Voiko nainen olla miestä yhtään vanhempi siis suhteessa ja entä kaverina voiko kaverina olla muutaman vuoden maximissaan vanhempi
Suhteessa naisen ikä
Anonyymi
4879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kyllä voi molempiin. Tai reilustikin vanhempi kaverina.
Suhteessa varmaankin tarkoitat et samana vuonna syntyneet mut nainen kuukausissa vanhempi ja kaverina reilusti eli max tosi maksimi on 2v vanhempi
No siis puolisonakin mies voi olla naista 16 vuotta nuorempi ja hyvin menee ;)
Eipä ole kukaan ennen moista nähnyt nainen olis äidin ikäinen ja isän ja äidin kanssa nainen tulis juttuun mut miehen kans sukupolvenvälinen kuilu
Juu ei ole kuilua, yhdessä oltu pitkään :)
Häntä luullaan vanhemmaksi kuin minua, koska olen pienikokoinen ja lapsellinen :D Hän on meistä se aikuisempi :D
Nyt lehtiin juttu esim iltalehteen pääsette julkkiksiksi ja ennätyskirjaan kummajais pari ja ihmiset tulis katsomaan teitä saisitte rahaa ja julkisuutta teist tulis rikkaita esim tivoliin vetonaulaksi
Hän on ns pikkuvanha eli olette kuin äiti ja poika tosi outoo
Taitaa olla keksitty juttu
No sitten et ole vielä paljon elämää ja maailmaa nähnyt :)
No mies voi olla 25 ja nainen siitä 16 vuotta vanhempi. :)
Tämä mies tuli ihan itse minut bongaamaan :D
Hahahah! No ei :D
Sama juttu meillä. Mies on mua 7 vuotta vanhempi ja on saanut usein kuulla miten hänellä on "lapsimorsian". Mä kun kuulemna näytän liian nuorelta hänelle. Luulevat mua melkein 20 vuotta ikäistäni nuoremmaksi. 😆
Mä olen pikku likka hänen rinnallaan. Sen verran raamikas mies on :)
25 ja 42 ovat aikuisia kyllä :D
Eikä meistä edes näe sitä ikäeroa :)
Kun mies on nuori, nainen ei vanhene koskaan :D
Voi hän potra poika olla mut latva on laho jotain vikaa pojassa kun äitinsä ikäisiä katsoo tai sinä lapsesi ikäisiä miksi ei oman ikäisiä
Äiti ja poika
Kasva nyt itse aikuiseksi (vaikka kylläkin saatat olla numeraalisesti jo 50 v.)
En mä 16-vuotiaana olis yhtään lasta hankkinut. Nykyisin lapset saadaan yli 40.
Pappaa harmittaa kun nuoremmat urhot vie nenän edestä?
Aika surullista, jos äitisi on sinua vain 16v nuorempi. On ollut sinua tehdessä sakkolihaa ja aivan liian nuori saamaan lapsia.
Välis, maailmasi on vain niin suppea, ettet ole nähnyt ihan normaalia elämää ymmärtääksesi erilaisia ihmisiä kuin itse olet. Maailman avartaminen tekee hyvää!
Välis, tiedätkö että ensisynnyttäjien keski-ikä on 28v tai 29v (en muista ulkoa). 17v on vielä lapsi, jonka ei pidä miettiä lisääntymistä vielä moneen vuoteen.
Kumpi vaan voi olla nuorempi tai vanhempi sukupuoleen katsomatta. Niin parina, kun kaverinakin.
Oletpas vitsikkäällä päällä tänään hyvä et huumorii löytyy
No ei ollut vitsi. Olen itse syntynyt 1976 ja on ollu 1978 ja on 1985 syntyneet kumppanit.
Minua vanhempi, vanhin oli syntynyt 1968. Hän nyt on maannut jo ainakin 15 vuotta haudan povessa.
Korjaan 10 vuotta. Muistin kuolin vuoden väärin.
Ja vanhin miespuolinen kaveri on jo yli kuuskymppinen. :D
Eli ääripäistä ääripäihin miksi et katso oman ikäisiäsi poikii
En mä enää poikia katselekkaan, mullahan on jo mies. Enkä halua hänestä luopua.
Ja kaveri on vaan kaveri, tuo kuuskymppinen on minusta jo pappa. En mä suhteeseen ryhtys tuon ikäisen kanssa.
Exäni oli mua kuukayden vanhempi. Saman ikäinen siis mun kanssa.
Miehissä 50 v alkaen on pappa.
Juu aikalailla rupee olemaan. En kyllä kovin vanhempaa naistakaan kumppaniksi kattelisi. Jos, niin mieluiten liki oman ikäinen. 70-lukulainen.
Ihan hyvää vuosikertaa on muksujen iskä, mun kumppani.
https://youtu.be/1ofGdEdC5Ns
Yli 60 v. on jo sitten huru-ukko,
Niin, en paljon suo ajatusta miehille muutenkaan, minkään ikäisille enkä näköisille, saatika melkein iskän ikäisille.
Voi, ei tuota mitään ongelmaa.
YLI 60-kymppisenä ukkona sanoisin.
ettei sillä ole paljon väliä.
Nuorempana on kelvannut kaikki.
En tiedä voiko olla, eikä sydämenikään❤ tunne numeroita. Se läpättää itseäni nuoremalla miehelle särkyneenä💔. Ehkä hänen sydämensä tuntee numerot..
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta mulla on aina ollut itseäni nuorempia miehiä. Parista olisi voinut tulla jopa kumppani, jos olisi huvittanut.
Ei miehet osaa kenenkään ikää lukea. Vain yksi esimerkki miesten pöhöttyneistä ja ylimitoitetuista luuloista itsestään.
- Exp
Minä en halua itseäni nuorempaa miestä parisuhteeseen enkkä kaveriksi. Iän pitää alkaa samalla numerolla kuin oma ikäni. Parisuhteeseen vain sellainen, jonka tunnen todella hyvin.
Ei ystävyys katso ikää, vaan persoonaa. Minulla on 20v nuorempia työkavereita, joiden kanssa synkkaa todella hyvin ihmisenä, eikä ikä millään tavalla haittaa. Suurin osa työkaverista on 5-15v nuorempia, pitää mieleltään nuorena. Kun innostun, vedän muita mukanani eikä toisinpäin. 😁
Parisuhteessa 20v ikäero tekisi tiukkaa. En ole koskaan ollut suhteessa kuin saman ikäisten tai vanhempien kanssa. Olen kuitenkin joskus rakastunut vahingossa 13v nuorempaan, Hän oli täydellisesti samalla aaltopituudella ja läsnäolon intensiteetti oli huima. Hänestä olisi voinut yhtä hyvin tulla myös paras ystävä, jos tiemme ei olisi eronneet. Hän myönsi tunteensa, vaikka suhdetta tai edes tapailua ei syntynyt. Kun tajusin iän, nikottelin aika tavalla sisäisesti. En iän takia, vaan sen takia, että en ole olevani puuma, Tuo kokemus sai kuitenkin käymään pään sisäisen keskustelun läpi itseni kanssa ettei ikä ratkaise, jos kaikki muu kohtaa ja kolahtaa voimalla, Sellainen kolahtaminen ei ole kovin tavallista! Jos suhde olisi alkanut, olisin hyväksynyt, että hän on vain lainassa kunnes vanhenen ja mielummin otan 10-20v onnea ja rakkautta, kuin elän laimeassa rakkaudessa. Tämä kokemus vaikuttaa mielipiteeseeni edelleen. En tarkoituksella etsi eri ikäistä (saman ikäinen on minulle noin -8v), mutta jos tunteet päättää toisin, ja vastapuolikin kokee samoin, se on vain elämää.
No ainakin kaverina. Itsekin viikonloppuna liikuin miespuolisen kaverini kanssa, joka on mua yli 20 vuotta nuorempi:)
No suhteeseen en osaisi oikein alkaa ihmisen kanssa, joka iän puolesta voisi olla lapseni. Mutta koska häntä yli kymmenen vuotta nuoremmat lapsenikin tykkäävät liikkua mun kanssa eri paikoissa, niin se tuntui oikein luontevalta. Sitä paitsi hän on vähän mun teinien idoli, eli sikälikin mukavaa.
Palstan ulkopuolella voi asiat olla miten tahansa.
Sehän on täysin henkilökohtaista, miten kukakin asioista ajattelee. Ystäviä mulla on varmaan kaikista ikäluokista. Mä itse olen kokenut itseäni nuoremmat miehet, ainoastaan kavereina, jos se ei ole riittänyt.
Niin ratkaisu on ainoastaan tehdä selvä pesäero, eli mä katkaisen ystävyys-sunteen siihen. Mulla oli ns. kalakaveri, 6 v. mua nuorempi,jonka kanssa kävin kalastamassa merellä. Pidin hänestä ystävänä, mutt hän olisi halunut muuttaa suteemme laatua.
Oli kaukana kotoaan, Turussa opiskelemassa eikä hänellä oikein ollut ystäväpiiriä täällä. Jotenkin mä tulin kysyneeksi haluaisiko hän lähteä seurassani merelle kalastamaan.
Ihan silkasta ystävyydestä... Jotenkin kävi sääliksi yksinäinen piruparka, joka ei ollut vielä löytänyt uutta kaveripiiriä, edes muiden opiskelijoiden joukosta.
Mukavaa seuraahan hän mulle oli, ei mitenkään tunkeilevainen ja tykkäs kalastaa.
Oppi merimerkitkin ihan helposti, tietäen niiden merkitykset... kun tenttasin niitä huvikseni häneltä. Aikaa kului ja kaveri kävi usein syömässä päivällisen ruokalassa, osti asunnolleenkin mikrotettavaksi annoksen joskus kaksikin, viikonlopuksi.
Jostain syystä hän kiintyi liikaakin minuun ja alkoi puhelemaan "pehmoisia".
Halus viedä minut kotiinsa näytille; vanhemmilleen ja näytää tulevan kotini mulle.
Siinä vaiheessa mulle iski jo paniikki, herran pieksut; kuvitteleeko tuo nuorimies mun alkavan hänelle äidiksi!
Sanoin hänelle asiasta... etten mä ole mikään kanaemo, hae kuule omanikäistä seuraa. Meidän ikäero ei kuulemma haitannut häntä tippaakaan, eikä sen pitäisi antaa haitata minuakaan. Viimein teki sen lopullisen virheen, tuli mun työpaikalle kitara mukanaan ja lauloi mulle, kaikkien ihmisten kuullen rakkauslaulun.
Mummut oli riemuissaan... mutt mä en tykännyt tippaakaan sellaisesta "nöyryytyksestä"; joten ihan pakko mun oli antaa hänelle hatkat ja kieltää vielä tulemasta ikinä mun työpaikalleni. Se ystävyyteni häneen päättyi... varmaan molemmin puoliseen ikävään, mutt en mä halunnut olla hänen hetkenaikainen lelunsa. Mä olen varma ett ei se suhde olisi kuitenkaan kestänyt, kuin korkeintaan hänen opiskeluaikansa ja palanut poroksi sen jälkeen...
Ei ylimääräisiä parisuhdehuolia mulle.
Emo puolestaan otti sydänystäväkseen, lähes 10 vuotta nuoremman miehen, erottuaan isästäni. Oikeesti oli kausijuoppo renttu, mun mielestäni, mutt noilla kahdella synkkasi silti mukavasti. Mä nimitin miestä Pehtooriksi, koska komenteli muakin Emon huushollissa käydessäni.
Oltiin kuin kissa ja koira, toinen puri ja toinen kynsi, Emon määritelmä meistä.
Ajan myötä, alettiin pärjäämään siedettävästi, ilman erotuomariakin.
Ei hän lopultakaan ollut niin lurjus kuin aluksi kuvittelin... opetti minuakin piirtämään hiilellä, akvarelli maalausta sekä öljyväreillä työskentelyä.
Harrastelijaksi kuulemma onnistuin joskus kuulemma oikein hyvinkin. (joskus)
Emon ja pehtoorin välit loppuivat lopullisesti, Emon sairastuttua ja jouduttuaan sairaalaan.
Emon lopulta kotiuduttua ja pystyttyä hieman ilmaisemaan tahtoaan; Kielsi Pehtoorin vierailut kokonaan hänen luokseen. Pyysi mua sanomaan; ett hänen pitää ryhdistäytyä tulla toimeen omillaan. Kolme taulua on minun pitänyt käydä taulukaupasta ostamassa, Emon pyynnöstä. Ja käsittääkseni joku muukin kävi tekemässä taulukauppoja Pehtoorin tauluista.
Nykyään mies elättää käsittääkseni itsensä tauluilla ja on kunnallispolitiikassa mukana. Pullon korkki on ilmeisesti pysynyt kiinni aika pitkiäkin aikoja, ei ainakaan samanlaista juopottelua, ole ollut havaittavissa, kuin joskus vuosia sitten.
Eli jokainen henkilökohtaisesti tekee omat ratkaisunsa, mikä nyt kenellekin on sopivaa.