Toisesta ketjusta inspiroituneena kyselen ... voisitko ihastua yh-isiin?
Niin minäkin voisin. Kuka ei haluaisia katsella miestä, joka kantaa vastuunsa omista lapsistaan? Tai no ehkä, jos ei lapsista tykkää, niin sitten ei tahtoisi katsella. Yh-isi (tai yhteishuoltaja) on kuitenkin aina miesten eliittiä, kunnon mies. 👍
Niin minäkin voisin. Kuka ei haluaisia katsella miestä, joka kantaa vastuunsa omista lapsistaan? Tai no ehkä, jos ei lapsista tykkää, niin sitten ei tahtoisi katsella. Yh-isi (tai yhteishuoltaja) on kuitenkin aina miesten eliittiä, kunnon mies. 👍
Vastaukset 177
Vanhimmat
Helposti. Ja olen ihastunut.
Kyllä se yh on naisten hommaa
Sinulta ei kysytty. Vai oletko homo- tai biseksuaali?
Voisin ja ihastuisin. Ihania miehiä. 🧡
ai-jaa, sitten tekasen muksut, eroan eukostani, pidän lapset ja lähden lirkuttelemaan naisia.
Niin lapsistaan huolehtiva isä on naisista ihana, mutta lapsistaan huolehtiva nainen miesten mielestä kamala. Mistähän se kertoo?
Ei kaikkien miesten mielestä, vain selkärangattomien luuseriätmien mielestä tyyliin välis ja muut persut.
Ei kaikkien, mutta kyllä yh-äitejä kaikenkaikkiaan arvostetaan vähemmän kuin yh-isiä.
Ei tuu niin helpolla näitä tällaisia reippausmitaleita.
Juu, ei kiitos. Ties mitä sotkuja on ex-muidun kanssa, eikä kiinnosta lastenvahdiksi ryhtyminen.
Ai niin..Enkä halua elättää yh-pappoja ja toisen naisen kakaroita.
Ehdottomasti kyllä voisin. Vastuunsa kantava mies on ihana.💖
Miehen lapset ottaisin omikseni. Tahtoisin heille kaikkea parasta.rakastaisin kuin omiani. Minun sydämmeen mahtuu🧡
Mutta mitä sitten jos eivät hyväksy rakkauttasi
Exän kanssa tulevat mahdolliset ongelmat voisivat vähän hirvittää, mutta voisin kyllä. Toisaalta yh:han voi olla vaikka leskikin.
Mä ite en voi saada lapsia, synnynnäinen epämuodostuma, mutta rakastaisin miehen lapsia kuin omiani. Jos mun vaan annettaisiin. 💕
Toivottavasti saat toivomasi🧡 naisilla on kyky rakastaa.🧡🧡🧡 Ei itsekäs mustasukkaisuus ego.
Ei voida yleistää että olisi miesten eliittiä. Ei ole mitään tietoa että huolehtii lapsistaan asiamukaisesti tai antaisi tarpeeksi aikaa ja rakkauttaan heille. Sinun pitäisi myös olla valmis huolehtimaan lasten tarpeista tarvittaessa, saavutetta lasten luottamus sekä toimiva suhde heidän kanssa. Ja mahdollisesti luotava asiallinen ja hyvä suhde biologisen äidin kanssa, jotta uusioperhe asiat voisivat toimia. Siinä kun ihastut tai alat miettiä suhdetta yh isään tai äitiin tarvii olla valmis koko paketti vastaan mitä tulee isovanhempia myöden. Muistettava että mennään lasten ehdoilla ja tarpeen tullessa laitettava omat tarpeet sivuun. Tutkimusten mukaan yh lapsien on usein myös vaikea luoda toimiva suhde perheeseen tulevaan ulkopuoliseen aikuiseen ja ottaa tämä osaksi perhettä tai hyväksyä vanhempien puolisoksi.
Vanhempi, joka edes yrittää kantaa vastuuta lapsistaan, on aina eliittiiä. Kaikki eivät ehkä osaa ja onnistu, mutta jo yrittäminen on minusta arvostettavaa.
Ja kyllä yksinhuoltajalla voi olla vaikeuksia revetä kaikkeen, varsinkin jos lapsia on useampi. Aina ei aika ehkä riitä kaikkeen, kun perhe pitää elättääkin.
Mulla on omakin lapsi, josta ihan yksikseni huolehdin. Eli ei todellakaan tarvitse kertoa mitä elämä lapsen/lasten kanssa on ja kenen ehdoilla mennään.
Ja sitä loputonta aikataulujen säätämistä ja aina jollakin on ulkopuolinenolo, lasten kiukuttelua mustasukkaisuutta, exän-pompottelua, kynnysmattona olemista. Sitten kun teillä on se yhteinen hetki niin ei exä soittaa voivatko lapset tulla yö kylään. Sitten yrität olla kaikintavoin mukava lapsille, olet kattanut iltapalaa pöytään lapset haukkaavat tekemistäsi leivistä palaset sylkevät suustansa pihalle ja huutavat kuoroon Hyi kun pahaa. Meidän äiti osaa tehdä ainakin sata kertaa parempia kun sinä ja sinä et ole meidän äiti. Sitä paitsi me halutaan olla nyt isin kanssa. Isä, miks toi on täällä? ei me haluta olla sen kanssa!
Sitten sun täytyy nyt vaan ymmärtää häipyä ja antaa heille tarvitsemaansa tilaa.
Voi hyvää päivää .sinusta ei isäksi ole.
Sen verran tunnen itseäni, että ei mua tollaset haittaa. Lapset eivät mun ihoni alle pääse. Syövät, jos syövät, jos eivät niin ehkä isänsä osaa tehdä parempia leipiä.
Mä jopa ymmärrän hyvin lasten halun kahdenkeskiseen aikaan oman vanhempansa kanssa. Musta se on ihan luonnollista ja pyrkisin sen mahdollistamaan, mahdollisuuksien mukaan. Vaikka olisin kotona, niin osaan kyllä kadota omiin puuhiini, niin ettei mua noin vain löydäkään.
Eikä minun tarvitse niistä exän pompotteluista välittää. Sehän on miehen ongelma. Hän hoitaa, jos tahtoo. Minä en ota tuollaisiin kantaa. Olen ilmeisesti ihmisenä erilainen kun sinä, kun ei tuollainen mun hermojani rassaa. Enemmän mua risoisi, jos omani käyttäytyisi huonosti tai oma eksäni oikuttelisi (sellaista ei tosin ole, joten ei pelkoa).
Pidä vinoutuneet käsitteesi itselläsi, kaiken lisäksi et ole mikään sanomaan yhtään kenellekään mitä täällä kirjoitetaan.
Voit uskotella itsellesi juuri mitä haluat, minun ei tarvitse olla samaa mieltä kanssasi. Ja jos sinusta asiat toimivat, se ei tarkoita sitä että kaikki muut perheen jäsenet olisivat samaa mieltä. Ja sitten tämä niin yleinen ajattelu tapa ei minun lapset käyttäydy huonosti ne on ne muiden lapset. Eksäsikin käyttäytyy hyvin no miksi ette ole sitten enää yhdessä, eikö teillä ollut hyvin toimiva systeemi.
Ja sinustako on arvioimaan palsta kirjoituksen perusteella kenestä on vanhemmaksi?
Eihän kukaan ole vaatinut sinulta mitään. Tietysti saat tuntea miten tunnet ja ajatella mitä ajattelet.
En olettanut omani käyttäytyvän hyvin. Sanoin minua rassaavan, jos hän käyttäytyy huonosti. Mä en kuitenkaan ota stressiä muiden lasten käytöksestä. Heidän suhteensa mulla on lehmän hermot. Mä nyt vain olen sellainen, että en stressaa asioista, joihin en voi vaikuttaa. Toisen lapset ja eksä ovat sellainen asia, johon en voi vaikuttaa. Otan toisen lasten asioihin kantaa vasta, jos niiden aidosti katsotaan kuuluvan myös minulle. Siihen asti mulle riittää, että olen kohtelias, asiallinen ja turvallinen ja annan mahdollisuuden pitää minusta. Jos eivät pidä niin eivät pidä.
Eksäni ei käyttäydy hyvin, eikä huonosti. Häntä ei vaan ole. Ei siis sellaista eksää, jolla olisi mitään tekoa lapseni kanssa tai sanavaltaa niihin asioihin.
Normaalisti se yh-mamma kyllä katsoo kenet elämäänsä ja lastensa elämään huolisi.
Kriteerit voivat olla kovemmat mitä sinkuilla.
Kerran on käynyt eron jälkeen tilanne missä baarista lähdin suuren seurueen mukana jatkoille. Jatkoilla yksi nainen halusi lähempää tuttavuutta ja ajauduin saatolle.
Naisen asuntoon mentäessä huomasin heti ettei nainen asu yksin, ja pian selvisi myös se ettei hän ollut todellakaan yksin.
Vastassa oli lastenvahti joka oli ottanut asemapaikan makuuhuoneeseen kahden nukkuvan lapsen kanssa. Tämä nainen sanoi nopeasti hei makuuhuoneeseen ja heitti housunsa pois. Siinä sitten nainen oli pienessä huppelissa sohvalla minun kanssa pikkareissaan.
Melkein jo antelin isällisiä neuvoja, mutta jätin ne sanomatta.
Ystävällisesti halasin ja sanoin hyvää yötä, poistuin paikalta saattaneena, en hyväksi käyttäneenä.
AV
Mä kyselin kyllä yh-isistä, mutta yleensä lapsiaan huoltavilla on varmasti kovemmat kriteerit. Näin ainakin, jos etsitään jotain kestävämpää.
Itse en harrasta irtosuhteita, mutta jos harrastaisin niin en ikinä toisi ketään lapsen näkyville/lähelle, enkä omaan kotiini. Vakavammassakin kuviossa mun täytyis olla hyvin varma, ennen kun ketään lapselle esittelisin. Jossain tyyliin kaveriporukan tapaamisessa, jossa olis muksutkin mukana, voisi ehkä tavata kasuaalimmin, mutta esittelisi en sen tarkemmin pitkään aikaan.
Ei nyt aina ihan noin, miltähän marankin lapsista tuntuu kun kaikenlaiset ukot pyörii äidin kanssa. Antaisi senkin ajan lapsillensa, mutta mikä on sitten kenellekin tärkeintä.
Juuri tuon vuoksi laitoin tuon herättävän kirjoituksen tähän osioon koska ei tasa-arvon Suomessa ole enää yh-isiä tai äitejä, tulisi olla vain yh-henkilöitä.
Usein sukupuolisuus tekee mielipiteissä eroja, jospa ajatellaan vain tilannetta henkilö lapsi.
AV
Joo, lähden mukaan tuohon sitten, kun lapset kutsuvat vanhempiaan henkilöiksi. Omalleni olen äiti, eli olen yh-äiti.
Kumarrus sille, toivottavasti lapsi omaa pyyteettömän isän.
AV
Jaa-a. Voi olla, en ole koskaan tavannut.
Periaatteessa joo, käytännössä en.
Mitä jos yh isä onkin huono isä?
Tai kunnon porsas koko ukko?
Harvemmin ovat, vaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka nyt vaan ovat joutuneet vastuuseen lapsistaan yksinään (samoin yh-äiditkin). Jos on porsas, niin sitten kannattaa tehdä lasu.
Hyvin voisin ihastua ja elääkin siten että molemmat omissa asunnoissa hän omiaan ja minä omiani hoidellen. Samaan sakkiin minusta ei olisi, ei kestä hermo.
Eric Clapton -cocaine: https://www.youtube.com/watch?v=qYS732zyYfU
hdeh joo kuin joku paikallispuutusanestesiakin.
Hämmentävän erilainen ketju kuin tuo yh-mammaketju. Eikö tähän nyt joku vois tulla haukkumaan yh-isit?
Vastaus alottajan kysymykseen, voisin.
Yh-mammoja haukutaan, koska tarkoituksena on loukata naisia keinolla millä hyvänsä ja lapset nyt sattuu olemaan näiden naisvihaajien yksi lempiaseista. Todellisuudessa ihan mikä tahansa kelpaa, jos sillä kuvitellaan satuttavan naisia, saada naiset lannistumaan, heikommiksi, itsetunto matalaksi ja itku kurkkuun. Lapset, koulutus, työ, ulkonäkö, ikä... jne. Se, mikä näitä urpoja oikeasti nyppii, on se, että tässäkin asiassa naiset pärjää paremmin kuin miehet eivätkä tarvitse tähänkään miestä. Naisten kun pitäisi olla miehistä riippuvaisia ja HEIKOMPIA kun miehet. Vaan kun eivät ole ja siitäkös se räkytys sitten alkaa.
En haluais toisen naisen pentuja hoidettavakseni js ne yh iskät on semmosia lölleröitä, et antava m..naa kelle vaan kun kerran pääsevät touhuaan.
Yh! Ei mitään käytettyä miestä. Hän on jo ”panoksensa” antanut. Ei yh-iskää. Olkoot yksin tai menköön exilleen. Siinä se!
Ei kiinnosta muita muijia jyystänyt ukko.
Epätoivoisia, kriteerit alhaalla. Tyytyvät melkein kehen tahansa. Jopa omaa lastaan vihaaviin. Ei kiitos.
Kyllä mä voisin, vaikka onhan siinä aina omat varauksensa lasten kanssa. Mun oma on jo pikku koululainen, enkä mä ole ikinä ollut "vauvaihminen". Jos miehellä olis vauvaikäinen lapsi niin kyllä se pistäis miettimään useaan kertaan. Muutenkin pienistä lapsista päähoitovastuu olis ihan sillä biologisella vanhemmalla. Kyllähän lapseen kiintyy, mutta ennen sitä ei toiselta voi kauhean paljoa odottaa.
Isommissa lapsissa taas on omat ongelmansa. En mä siitä hirveämmin paineita ottaisi, että pitävätkö lapset minusta. Lapst nyt kiukuttelevat ja se kuuluu lapsuuteen. Ja onhan uuden hyväksyminen monesti vaikeaa aikuisilleki. Kun vaan pysyy asiallisena, eikä lähde turhia härkkimään niin kyllä asiat yleensä lopulta lutviutuvat.
Yhteishuoltaja olis ehkä yksi huoltajaa kinkkisemoi tapaus, kun siinä kuviossa on sitten se eksäkin ihan eri tavalla mukana. Siinä täytyy osata vielä enemmän olla härkkimättä turhia. Jos lapset ovat paikalla vain vuoroviikoin tai vielä pahempi vain jokatoinen viikonloppu, niin suhteen luominen lapsiin on vielä vaikeampaa. Vielä kun mulla tosiaan on itselläkin lapsi, joka olisi siinä jatkuvasti, heidän isänsä kanssa (jos siis yhdessä asuttaisiin), tuo vaatisi sen, että mies osaisi tajuta sen ihan todennäköisen mustasukkaisuuden ja hoitaa sen.
Eli, ei se välttämättä helppoa olis, mutta voisin ihan varmasti. 💕
"Vielä kun mulla tosiaan on itselläkin lapsi, joka olisi siinä jatkuvasti, heidän isänsä kanssa (jos siis yhdessä asuttaisiin), tuo vaatisi sen, että mies osaisi tajuta sen ihan todennäköisen mustasukkaisuuden ja hoitaa sen."
Tuo on se juttu, joka muakin varmasti eniten jännittäis ja mietityttäis. Siis se, että miten lasten keskinäiset välit muodostuu. Aikuinen nyt aina pärjää, mutta lapsilla pitää olla turvallinen olo.
Lasten keskinäiset välit se tosiaan mullakin se, suurin jännityksen aihe olis. Toisen lapsilla/lapsella pitää olla hyvä olla, mutta niin pitää myös omallanikin. Lapsen kautta on oikeastaan se ainoa tapa, jolla mut voi saada hermostumaan.
Ja siis just siksi tajuan kyllä ite olla menemättä sotkeutumaan liikaa niihin toisen lapsiin liittyviin asioihin. Kun tiedän, että se on se ainoa, josta minä hermostuisin.
Noin kai se yleensä menee. Lapseton kokee vaikeimmaksi oman suhteensa toisen lapseen ja sellainen jolla on lapsia, kokee vaikeimmaksi oman lapsen suhteet toisen lapseen.
Voishan toisella olla aikuiset lapset, jolloin lasten välitkin voisi olla hiukan erilaiset kun ikäryhmillä keskenään?
Ei kai kukaan sellaista edes jännittäisi? Kuulostaa oudolta.
En laske aikuisia lapsia lapsiksi, vaikka he jälkikasvua ovatkin. Omat lapset tietysti voivat aina olla itselle lapsia, mutta eivät he sitä toiselle ole, jos ei heitä ole koskaan lapsina edes tavannut.
Voihan aikuisetkin lapset kadehtia isän "uutta" lellivauvaa?
Harvalla aikuiset lapset pyörii jatkuvasti kotona. Edes se kotona asuva täysi-ikänen. Jos se jalkikasvu on jo muuttanut pois kotoa, niin ei sellaisia tapaa usein edes kovinkaan montaa kertaa vuodessa. Miksi joku siis pohtisi toisen aikuisia lapsia?
Mä lasken heidät vanhempansa lapsiksi, vielä kun ovat 100-vuotiaitakin. Tunnesiteet, ja kuten mustasukkaisuuskin voi olla aikuisenkin lapsen dillemma.
Muutenkin aikuinenkin lapsi on aina vanhempansa lapsi, sitä ei sovi ikinä unohtaa.
Sitten ovat varsin sekopäisiä aikuisia. En uhraisi sellaisille ajatuksiani.
Miksi ei pohtisi? Kyllä mä pitäisin sitä aikuistakin lasta yhtä tärkeenä osana meidän uusioperhettä, jos sellaisessa eläisin.
Ei aikuisenkaan lapsen tunnesiteet voi jäädä huomiotta, kuten ei vanhemmankaan tunnesiteet aikuiseen lapseensa.
Ei minusta sekopäisiä, vaan paitsi jääneitä.
Pyytäisin mukaan yhteisiin perhejuttuihin ja lomillekin, jos suinkin haluaa tulla mukaan. Mä ajattelen asiaa tunteitten kautta, ne on aikuisellakin lapsella kuten aikuisen lapsen iskällä ja äidilläkin poikaansa/tyttäreensä.
Aikuisen lapsen täytyy olla yhtä tärkeä ihminen, nun ne nuoremmatkin vaikkei siinä pyöriskään. If you know what I mean?
En voi tietenkään velvoittaa välejä läheisiksi aikuisen lapsen kanssa, mutta haluan tehdä selväksi ettei aikuinen lapsikaan ole yhtään eri asemassa tai ulkopuolinen tai vähemmän tärkeä, kun minunkaan muksut.
Minusta se on itsestäänselvää, että jos hänen äitinsä on mun kumppani, rakas ja tärkeä, hänkin on äitinsä lapsena saman arvoinen perheessämme. Hän itse valitsee miten käyttää tilanteen, mutta se mahdollisuus pitää aina olla ettei jätetä ketään ulkopuoliseksi aikuisuuteen vedoten.
Hei tinka tiikeri!!:)))
Niin? :)
Siitä vaan. Minulle lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen. Jälkikasvu voi olla molempia.
Kuten kukin näkee asian.
Todella outo ajatusmaailma sinulla. En todellakaan laske vaikkapa toisen vanhempia osaksi perhettäni, vaikka heihin onkin tunneside. Jos he jostain syystä jonain päivänä tarvitsevat apua ja tarvitsee muuttaa saman katon alle, niin sitten ehkä voin perheeksenikin laskea.
Se, että joku ei ole minulle perhettä, ei tarkoita ettenkö katsoisi heidän olevan perhettä sille toiselle osapuolelle. He ovat ja kunnioitan sitä, mutta eivät he minun perhettäni ole, enkä oleta vaikka nyt oman siskoni ja tämän aikuisten lasten ja mahdollisten lastenlasten olevan kumppanille perhettä, mutta minulle he ovat. Joillakin ihmisillä tädit ja sedät ja serkutkin ovat perhettä, minulle eivät. Toisaalta on mulla yksi pikkuserkkukin, joka lapsineen on minulle perhettä.
Perhe ja tunneside ovat minulle aivan eri asia. On mulla voimakas tunneside pariin ystäväänkin, vaikkei ole mitään verisidettä.
Tuo taas ei liity minusta asiaan mitenkään. Mä pyydän ystävänkin mukaan, jos hän on tärkeä. Siihen ei tarvita verisidettä.
Aijaa? Minusta mulla ei ole yhtään outo ajatusmaailma, päinvastoin.
Sehän on sen kumppanin ongelma, ei minun. Mä en ala kantamaan huolta asioista, jotka eivät minulle kuulu.
Toki liittyy, kumppanin lapset/lapsi liittyy aina asiaan, kun kuuluu perheeseen vanhempansa kautta.
No, I absolutely dont get what you mean. Minusta sä sotket keskenään yhteenkuulumattomia asioita. Minä en ala otta vastuuta toisen väleistä aikuisiin lapsiinsa. Se on hänen asiansa. Minun puoleltani saa vapaat kädet hoitaa tavalla, jonka hän ITSE kokee parhaaksi.
Itsekäs ajattelutapa.
Puhuinkin omista väleistäni mahdollisiin kumppanin aikuisiin lapsiin. Helpposelkoisia asioita minulle.
Nimenomaan, et voi velvottaa. Eikä sulla olisi siihen mitään oikeuttakaan. Se olis täysin asiatonta. Eri juttu, jos toinen kysyy mielipidettä ja/tai neuvoa, muutoin minä pidän turpani kiinni, enkä ala sekoamaan.
Miksi kumppanisi pitäisi sitten sinun lapsistasi välittää miten he kokevat parisuhteenne tai uuden kumppanin jne?
Perheet ja perhesiteet ovat sellainen asia, johon ei todellakaan kannata mennä nokkaansa tunkemaan ja mielipiteitään toiselle laukomaan. Siinä saa hyvin nopeasti kunnon perheriidan aikaiseksi.
Mulla on ajatusmaailma, joka toivottaa tervetulleeksi ikään katsomatta minun, sinun ja meidän lapset. Jopa entiset kumppanitkin, jos he vanhempia näille lapsille ovat.
Mukavempi olla, kun on hyvät välit ja jokaista arvostetaan lähipiiriläisenä ja perheenjäsenenä.
Tokihan öykkärit on sitten hankalia ottaa lunkisti vastaan.
Hyvä. Voisit suututtaa toisen. :)
Ei tietenkään kuulu. Minä en lähde kenenkään aikuista lasta velvoittamaan kuuluvaksi minun kanssani samaan perheeseen. Se on hänen asiansa ja hänen ja vanhempansa välinen asia. Se ei kuulu minulle. Saada kuulua jos tahtoo, mutta en oleta.
Mä luulen, että mun tapani on ymmärtäväisin, lempein ja diplomaattisin koko tästä väkyrä ketjusta.
Päinvastoin, minä taas koen sinun ajattelupasi törkeän itsekkääksi. Minä en kuvittele voivani määritellä toisyen perhesiteitä, vain koska olisin sattunut siihen mukaan jälkikäteen tulemaan
En puhu määrittelystä, vaan avoimuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta, et taida tajuta lukemaasi kuten pitäisi tajuta?
Vaan kun sinä et niitä välejä ja siteitä määritä. Ne aikuiset lapset määrittävät sen ihan itse ja heillä on siihen määrittämiseen etuoikeus. He kun olivat siinä "ensiksi".
En ole sanonut, että hänen olisi pakko aikuisten lasteni asioista välittää. Kunhan pysyy asiallisena ja antaa minun välittää. Se riittää ja enempää en velvoita. En velvoita lastakaan.
Ei kuulosta minusta lainkaan tervetulleeksi toivottamiselta, vaan itsensä pakolla tuputtamiselta.
Niinpä, kuten sanoin toivotan tervetulleeksi ja hän itse päättää mitä tekee. Mikä nyt on taas niin vaikeeta ymmärtää?
Etpä näköjään sitten sinäkään. Minä kun olen puhunut avoimuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta jo alusta lähtien. Hyvä jos sinäkin sen viimein tajusit.
Okei. Et siis piittaa kuin itsestäsi?
Ymmärtämisongelma on ollut ihan omalla puolellasi.
Ei vaan minä nimenomaan en tee siinä numeroa itsestäni, toisin kun sinä.
Sä tulkitset minut niin, en minä mitään tuputa. Omassa asenteessas ja oletuksissa on nyt tarkistamisen aihetta, niin pieleen menee oletuksesi.
Tajusin jatkuvasti, sinä et vaan sitä tajunnut kuten näämme.
Sori, mutta minä olen puhunut jo alunperin siitä mistä sinä nyt selität muka puhuvasi. Asenneonglma on ihan itselläsi.
Sinä et ymmärrä minua yhtään. Joten ongelma on sun.
Kelle mä teen numeroa, jos kerron täällä miten ajattelen? Hölmö.
Ei vaikuta siltä, kun jauhat ihan muuta ihmiselle, joka on puhunut noin alusta saakka.
No et minusta.
Pidä tunkkis tiukkapipo. :)
Ei minun sinun typeryyksiäsi tarvitsekaan ymmärtää. Saat sä itseäsi pakolla tuputtaa kenelle halua. Oma ongelmasi se on.
Samat sanat.
Sinä tekisit itse itsestäsi numeron, noissa hypoteettisissa tilanteissa, joista olet selität. Sinä sinä sinä, sinä olet osa perhettä, sinä otat osaksi perhettä, sinä kutsut, sinä sinä sinä. Ei noissa aun juttuissas ole ollut tilaa kenenkään muun hypoteettisen perheenjäsentarjokkaan ajatuksille ja tunteille kuin vain sinun. Et ilmeisesti itse lainkaan näe tuota.
Aivan, eli ymmärryksen puutokset jo kummalliset tulkinnat ovat ihan sillä puolella.
Keskinäiset välit saa paremmiksi, kun pidät ovet avoinna ja tasa-arvossa niitä aikuisiakin lapsia. Päästät heidätkin lähellesi, etkä pidä etäällä. Ja vain kumppanin ongelmana, jos ne ei susta tykkää. Sussa on jotaki mätää sillon jos susta ei pysty tykkäämään.
Vaan kun minä en tuputa. Jokainen hypoteettisen perheen hypoteettinen jäsen saa aivan itse päättää.
En vaan kerron olevani avoin. Sinä vaan tulkitset asian noin tahallaan kai.
Enkös mä niin sanonut myös? Sisälukutaitosi on huono.
Sä selitä taas itsestäänselvyyksi,kuin jotain suuriakin valaistumisen hetkiä.
Et näyttänyt äsken tukevan niitä ajatuksiani, mikä muutti mielesi?
Ihan itse aloitit tulkinnat. Jos kerta muka puhut samasta asiasta, niin puhu sitten samasta asiasta, äläkä kuin puhuisit eri asiasta. Vaikea tulkita samaksi asiaksi, kun itse selität puhuvasi eri asiasta.
Puhuttiin aikuisista lapsista versus lapsi lapset. Yhtä tärkeitä molemmat. Sinulle siinä oli joku ongelma?
Taitaa pikemmin olla tuo sun sisäkirjoitustaitosa varsin heikko, kun puhut kokoajan vain mitä sinä sinä ja sinä, etkä lainkaan muista osallisista ja sitten muka kuitenkin olet "avoin".
En mä sinun ajatuksiasi tue, vaan omina. Samoja, jotka olleet alusta saakka. Sinä nyt olet siinä tupputtanut ihan muita asioita.
Vanhemmalleen tottakain.
Luulin että älyät sen muutenkin. Mutta ratakiskoa vaatii taas.
Ristus en ihmettele jos olet sinkku ja sellaiseksi jäätkin.
Miksei vanhemman kumppanillekin voisi olla?
Vaikea sitä on tajuta, kun toinen muka puhu samaa asiaa, mutta selittää puhuvansa eri asiaa. Siinä ei kuule ratakiskotkaan riitä, sen verran sekavaa settiä sulta taas tulee.
Sä olet trolli. Okei, nyt tajusin. No morjes. :)
Mä taas ihmettelen miten kukaan muka sua katselisi. Selität toisen ajatuksia ominasi, vaikka itse olet puhunut tunnin ihan muuta.
Voi olla, en ole kieltänyt etteikö saisi olla. Saako olla ja onko pakko olla, ihan eri asioita.
Ihan kuule itse tulit tähän ketjuun trollaamaan.
No nyt en jatkossa ota sun juttuja enää todesta, kun tunnistan sävyn. Tarinaa kaikki. Lapsi on baby born? :D
Helposti, kun oon niin ihana. :)
Sulla taitaa juttujen tasosta päätellen ollakin. Toivottavasti, käy lapsiparat sääliksi, kun on noin lapsellinen ja itsekeskeinen äiti
Joko pesit nukkesi pepun ja syötit hänet? :D
Joo ja parin viikon päästä pistän koulutielle. Mulla on nopeakasvuinen nukke.
Voi olla, että ei pitkälle ovelta pääse, jollet kanna kouluun asti.
Äidiksi oot ihan liian tosikko ja isäksi liian naismainen.
Jos minä olen liian tosikko, niin sä olet sitten jo kivipatsas. Sua tosikompaa on tältä palstalta mahdoton löytää.
Oot vaan liikaa kytännyt mua ja muut on menny ohi huomaamattas. Noin siinä käy kun tykästyy minuun. :)
Voi kun oliskin noin, vaan ikävä kyllä sua ei tarvitse kytätä. Pikemminkin susta ei pääse eroon, roikut kun pahimman luokan perskärpänen.
Heh, sulla on Genion asenne. Ettet vaan olis tyttöilevä Genio?
Ai sen ympärilläkö sä yleensä pyörit? Mene ihmeessä nytkin.
Ei vaan päinvastoin. :)
Okei, se on siis oppi-isäsi.
Sillä perusteella, että pyörii mun ympärillä?! :D
Sulla on Genion vitsitkin, oppi-isä. Samaa sanaa sekin käyttää. Käry tais käydä. :)
Se ON gempsu!
Ilmeisesti sieltä olet oppisi ammentanut ja nyt siitten pyörit siinä mun ympärillä.
Nöyp. Käännät minuun asian, kun omaa hanurias polttelee. Sekin on Geniolle tyypillistä. :)
Ja jos sais vähän kehuja oppi-isyydestä, sekin kävis. :D
Niin on. I know..
Ei mun tarvitse tosiasioita mihinkään kääntää, kun siinä sä taas pyörit sur rur rur rur
Heh, sä oot G hölmö. Mä meen nyt ulos. Morjes. :D
Kuvitteletko sä, että olisi olemassa yhtään mitä voisin sanoa, jotta harhat katoais sun päästäsi? Mulla ei moisi kuvitelmia ole, joten en vaivaudu edes ottamaan kantaa.
Kiitos häipymisestä. Ei tarvitse tulla takaisin. Mä olisin hyvin tyytyväinen, että täällä sais edes jossain ketjussa kirjotella rauhassa ilman, että suriset ympärilläni.
G G G G Geeee. :)
löysit pisteesi siellä ulkona?
Eikun G-voimat. :)
Ja miksi sua mun g pisteeni kiinnostaa?
Halusit mainostaa sitä. Yritin olla kohtelias. Sä kun kaipaat niin huomiotani.
Oletit väärin. G-voimista oli kyse. Tiiätkö mitä ne on?
Mene ja tiedä ... voi olla tai voi olla etten.
Mieti viinipulloa ja sitä voimaa millä se pullo imeytyy käteesi. :)
Vihje.
Ps. Nyt voit jo korjata. ;}
Sori, viinipullo on täysin vieras kapistus.
Viinirypäleet on kyllä englanniksi grapes ja se alkaa g:llä. Eli joit viiniä ulkona ja sait siitä g-voimia. Vähän kuin Asterix ja se taikajuoma.
Kiihtyvyyttä joo. Oli liian kuuma, kiihdyttelin takas viileään tupaan.
Etkä nyt juksaa? Viiniä ei ole juotu ikinä?
Ai korjata ... okei
Liimasit rikkinäisen pullon kasaan Gorilla liimalla ja se tarttui käteesi g-voimilla.
Ääh, piti korjata ettei g-voima ole voimaa vaan kiihtyvyyttä. :(
Hyvin harvoin. Pulloa en ole itse ikinä avannut. Ostanut kyllä, lahjaksi.
Entäs ruokailun yhteydessä?
Okei ... kiihtyvyyttä, siis gepardi tuottaa g-voimia.
Hyi hitto. Ei kiitos. Juon vettä.
Jos meinaat kaljaa, niin lähinnä hidastaa. :)
Et maitoa?
Taitaa olla kissaeläin. Onko oma vai naapurin? Tarvitaanko gepardinpitoon jotain erikoislupia?
En edes muksuna.
Ei ole mulla ole kissoja, enää.
Allergia?
Okei, se on sitten naapurin gepardi.
Mietin muuten, että eikö kiihtyvyys ole suure? Eli voi se olla keppanakin. Kiihtyvyys se on meinaan pienikin kiihtyvyys. Kai etanallakin joku kiihtyvyys on. Eihän lämpötilankaan tarvii olla lämmin. Se voi olla myös hemmetin kylmä.
Paha maku ja vielä pahempi jälkimaku.
Oksensin välillä. Oli ihan karseita videoita mitkä sai oksentamaan. Ice gold suorastaan.
Ok.
Ei kannata katella kaikkia videoita. Vaan onneksi vain ice cold, eikä ihan absolute zero.
Voisin tietysti. Mies, jolla on omiakin lapsia, olis ehkä parempikin. Lapsettoman voi olla vaikea sopeutua arkeen lapsen kanssa ja siihen, että tapaamisetkin järjestyy lapsen ehdoilla. Tai on lapsettomissakin sellasia, joilla on kokemusta lapsista, mutta onko sellast hankala löytää?
Heitänpä oman kommentini tähän. Täällä on puhuttu yh- isistä ja existä, eli voi joutua yh:ksi muullakin tavalla ,kuin eroamalla. Minä jouduin yh-isäksi ilman omaa päätäntävaltaani, nimittäin vaimoni kuoli!
Niin, moni olettaa jostain kumman syystä automaattisesti yh:lla olevan exä väijymässä jossain nurkan takana. Yhteishuoltajalla sellainen eksä automaattisesti on (vaikkakaan ei ehkä väijy nurkan takana), mutta yksinhuoltaja voi olla leski tai vaikka yksinään adoptoinutkin. Aika monella yksinhuoltajalla muutenkaan ei se eksä ole siinä elämässä mukana, eikä asioihin puuttumassa. Yksinhuoltaja on usein ihan oikeasti yksin sitä palettia pyörittämässä. Ei tietenkään ihan aina, mutta usein kyllä.
Ihmiset eivät aina tunnu tajuavan, että on sekä yksinhuoltajia, että yhteishuoltajia.
yritä etsiä vessaa sairaalassa niin ehksyt johonkin hoitajien huoltoyksikköön missä on pukuja ja sellaisia, on totta JA joku hassua joku nuori hoitaja ohjeisti että mittä onn bvedsa.
hyvä joo mitä seikkailet, yritin etsiä vessaqq niin päädyin jojohkin hoirJIWN lepohuoneeseen vahingossa, todella joku nuori hoitaja sanoi ett: menit väärään paikkan sitten kai :D
Mä jo ihmettekin, kun aiemmin niin hiljainen ketju on yhtäkkiä kasvanut. Olishan se pitänyt arvata, PALSTANVALTAAJA jankuttamassa ja trollaamassa taas. 😑
Ne yksinhuoltajat, sekä naiset että miehet (useammin naiset), pyörittävät tosiaan usein yksin sitä arkea (ellei uusi kumppani tai läheiset ole jotenkin auttamassa). Lähivanhemmalla on aina enemmän vastuuta kuin etävanhemmalla jo ihan arjenpyörityksessäkin. Jo se, että huoltaa itse itsensä ja lapsensa, vastaa taloudestaan itse jne, on toki positiivinen asia. Niinhän sen pitääkin olla mutta soisi kaikille lapsien kasvaa sellaisessa perheessä, jossa on ne kaksi vanhempaa (laillista huoltajaa) huolehtimassa jälkikasvustaan kaikin mahdollisin tavoin. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista; eroja tulee erinäisistä syistä.
Usein yksinhuoltajalla on ainakin jonkinlainen toisen lapsen vanhemman taloudellinen tuki sekä Suomessa lisäksi yhteiskunnan tuet (nykyään pieni yksinhuoltajalisä), samoin kuin yhteishuoltajalla, joka toimii lähivanhempana. Jos ei toista laillista huoltajaa ja elättäjää lapsilla ole, sitten yhteiskunta avustaa yksinhuoltajia ainakin jossain määrin. Yhteiskunta myös avustaa Suomessa kaikkia lapsiperheitä tuloluokasta riippumatta lapsilisin, vanhempain vapain ja avustuksin, kodinhoidontuin, tarjoamalla terveydenhuollon palvelut ja koulutuksen ja kaikin muin tavoin.
Yksinhuoltaja ei välttämättä ole yhtä köyhä/vähäosainen ja/tai työtön ja/tai surkea ja/tai jotain muita ennakkoasenteita, mitä siihen nyt voi liittyä. Toki ne yksinhuoltajat, jotka ovat työttömiä ja/tai vähäosaisia ja/tai ilman tukiverkkoa, ovat heikoimmassa asemassa mutta sitten yhteiskunta tulee vastaan ja sen tulee tulla vastaan. En siis lähtisi niputtamaan yksinhuoltajia mitenkään samaan muottiin, en kyllä ihmisiä muutenkaan eri jonkun tietyn elämäntilanteen kautta.
Yksinhuoltajan, joka huolehtii lapsistaan HYVIN ilman puolison tukea, on oltava ahkera ja sinnikäs. Ihan samalla tavalla se lähivanhempi, joka lasten kanssa asuu, vaikka jakaisikin vastuun toisen vanhemman kanssa, on oltava ahkera ja sinnikäs siinä arjessa. Se, että kantaa vastuun lapsistaan, on oletus molemmilta laillisilta huoltajilta. Se kuuluu lähtökohtaisesti niille, jotka ovat lapsia hankkineet, jos vain suinkin itse siihen kykenevät.
Vielä tuohon varsinaiseen aloituksen kysymykseen vastaan. Voisinko ihastua yh-isiin tai lähivanhempana toimiviin isiin tai ylipäätään isämiehiin? Voisin, jos se mies on mielenkiintoinen ja vetoaa ominaisuuksiltaan. Sitten on eri asia, haluaako uusperhekuvioon mukaan tai haluaako ensisijaisesti sellaisen miehen kanssa suhteeseen, joka on yksinhuoltaja tai lähivanhempi. Se, onko joku isämies ja/tai yksinhuoltajamies tai lähivanhempi ei ole yhtä kuin ei-kiinnostava tai kiinnostava. Ihan muut asiat määrittelee sen kiinnostavuuden. Ihan sama äitinaisten ja yksinhuoltajanaisten kohdalla, ihan sama lapsettomien miesten ja naisten kohdalla. Vanhemmuus tai lapsettomuus ei ole ratkaiseva määrittävä tekijä negatiivisesssa tai positiivisessa mielessä. Toki toisen vanhemmuus, varsinkin lähivanhemmuus, tuo omat haasteensa siihen arkeen.
En voisi. En halua edes omia lapsia hankkia, sitten joutuisin sietämään toisen kurittomia kakaroita. Minulle painajainen olisi ne viikot/viikonloput, kun miehen kakarat tulisi miehen luo. Hyvästi kahdenkeskinen aika ja yhdessäolo.