitomenetelmässä .
Mutta moni ihminen luulee että ainoastaan juuri hänellä on paha olla psykiatrit näkee kymmeniä päivässä joten ovat osaavia alallaan

Lue lisää

Plaaplaaplaa :D

Painotan vielä, on epäeettistä tehdä ihmisestä ph diagnooseja kun hän kärsii lääkehaitasta/vieroitusoireista samaan aikaan. Tai on traumatisoituneessa tilassa. Sen luulisi olevan selvää. Ja kun ei historiassa aikaisemminkaan ole ennen tuota kukaan arvovaltaisa psykiatri kys diagnoosia tehnyt jotka muka hetkessä pystyy tällaisia arvioimaan :D

Luottamukseni psykiatreihin ei ole enää suurta. Heidän pillereihin en enää koskisi vaikka olisi ase ohimolla enää. Tuhosivat monta vuotta elämästäni pillerihaittavaikutuksilla. Pitänyt selvitellä itse sotku.

Ammattitaito ja psykiatria?! Menisin homeopaatillekin mielummin. Tuskin tekisi vastaavanlaista vahinkoa!

Anonyymi kirjoitti:

Plaaplaaplaa :D

Painotan vielä, on epäeettistä tehdä ihmisestä ph diagnooseja kun hän kärsii lääkehaitasta/vieroitusoireista samaan aikaan. Tai on traumatisoituneessa tilassa. Sen luulisi olevan selvää. Ja kun ei historiassa aikaisemminkaan ole ennen tuota kukaan arvovaltaisa psykiatri kys diagnoosia tehnyt jotka muka hetkessä pystyy tällaisia arvioimaan :D

Luottamukseni psykiatreihin ei ole enää suurta. Heidän pillereihin en enää koskisi vaikka olisi ase ohimolla enää. Tuhosivat monta vuotta elämästäni pillerihaittavaikutuksilla. Pitänyt selvitellä itse sotku.

Ammattitaito ja psykiatria?! Menisin homeopaatillekin mielummin. Tuskin tekisi vastaavanlaista vahinkoa!

Lue lisää

Psykiatri ei tunnista edes lääkehaittoja nenänsä edessä.

Ja joka kertahan he jotain tunkevat, se on heidän työtänsä. Ovat pill pushereita. Pitää muka tehdä "jotain"

Eipä ole onneksi vuosiin tungettu pillereitä kun lääkkeistä eroon pääsin, pahimpien viekkarien yli kärvistelin. Kukaan psykiatri ei ole enää ottanut enää puheeksikaan. Se on jo aika kuvaavaa

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatri ei tunnista edes lääkehaittoja nenänsä edessä.

Ja joka kertahan he jotain tunkevat, se on heidän työtänsä. Ovat pill pushereita. Pitää muka tehdä "jotain"

Eipä ole onneksi vuosiin tungettu pillereitä kun lääkkeistä eroon pääsin, pahimpien viekkarien yli kärvistelin. Kukaan psykiatri ei ole enää ottanut enää puheeksikaan. Se on jo aika kuvaavaa

Lue lisää

Siis menisin homeopaatille mielummin kuin koskisin psykiatrin rohtoihin enää. :) joka röntgenkatsellaan tietää mitä välittäjäaineita kannattaa alkaa venkslata. Tasoittava lääkitys, mikä ihme se edes on? Mielialaa kohentava lääkitys? Kokemusta zombiuttavista, pahaa oloa ja heittelyä aiheuttavista lääkitykistä on jossa hetkellisesti erkaantuu tunteistaan tuntemalla pienen nousun.

En usko että sielläkään saataisiin terveyttä yhtä sekaisin saatika vieroitusoireita potevaksi kun yrittää hoidoista irti. Voisin itseasiassa valita mielummin vaikka yksisarvishoidon, energiahoidon tai kiinalaisen lääkärin. Yhtälailla plasebolla saattaisin uskoa voivani paremmin jos suggestoisin itseni uskomaan että kehoni energiat tasapainotetaan tai jotain :D kuten suggestoin itseni uskomaan valheisiin että masennus liittyy johonkin serotoniinin epätasapainoon. Minulle psykiatria on aika pitkälti uskomushoitoon verrattavissa.

Ravitsemukseen ja elämäntapoihin liittyvät keinot on toimineet olon parantamisessa minulla parhaiten.

Psykiatreilla olen käynyt kyllä terapian vuoksi. :) Nykyään kukaan ei enää muokkaa välittäjäaineitani keinotekoisesti kuin terveellinen ruoka ja elämäntavat.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatri ei tunnista edes lääkehaittoja nenänsä edessä.

Ja joka kertahan he jotain tunkevat, se on heidän työtänsä. Ovat pill pushereita. Pitää muka tehdä "jotain"

Eipä ole onneksi vuosiin tungettu pillereitä kun lääkkeistä eroon pääsin, pahimpien viekkarien yli kärvistelin. Kukaan psykiatri ei ole enää ottanut enää puheeksikaan. Se on jo aika kuvaavaa

Lue lisää

Ei mullekkaan tungettu ole, mutta on joskus kysytty, haluaisinko lääkkeitä.
Siinä täytyy vaan vastata suoraan, ei kiitos, jos niitä ei halua.
Ja jos kysellään, miksei, niin sitten on hyvä kertoa, miksei niitä halua.
Noin yksinkertaista se on.

Jos on oikeasti epävakaa persoonallisuushäiriö, se täytyy hoitaa terapiassa kuntoon tai edes hallittavaan muotoon. Muuten sekä epävakaa kärsii että lähimmät ihmiset traumatisoituvat.

Mustavalkoinen ajattelu (splittaus) on selkeä merkki epävakaudesta. Eli ihminen on ensin epävakaan henkilön mielestä mahtava ja seuraavana hetkenä piru, josta täytyy päästä eroon. Jos tätä oireilua ei ole, ei ole epävakaakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on oikeasti epävakaa persoonallisuushäiriö, se täytyy hoitaa terapiassa kuntoon tai edes hallittavaan muotoon. Muuten sekä epävakaa kärsii että lähimmät ihmiset traumatisoituvat.

Mustavalkoinen ajattelu (splittaus) on selkeä merkki epävakaudesta. Eli ihminen on ensin epävakaan henkilön mielestä mahtava ja seuraavana hetkenä piru, josta täytyy päästä eroon. Jos tätä oireilua ei ole, ei ole epävakaakaan.

Lue lisää

Sarjassamme Murkun ensi-ihastus sekä sitä seurannut pettymys.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on oikeasti epävakaa persoonallisuushäiriö, se täytyy hoitaa terapiassa kuntoon tai edes hallittavaan muotoon. Muuten sekä epävakaa kärsii että lähimmät ihmiset traumatisoituvat.

Mustavalkoinen ajattelu (splittaus) on selkeä merkki epävakaudesta. Eli ihminen on ensin epävakaan henkilön mielestä mahtava ja seuraavana hetkenä piru, josta täytyy päästä eroon. Jos tätä oireilua ei ole, ei ole epävakaakaan.

Lue lisää

Mullakin on epävakaan diagnoosi, jonka aikoinaan sain runsaan päihteiden käytön seurauksena, elämä oli todella epävakaata.

Itse en kärsinyt kuin elintavoistani, syyttelin itseäni, kun en osannut tunteitani jäsennellä, vaan pakenin päihteisiin.
Toisekseen kukaan ei ole traumatisoitunut takiani, ei läheiset, eivät ystävät, tai kukaan muukaan.

Monet ihmiset ovat mukavia ja ystävällisiä, ketään en ole nostanut ylenpalttisen mahtavaksi.
Enkä ketään ole myöskään piruksi olettanut, vaikka ikäviäkin ihmisiä on olemassa.

Miksi mulla on tuo diagnoosi ?
Siksi kai, kun siihen kuuluu paljon muutakin kuin jokin mustavalkoinen ajattelu.
Diagnoosia tosin ajattelen suhteellisen mustavalkoisesti, koska olen aika kaukana siitä, miten epävakaata kuvaillaan lääketieteen teksteissä. Toki jotkin kohdat kuvaavatkin ehkä jollain tavoin myös itseäni.
Niissä on kohtia, joista aina jokin sopii johonkin ihmiseen ( siis jos pitää alkaa tarkkaa tutkintaa tekemään ).

Anonyymi kirjoitti:

Mullakin on epävakaan diagnoosi, jonka aikoinaan sain runsaan päihteiden käytön seurauksena, elämä oli todella epävakaata.

Itse en kärsinyt kuin elintavoistani, syyttelin itseäni, kun en osannut tunteitani jäsennellä, vaan pakenin päihteisiin.
Toisekseen kukaan ei ole traumatisoitunut takiani, ei läheiset, eivät ystävät, tai kukaan muukaan.

Monet ihmiset ovat mukavia ja ystävällisiä, ketään en ole nostanut ylenpalttisen mahtavaksi.
Enkä ketään ole myöskään piruksi olettanut, vaikka ikäviäkin ihmisiä on olemassa.

Miksi mulla on tuo diagnoosi ?
Siksi kai, kun siihen kuuluu paljon muutakin kuin jokin mustavalkoinen ajattelu.
Diagnoosia tosin ajattelen suhteellisen mustavalkoisesti, koska olen aika kaukana siitä, miten epävakaata kuvaillaan lääketieteen teksteissä. Toki jotkin kohdat kuvaavatkin ehkä jollain tavoin myös itseäni.
Niissä on kohtia, joista aina jokin sopii johonkin ihmiseen ( siis jos pitää alkaa tarkkaa tutkintaa tekemään ).

Lue lisää

Minulla traumapohjainen apu on auttanut kaikkein eniten "epävakaisiin oireisiin" jotka on todellisuudessa traumapohjaisia oireita eli vireystilan säätelyn ongelmia sekä ylenmääräistä varuillaan oloa, mistä on seurannut stressinhallinnan kanssa ongelmia.
Pitkään en osannut olla kuin ylivireydessä, piti täyttää arki kaikella. Keholleni se oli normaalitila. Kehoni ei osannut muuta. Olin tehokas kunnes tuli alivireystila ja ihmettelin miksi lamaannun.

Traumapohjaisesta puhuu jo aiemmin epävakaata dg traumapohjainen oireilu josta minulla on merkintä papereissa. Pilleripohjainen hoito esti pääsyn omiin tunteisiin käsiksi, lykkäsi kykyä käsitellä. Kognitiivinen terapia oli hyödytöntä koska siinä en oppinut ymmärtämään itseäni etenkään pillereissä.

Jos olisin saanut oikeaa terapiaa nuorena, ja minulle ei olisi tungettu koukuttavia pillereitä olisi voinut monelta pahalta asialta välttyä. Pillereistä tuli tapa käsitellä asioita kun tämä tapa nuorena minulle opetettiin. Hoidettiin oireita, ei syitä.

On myös aika kuvaavaa että minulle on sanottu ettei epävakaan piirteitä ole tullut hoidossa esille vuosiin. Mutta diagnoosista ei pääse eroon, vaikkei sitä ole vahvistettu.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla traumapohjainen apu on auttanut kaikkein eniten "epävakaisiin oireisiin" jotka on todellisuudessa traumapohjaisia oireita eli vireystilan säätelyn ongelmia sekä ylenmääräistä varuillaan oloa, mistä on seurannut stressinhallinnan kanssa ongelmia.
Pitkään en osannut olla kuin ylivireydessä, piti täyttää arki kaikella. Keholleni se oli normaalitila. Kehoni ei osannut muuta. Olin tehokas kunnes tuli alivireystila ja ihmettelin miksi lamaannun.

Traumapohjaisesta puhuu jo aiemmin epävakaata dg traumapohjainen oireilu josta minulla on merkintä papereissa. Pilleripohjainen hoito esti pääsyn omiin tunteisiin käsiksi, lykkäsi kykyä käsitellä. Kognitiivinen terapia oli hyödytöntä koska siinä en oppinut ymmärtämään itseäni etenkään pillereissä.

Jos olisin saanut oikeaa terapiaa nuorena, ja minulle ei olisi tungettu koukuttavia pillereitä olisi voinut monelta pahalta asialta välttyä. Pillereistä tuli tapa käsitellä asioita kun tämä tapa nuorena minulle opetettiin. Hoidettiin oireita, ei syitä.

On myös aika kuvaavaa että minulle on sanottu ettei epävakaan piirteitä ole tullut hoidossa esille vuosiin. Mutta diagnoosista ei pääse eroon, vaikkei sitä ole vahvistettu.

Lue lisää

Epävakaan epämääräisen väljät kriteerit joilla helppo lätkiä kyseistä diagnoosia ihmisille:

Mielialojen vaihtelua

lyhytjänteisyyttä

vaikeuksia ihmissuhteissa

masennusta

ahdistuneisuutta

päihteiden ongelmakäyttöä

Minulle kyseessä on epätieteellinen roskakoridiagnoosi. Miten tuo oireilu voidaan erottaa vaikka C-PTSD-oireilusta?

Anonyymi kirjoitti:

Epävakaan epämääräisen väljät kriteerit joilla helppo lätkiä kyseistä diagnoosia ihmisille:

Mielialojen vaihtelua

lyhytjänteisyyttä

vaikeuksia ihmissuhteissa

masennusta

ahdistuneisuutta

päihteiden ongelmakäyttöä

Minulle kyseessä on epätieteellinen roskakoridiagnoosi. Miten tuo oireilu voidaan erottaa vaikka C-PTSD-oireilusta?

Lue lisää

Aion käydä vielä läpi diagnoosikartoituksen että pääsen tuosta diagnoosista eroon vaikka sitten maksamalla isot summat yksityisellä. Kannattaa huomioida apua hakiessaan että siitä voi seurata raskas taakka kannettavaksi kun saa leimoja tiskiin ja pillerihaitat. Mutta onneksi pitkäjänteisyyttä löytyy selvittää tämä asia vielä ;)

Anonyymi kirjoitti:

Aion käydä vielä läpi diagnoosikartoituksen että pääsen tuosta diagnoosista eroon vaikka sitten maksamalla isot summat yksityisellä. Kannattaa huomioida apua hakiessaan että siitä voi seurata raskas taakka kannettavaksi kun saa leimoja tiskiin ja pillerihaitat. Mutta onneksi pitkäjänteisyyttä löytyy selvittää tämä asia vielä ;)

Lue lisää

En koe splittingin täyttyvän omalla kohdalla. Näen ihmisissä niin hyvät puolet kuin huonot puolet. Esim psykiatriassakin, olen saanut ok hoitoa mutta vasta saatuani kohtuuttomia haittoja ja niistä itseäni kuntouttaessa. Olen joutunut kuntoutumaan haitoista. Olen kriittinen enkä tosiaankaan enää laita kaikkea "ammattilaisen käsiin" ja luota 100 prosenttisesti hänen arvostelukykyynsä. Psykiatrit ovat minulle enemmän vierelläkulkijoita,neuvoa antavia, eivät korokkeella olijoita.

Kyseenalaistan, luen kritiikin. Psykiatritkin ovat loppupeleissä ihmisiä, eivät erehtymättömoä. Ongelmaksi se nousee kun mielestäni koko psykiatrian opit on aika vahvasti erehtyväisiä, kriteerit väljiä. Olen nähnyt ja kokenut mitä haittaa psykiatriasta voi olla myös.

Psykiatrit tekee myös vääriä dg. Välillä kyseenalaistan laajemminkin psykiatrian diagnoosien tieteellisyyttä.

Ihmissuhteeni on pitkiä ja tasaisia ja olen kokenut pystyväni olemaan enemmän oma itseni traumapohjaisen avun myötä.

Ikinä ei puhuta millaisia taakkoja diagnoosit voi olla papereissa.

Kyllä täytyy olla jotain, koska ei lopeta seuraamista ja häirintää ja pahan tekoa, muuttaa lähelle asumaan, jotta voi seurata jatkuvalla syötöllä, samanmoiset kaverit apuna. Kyllä tämä uhrista tuntuu jo ihan uskomattomalta. Syytä ei uhri tiedä, sehän se onkin kauheinta! Tällaista ei terve ihminen tee, se on varmaa! Omia tekemisiään laittaa uhrinsa syyksi, se se vasta onkin kauheaa. Kiusannut myös entistä lähellä asuvaa naista!

Ei olekkaan, mutta ei terve ihminen tee tollasta pahaa, on nimittäin olemassa oma tunto, joka määrää miten pitää käyttäytyä, jotta pärjää ihmisten maailmassa!

Anonyymi kirjoitti:

Mullakin on epävakaan diagnoosi, jonka aikoinaan sain runsaan päihteiden käytön seurauksena, elämä oli todella epävakaata.

Itse en kärsinyt kuin elintavoistani, syyttelin itseäni, kun en osannut tunteitani jäsennellä, vaan pakenin päihteisiin.
Toisekseen kukaan ei ole traumatisoitunut takiani, ei läheiset, eivät ystävät, tai kukaan muukaan.

Monet ihmiset ovat mukavia ja ystävällisiä, ketään en ole nostanut ylenpalttisen mahtavaksi.
Enkä ketään ole myöskään piruksi olettanut, vaikka ikäviäkin ihmisiä on olemassa.

Miksi mulla on tuo diagnoosi ?
Siksi kai, kun siihen kuuluu paljon muutakin kuin jokin mustavalkoinen ajattelu.
Diagnoosia tosin ajattelen suhteellisen mustavalkoisesti, koska olen aika kaukana siitä, miten epävakaata kuvaillaan lääketieteen teksteissä. Toki jotkin kohdat kuvaavatkin ehkä jollain tavoin myös itseäni.
Niissä on kohtia, joista aina jokin sopii johonkin ihmiseen ( siis jos pitää alkaa tarkkaa tutkintaa tekemään ).

Lue lisää

Kyllä olet saanut pelkotiloja aikaan!

Anonyymi kirjoitti:

Minulla traumapohjainen apu on auttanut kaikkein eniten "epävakaisiin oireisiin" jotka on todellisuudessa traumapohjaisia oireita eli vireystilan säätelyn ongelmia sekä ylenmääräistä varuillaan oloa, mistä on seurannut stressinhallinnan kanssa ongelmia.
Pitkään en osannut olla kuin ylivireydessä, piti täyttää arki kaikella. Keholleni se oli normaalitila. Kehoni ei osannut muuta. Olin tehokas kunnes tuli alivireystila ja ihmettelin miksi lamaannun.

Traumapohjaisesta puhuu jo aiemmin epävakaata dg traumapohjainen oireilu josta minulla on merkintä papereissa. Pilleripohjainen hoito esti pääsyn omiin tunteisiin käsiksi, lykkäsi kykyä käsitellä. Kognitiivinen terapia oli hyödytöntä koska siinä en oppinut ymmärtämään itseäni etenkään pillereissä.

Jos olisin saanut oikeaa terapiaa nuorena, ja minulle ei olisi tungettu koukuttavia pillereitä olisi voinut monelta pahalta asialta välttyä. Pillereistä tuli tapa käsitellä asioita kun tämä tapa nuorena minulle opetettiin. Hoidettiin oireita, ei syitä.

On myös aika kuvaavaa että minulle on sanottu ettei epävakaan piirteitä ole tullut hoidossa esille vuosiin. Mutta diagnoosista ei pääse eroon, vaikkei sitä ole vahvistettu.

Lue lisää

Hoidossa ei ehkä tulekaan esille, mutta yleensä parisuhteissa tai todella läheisissä suhteissa ongelmat tulevat esiin.

Anonyymi kirjoitti:

Epävakaan epämääräisen väljät kriteerit joilla helppo lätkiä kyseistä diagnoosia ihmisille:

Mielialojen vaihtelua

lyhytjänteisyyttä

vaikeuksia ihmissuhteissa

masennusta

ahdistuneisuutta

päihteiden ongelmakäyttöä

Minulle kyseessä on epätieteellinen roskakoridiagnoosi. Miten tuo oireilu voidaan erottaa vaikka C-PTSD-oireilusta?

Lue lisää

Splitting on se iso merkitsevä tekijä, kun verrataan CPTSD:hen. Suosittelen lukemaan asiasta. Kun tuo splittaus tapahtuu, epävakaan persoona vaihtuu
tietyksi aikaa psykopaattiseksi.

Lisäksi CPTSD ei ole niin irrationaalinen kuin epävakaa, eli vihanpurkauksiin voi olla ihan oikea syykin. Epävakaa kehittää syitä vihalleen omilla ajatuskuvioillaan, jotka eivät useinkaan vastaa todellisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Splitting on se iso merkitsevä tekijä, kun verrataan CPTSD:hen. Suosittelen lukemaan asiasta. Kun tuo splittaus tapahtuu, epävakaan persoona vaihtuu
tietyksi aikaa psykopaattiseksi.

Lisäksi CPTSD ei ole niin irrationaalinen kuin epävakaa, eli vihanpurkauksiin voi olla ihan oikea syykin. Epävakaa kehittää syitä vihalleen omilla ajatuskuvioillaan, jotka eivät useinkaan vastaa todellisuutta.

Lue lisää

Ai eikö epävakailla vihanpurkauksiin voi olla oikeaa syytä. :D Tässä päästään juuri tähän että epävakaa kalskahtaa aika loukkaavalta diagnoosilta, jossa epävakaa on epäirrationaalisesti käyttäytyvä ihminen jonka arvostelukykyä kyseenalaistetaan, jonka kykyä hillitä itsensä kyseenalaistetaan, joka on "liikaa jotain". Liian heittelevä, taustalla jopa psykopaattisia piirteitä jorka pääsee esiin. Hui kamalaa.
Mietin kuinka monella oikeasti epävakaa on traumapohjainen diagnoosi, loppujenlopuksi kumminkin. Esim seurausta siitä jos on kokenut jossain lähisuhteessa väkivaltaa tai muuta vastaavaa missä voi olla hankala suhtautua ihmisiin tätä kautta ja tulee joku särö mistä suhteet muihim lähtee kieroutumaan. Joo, nojatuolipsykologiaa mutta.

Itse koen traumapohjaisen avun olleen inhimillisempää, koska lähtökohtainen oletus on että traumatisoitunutta autettaessa lähtökohtana on kysymys, mitä sinulle on tapahtunut, ei mikä sinussa on vialla. Kokemuksille laitetaan painoarvoa. Minun paremminvoimiseni alkoi itseni ymmärtämisestä, omaan arvostelukykyyni luottamisesta. Ei ajatuksesta että minun pitää muokata persoonaani terapian avulla joka ajatus tulee pershäiriödiagnoosihoidoista. Niihin en lähtisi kirveelläkään koska vastustan pershäiriötä. Jos joku sen kautta haluaa itseään tulkita ja itseään auttaa, go for it. Osaan reflektoida käytöstäni, minulla on vahva omatunto sen suhteen loukkaanko jotakuta ihmistä esimerkiksi. Ymmärrän itseäni paljon enemmän ymmärrettyäni trauman rikkovan luonteen ja laajat vaikutukset elämään.

Anonyymi kirjoitti:

Ai eikö epävakailla vihanpurkauksiin voi olla oikeaa syytä. :D Tässä päästään juuri tähän että epävakaa kalskahtaa aika loukkaavalta diagnoosilta, jossa epävakaa on epäirrationaalisesti käyttäytyvä ihminen jonka arvostelukykyä kyseenalaistetaan, jonka kykyä hillitä itsensä kyseenalaistetaan, joka on "liikaa jotain". Liian heittelevä, taustalla jopa psykopaattisia piirteitä jorka pääsee esiin. Hui kamalaa.
Mietin kuinka monella oikeasti epävakaa on traumapohjainen diagnoosi, loppujenlopuksi kumminkin. Esim seurausta siitä jos on kokenut jossain lähisuhteessa väkivaltaa tai muuta vastaavaa missä voi olla hankala suhtautua ihmisiin tätä kautta ja tulee joku särö mistä suhteet muihim lähtee kieroutumaan. Joo, nojatuolipsykologiaa mutta.

Itse koen traumapohjaisen avun olleen inhimillisempää, koska lähtökohtainen oletus on että traumatisoitunutta autettaessa lähtökohtana on kysymys, mitä sinulle on tapahtunut, ei mikä sinussa on vialla. Kokemuksille laitetaan painoarvoa. Minun paremminvoimiseni alkoi itseni ymmärtämisestä, omaan arvostelukykyyni luottamisesta. Ei ajatuksesta että minun pitää muokata persoonaani terapian avulla joka ajatus tulee pershäiriödiagnoosihoidoista. Niihin en lähtisi kirveelläkään koska vastustan pershäiriötä. Jos joku sen kautta haluaa itseään tulkita ja itseään auttaa, go for it. Osaan reflektoida käytöstäni, minulla on vahva omatunto sen suhteen loukkaanko jotakuta ihmistä esimerkiksi. Ymmärrän itseäni paljon enemmän ymmärrettyäni trauman rikkovan luonteen ja laajat vaikutukset elämään.

Lue lisää

Kaikkein eniten satuttaa kun pistetään johonkin psykiatrien kehittelemään karsinaan jossa joku on kehittänyt minun persoonalleni ennakko-odotukset millainen olen. Ja yrittää typistää minut joksikin antamalla tuollaisen leiman. Persoona kasvaa, kehittyy, on moniulotteinen, laaja ja vivahteikas. Mutta psykiatrien kirjoissa olen aina epävakaa. Kuinka lannistavaa. Mutta onneksi en anna kyseisen BS diagnoosin itseäni alentaa enempää. Kiitos keskustelusta,pakko oli tuoda nämäkin näkökulmat esille! Ei kiinnosta tutustua kyseiseen kyhäelmään enempää.

Ja jos joku kokee diagnoosin auttavan itseään, onneksi olkoon! Mutta älkää sulkeko pois traumaperäisen stressin vaikutuksia psyykkeeseen ja tarkistakaa ettei kyse ole siitä!

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä olet saanut pelkotiloja aikaan!

En sanoisi niinkään pelkotiloja, kenties huolestuneisuutta ja ahdistusta pahassa tilanteessa olevan läheisen takia ( eli minun itseni ).
Ei minua kukaan pelännyt ole, ei ainakaan ole sanottu, enkä ole koskaan sellaista kuvaa kenestäkään toisista saanut, että olisivat minua jotenkin pelänneet.

Jos on pakko käyttää sanaa pelko, niin lähinnä sitä huolesta soikeana peloissaan oloa, että kuinka minulle tulee käymään.
Jälkeenpäin kuitenkin täytyy sanoa, että monen mutkan kautta loppujen lopuksi minulle kävi ihan hyvin.
Enää ei pelota itseänikään.

Anonyymi kirjoitti:

Ai eikö epävakailla vihanpurkauksiin voi olla oikeaa syytä. :D Tässä päästään juuri tähän että epävakaa kalskahtaa aika loukkaavalta diagnoosilta, jossa epävakaa on epäirrationaalisesti käyttäytyvä ihminen jonka arvostelukykyä kyseenalaistetaan, jonka kykyä hillitä itsensä kyseenalaistetaan, joka on "liikaa jotain". Liian heittelevä, taustalla jopa psykopaattisia piirteitä jorka pääsee esiin. Hui kamalaa.
Mietin kuinka monella oikeasti epävakaa on traumapohjainen diagnoosi, loppujenlopuksi kumminkin. Esim seurausta siitä jos on kokenut jossain lähisuhteessa väkivaltaa tai muuta vastaavaa missä voi olla hankala suhtautua ihmisiin tätä kautta ja tulee joku särö mistä suhteet muihim lähtee kieroutumaan. Joo, nojatuolipsykologiaa mutta.

Itse koen traumapohjaisen avun olleen inhimillisempää, koska lähtökohtainen oletus on että traumatisoitunutta autettaessa lähtökohtana on kysymys, mitä sinulle on tapahtunut, ei mikä sinussa on vialla. Kokemuksille laitetaan painoarvoa. Minun paremminvoimiseni alkoi itseni ymmärtämisestä, omaan arvostelukykyyni luottamisesta. Ei ajatuksesta että minun pitää muokata persoonaani terapian avulla joka ajatus tulee pershäiriödiagnoosihoidoista. Niihin en lähtisi kirveelläkään koska vastustan pershäiriötä. Jos joku sen kautta haluaa itseään tulkita ja itseään auttaa, go for it. Osaan reflektoida käytöstäni, minulla on vahva omatunto sen suhteen loukkaanko jotakuta ihmistä esimerkiksi. Ymmärrän itseäni paljon enemmän ymmärrettyäni trauman rikkovan luonteen ja laajat vaikutukset elämään.

Lue lisää

Jos et tunnista itseäsi epävakaan oireista, eikö pitäisi olla tyytyväinen? Sinulla on silloin "vain" CPTSD tai vastaava.

Varmasti on Suomessa väärin diagnosoituja henkilöitä paljonkin.

Ennen kaikki oli hyvin, nyt on olleet nämä viimeiset n. 12 vuotta ihan kauheeta. Ennen ei kukaan seurannut tai tehnyt henkistä ja fyysistä väkivaltaa!