Lieköhän muilla samanlaista helv.... kuin minulla/tai siis meillä. Asumme mieheni kanssa melko lähellä hänen vanhempiaan. Silloin kun olemme itse kotona, heistä ei ole paljoakaan riesaa. Mutta, mutta...
Olemme lähes joka viikonloppu vuodesta reissussa mieheni kanssa. Appivanhemmillani on avaimet asuntoomme ja meillä heidän asuntoon, jos vaikka satumme olemaan pitempiä aikoja poissa. Voi esim. käydä kukat kastelemassa ym. Ensimmäisen kerran saimme appivanhempani kiinni itseteossa noin vuosi sitten, kun tulimme reissusta vähän ennen aikojamme. Kun astuimme sisään kotiovestamme, he istuivat olohuoneessamme katselemassa meidän valokuva-albumeitamme. Kyllä siinä meni hermot molemmilla (miehelläkin) ja mies sanoi heille etteivät saa tulla koskaan asuntoon, ellemme ole kotona. No lupasivat...
Muutama viikko sitten kun tulimme taas reissusta kotiin väsyneenä, huomasin että eteisemme lattialla oli hiekkaa ja siitä rupesi nousemaan heti pahoja aavistuksia. Ei kai vaan taas... No pian huomasin, että keittiön kaapista oli hävinnyt talouskoneita ja mieheni sanoi, että digiboksimme oli poissa. Illalla nukkumaan mennessä huomasin, että yöpöydänlaatikkoni on tavanomaista sekaisempi. Pidän sen aina järjestyksessä. Anoppi oli varmaan käynyt senkin tonkimassa.
Menimme seuraavana päivänä miehen vanhempien luokse ja kysyimme, tiesivätkö he asiasta mitään. Selvisi, että olivat käyneet lainaamassa ja taas ilman lupaa. Siinä samalla käynnillä pyysimme avaimet heiltä takaisin. Eivätpähän tule enää asuntoomme elleivät ole teettäneet vara-avaimia... Saan jo siitäkin kauhukuvia...
Olen sanonut jo miehellekin, että jos vielä tulevat meille, kun olemme poissa, niin ilmoitan poliisille. Onneksi mies on täysin puolellani, ilman häntä en kestäisi tätä. Hänkään ei ymmärrä vanhempiaan enää!
Olemme lähes joka viikonloppu vuodesta reissussa mieheni kanssa. Appivanhemmillani on avaimet asuntoomme ja meillä heidän asuntoon, jos vaikka satumme olemaan pitempiä aikoja poissa. Voi esim. käydä kukat kastelemassa ym. Ensimmäisen kerran saimme appivanhempani kiinni itseteossa noin vuosi sitten, kun tulimme reissusta vähän ennen aikojamme. Kun astuimme sisään kotiovestamme, he istuivat olohuoneessamme katselemassa meidän valokuva-albumeitamme. Kyllä siinä meni hermot molemmilla (miehelläkin) ja mies sanoi heille etteivät saa tulla koskaan asuntoon, ellemme ole kotona. No lupasivat...
Muutama viikko sitten kun tulimme taas reissusta kotiin väsyneenä, huomasin että eteisemme lattialla oli hiekkaa ja siitä rupesi nousemaan heti pahoja aavistuksia. Ei kai vaan taas... No pian huomasin, että keittiön kaapista oli hävinnyt talouskoneita ja mieheni sanoi, että digiboksimme oli poissa. Illalla nukkumaan mennessä huomasin, että yöpöydänlaatikkoni on tavanomaista sekaisempi. Pidän sen aina järjestyksessä. Anoppi oli varmaan käynyt senkin tonkimassa.
Menimme seuraavana päivänä miehen vanhempien luokse ja kysyimme, tiesivätkö he asiasta mitään. Selvisi, että olivat käyneet lainaamassa ja taas ilman lupaa. Siinä samalla käynnillä pyysimme avaimet heiltä takaisin. Eivätpähän tule enää asuntoomme elleivät ole teettäneet vara-avaimia... Saan jo siitäkin kauhukuvia...
Olen sanonut jo miehellekin, että jos vielä tulevat meille, kun olemme poissa, niin ilmoitan poliisille. Onneksi mies on täysin puolellani, ilman häntä en kestäisi tätä. Hänkään ei ymmärrä vanhempiaan enää!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet onnekas, sillä teitä on miehesi kanssa kaksi. Yksin ei tuulimyllyjä vastaan taistelu ole helppoa.
Lukkojen uudelleensarjoitus on pieni hinta mielenrauhasta, joten koittakaapa sitä.
Tuollaiset röyhkimykset ovat hyvinkin voineet teettää omat sala-avaimet salakäyttöönsä. Hyi heitä.
mutta vaihtakaa lukot, ihan vain varmuuden vuoksi. Tietysti jos on ura-avaimet (uudet) niitä ei pysty kopioimaan ilman henkkareita ja avaimien mukana tulevaa paperia, mutta jos teillä on vielä vanhan malliset abloy-avaimet niin vaihdattakaa ihmeessä lukot! Itse tekisin samalla tavalla, menisin ja penkoisin appivanhempien kaapit ja laatikot kun ne ovat poissa.
mikä juttu. Tuollaista ei tarvitse sietää. Hyvä mies sinulla!
Tässä on mennyt perheiden rajat sekaisin. Suomessa ollaan tarkkoja näistä oman perheen reviireistä. Jos olisi kyseessä joku etelä-eurooppalainen perhe, asiassa ei olisi mitään outoa, siellä perheet ovat suurperheitä eri sukupolvineen ja omaisuuskin on aika lailla yhteistä, lainattavissa sukulaisten kesken, samoin sukulaisten apu ja solidaarisuus. Meillä halutaan ydinperhe neljän seinän sisään ja äidit ja anopit rajataan tiukasti ulos, vain luvan kysymällä saavat tulla. Sitten katsellaan ihaillen TV-mainosten pitkän pöydän ääressä istuvaa meluisaa pitsa- tai muuta pastasukua ja huokaillaan että kumpa meilläkin olisi noin sydämellistä ja iloista. Mutta kun ei ole! Kauhea rikos kun katselivat valokuva-albumianne!!! Hieman suvaitsevaisuutta ei haittaisi!
Juu, ei saa moittia miehen vanhempia. Sehän on vain sukurakkautta ja välittämistä käydä tonkimassa toisten omaisuutta ja viedä sitä omin luvin kotiinsa. Oih, on se niin ihanaa tuo sukurakkaus.
Meillä on iso ja läheinen suku, mutta kommunisteja ei olla. Tavaralla on yksi omistaja, muiden pitää kysyä luvan kanssa lainaan..