Miehellä todennäköisesti se. Onko muilla kokemuksia asiasta? Haluaisin lukea muiden naisten/miesten kokemuksia.
50 villitys?
Anonyymi
27720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Lapset on tuossa iässä ehkä jo aikuisia ja omaa aikaa on. Talo ehkä maksettu, niin voi jo ostaa nuoruuden haaveen, vaikkapa moottoripyörän. Parasta tietty olisi nauttia noista vapauksista oman naisen kanssa.
Voisiko se mainitsemasi "oma nainen" olla nykyinen vaimo🤔 vai haaveileeko suurin osa villityksen tiimellyksessä nuoremmasta? Seksi meillä lisääntynyt sillä Itsellä halut korkeimmillaan nyt vaihdevuosien myötä. Miehellä tosin alkaneet erektiohäiriöt joten saan lypsää ja tehdä taikoja enemmän kuin ennen mutta sehän passaa
Haaveilu riippuu vaimosta, en itse haaveile nuoremmasta ja ero tuli jo aiemmin. Taikojen tekijänä sinulla ei ole syytä huoleen. Polttaako tai käyttääkö miehesi alkoholia, jos on noin nuorena erektio-ongelmaa?
Ei käytä Alkoa mutta aloitti vuosi sitten tupakanpolton (ensin salassa josta jäi kiinni) nyt polttaa noin askin per päivä. En viitsi.valittaa asiasta mutta harmittaahan se kun alkanut yskimään keuhkonsa pihalle aamuisin.
Ei se ole mielestäni "villitys" vaan kun aikaa alkaa olemaan ajatella asioita kun ns. ruuhkavuodet helpottaneet. Ajatellessa asioita elämässä huomaa, että vuosia on enemmän takana kuin todennäköisesti edessäpäin. Koska elämä on rajallinen niin haluaa tehdä asioita jotka vielä kiinnostavat ja haluaa viettää iloista ja onnellista elämää, siksi miettii mikä on hyvää ja mikä ei. Tässä vaiheessa punnitaan ne omenat korissa, onko ko. parisuhteessa/avioliitossa hyvä olla loppuun saakka. Jos ei ole sellaista kipinää ja hyvää tunnetta puolisoon sekä yhdessäoloon niin kynnys ei ole iso tuossa iässä tehdä ratkaisuita, että asiat tuntuisi paremmalle.
Se, että on aikoinaan mennyt naimisiin ja lupautunut olemaan yhdessä lopun elämää ei ole järkevää ja pakko siinä vaiheessa jos se ei pitkään aikaan ole enää tuntunut hyvälle. Jos taas suhde on kunnossa niin luulisi miehen/naisen haluavan tehdä niitä "villitys" asioita yhdessä. Jos ei niin..............
Ok, kiitos, kuulostaa loogiselta Mes haluaa tehdä villitys asioita nimenomaan minun kanssa ja tunnustan tuon pelottavan. Ajattelin jo että hällä on joku salasuhde koska on minuun niin villinä, ajattelin että peittelee tuolla tavoin salasuhdettaan. Tunne kuin olisi hullaantunut minuun uudestaan.
Ei ole olemassa mitään 50 villitystä eikä 60 ja niin edespäin. On vain ihmisiä joilla on haluja ja tarpeita. Toi 50 villitys on naistenlehtien suoltamaa valhetta.:(
Mikä on 50 v villitys
Villi meno ja tiukka etukeno
50 vuotta kestävä villitys joka laantuu 50v täytettyä 😁
Ei ole olemassa mitään "villitystä". Elämäntilanteen muuttuminen (lapset lähtee ym) mahdollistaa vain harrastamaan uusia asioita. Asioita, joita ei ole voinut tai ehtinyt tehdä. Siitä on kysymys.
etkö voi ajoissa kertoa puolisollekin että kun lapset ovat isoja jätän sinut jotta voin harrastaa ja seikkailla
Joillakin on , joillakin ei, en tunnusta että olisi omalla kohdalla vaikka nykyisen vaihtoon laitankin
Mikä eron syy?
Muutama teko tappanut tunteet täysin pykälä pykälältä
Olen pahoillani. Ei varmasti ollut helppoa.
Olikohan se villitystä kun juuri ennen 60v päivääni lopetin kolmen vuoden juopottelun ja ryhdyin aktiivisesti kuntoilemaan?
Miksikö? Mikään ei huvittanut ja mieskunto alkoi hiipumaan.
Täytän ensi vuotena 80v ja muutos on kantanut ainakin tähän saakka.
Vaimoni ymmärtää tarpeeni ja myös sen, että otan toki hänet huomioon tässä "villityksessä" mutta elämme pitkälti vaimoni ehdoilla.
Se on vain merkki siitä, että ihmistä ei ole tarkoitettu jumittamaan saman ihmisen kanssa koko elämäänsä. Lapset kun on tehty ja kasvaneet isoiksi, alkaa elämässä uusi vaihe. Ja onko se parisuhde muutenkaan mikään itseisarvo elämässä. Enemmänkin parisuhteessa roikkuminen (varsinkin saman kanssa) kuulostaa läheisriippuvuudelta.
Itse olen siis mies, ja koin jonkinlaisen heräämisen joskus 45 vuotiaana. Lapset olivat tuossa vaiheessa 16 ja 18 vuotiaat. Huomasin vain että oli jo pitkään kiinnostanut aivan muut asiat kuin puolison kanssa ajan viettäminen. Eikä ollut kyse siitä, etteikö olisi ollut seksiä, oli sitä, ja oli tavallaan miehenä kivaa kun oli paikka mihin tyhjätä pussit. Totesin jossain vaiheessa, että oma käsi ajaa saman asian, miksi hukata toisenkaan ihmisen elämää enempää.
Eikä siinä, oli meillä kivaakin ja hyviä muistoja, ja ennenkaikkea mahtavat lapset. Mutta joskus vain kiinnostuksen kohteet muuttuu, täytyy kääntää uusi sivu, jne. Tavallaan samaa vanhaa ei jaksa hinkata vuodesta toiseen, koska tässä on vain yksi elämä.
Moni tekee sen virheen (varsinkin me miehet) että katsellaan heti uusi nainen, koska pelätään olla yksin, ja tarvitaan joku siihen vierelle. Mietin tuota pitkään, ja totesin, että ainakaan minun kohdallani uusi nainen ei olisi tuonut mitään parannusta elämääni. Miksi? Siksi, että halusin aivan jotain ihan muuta kuin jotain halavatun parisuhdetta. Oikein oksettaa koko parisuhde ajatuksena vieläkin, ei vain kiinnosta, vaikka joku kaunis huippumalli tulisi kysymään, niin vastaisin että ei kiitos, menen mielummin saunaan, juon pari olutta ja puuhastelen omia juttujani.
Olen siis elänyt eron jälkeen 5 vuotta ilman parisuhdetta, ja koko ajan on vain mielessäni vahvistunut käsitys, että en halua parisuhdetta tulevaisuudessakaan. Siksikin, että se rajoittaisi elämääni ja veisi aikaa pois omilta harrastuksiltani, ja kaikelta muultakin tekemiseltä, tai vaikka oleilulta. Parisuhteessahan et voi mennä oman pääsi mukaan, vaan jatkuvastihan se on sitä toisen kuulostelua, voinko tehdä näin, kehtaanko jättää tuon asian tuonnemmaksi, tuleekohan sanomista jos teen näin, jne jne.
Eikä siinä, parisuhde lapsineen oli yksi hieno elämänkokemus. Mutta on paljon muutakin koettavaa, eikä niihin tarvi parisuhdetta laisinkaan. Elämää ei kannata tuhlata muiden oletuksiin, etenkään siihen että parisuhde olisi jokin itseisarvo, että tulisi hyväksytyksi. Nykyään pystyy olemaan täysin hyväksytty, vaikkei hankikaan mitään kulissiliittoa ja kultaistanoutajaa.
Joskus oikein säälittää, kun jotkut kituuttaa parisuhteessa koko elämänsä, ja ovat kuin oravanpyörässä. Elämä on yhtä ja samaa tylsää, ja puoliyhdeksän uutiset katsotaan, koska niin kuuluu tehdä, aivot vain kiertää kehää, kas kun ei yhteistä hautapaikkaakin aleta viiskymppisenä jo varailla. Huh, ei kiitos, meikäläinen halusi jotain ihan muuta, ja otti hatkat oravanpyörästä.
Surullisen kuuloinen kirjoitus. Ikävää, jos ero ja se, että yhden kanssa ei homma toimi, saa ihmisen toimimaan ja ajattelemaan täysin vastakkaisesti. Elämässä ei pitäisi olla jyrkkä suuntaan kuin suuntaan vaan avoin ja tuomitsematon. Edellinen kirjoitus juuri avasi sen ikävän näkymän mitä ero voi saada aikaan.
Eli sinun mielestäsi, pitäisi eron jälkeen alkaa etsiä väkisin uutta puolisoa, vaikka haluaisi tehdä elämässään jotain itselle kivoja asioita.
50v villitys liekö vanha yleistys, juuri tuossa ijässä alkaa miestenvaihde vuodet jolloin seksikään maistu vaikka sitä tarjolla,
Niin ja toki on niitäkin miehiä jotka haluaa sen parisuhteen joka kestää loppumetreille. Asti ja nauttivat siitä. Tekevät kivoja juttuja sen vaimonsa kanssa. Kaikki ei siis kituuta siinä suhteessa. Me ihmiset ollaan erillaisia.
Enhän minä niin sanonut. Kommentoin vain selityksiä parisuhteettomuudellesi. Ihan niinkuin joku tuossa sanoi niin kyllä kumppanin kanssakin voi tehdä kivoja juttuja, jos on sopiva kumppanin, sinulla ei ollut, mutta ei tarkoita sitä että ei koskaan voisi olla. Lisäksi vaikka on suhteessa niin voihan sitä silloinkin tehdä väliin omia juttuja. Ite oon miettinyt, että ehkä parisuhteeseen olisi parasta valita ihminen, jonka kanssa viihtyy, on kiva tehdä juttuja, viettää aikaa eikä niinkään mennä suhteeseen ihmisen kanssa, johon on suuria tunteita, erityisesti jos homma on juuri tuollainen, että pelkkä paneskelu riittää. Joillekin ihmisille tietysti se hyvä, sopiva kumppani löytyy sellaisesta, johon on myös suuria tunteita, mutta itse näen tuon yhtälön monestikin mahdottomaksi ja siihen me ihmiset kompastutaan. Ihmiset epäonnistuu elämässään väliin, sitähän avuoerokin on, mutta elämässä voi väliin epäonnistua, ei se silti tarkoita, että kaikki suhteet kaatuu.
Noinkin juu, mutta pointtina oli myös se, että ei pidä väkisin katsella uutta puolisoa, pelkästään sen takia että "niin kuuluu olla". Niinkuin sillä periaatteella, että nyt haluan etsimällä etsiä naisen, jotta minulla olisi parisuhde.. Ei niin.
Saahan sitä jokainen taaplata tyylillään, enkä paheksu jos joku eron jälkeen haluaa uuden parisuhteen. Mutta voi ja saa niitä muitakin päämääriä olla. Varsinkin kun olen ollut 18v lähtien parisuhteessa aina 45 vuotiaaksi saakka, eli 27 vuotta elämästäni käyttänyt aikaa parisuhteeseen. Niin voi kai sitä elämässä välillä tehdä jotain muutakin. Ja mikä sen tietää, jos 10 vuoden kuluttua innostun jostakin uudesta, kenties naisesta, kenties jostain uudesta harrastuksesta, kuka tietää.
Lisäksi, mistäs sitäkään voi tietää, jos lähtisi etsimään uutta parisuhdetta, että kenen kanssa oikeasti viihtyy. Ei se selviä ekoilla treffeillä. Se selviää usein pidemmän ajan tuntemisen aikana. Alkuhan on aina jännää, mutta totuus paljastuu usein myöhemmin.
Ei sitä 45-vuotiaana jaksa välttämättä käyttää aikaansa, sellaisiin kokeiluihin, kovin montaa kertaa. Lisäksi ei niitä naisia ole jonossa missään, että voisi oikein valita. Kyllä se on harvinaista sattumaa, ne tilaisuudet, joista voisi jotain kehkeytyä, ja siltikin pidemmän tuntemisen jälkeen voi tulla pettymys.
Että siinä mielessä, jos viihtyy ilman naista, eikä ole läheisriippuvainen, niin kannattaa mieluummin käyttää aikansa johonkin mielekkääseen. Toki aina voi käydä jokin onnellinen sattuma, mutta ei sellaisen perässä kannata juosta ja hukata aikaansa. Tulee jos on tullakseen.
Hyvä kirjoitus ja kertomus miehen eronjälkeisestä elämästä. Kuulostaa tasapainoiselta ja hyvältä elämältä.
-Nainen, eronnut 5v sitten parisuhteesta
Ns "villitys" on epätoivoista itsetunnon pönkittämistä tietäen, että vanhuus tulee jääväämättä.