Oma suosikki kasaribändi. Mitäs mieltä olette tuosta indie-rockin parhaasta bändistä?
The Smiths
musiikkimies
8995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En käsitä niiden musaa. Näin ne Provinssirockissa joskus vuonna 1985 ja se oli tylsää. Ehkä ne oli silloin kiinnostavia, koska siihen aikaan rock-musa oli täysin aallonpohjassa.
80-luvulta. En oo koskaan ymmärtänyt bändin suurta suosiota, mutta nää nyt on tietysti makuasioita.
Kolahti aikanaan ihan liikaakin, ja lämpimät sympatiat on vieläkin Morrisseyta kohtaan. Ja kyllähän noita levyjä nostalgiatrippinä kuuntelee vieläkin... ja miksei muutenkin.
"So when you're dancing and laughing and finally living, hear my voice in your head and think of me kindly"
Ystävällinen aatos Morrisseylle lähtee tässä. *aatos*
Mulla kesti kauan ennen kuin opin diggaamaan Smithsistä. Varovasti pidin, mutta jotenkin se Morriseyn ääni vitutti aiemmin. Olin levyjä lainaillut kirjastosta, mutta sitten ostin Smithsien Singles kokoelman (kaikki sinkut, hyvä johdatus aiheeseen) ja sen myötä jokin päässä naksahti: tämähän on mahtavaa. Sittemmin olen hankkinut muitakin levyjä.
Marr (se skebailija) muuten liittyi bändin hajottua orkesteriin The The - soitti Mind Bomb ja Dusk levyillä. Ne ovat hemmetin hienoa brittipoppia. Tutustukaa.
Morriseyn sooloura on ollut aika lehmänhäntää. On siellä pari vanhempaa ihan jeessiä ja tämä uusinkin on kelpo, mutta kauheaa skeidaa se ukko siinä välillä väsäsi.
Minuun Smiths kolahti heti ensikuulemalta ja Mozzerin äänikin on ollut aina hunajaa korvilleni. Kaikenkaikkiaan korvaamaton bändi elämässäni, kaiken perusta oikeastaan. Ja Morrissey on edelleen suurin sankareistani!
Morrisseyn sooloura on omasta mielestäni liki täydellinen, joskaan menestys ei ollut välissä niinkään huumaavaa ja lokaa tuli niskaan melko lailla. Ainoana heikkona lenkkinä voisin mainita "Kill Uncle"-levyn, johon en lämpene kokonaisuutena kai koskaan.
Flopannut "Southpaw Grammar" puolestaan on löytänyt paikkansa sydämessäni muiden soololevyjen ohella, samoin kuin parjattu "Maladjusted". Viimeksi mainitusta tosin pidin jo ensikuulemalta, mutta arvioin sen olevan yleisesti yksi vähiten pidetyistä Morrissey-kiekoista.
Uusimmasta Live-levystä olen aivan haltioissani. Vaikka asiaa onkin jonkin verran kritisoitu, minusta on tavattoman hienoa ja liikuttavaa kuulla Morrisseyn esittävän jälleen myös Smiths-klassikoita! Mieluummin hän niitä esittäköön kuin kukaan muu kehnoina covereina.
Tulispa Morrissey vielä joskus näille main keikkailemaan.. =)
Sellainen ruotsalainen bändi kuin Weeping Willows veteli keikalla taannoin vastaansanomattoman version Last Night I Dreamed That Somebody Loved Me:stä. Ei kehno, ei todellakaan.
Muutenkin siinä bändissä on hyvässä mielessä enemmän kuin ripaus Smiths-vaikutteita. Hankipa levy Endless Night niiltä. Luulisin, että diggaat siitä.
Weeping Willows on yksi lempibändeistäni, mutta jostain syystä en ole onnistunut kuulemaan sitä Smiths-coveria vielä. Pitääpä tehdä asialle jotain! Endless Night ja kaksi muuta kiekkoa löytyvät hyllystä, mestariteoksia. Viimeisin levy vain uupuu, kun en ole saanut hankittua, enkä edes tiedä miksi.. Ja onhan Placebon "Bigmouth Strikes Again" myös ihan kelpo veto, ei siinä mitään..
Löysin The Smithsin tässä vasta ihan hiljaittain. Ja täytyy myöntää että kyllä se hyvin kolahtaa. Morrissey on hyvä sanoittaja! Mieltä olette biisistä
There is a light that never goes out? Voiko parempaa kitarapop biisiä enää ollakkaan?