Yhden yön pano vs. ihastuminen/rakastuminen toiseen ihmiseen vailla fyysistä kosketusta.
Kumpi on pahempi juttu liitolle?
Kumpi on pahempi juttu liitolle?
Kumpi pahempi?
kysyy hän
182157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
No niin, otsikossa jo vastaus tulikin.
on kaikista pahinta!Miehen toiseen rakastuminen iskee suoraan sydämeen ja mikä pahinta en voi tehdä asialle mitään!Kerta panon vielä voi unohtaa ja selvittää,mutta kun on kyse näin suurista tunteista mitään toivoa ei enää ole.
Rakastuminen on pahinta mitä voi toiselle tehdä. Siinä on tunteet pelissä, sille ei voi minkään. Kukaan ei rakastu tahallaan mutta panna voi "tahallaan". Mä jättäisin puolisoni heti jos hän rakastuisi toiseen.
1 yön pano
jep
Pano olis pahempi. Ihan saletisti jokainen jossain vaiheessa ihastuu johonkuhun toiseen, mutta uskollisuutta on se, kun ajatukset/tunteet eivät johda tekoihin. Miten ihmeessä tunteet voisi tehdä kenestäkään syyllistä?
Puhe ei ollu ihastumisesta, vaan rakastumisesta. Eri asioita. Rakastuminen on jo jotain mikä on sulta pois, ihastumisia nyt sattuu ja tapahtuu...
Ihmisillä on kumma käsitys siitä, että parisuhde "suojaa" ainakin rakastumiselta, vaikka ihastumisia sattuu itse kullekin... Rakastuminen, ei edes toisen rakastaminen ole kumppanilta pois.
Miten kukaan voi kuvitella, että juuri se toiseen rakastuminen vähentää automaattisesti rakkautta omaan kumppaniin? Ihan kuin rakkauden määrä olisi vakio! Minulla ei näin ainakaan tapahtunut. Ehkäpä koko "kakkosrakastumisen" syvin opetus olikin, että rakkauteni myös kumppaniini lisääntyi.
Loppujenlopuksi eroottinen rakkaus on aivan samankaltaista kuin ystävänrakkaus tai rakkaus lapsiinsa. Käytännön seikat vain tekevät toisesta eroottisesta rakkaudesta ns. "kielletyn rakkauden". Pelkästään nimi kertoo sen mitä monet romantikot (?) eivät tunnusta olevan olemassakaan eli kieltävät tämän toisen rakkauden kokonaan. Elleivät he itse ole rakastaneet kahta ei sitten kukaan muukaan...
Mindi, vedätkö rajaa edes kahteen vai voiko tästä rajattomasta rakkaudestasi nauttia useampikin. Jos kaksi niin miksei kolmatta? Viidettä ehkä tai koko haaremi? Voitko perustella miksi se raja sitten menisi jossain muussa luvussa, jos yksi ei käy?
Mitä järkeä on perhe-elämällä kun on niiiiiin kiva rakastaa niin montaa.
Tuntuu kuin rakastais ja arvostais omaa miestä yhä enemmän, kun on välillä/samaan aikaan rakastunut toiseen. Oon muuten aikamoisen pulman edessä ollu, ku oon miettiny tota samaa asiaa ja ihmetelly, miten voin rakastaa omaa ja olla rakastunut toiseen samaan aikaan. Hyvä tietää, etten oo ihan friikki ku oon tuohon samaan tulokseen tullut. Eli Rakkauden määrä ei oo vakio.
Tässäpä kysymys! Voiko kahta, tai kenties vielä useampaa rakastaa?
Minä olen sitä mieltä että rakkaus on jollain tavalla vakio. Rakkauteen kuuluu monia asioita, mutta esim. läsnäolo ja läheisyys ovat toiselta rakkaudelta pois. Kaveruus, välittämisen ja luottamuksen tunteet voi rakentaa toiseen/kolmanteen ihmiseen, mutta ystävän rakkaus onkin eri asia. :-)
"Eroottinen rakkaus on samanakaltaista kuin ystävänrakkaus tai rakkaus lapsiinsa"... Mindi, taidat edelleen käydä kauppaa itsesi ja ihastuksesi kanssa... :-)
Ai toiseen rakastuminen ei vähennä rakkautta omaan kumppaniin? Ehkä siinä tapauksessa ettei siitä ykkösestä liiemmin perusta alunperinkään. Ymmärrän toki että vahingossa voi päätyä rakastumaan. JOS sitä ykkösihmistä vielä rakastaa ja pitää ykkösihmisenä, ei kyllä jatka tiellä jonka tietää satuttavan ykköstään.
Parisuhteeseen kuuluu myös luottamus ja "me" - henki, sanoisin että kyllä se hiukan on siitä pois jos tiimiin kuuluukin yhtäkkiä kolme pelaajaa...
Osaatko eritellä tunteitasi lainkaan? Miten erotat ihastumisen ja rakastumisen? Eikös ne oo sama asia? Meinaa mennä ilmeisesti rakastaminen ja rakastuminen sekaisin?
Rakastaminen on pysyvä tila, samanlainen, jota koetaan läheisiä, esim. lapsia, vanhempia jne. kohtaan. Kiintymys = rakkautta, ja siihen vaaditaan paljon yhdessäoloa, mitä ihastuminen/rakastuminen ei juurikaan vaadi. Joten en olisi oikeasti huolissani siitä, että kumppanini rakastaisi jotakuta toista, eihän hänellä siihen riitä aika!
RakastUminen on ihastumista, voimakasta tunnetta, ja koska se on tunne, se menee ohi. Se on voimakasta, mutta koska se on ohimenevää, olisi parisuhteessa olevien maltettava mielensä. Sitä voi olla myös vaikea hallita/hillitä, muttei sentään mahdoton. Tämä tunne on takuulla yleisin syy, miksi suhteet menee rikki.
Panoon ei koskaan liity rakkautta, mutta voi olla ihastumisen tulos. Mitä vaan, sen voi halutessaan estää, mutta jos ei "viitsi", niin aika tahalliselta loukkaukselta se minusta vaikuttaisi.
RakastAminen ei ole varmaan keltään pois, mutta rakastUminen voi olla hyvinkin repivää, jos ei sitä ymmärretä väliaikaiseksi tunteeksi, vaan eletään "niinkuin sydän sanoo" tai "niinku tuntuu".
vetelisin rajoja? Kuka niitä haluaa?
Sen voin paljastaa, että minä EN halunnut tuota toista rakkautta. Se vain tuli elämääni. Rakkaudella ei ole rajoja ;D. Sen sijaan teoilla ja toiminnalla on, niistä en kerro tässä.
Perhe-elämä on tärkeää, mutta niin on elämä sen ulkopuolellakin. Ne eivät sulje toisiaan pois; Tämä elämäntyylini keljuttaa sekä joitain sinkkuja ja toisia perheellisiä... Onneksi ei omaa perhettäni eikä ketään muutakaan rakastamaani ihmistä..
Voi voi, mutta tämä on tärkeintä: Kahta voi rakastaa, mutta kumpaakin omalla tavalla! Rakkauden määrä ei voi olla vakio, sillä juurihan olen kokenut toisen rakkauden: Tuloksena oli, että rakkaus myös mieheeni lisääntyi. Oikeastaan nyt rakastan myös lapsiani ja ystäviäni enemmän...
No kylläpäs perustan ykkösestä ja paljon perustankin. Meidän me-henkeemme ei kukaan voi tulla väliin eikä mukaan.
Niin, seksisuhteesta toiseen mieheni varmasti tykkäisi kyttyrää, mutta niin minäkin. Välillä kyllä toivoisin, että omatunto jättäisi rauhaan edes hetkeksi ;D.
ja kumpikin. Riippuu niin monesta asiasta.
en laittais missään tapauksessa vertailuun; toinen toistaan pahempia asioita...Mitä sä sillä tiedolla teet? Rikos kuin rikos! Kumpikaan ei ole lieviä...