Tasapainotilanne.

Ja nyt en tarkoita sitten mitään palstalla pyöriviä tasoteorioita...sanonpahan heti kättelyssä. 😁

Mutta jos ajattelee optimaalista mahdollisen suhteen alkua, niin eikö olisi hyvä, jos löytyisi sellainen tasapainotilanne kahden ihmisen välille, missä kumpikaan ei liioin herättelisi liikoja toiveita mistään, kuitenkin pitäisi yhteyttä ja jotain kolinan tapaista olisi?

Tajuuko porukka mitä tarkoitan?

254

1377

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Disseisback: "Mutta jos ajattelee optimaalista mahdollisen suhteen alkua, niin eikö olisi hyvä, jos löytyisi sellainen tasapainotilanne kahden ihmisen välille, missä kumpikaan ei liioin herättelisi liikoja toiveita mistään, kuitenkin pitäisi yhteyttä ja jotain kolinan tapaista olisi? Tajuuko porukka mitä tarkoitan?"

      Minä tajuan ainakin tai luulen niin. Antiikin kreikkalaisilla sodanjumala Areksella ja rakkauden jumala Afrotidella oli kolme yhteistä lasta - Eros (rakastuminen, halu lähelle), Anteros (vastarakkaus) ja Harmonia (tasapaino). Ilmeisesti näitä kaikkia kolmea rakkaus tarvitse, sillä muuten se olisi vain sotaa. Pitää olla rakastuminen ja halu lähelle, vastarakkautta ja jonkinlainen mainitsemasi tasapainosuhteessa?

      • Ehkä Kreikkalaiset, jos siis muutkin uskonnot koettavat tätä selittää. 😊


    • Anonyymi

      Naiset ei oikein pidä yhteyttä ja jos mies yrittää niin nainen kokee sen painostavana. Harvoin nainen oma alotteisesti kyselee mieheltä mitä kuuluu, tehtäisikö jotain yhdessä.

      • Sittenhän nainen ei ehkä vain ole kiinnostunut miehestä ja se siitä sitten...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Sittenhän nainen ei ehkä vain ole kiinnostunut miehestä ja se siitä sitten...

        Se on just noin.. 👍


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se on just noin.. 👍

        Niin...

        Muistaakseni mä sanoin, että kumpikin pitää yhteyttä kuitenkin. 😊


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niin...

        Muistaakseni mä sanoin, että kumpikin pitää yhteyttä kuitenkin. 😊

        Saa nähdä ..voi kestää vähän aikaa ennen kuin seuraava viesti lähtee..


      • Anonyymi kirjoitti:

        Saa nähdä ..voi kestää vähän aikaa ennen kuin seuraava viesti lähtee..

        Itsehän kai päätät?


    • Anonyymi

      Älä leuhki.

      • Mitenkähän jotkut lyhyet ajatuspierut jää tänne? 🤔


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mitenkähän jotkut lyhyet ajatuspierut jää tänne? 🤔

        Älä nyt masennu...ihan hyvä aloitus se oli.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Älä nyt masennu...ihan hyvä aloitus se oli.

        Ehen mä masennu. 😁

        Mutta mietin vaan oikeesti miten jotkut anomuumit voi tuumia lyhyitä kommentteja ja osa ei...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Ehen mä masennu. 😁

        Mutta mietin vaan oikeesti miten jotkut anomuumit voi tuumia lyhyitä kommentteja ja osa ei...

        Luulin että tarkoitit ajatuspierullasi aloitustasi jossa kerjäät kehuja optimaalisella tilanteellasi. Jos voisin niin keräisin sekakuoron ja yhdessä laulettaisiin ylistyslaulu sinulle ja sitten laitettaisiin youtube-linkki tänne mutta en valitettavasti pysty siihen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Luulin että tarkoitit ajatuspierullasi aloitustasi jossa kerjäät kehuja optimaalisella tilanteellasi. Jos voisin niin keräisin sekakuoron ja yhdessä laulettaisiin ylistyslaulu sinulle ja sitten laitettaisiin youtube-linkki tänne mutta en valitettavasti pysty siihen.

        Kuka on minusta puhunut?


      • Disseisback kirjoitti:

        Kuka on minusta puhunut?

        Voinhan kysellä kaverinkin puoledta...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Voinhan kysellä kaverinkin puoledta...

        Koskahan sinä olisit kirjoittanut mistään muusta kuin itsestäsi...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Koskahan sinä olisit kirjoittanut mistään muusta kuin itsestäsi...

        Monestikin...

        Olrn mm. kirjoittanut toksisests maskuliinisuudesta...ei liity muhun.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Monestikin...

        Olrn mm. kirjoittanut toksisests maskuliinisuudesta...ei liity muhun.

        Ai niin...unohdin että myös haukut muita. Sori.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ai niin...unohdin että myös haukut muita. Sori.

        No varmaan joskus en kykene pitämään mölyjä mahassa ja läikkyy. Ei sen sanomista tartte soritella. 😊


    • Anonyymi

      "missä kumpikaan ei liioin herättelisi liikoja toiveita mistään, kuitenkin pitäisi yhteyttä"

      Olisiko tuo nyt sitten tasapainotilanne? Vai "katsotaan nyt" tai "Ehkei tästä mitään tule" -tilanne?

      • Niin? Saattaa olla? Mutta mä mietin tilannetta, jos ei...


    • En nyt täysin tajunnut, mutta minulla oli tasapaino ongelmia korvatulehduksen aiheuttamana

      • No oliko hyvä olla?


      • Disseisback kirjoitti:

        No oliko hyvä olla?

        Eipä ollut, polkua kun käveli postilaatikolle niin alkoi vänkäämään sivuun


      • pujotteIija kirjoitti:

        Eipä ollut, polkua kun käveli postilaatikolle niin alkoi vänkäämään sivuun

        No tämä... kiva kun on balanssi. 😊👌


    • Anonyymi

      Eikös tuo olisi vähän sellainen kamunainen/mies tilanne jota ylläpidetään ja odotetaan samalla josko löytyisi jotain parempaa?

      -harmiseikirj-

      • Mutta jos ei ole? Sehän tässä onkin kysymys..


      • Voihan kamuja olla vaikkei parempaa löytäiskään. Kaikkea ei tartte pilata romanssilla.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Voihan kamuja olla vaikkei parempaa löytäiskään. Kaikkea ei tartte pilata romanssilla.

        Tavallaan samaa mieltä. 😊👌


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Voihan kamuja olla vaikkei parempaa löytäiskään. Kaikkea ei tartte pilata romanssilla.

        Tuossa on totuuden ydin🤣

        Oikeasti romanssi tai palava intohimo pilaa monia ihan parhaita ystävyyssuhteitakin. Suhteella on mahdollista pysyä loistavana, ellei sotke siihen romantiikkaa, ja työntää mahdollisen intohimon taka-alalle. Loistava ei välttämättä tarkoita tasapainoista kuitenkaan, paremminkin moniulotteista, monipuolista. Joskus hyvin vaikeastikin hallittava kokonaisuus.

        - Sheena


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Voihan kamuja olla vaikkei parempaa löytäiskään. Kaikkea ei tartte pilata romanssilla.

        No siis juurikin nimenomaan noin. En lähtisi pilaamaan toimivaa ystävyyttä epävarmalla romanssilla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa on totuuden ydin🤣

        Oikeasti romanssi tai palava intohimo pilaa monia ihan parhaita ystävyyssuhteitakin. Suhteella on mahdollista pysyä loistavana, ellei sotke siihen romantiikkaa, ja työntää mahdollisen intohimon taka-alalle. Loistava ei välttämättä tarkoita tasapainoista kuitenkaan, paremminkin moniulotteista, monipuolista. Joskus hyvin vaikeastikin hallittava kokonaisuus.

        - Sheena

        Juu, been there done that. Kerran koettu miten ystävyys menee ihan pläskiksi "huonon rakkauden" takia tai pikemminkin yksipuolisuuden takia.

        Niin, kyllä niitä omia tunteita pystyy vähän ruuvaamaan, kun järkeistää asioita. Eikä heittäydy tunteen päälle tykkänään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No siis juurikin nimenomaan noin. En lähtisi pilaamaan toimivaa ystävyyttä epävarmalla romanssilla.

        Jep. :)


    • Anonyymi

      "Mutta jos ajattelee optimaalista mahdollisen suhteen alkua, niin eikö olisi hyvä, jos löytyisi sellainen tasapainotilanne kahden ihmisen välille, missä kumpikaan ei liioin herättelisi liikoja toiveita mistään, kuitenkin pitäisi yhteyttä ja jotain kolinan tapaista olisi?"

      En ole ihan varma ymmärränkö oikein. Ehkä periaatteessa ihan alku voisi olla optimaalinen. Tutustua toiseen jossainnihan muissa merkeissä ja tutustua. Täytyy kuitenkin todeta, että itse en koskaan etenisi siitä "kolinasta" yhtään mihinkään ilman toiveita ja jopa oletuksia. En näkisi mitään tarvetta asettaa itseäni noin alttiiksi sydänsurulle. Jättäisin mielummin kokonaan kokeilemattakaan.

      • No ehkä ymmärsit oikein? 🤔

        Mutta tuleeko sydänsurut muuta kuin oletuksista ja toiveista? Tai todellisuudesta, joka jostain syystä ei enää ole enää?


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No ehkä ymmärsit oikein? 🤔

        Mutta tuleeko sydänsurut muuta kuin oletuksista ja toiveista? Tai todellisuudesta, joka jostain syystä ei enää ole enää?

        En itse henk.koht. näe järkeä tuhlata aikaa itselleni yhdentekeviin ihmisiin. Jos se ihminen taas ei ole yhdentekevä niin ne tunteet ovat jo olemassa. Eli itselle tuollainen tilanne on täysin no can do.

        En ala yhtään millekään sellaisen kanssa, josta välitän jo, ellei siinä ole täysin realistisesti jotain odotettavissakin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En itse henk.koht. näe järkeä tuhlata aikaa itselleni yhdentekeviin ihmisiin. Jos se ihminen taas ei ole yhdentekevä niin ne tunteet ovat jo olemassa. Eli itselle tuollainen tilanne on täysin no can do.

        En ala yhtään millekään sellaisen kanssa, josta välitän jo, ellei siinä ole täysin realistisesti jotain odotettavissakin.

        Mistä sinä tiedät sen, että onko siinä jotain odotetettavissa vai ei?

        Mä ainakin haluisin olla sellainen Jumala, että tietäisin kaiken....ois aika helppoa. 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mistä sinä tiedät sen, että onko siinä jotain odotetettavissa vai ei?

        Mä ainakin haluisin olla sellainen Jumala, että tietäisin kaiken....ois aika helppoa. 😁

        Kyllä ihmiset tunteensa tietävät. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Varmuutta tulevaisuudesta ei tietenkään ole. Ei kukaan voi luvata edes olevansa elossa huomenna.

        Vaan jos ei ole realistisesti edes odotettavissa mitään, niin ei kiitos. Se on ihan turhaa minulle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ihmiset tunteensa tietävät. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Varmuutta tulevaisuudesta ei tietenkään ole. Ei kukaan voi luvata edes olevansa elossa huomenna.

        Vaan jos ei ole realistisesti edes odotettavissa mitään, niin ei kiitos. Se on ihan turhaa minulle.

        No mä en ainakaan voi toisesta tietää yhtikäs mitään. Vaikka vähän tutustuisinkin.

        Mä mietin, että jos ihmiset keskenään kokee jotain yhteistä, jotain pientä yhteyttä, alkaa oma mielikuvitus laukkaamaan.... ja sit alkaa viimeistään olettelut. Ja tuskin oon ainoa. 😊

        https://youtu.be/eCsSTEISRNg

        Sattu tää just soimaan spotifysta...😁 hauska yhteys, mutta onko se edes yhteys? Ehkä minä sen koen niin?


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No mä en ainakaan voi toisesta tietää yhtikäs mitään. Vaikka vähän tutustuisinkin.

        Mä mietin, että jos ihmiset keskenään kokee jotain yhteistä, jotain pientä yhteyttä, alkaa oma mielikuvitus laukkaamaan.... ja sit alkaa viimeistään olettelut. Ja tuskin oon ainoa. 😊

        https://youtu.be/eCsSTEISRNg

        Sattu tää just soimaan spotifysta...😁 hauska yhteys, mutta onko se edes yhteys? Ehkä minä sen koen niin?

        Niin no ihmisen sanaan pitää luottaa. Ei se ikinä siitä mihinkään. Ihan samalla tavalla sitä vaan joutuu sanomisiin luottamaan, vaikka olis ollut 50 vuotta yhdessä.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No mä en ainakaan voi toisesta tietää yhtikäs mitään. Vaikka vähän tutustuisinkin.

        Mä mietin, että jos ihmiset keskenään kokee jotain yhteistä, jotain pientä yhteyttä, alkaa oma mielikuvitus laukkaamaan.... ja sit alkaa viimeistään olettelut. Ja tuskin oon ainoa. 😊

        https://youtu.be/eCsSTEISRNg

        Sattu tää just soimaan spotifysta...😁 hauska yhteys, mutta onko se edes yhteys? Ehkä minä sen koen niin?

        Ja siis minun mielestä on normaalia "olettaa", jos toisiinsa aletaan tarkemmin tutustumaan. Tai sitten on syytä sanoa suoraan, ettei sen kummempia haluakaan ja jatketaan, jos molemmat ovat samoissa ajatuksissa. Muutoinhan se tutustelu on ihan tyhjänpäiväistä ajanhukkaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin no ihmisen sanaan pitää luottaa. Ei se ikinä siitä mihinkään. Ihan samalla tavalla sitä vaan joutuu sanomisiin luottamaan, vaikka olis ollut 50 vuotta yhdessä.

        Kyse ei ole minusta luottamuksesta, vaan miten asiat kokee..

        Kokea ja maistaa on liki sama asia...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja siis minun mielestä on normaalia "olettaa", jos toisiinsa aletaan tarkemmin tutustumaan. Tai sitten on syytä sanoa suoraan, ettei sen kummempia haluakaan ja jatketaan, jos molemmat ovat samoissa ajatuksissa. Muutoinhan se tutustelu on ihan tyhjänpäiväistä ajanhukkaa.

        Oletus on oletus, ei tieto..


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kyse ei ole minusta luottamuksesta, vaan miten asiat kokee..

        Kokea ja maistaa on liki sama asia...

        Siihen pitää luottaa mitä ihminen sanoo kokevansa. Toisen tuntemuksia kun ei pysty lukemaan. Ei se asia muutu siitä mihinkään koskaan. Sitä on aina täysin sen varassa mitä toinen itse ilmaisee.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Oletus on oletus, ei tieto..

        Näissä asioissa ei ole olemassakaan sellaista asiaa kuin tieto. Jos varmaa tietoa kaipaa, niin parempi pysyä erossa ihmissuhteista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siihen pitää luottaa mitä ihminen sanoo kokevansa. Toisen tuntemuksia kun ei pysty lukemaan. Ei se asia muutu siitä mihinkään koskaan. Sitä on aina täysin sen varassa mitä toinen itse ilmaisee.

        Niin mutta mähän peilaan sitä kokemaani..


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näissä asioissa ei ole olemassakaan sellaista asiaa kuin tieto. Jos varmaa tietoa kaipaa, niin parempi pysyä erossa ihmissuhteista.

        Totta...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niin mutta mähän peilaan sitä kokemaani..

        Niin, jos kokee, ettei voi luottaa toisen sanaan. Kokemukset tuohon tietysti vaikuttaa.

        Jos itse kokisin, etten voi luottaa niin jättäisin suosiosta väliin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, jos kokee, ettei voi luottaa toisen sanaan. Kokemukset tuohon tietysti vaikuttaa.

        Jos itse kokisin, etten voi luottaa niin jättäisin suosiosta väliin.

        Sun päätös...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Sun päätös...

        Jokaisen oma, kyllä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jokaisen oma, kyllä.

        Mä en tällä avauksella koeta muiden päätelmiä muuttaa.

        Ehkä kyseenalaistaa.

        Mutta sehän ei ole sama.

        https://youtu.be/DQNMjacgeu8

        Tää vain soi kun tätä kirjoitin...sulla on mahkut päästä tunelmaan täällä tai ei... enempää en ulos saa. 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mä en tällä avauksella koeta muiden päätelmiä muuttaa.

        Ehkä kyseenalaistaa.

        Mutta sehän ei ole sama.

        https://youtu.be/DQNMjacgeu8

        Tää vain soi kun tätä kirjoitin...sulla on mahkut päästä tunelmaan täällä tai ei... enempää en ulos saa. 😁

        Enkä minäkän pyri sinun ajatuksiasi muuttamaan. Kunhan nyt kerron sen, miten itse asian näen. Ihan ilman sen kummempia tavoitteita.


    • Anonyymi

      Tuskin koskaan tutustuvien ihmisten optimaalit sattuu samaan kohtaan. Tarpeeksi lähellä on monesti, niin että suhteitakin pääsee syntymään helposti. Monesti kuitenkin ihastumiset ja vaikka tapaamistoiveet ovat erilaisia. Siinä kohtaa auttaa kunnon kommunikointi. Itse olen sellaisessa ihan surkee ja vedän herneet nenään, jos toinen ei minun tahtiin olekaan tunteita saanut sisimpäänsä kytemään. Mutta teoriassa siis pitää ymmärtää toinen toistaan ja sovitella ja kommunikoida ja kompromisseerata jne. niin ehkä se siitä suttaantuu.

      • Anonyymi

        Miks sulla on huono kuulo


      • No en mäkään jaksa ketään perässä vetää mihinkään, enkä alustamaan kaikkee...

        Mutta ehkä joillekin tarttee antaa aikaa, eikä liika miettiä mit se vatkaa. 😁
        Kunhan kuitenkin ei mene ihan päivätolkulla, kun toinen jotain laittaa. 😊


    • Minusta optimitilanne syntyy silloin kun kaksi ihmistä ajattelee suhteesta ja tulevaisuudesta samalla tavalla. Ihan sama vaikka vain haluaisivat pelkästään kolistella keskenään täydenkuun aikoihin.

      Itselleni tuo yhtälö ei oikein toimisi. Pitää toisen kanssa sitten kolinaa tai yhteyttä niin kyllä siinä alkaa vaan nousta pintaan ajatukset onnistumisesta. Jotenkin sitten tuo että ei herättelisi liikoja toiveita mutta pitäisi yhteyttä ja kolistelisi tuntuu kyllä aika kolkolta lähtökohdalta jos miettii parisuhdetta.

      • No ehkäpä määrätietoinen (itse) määritelty suhde ei tulekaan, kuten lehmä kello kaulassa pyytäen?


      • Disseisback kirjoitti:

        No ehkäpä määrätietoinen (itse) määritelty suhde ei tulekaan, kuten lehmä kello kaulassa pyytäen?

        Vähän ehkä rumaa jatkaa tuota vertausta mutta minulle juuri se tulee noin. Itse olen ujo enkä oikein osaa tai uskalla tulkita naisten sanatonta viestintää itselleni edullisesta kulmasta joten jos minä joskus olen vielä parisuhteessa se tapahtuu niin että nainen ottaa minua kädestä ja sanoo että olet nyt minun mies.

        Palatakseni ihan aloitukseen niin luulen että menneinä aikoina monet löysivät kumppanin kirjeenvaihtoilmoituksilla ja silloin ehkä tuo hitaasti kiiruhtaen oli ihan toimiva malli.


    • Anonyymi

      Vetovoiman laki… toinen ylitsevuotavainen, toinen ottaa etäisyyttä, toinen hiljenee, toinen lähestyy. Siten se toimii. Optimaalinen mielestäsi olisi, että molemmat yhtäaikaa ja saman verran tarpeineen esillä? Sit kolisee?

      • Joku määrittelemätön lakihan näissä usein tuppaa olemaan....syythän vaan usein jää jonnekin leijumaan..


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joku määrittelemätön lakihan näissä usein tuppaa olemaan....syythän vaan usein jää jonnekin leijumaan..

        Miksi mietit liikaa? Koska tämä on maailman yksinkertaisinta.

        Ellei vetovoimaa ole, ei kannata yrittää. Jos mietit liikaa, se mitä teet, ei ole sen arvoista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi mietit liikaa? Koska tämä on maailman yksinkertaisinta.

        Ellei vetovoimaa ole, ei kannata yrittää. Jos mietit liikaa, se mitä teet, ei ole sen arvoista.

        Mistä sä mut tähän vedät? Kunhan tuumin ääneen?

        Mutta minä muuten mietin mietin mielelläni kaikenlaista, on tullut tavaksi. Ja siitä on ollut minulle hyvin hyötyä. 😊


      • Anonyymi

        Vetovoiman laki on nimenomaan sitä, että joku vetää puoleensa samanlaista ominaisuutta toisessa, ei erilaista.

        Erilaisen puoleensavetäminen tarkoittaa, että ajattelee muista ihmisistä heidän epämiellyttäviä puoliaan enemmän kuin miellyttäviä, jolloin epämiellyttävät ominaisuudet korostuvat vuorovaikutuksessa.

        Kissa ja hiiri -tilanteet edustavat siis vetovoiman lain näkökulmasta tilannetta, jossa ihminen vetää puoleensa jotain negatiivista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vetovoiman laki on nimenomaan sitä, että joku vetää puoleensa samanlaista ominaisuutta toisessa, ei erilaista.

        Erilaisen puoleensavetäminen tarkoittaa, että ajattelee muista ihmisistä heidän epämiellyttäviä puoliaan enemmän kuin miellyttäviä, jolloin epämiellyttävät ominaisuudet korostuvat vuorovaikutuksessa.

        Kissa ja hiiri -tilanteet edustavat siis vetovoiman lain näkökulmasta tilannetta, jossa ihminen vetää puoleensa jotain negatiivista.

        Mielenkiintoinen kommentti. 😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vetovoiman laki on nimenomaan sitä, että joku vetää puoleensa samanlaista ominaisuutta toisessa, ei erilaista.

        Erilaisen puoleensavetäminen tarkoittaa, että ajattelee muista ihmisistä heidän epämiellyttäviä puoliaan enemmän kuin miellyttäviä, jolloin epämiellyttävät ominaisuudet korostuvat vuorovaikutuksessa.

        Kissa ja hiiri -tilanteet edustavat siis vetovoiman lain näkökulmasta tilannetta, jossa ihminen vetää puoleensa jotain negatiivista.

        Maailmankaikkeus ja kaikki sen sisältämä materia (eloton ja elollinen) kylläkin pysyy koossa vain siksi että negatiivinen vetää puoleensa positiivista ja positiivinen negatiivista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailmankaikkeus ja kaikki sen sisältämä materia (eloton ja elollinen) kylläkin pysyy koossa vain siksi että negatiivinen vetää puoleensa positiivista ja positiivinen negatiivista.

        Atomitasolla kyllä.

        Vetovoiman laki on kuitenkin enemmän henkisyyteen ja uskontoon kuin fysiikkaan liittyvä käsite, ja sen avulla selitetään mm. sitä, miksi toisaalta onni ja vauraus ja toisaalta epäonni ja niukkuus kasautuvat samoille henkilöille.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Atomitasolla kyllä.

        Vetovoiman laki on kuitenkin enemmän henkisyyteen ja uskontoon kuin fysiikkaan liittyvä käsite, ja sen avulla selitetään mm. sitä, miksi toisaalta onni ja vauraus ja toisaalta epäonni ja niukkuus kasautuvat samoille henkilöille.

        Sille on syynsä...

        Kysynnän ja tarjonnan laki...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Sille on syynsä...

        Kysynnän ja tarjonnan laki...

        Kysynnän ja tarjonnan lait kuvaavat kysynnän ja hinnan positiivista riippuvuutta toisistaan ja tarjonnan ja hinnan negatiivista riippuvuutta toisistaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kysynnän ja tarjonnan lait kuvaavat kysynnän ja hinnan positiivista riippuvuutta toisistaan ja tarjonnan ja hinnan negatiivista riippuvuutta toisistaan.

        Hyvä kauppsja tietää mikä myy...ja toisaalta sen kannattaa perustua toteen, tai tulee sama laki uudelleen vastaan. 😁


    • Anonyymi

      Noh. Mìnulla on oikeasti fyysinen tasapainohäiriö. Sen vuoksi minulle myydään kaljaa humalassakin ollessa.

      • Perhana! Osaako olut viskata vastapalloon? 🤣


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Perhana! Osaako olut viskata vastapalloon? 🤣

        Kerran heräsin putkasta. Kovasti ihmettelin tapausta. Konstaapelit olivat kuulemma kantaneet minut levähtämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerran heräsin putkasta. Kovasti ihmettelin tapausta. Konstaapelit olivat kuulemma kantaneet minut levähtämään.

        Krooninen dopamiini-vajaus kenties ? Pari biseee on Joulu ja Uusi Vuosi ja Pari Muutakin. Villi arvaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Krooninen dopamiini-vajaus kenties ? Pari biseee on Joulu ja Uusi Vuosi ja Pari Muutakin. Villi arvaus.

        Ihan normi sammuminen verensokeri oli 3,7. Ravintoa teki mieli.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kerran heräsin putkasta. Kovasti ihmettelin tapausta. Konstaapelit olivat kuulemma kantaneet minut levähtämään.

        Joo. Konstaappelit löytää ihmeen hyvin kaikkea epäloogista. Nuorempana maatessani rappurallilla selkeästi liikaa nauttineena tuikkivat lampulla silmään ja pyysivät ottaa suuntaa kohti kotia. Minusta se oli loistoidea, mutta kaksi askelta eteenpäin ja kolme ampu takaisin...

        Mä vähän poliisille sitä protestoin, niin ehdottivat, että jos koitan kääntää suuntimaa 180 astetta. Nerokasta... kyllä niillä on erikoisjutut hallussa. 😁👌


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo. Konstaappelit löytää ihmeen hyvin kaikkea epäloogista. Nuorempana maatessani rappurallilla selkeästi liikaa nauttineena tuikkivat lampulla silmään ja pyysivät ottaa suuntaa kohti kotia. Minusta se oli loistoidea, mutta kaksi askelta eteenpäin ja kolme ampu takaisin...

        Mä vähän poliisille sitä protestoin, niin ehdottivat, että jos koitan kääntää suuntimaa 180 astetta. Nerokasta... kyllä niillä on erikoisjutut hallussa. 😁👌

        Heh. Nykyisin eivät kovin helpolla vie juoppoputkaan. Mutta onhan sekin kokemus.

        Nuorena pojankoltiaisena putkavahti tarjosi minulle jopa aamukahvin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Heh. Nykyisin eivät kovin helpolla vie juoppoputkaan. Mutta onhan sekin kokemus.

        Nuorena pojankoltiaisena putkavahti tarjosi minulle jopa aamukahvin.

        Mä luulen nuorena nähneeni kummelipoliisin. Ilmoitin sen kyllä hälle, mutta silti hän oli vaan hitusen virkakankea. Mutta huipputyyppejä poliiseina tällä savon kultamailla.

        Nykyään töissä tapaan heitä ajoittain. Ja olen yhä samaa mieltä. Tuttujakin on siellä. Kova duuni, jossa pitää pysyä tietoisena eri kerroksista yhteiskunnassa. Ja muistaa se työmoodi.


    • Tasapaino on taitaa olla onnistumisen ydin, veikkaan.

      Jos molempia ei kiinnosta riittävästi ja niin paljon, että alkaa aktiiviseksi ja proaktiiviseksi, homma jää yhteen tai pariin kahvilakäyntiin tms. Jos taas toinen tai molemmat leijuu suhteettomissa pilvilinnoissa tai suhde menee heti 24/7 moodiin, sieltä putoaa aina kolahtaen. Alussa pitää pystyä antaa aikaa tutustua rauhassa (mielummin ilman kujeita paineita ja pakkoa onnistua), aikaa tunteille syttyä ja aikaa päälle pysyä tunteiden vauhdissa. Kun ei ole pakkoa eikä paineita, ei tunteita tarvitse miettiä tutustuessa suurennuslasilla, vaan voi aidosti keksittyä olemaan läsnä ja nauttimaan toisen ihmisen seurasta, Loput näkee elämällä.

      Olen sitä mieltä UTR ja antiikin kreikkalaisten kanssa siitä, että juuri Eros, Anteros ja Harmonia tarvitaan toimivaan rakkauteen! Harmonia voisi myös sanoa riittävän erillisyyden ja vahvan tunneyhteyden liitoksi ja tasapainoksi. Tunneyhteys taas vaatii samaa aaltopituutta, molemmin puolista kykyä kuunnella ja uskallusta/tahtoa avata ajatuksiaan.

      • Tunnetta pitää olla, mutta hetken hiljaisuuskin pitää hyväksyä... UTR lienee kertonut Kreikkalaisen viisauden, mutta jokainen joutunee etsimään totuuden siihen. 😊

        Ja jokainen törmää siinä itseensä...vastaus ei tule muualta. Näin mä näen ainakin näen. 😊

        Ok. Oon hönössä jo, mut tähän pitää löytää biisi..

        https://youtu.be/lLjW6W-AFo4

        On jotenkin hassua kuulla tältä artistilta tläälläistä...ehkä mä valkkasin juuri tään sulle...


      • Disseisback kirjoitti:

        Tunnetta pitää olla, mutta hetken hiljaisuuskin pitää hyväksyä... UTR lienee kertonut Kreikkalaisen viisauden, mutta jokainen joutunee etsimään totuuden siihen. 😊

        Ja jokainen törmää siinä itseensä...vastaus ei tule muualta. Näin mä näen ainakin näen. 😊

        Ok. Oon hönössä jo, mut tähän pitää löytää biisi..

        https://youtu.be/lLjW6W-AFo4

        On jotenkin hassua kuulla tältä artistilta tläälläistä...ehkä mä valkkasin juuri tään sulle...

        Tuossa biisissä on paljon totta, kun miettii hieman syvemmin sanojen taakse.

        Uskoisin, että antiikin kreikan aikaan tiedettiin, mitä ihminen pohjimmiltaan tarvitsee. Silloin toteutus taisi olla aika paljon brutaalimpi kuin tänä päivänä, ainakin naisten, sotilaiden, palvelusväen tai orjien elämän osalta.

        Se miten paljon tarvitaan tunneyhteyttä ja miten paljon erillisyyttä on yksilö- ja parikohtaista. Toiselle riittää 5min arkiasioiden jakaminen ja toinen taas tarvitsee läsnäoloa ja läheisyyttä päivittäin. Mikään ei ole oikein eikä väärin, vaan parin tarpeet pitää osua joten kuten samalle kartalle.

        Itse en ole hönössä, vaan yritän mennä nukkumaan ”ajoissa”, jotta pääsen ma-aamuna töihin. Väsyttää, muttei nukuta.


      • Emberizi kirjoitti:

        Tuossa biisissä on paljon totta, kun miettii hieman syvemmin sanojen taakse.

        Uskoisin, että antiikin kreikan aikaan tiedettiin, mitä ihminen pohjimmiltaan tarvitsee. Silloin toteutus taisi olla aika paljon brutaalimpi kuin tänä päivänä, ainakin naisten, sotilaiden, palvelusväen tai orjien elämän osalta.

        Se miten paljon tarvitaan tunneyhteyttä ja miten paljon erillisyyttä on yksilö- ja parikohtaista. Toiselle riittää 5min arkiasioiden jakaminen ja toinen taas tarvitsee läsnäoloa ja läheisyyttä päivittäin. Mikään ei ole oikein eikä väärin, vaan parin tarpeet pitää osua joten kuten samalle kartalle.

        Itse en ole hönössä, vaan yritän mennä nukkumaan ”ajoissa”, jotta pääsen ma-aamuna töihin. Väsyttää, muttei nukuta.

        Häh? Nyt jo maanantaista huolissaan? Kerkeethän sä kompensoida vielä monena yönä...

        Vai ootko täysin lukossa omasta mielestäs? 🤔


      • Disseisback kirjoitti:

        Häh? Nyt jo maanantaista huolissaan? Kerkeethän sä kompensoida vielä monena yönä...

        Vai ootko täysin lukossa omasta mielestäs? 🤔

        Kesällä on mennyt nukkumaan usein 02 ja useimmiten herännyt 10-11. Samalla aikataululla ehtisin lounasaikaan töihin… Tiedän, ettei lounaalle ilmestymisestä mitään sanomista tulisi varmaan, kun leimaa oma asia sisään, ja laittaisi viestin että oli heräämisvaikeuksia, mutta ei sitä ihan nyt tunnollisena työntekijänä viitsi.

        Menen ma töihin 9-10 ja olen paikalla ihan aivot jäässä. Mailien lukemiseen kuitenkin menee 1pv, eikä siihen tarvitse aivoja, joten ihan sama kai.


      • Emberizi kirjoitti:

        Kesällä on mennyt nukkumaan usein 02 ja useimmiten herännyt 10-11. Samalla aikataululla ehtisin lounasaikaan töihin… Tiedän, ettei lounaalle ilmestymisestä mitään sanomista tulisi varmaan, kun leimaa oma asia sisään, ja laittaisi viestin että oli heräämisvaikeuksia, mutta ei sitä ihan nyt tunnollisena työntekijänä viitsi.

        Menen ma töihin 9-10 ja olen paikalla ihan aivot jäässä. Mailien lukemiseen kuitenkin menee 1pv, eikä siihen tarvitse aivoja, joten ihan sama kai.

        Oonko väärässä, kun sanon sinun hakevan hirmuisesti jotain, jonka luulit lomilasi selviivän?

        Ihan randomina kysäsen.


      • Disseisback kirjoitti:

        Oonko väärässä, kun sanon sinun hakevan hirmuisesti jotain, jonka luulit lomilasi selviivän?

        Ihan randomina kysäsen.

        Ihan sinuun keskittyen nyt stoppasin nukkumaanmenoni. Pyyhkäisen kaiken muun ympäriltäni. Puhu nainen. Ei sua kukaan tunnista oikeesti. Mä tungen nikotiinitynyn huuleen, hätistelen itikoita takatertsillä. Ja keskityn mitä sanot.

        Mulla on nyt aikaa. (Kerrankin).


      • Disseisback kirjoitti:

        Oonko väärässä, kun sanon sinun hakevan hirmuisesti jotain, jonka luulit lomilasi selviivän?

        Ihan randomina kysäsen.

        Tarkoitatko, että olinko asettanut tavoitteeksi löytää rakkaus kesällä? En saa ihan selvää mitä kysyt?

        Jos tuo oli kysymys, vastaus olen liian jalat maassa-tyyppi, että voisi laittaa rakkauden tavoitteeksi. En silti olisi pistänyt pahitteeksi, vaikka olisi jotain pientä tai suurta kivaa kesälle osunut. En ole ollut (ilman lapsia) kuin yksi juhlat ja 2 pv festareilla (eka oman porukan kanssa ja toisena päivänä vieläpä selvinpäin yksin ja vain muutaman tunnin). En siis ole mennyt itse tilanteisiin, jossa edes olisi mahdollisuus onnistua. Vähän niin kuin haaveilen lottovoitosta, mutta EN lottoa… 🤣

        Yhdet omat hieman villiintyneet tunteet päättyi kesän alussa lähekkäin tanssimiseen, halailuun ja kuitenkin sen selviämiseen, että seinä on vastassa. Oikeastaan kesä on mennyt tunteita purkaessa ja keväästä toipuessa (hektinen kevät töissä), jos nyt rehellinen olen. Olen edelleen pitäisi aktivoitua-vaiheessa, mutta olen silti passiivinen. En tiedä kauan.

        Jos hyvä mies olisi tipahtanut taivasta ilman omaa eforttia, olisin sen voinut ehkä vastaanottaakin, mutta enpä ole mitään asialle tehnyt. Kesän ”saldo” on yksi 25v nuorempi mies, joka alkoi keikalla spontaanisti halailemaan takaapäin, mutta jonka sitten torjuin kauniisti ikään vedoten. 😂 😇

        Myönnän, että kyllähän sitä toivoisi vielä löytävänsä rakkauden oikeassa elämässä. Palstalla nyt ei tiedä keskusteleeko oikean ihmisen vai mielikuvitushenkilön kanssa, ja onko kirjoitettuna näkyvä kemia myös havaittavissa irl? Helkkarin turhauttavaa se pariutuminen on, ja aikaavievää. Siksi se on jäänyt niin vähälle.


      • Disseisback kirjoitti:

        Ihan sinuun keskittyen nyt stoppasin nukkumaanmenoni. Pyyhkäisen kaiken muun ympäriltäni. Puhu nainen. Ei sua kukaan tunnista oikeesti. Mä tungen nikotiinitynyn huuleen, hätistelen itikoita takatertsillä. Ja keskityn mitä sanot.

        Mulla on nyt aikaa. (Kerrankin).

        Taisit mennä jo unille. Sorry kesti ensin huomata viesti ja sitten kirjoittaa. Kauniita unia, munkin pitää mennä kohta, että selviin m töihin.

        Nuuska ei muuten ole terveellistä, älä mun takiani sitä ota. t. Kukkahattutäti


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Tarkoitatko, että olinko asettanut tavoitteeksi löytää rakkaus kesällä? En saa ihan selvää mitä kysyt?

        Jos tuo oli kysymys, vastaus olen liian jalat maassa-tyyppi, että voisi laittaa rakkauden tavoitteeksi. En silti olisi pistänyt pahitteeksi, vaikka olisi jotain pientä tai suurta kivaa kesälle osunut. En ole ollut (ilman lapsia) kuin yksi juhlat ja 2 pv festareilla (eka oman porukan kanssa ja toisena päivänä vieläpä selvinpäin yksin ja vain muutaman tunnin). En siis ole mennyt itse tilanteisiin, jossa edes olisi mahdollisuus onnistua. Vähän niin kuin haaveilen lottovoitosta, mutta EN lottoa… 🤣

        Yhdet omat hieman villiintyneet tunteet päättyi kesän alussa lähekkäin tanssimiseen, halailuun ja kuitenkin sen selviämiseen, että seinä on vastassa. Oikeastaan kesä on mennyt tunteita purkaessa ja keväästä toipuessa (hektinen kevät töissä), jos nyt rehellinen olen. Olen edelleen pitäisi aktivoitua-vaiheessa, mutta olen silti passiivinen. En tiedä kauan.

        Jos hyvä mies olisi tipahtanut taivasta ilman omaa eforttia, olisin sen voinut ehkä vastaanottaakin, mutta enpä ole mitään asialle tehnyt. Kesän ”saldo” on yksi 25v nuorempi mies, joka alkoi keikalla spontaanisti halailemaan takaapäin, mutta jonka sitten torjuin kauniisti ikään vedoten. 😂 😇

        Myönnän, että kyllähän sitä toivoisi vielä löytävänsä rakkauden oikeassa elämässä. Palstalla nyt ei tiedä keskusteleeko oikean ihmisen vai mielikuvitushenkilön kanssa, ja onko kirjoitettuna näkyvä kemia myös havaittavissa irl? Helkkarin turhauttavaa se pariutuminen on, ja aikaavievää. Siksi se on jäänyt niin vähälle.

        Mitäh? Ei niitä nuorempia miehiä pidä torjua.
        Aika tomppelia.


      • Emberizi kirjoitti:

        Tarkoitatko, että olinko asettanut tavoitteeksi löytää rakkaus kesällä? En saa ihan selvää mitä kysyt?

        Jos tuo oli kysymys, vastaus olen liian jalat maassa-tyyppi, että voisi laittaa rakkauden tavoitteeksi. En silti olisi pistänyt pahitteeksi, vaikka olisi jotain pientä tai suurta kivaa kesälle osunut. En ole ollut (ilman lapsia) kuin yksi juhlat ja 2 pv festareilla (eka oman porukan kanssa ja toisena päivänä vieläpä selvinpäin yksin ja vain muutaman tunnin). En siis ole mennyt itse tilanteisiin, jossa edes olisi mahdollisuus onnistua. Vähän niin kuin haaveilen lottovoitosta, mutta EN lottoa… 🤣

        Yhdet omat hieman villiintyneet tunteet päättyi kesän alussa lähekkäin tanssimiseen, halailuun ja kuitenkin sen selviämiseen, että seinä on vastassa. Oikeastaan kesä on mennyt tunteita purkaessa ja keväästä toipuessa (hektinen kevät töissä), jos nyt rehellinen olen. Olen edelleen pitäisi aktivoitua-vaiheessa, mutta olen silti passiivinen. En tiedä kauan.

        Jos hyvä mies olisi tipahtanut taivasta ilman omaa eforttia, olisin sen voinut ehkä vastaanottaakin, mutta enpä ole mitään asialle tehnyt. Kesän ”saldo” on yksi 25v nuorempi mies, joka alkoi keikalla spontaanisti halailemaan takaapäin, mutta jonka sitten torjuin kauniisti ikään vedoten. 😂 😇

        Myönnän, että kyllähän sitä toivoisi vielä löytävänsä rakkauden oikeassa elämässä. Palstalla nyt ei tiedä keskusteleeko oikean ihmisen vai mielikuvitushenkilön kanssa, ja onko kirjoitettuna näkyvä kemia myös havaittavissa irl? Helkkarin turhauttavaa se pariutuminen on, ja aikaavievää. Siksi se on jäänyt niin vähälle.

        No mä oon vaan huolissaan että murehdit ma aamusta perjantaina, vaikka se lipsahti lauantaiksi..

        Mutta mä sain vastaukseksi psljon muuta.

        Hirmuisesti kaikkea, mitkä on sua...

        Mähän esimerkiksi voin olla mitä vaan. Unelma, painajainen, hirviö tai prinssi joka noutaa... mut oikeasti vaan sanoja jostain....

        Täällä keskustellaan, puhutaan...tee näistä näihin vastaamisista itsesi. Sitähän sä oot. 😊 Löydä se levollisuutesi, että olet juuri se, joka kuulua pitää. 😊


      • Emberizi kirjoitti:

        Taisit mennä jo unille. Sorry kesti ensin huomata viesti ja sitten kirjoittaa. Kauniita unia, munkin pitää mennä kohta, että selviin m töihin.

        Nuuska ei muuten ole terveellistä, älä mun takiani sitä ota. t. Kukkahattutäti

        Höpö... mä en vedä nuuskaa, vaan 4mg;n nikotiinityynyjä...kun en suostu polttaa tupakkaa, enkä muutakaan mitä joku mussa huutaa. Puran kirouksen näillä....

        Minäkin olen heikko, kaikki on. 😁

        Enkä nuku pitkään aikaan...en haluu, kun ei tartte. 😄

        Mä oon tykännyt sun kirjoituksista, mutta oot liian kliininen ja järkeenkäypä. Kaipaisit intuiitiota vähän, mitä susta löytyy myös....et vaan laske sille arvoa tarpeeks.. et siis luota omaan intuiitioosi. Et usko että se olisi oppinut.,😁 mutta se elää sun mukana. Se on osa sinua. 😊


      • Emberizi kirjoitti:

        Taisit mennä jo unille. Sorry kesti ensin huomata viesti ja sitten kirjoittaa. Kauniita unia, munkin pitää mennä kohta, että selviin m töihin.

        Nuuska ei muuten ole terveellistä, älä mun takiani sitä ota. t. Kukkahattutäti

        No nyt mä luovutan...

        Mutta sun vastaus löytyy kun herään ja katson.

        Meillä kaikilla vaan on haamu, joka määrittelee jotain mihin olevinaan emme ole kosketuksissa

        Mä oon isäni kaltainen...en halua mennä samaa rataa. Mutta kutsu on kovaa..

        https://youtu.be/CZxe7UxTwKc

        Hyväksyminen johonkin on vahva askel...

        Hyvää yötä. 😴


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Höpö... mä en vedä nuuskaa, vaan 4mg;n nikotiinityynyjä...kun en suostu polttaa tupakkaa, enkä muutakaan mitä joku mussa huutaa. Puran kirouksen näillä....

        Minäkin olen heikko, kaikki on. 😁

        Enkä nuku pitkään aikaan...en haluu, kun ei tartte. 😄

        Mä oon tykännyt sun kirjoituksista, mutta oot liian kliininen ja järkeenkäypä. Kaipaisit intuiitiota vähän, mitä susta löytyy myös....et vaan laske sille arvoa tarpeeks.. et siis luota omaan intuiitioosi. Et usko että se olisi oppinut.,😁 mutta se elää sun mukana. Se on osa sinua. 😊

        Huomaa että on taas maistunut ja kaiken tietävä palstajeesusmoodi kytkeytynyt päälle….


      • Disseisback kirjoitti:

        Höpö... mä en vedä nuuskaa, vaan 4mg;n nikotiinityynyjä...kun en suostu polttaa tupakkaa, enkä muutakaan mitä joku mussa huutaa. Puran kirouksen näillä....

        Minäkin olen heikko, kaikki on. 😁

        Enkä nuku pitkään aikaan...en haluu, kun ei tartte. 😄

        Mä oon tykännyt sun kirjoituksista, mutta oot liian kliininen ja järkeenkäypä. Kaipaisit intuiitiota vähän, mitä susta löytyy myös....et vaan laske sille arvoa tarpeeks.. et siis luota omaan intuiitioosi. Et usko että se olisi oppinut.,😁 mutta se elää sun mukana. Se on osa sinua. 😊

        Nukuin jo yöllä, mukahdin loppujen lopuksi varmaan 2 min. Olen vahvasti intuitiivinen, se on eri ominaisuus kuin tunne-järki-akseli. Olen isoissa elämäni päätöksissä luottanut intuitioon, paitsi rakkaudessa, Rakkaudessakin intuitio on ollut jotain mieltä, mutta olen ohittanut viestit järkisyillä. Näin, koska olen ajatellut, että ihmistä ei saa rankaista vaikeasta elämästä tai siitä, että on ujo ja parisuhdekokematon. Tuota ominaisuutta voi kutsua tietoiseksi sinisilmäisyydeksi tai niin kuin pari työkaveri on tullut naamakkain sanomaan (joko minulle töitä tekevä tai tavallaan työpari), että välitän ihmisistä, enkä tuomitse. En pelkää työtä, enkä haasteita ja olen ehkä tavallista sitkeämpi. Se on sekä vahvuus että heikkous.

        En saa ihan kiinni mitä tarkoitat, mutta olen kyllä sekä tunne- että järki-ihminen. Minussa on vahvasti molemmat läsnä. Mitä haastavampi elämäntilanne on, sitä enemmän järki puskee läpi ja mitä rennompaa ja rakkaudellisempaa ja henkisesti turvallisempaa elämä on, sitä enemmän siirryn tunnepuolelle. Olen liian järki-ihminen kiukuttelevalle tunteiden tuuliviirille ja taas liian tunneihminen äärijärki-ihmiselle. Olen kumpaakin ääripäätä kokeillut kumppanissa, ja tasapainoton kumpaakin, mutta itse en ehkä saa sitä mitä tarvitsen ääripäiden kanssa.


      • Disseisback kirjoitti:

        No nyt mä luovutan...

        Mutta sun vastaus löytyy kun herään ja katson.

        Meillä kaikilla vaan on haamu, joka määrittelee jotain mihin olevinaan emme ole kosketuksissa

        Mä oon isäni kaltainen...en halua mennä samaa rataa. Mutta kutsu on kovaa..

        https://youtu.be/CZxe7UxTwKc

        Hyväksyminen johonkin on vahva askel...

        Hyvää yötä. 😴

        Oliko isäsi alkoholisti?

        Alkoholi sitoutuu GABA-A-reseptoriin, samaan mihin bentsot (ahdistus- ja unilääkkeitä) ja jota ainakin osa hormoneista moduloi samaa resptoria (vahvistaa vaikutusta). Moni käyttää alkoholia ahdistuksen itsehoitoon. Vahinko vaan ahdistus on pahempi kun krapula alkaa. Nuo bentsotkaan ei ole kovin kivoja, jos on sukurasitteita. Taitaa olla yleisimpiä löydöksiä päihdekuolemissa (sekakäyttö tappaa) eikä ole tavatonta, että alkoholilla itseään lääkinnyt menee lääkäriin ja saa ahdistuslääkkeet ja siitä alkaakin lopun alku. Ellei sitten pääse irti, mikä ei käsittääkseni ole ihan normitapaus.

        Omissa läheisissä ei päihdeongelmaisia ole koskaan ollut, mutta ex-naapuri ja ystävän ex on käynyt ihan pohjalla, Ensimmäinen tuskin on pitkäikäinen ja toinen taas valui pohjalle (veti kaikkea paitsi heroiiniä sekaisin, kävi 6 krt vatsahuuhtelussa), mutta nyt elää päihteettömästi työkyvyttömyyseläkkeellä ja aika menee bodaten (hormonit!). On helpompi rajoittaa ennen kuin on päihteet on ongelmaksi. Uskoisin, että sinulla on annettavaa lapsillesi ja jollekin naiselle jossain kun on sen aika, kunhan et anna itsesi valua väärälle puolelle! Anteeksi saarna, mutta elämää ei kannata tuhlata tahalliseen tuskaiseen tiehen. 😔Ja jos arvasin väärin tuon isäsi tien, vielä isompi anteeksi pyyntö.

        Herkkyys on ihana piirre ihmisessä. Sen voi kääntää vahvuudeksi tai heikkoudeksi. Elämä ei ole aina helppoa, mutta se voi silti olla hyvää. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa!


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Oliko isäsi alkoholisti?

        Alkoholi sitoutuu GABA-A-reseptoriin, samaan mihin bentsot (ahdistus- ja unilääkkeitä) ja jota ainakin osa hormoneista moduloi samaa resptoria (vahvistaa vaikutusta). Moni käyttää alkoholia ahdistuksen itsehoitoon. Vahinko vaan ahdistus on pahempi kun krapula alkaa. Nuo bentsotkaan ei ole kovin kivoja, jos on sukurasitteita. Taitaa olla yleisimpiä löydöksiä päihdekuolemissa (sekakäyttö tappaa) eikä ole tavatonta, että alkoholilla itseään lääkinnyt menee lääkäriin ja saa ahdistuslääkkeet ja siitä alkaakin lopun alku. Ellei sitten pääse irti, mikä ei käsittääkseni ole ihan normitapaus.

        Omissa läheisissä ei päihdeongelmaisia ole koskaan ollut, mutta ex-naapuri ja ystävän ex on käynyt ihan pohjalla, Ensimmäinen tuskin on pitkäikäinen ja toinen taas valui pohjalle (veti kaikkea paitsi heroiiniä sekaisin, kävi 6 krt vatsahuuhtelussa), mutta nyt elää päihteettömästi työkyvyttömyyseläkkeellä ja aika menee bodaten (hormonit!). On helpompi rajoittaa ennen kuin on päihteet on ongelmaksi. Uskoisin, että sinulla on annettavaa lapsillesi ja jollekin naiselle jossain kun on sen aika, kunhan et anna itsesi valua väärälle puolelle! Anteeksi saarna, mutta elämää ei kannata tuhlata tahalliseen tuskaiseen tiehen. 😔Ja jos arvasin väärin tuon isäsi tien, vielä isompi anteeksi pyyntö.

        Herkkyys on ihana piirre ihmisessä. Sen voi kääntää vahvuudeksi tai heikkoudeksi. Elämä ei ole aina helppoa, mutta se voi silti olla hyvää. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa!

        🤔 Poika ei ainakaan sylje pulloon…Tällä kertaa saunan pesu ja peruuntunut tapaaminen oli hyvä syy korkata…En oikein usko aloittajalla menevän ihan niin hyvin kuin hän antaa ymmärtää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomaa että on taas maistunut ja kaiken tietävä palstajeesusmoodi kytkeytynyt päälle….

        Hyvä, Cherlock. 😄


      • Emberizi kirjoitti:

        Oliko isäsi alkoholisti?

        Alkoholi sitoutuu GABA-A-reseptoriin, samaan mihin bentsot (ahdistus- ja unilääkkeitä) ja jota ainakin osa hormoneista moduloi samaa resptoria (vahvistaa vaikutusta). Moni käyttää alkoholia ahdistuksen itsehoitoon. Vahinko vaan ahdistus on pahempi kun krapula alkaa. Nuo bentsotkaan ei ole kovin kivoja, jos on sukurasitteita. Taitaa olla yleisimpiä löydöksiä päihdekuolemissa (sekakäyttö tappaa) eikä ole tavatonta, että alkoholilla itseään lääkinnyt menee lääkäriin ja saa ahdistuslääkkeet ja siitä alkaakin lopun alku. Ellei sitten pääse irti, mikä ei käsittääkseni ole ihan normitapaus.

        Omissa läheisissä ei päihdeongelmaisia ole koskaan ollut, mutta ex-naapuri ja ystävän ex on käynyt ihan pohjalla, Ensimmäinen tuskin on pitkäikäinen ja toinen taas valui pohjalle (veti kaikkea paitsi heroiiniä sekaisin, kävi 6 krt vatsahuuhtelussa), mutta nyt elää päihteettömästi työkyvyttömyyseläkkeellä ja aika menee bodaten (hormonit!). On helpompi rajoittaa ennen kuin on päihteet on ongelmaksi. Uskoisin, että sinulla on annettavaa lapsillesi ja jollekin naiselle jossain kun on sen aika, kunhan et anna itsesi valua väärälle puolelle! Anteeksi saarna, mutta elämää ei kannata tuhlata tahalliseen tuskaiseen tiehen. 😔Ja jos arvasin väärin tuon isäsi tien, vielä isompi anteeksi pyyntö.

        Herkkyys on ihana piirre ihmisessä. Sen voi kääntää vahvuudeksi tai heikkoudeksi. Elämä ei ole aina helppoa, mutta se voi silti olla hyvää. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa!

        Kyllä hän oli ja näköjään siinä mielessä meinaan mennä samaa tietä. 🙄

        Olen kyllä koettanut välttää niitä teitä, miksi hän otti, mutta omat syyt ajautumiseen vähän samaan toimintaan on erilaiset...tai niin ainakin luulen.

        Mutta kyllä mun tälle hommalle pitää tehdä jotain ja pyydellä apua, jos ei muuten meinaa tulla mitään...

        Mut se siitä...


      • Emberizi kirjoitti:

        Oliko isäsi alkoholisti?

        Alkoholi sitoutuu GABA-A-reseptoriin, samaan mihin bentsot (ahdistus- ja unilääkkeitä) ja jota ainakin osa hormoneista moduloi samaa resptoria (vahvistaa vaikutusta). Moni käyttää alkoholia ahdistuksen itsehoitoon. Vahinko vaan ahdistus on pahempi kun krapula alkaa. Nuo bentsotkaan ei ole kovin kivoja, jos on sukurasitteita. Taitaa olla yleisimpiä löydöksiä päihdekuolemissa (sekakäyttö tappaa) eikä ole tavatonta, että alkoholilla itseään lääkinnyt menee lääkäriin ja saa ahdistuslääkkeet ja siitä alkaakin lopun alku. Ellei sitten pääse irti, mikä ei käsittääkseni ole ihan normitapaus.

        Omissa läheisissä ei päihdeongelmaisia ole koskaan ollut, mutta ex-naapuri ja ystävän ex on käynyt ihan pohjalla, Ensimmäinen tuskin on pitkäikäinen ja toinen taas valui pohjalle (veti kaikkea paitsi heroiiniä sekaisin, kävi 6 krt vatsahuuhtelussa), mutta nyt elää päihteettömästi työkyvyttömyyseläkkeellä ja aika menee bodaten (hormonit!). On helpompi rajoittaa ennen kuin on päihteet on ongelmaksi. Uskoisin, että sinulla on annettavaa lapsillesi ja jollekin naiselle jossain kun on sen aika, kunhan et anna itsesi valua väärälle puolelle! Anteeksi saarna, mutta elämää ei kannata tuhlata tahalliseen tuskaiseen tiehen. 😔Ja jos arvasin väärin tuon isäsi tien, vielä isompi anteeksi pyyntö.

        Herkkyys on ihana piirre ihmisessä. Sen voi kääntää vahvuudeksi tai heikkoudeksi. Elämä ei ole aina helppoa, mutta se voi silti olla hyvää. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa!

        Niin ja ei tartte pyydellä anteeksi...😊


      • Emberizi kirjoitti:

        Nukuin jo yöllä, mukahdin loppujen lopuksi varmaan 2 min. Olen vahvasti intuitiivinen, se on eri ominaisuus kuin tunne-järki-akseli. Olen isoissa elämäni päätöksissä luottanut intuitioon, paitsi rakkaudessa, Rakkaudessakin intuitio on ollut jotain mieltä, mutta olen ohittanut viestit järkisyillä. Näin, koska olen ajatellut, että ihmistä ei saa rankaista vaikeasta elämästä tai siitä, että on ujo ja parisuhdekokematon. Tuota ominaisuutta voi kutsua tietoiseksi sinisilmäisyydeksi tai niin kuin pari työkaveri on tullut naamakkain sanomaan (joko minulle töitä tekevä tai tavallaan työpari), että välitän ihmisistä, enkä tuomitse. En pelkää työtä, enkä haasteita ja olen ehkä tavallista sitkeämpi. Se on sekä vahvuus että heikkous.

        En saa ihan kiinni mitä tarkoitat, mutta olen kyllä sekä tunne- että järki-ihminen. Minussa on vahvasti molemmat läsnä. Mitä haastavampi elämäntilanne on, sitä enemmän järki puskee läpi ja mitä rennompaa ja rakkaudellisempaa ja henkisesti turvallisempaa elämä on, sitä enemmän siirryn tunnepuolelle. Olen liian järki-ihminen kiukuttelevalle tunteiden tuuliviirille ja taas liian tunneihminen äärijärki-ihmiselle. Olen kumpaakin ääripäätä kokeillut kumppanissa, ja tasapainoton kumpaakin, mutta itse en ehkä saa sitä mitä tarvitsen ääripäiden kanssa.

        Tokko itsekään enää pääsen kiinni kännäminun ajatuksiin? 😄

        Mutta ehkä kaikkea ei voi järjellä järkeistää. Varsinkin sitä, miten ihmisestä pitää tai vst.

        Varmaan mulla oli joku kaunis ajatus, että antaisit sellaiselle tunteelle mahdollisuuden tulla, koska pystyt kyllä käyttämään järkeäkin...jotensakin niin...
        Ehkä mä peilaan omia tuntoja/aistimuksia sun teksteistä. Itsekin epäilen ehkä heittäytyä, etten sitten vaan ajaudu johonkin mikä satuttaa. 🤔


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kyllä hän oli ja näköjään siinä mielessä meinaan mennä samaa tietä. 🙄

        Olen kyllä koettanut välttää niitä teitä, miksi hän otti, mutta omat syyt ajautumiseen vähän samaan toimintaan on erilaiset...tai niin ainakin luulen.

        Mutta kyllä mun tälle hommalle pitää tehdä jotain ja pyydellä apua, jos ei muuten meinaa tulla mitään...

        Mut se siitä...

        Se että ongelman tunnustaa ääneen, on jo hyvä alku. Hoida itsesi kuntoon 👍


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se että ongelman tunnustaa ääneen, on jo hyvä alku. Hoida itsesi kuntoon 👍

        Oon mä se tunnustanut jo aikoja sitten, mutta ei ole oikein ollut mahkuja keskittyä siihen, tai itseensä.

        Mutta nyt on muut hommat saatu tarpeeksi pitkälle, nyt voin jo keskittyä omiin ongelmiini...
        Ja osittain tämä ongelma johtuukin siitä, ettei mulla ole aikaa itselleni.


      • Disseisback kirjoitti:

        Kyllä hän oli ja näköjään siinä mielessä meinaan mennä samaa tietä. 🙄

        Olen kyllä koettanut välttää niitä teitä, miksi hän otti, mutta omat syyt ajautumiseen vähän samaan toimintaan on erilaiset...tai niin ainakin luulen.

        Mutta kyllä mun tälle hommalle pitää tehdä jotain ja pyydellä apua, jos ei muuten meinaa tulla mitään...

        Mut se siitä...

        Olet ainakin täällä selvin päin, useimmiten. Huomaa tekstin luettavuudesta. 😉

        Olet hyvä mies pohjimmiltasi, älä anna mielijuoman pilata sitä mitä sinulla on ja mitä tulet vielä saamaan! Ainakaan rakkauden kaipuuseen ei kannata juoda, se vähentää mahdollisuuksiasi huomattavasti. Rakkauden kaipuuta ja siihen liittyviä pieniä ja suuria pettymyksiä meillä useimmilla sinkuilla ja välillä myös suhteessa elävillä vaan on. Se on elämää, vaikka välillä turhauttaa.

        Jos haluat itse apua, sitä saa vaikka pyytämällä atabus-kapselin käteen tai/ja hakeutumalla keskusteluapuun. Olet myös kertonut elämästäsi ja ymmärrän miksi sinulla on pureskeltavaa. Itse kävin parisuhdeterapiassa 9kk traumaattisen suhteen lopussa ja se auttoi todella paljon. Elämäni oli luultavasti ihan erilaista ilman sitä apua. Myös sairasta ex sama auttoi, hän ei ollut saanut yksilöterapiasta kovin isoa apua. Se, että ymmärsin häntä paremmin ja pakotin osallistumisellani ottamaan osaa aktiivisemmin, auttoi selkeästi enemmän kuin hänen oma terapiassa. Tuo oli kirkon järjestämää perheasiainneuvittelukeskuksen toimintaa. Ehkä jos pääsisit asiakkaaksi, voisi lapsetkin hyötyä juttelusta siellä? Heillä on luultavasti myös lastinsa ex-vaimosi käytöksen takia kannatettavana. Sillä, että itse haet apua, estät ettei lapset paini saman asian kanssa 20-30v päästä. Oma äitini kertoi tuon perheterapian aikana mitä hän oli onnistunut katkaisemaan omasta lapsuudestaan (minulla ei ollut aavistustakaan ja oma lapsuus oli turvallinen kuin Muumilaakso). Olen todella kiitollinen siitä!

        Jos sen työn jaksaa tehdä, elämä voi olla paljon parempaa ja myös annat ison lahjan itsellesi ja lapsillesi sillä ettet katoa heiltä päihteisiin myöhemmin vaikka 10v päästä. Jos onnistut, se on luultavasti merkittävin asia mitä voit elämälläsi tehdä.


      • Emberizi kirjoitti:

        Olet ainakin täällä selvin päin, useimmiten. Huomaa tekstin luettavuudesta. 😉

        Olet hyvä mies pohjimmiltasi, älä anna mielijuoman pilata sitä mitä sinulla on ja mitä tulet vielä saamaan! Ainakaan rakkauden kaipuuseen ei kannata juoda, se vähentää mahdollisuuksiasi huomattavasti. Rakkauden kaipuuta ja siihen liittyviä pieniä ja suuria pettymyksiä meillä useimmilla sinkuilla ja välillä myös suhteessa elävillä vaan on. Se on elämää, vaikka välillä turhauttaa.

        Jos haluat itse apua, sitä saa vaikka pyytämällä atabus-kapselin käteen tai/ja hakeutumalla keskusteluapuun. Olet myös kertonut elämästäsi ja ymmärrän miksi sinulla on pureskeltavaa. Itse kävin parisuhdeterapiassa 9kk traumaattisen suhteen lopussa ja se auttoi todella paljon. Elämäni oli luultavasti ihan erilaista ilman sitä apua. Myös sairasta ex sama auttoi, hän ei ollut saanut yksilöterapiasta kovin isoa apua. Se, että ymmärsin häntä paremmin ja pakotin osallistumisellani ottamaan osaa aktiivisemmin, auttoi selkeästi enemmän kuin hänen oma terapiassa. Tuo oli kirkon järjestämää perheasiainneuvittelukeskuksen toimintaa. Ehkä jos pääsisit asiakkaaksi, voisi lapsetkin hyötyä juttelusta siellä? Heillä on luultavasti myös lastinsa ex-vaimosi käytöksen takia kannatettavana. Sillä, että itse haet apua, estät ettei lapset paini saman asian kanssa 20-30v päästä. Oma äitini kertoi tuon perheterapian aikana mitä hän oli onnistunut katkaisemaan omasta lapsuudestaan (minulla ei ollut aavistustakaan ja oma lapsuus oli turvallinen kuin Muumilaakso). Olen todella kiitollinen siitä!

        Jos sen työn jaksaa tehdä, elämä voi olla paljon parempaa ja myös annat ison lahjan itsellesi ja lapsillesi sillä ettet katoa heiltä päihteisiin myöhemmin vaikka 10v päästä. Jos onnistut, se on luultavasti merkittävin asia mitä voit elämälläsi tehdä.

        No en mä koko valveillaoloaikaa olekaan kännissä. Ja kyllä mä saan hoidettua elämäni ja vähän muutakin...liikaakin.

        Mä ehkä oon sairastunut vahvuuteen, varsinkin nht kun isä kuoli. Sisko ja äiti on lasten lisäksi turvautunut monellatapaa minuun.

        Onhan tässä pitänyt ihan tehdä yhtä jos toista, mutta nyt vois olla mun vuoro kaikellatapaa.

        Oon mä terapioissa käynyt, mutta täälläpäin ne tuppaa menemään aika pitkäväliseksi...siis tyyliin kerran kuussa...ehkä työterveyden kautta pääsis vähän parempaan kuin kunnallisen kautta. 🤔


      • Disseisback kirjoitti:

        No en mä koko valveillaoloaikaa olekaan kännissä. Ja kyllä mä saan hoidettua elämäni ja vähän muutakin...liikaakin.

        Mä ehkä oon sairastunut vahvuuteen, varsinkin nht kun isä kuoli. Sisko ja äiti on lasten lisäksi turvautunut monellatapaa minuun.

        Onhan tässä pitänyt ihan tehdä yhtä jos toista, mutta nyt vois olla mun vuoro kaikellatapaa.

        Oon mä terapioissa käynyt, mutta täälläpäin ne tuppaa menemään aika pitkäväliseksi...siis tyyliin kerran kuussa...ehkä työterveyden kautta pääsis vähän parempaan kuin kunnallisen kautta. 🤔

        Hyvä juttu, että olet terapiaa kokeillut. Ex vieressä sen näki, että hyöty paljon riippui terapeutin ja hoidettavan aaltopituudesta. Osan kanssa yhteyttä ei vaan syntynyt, eikä terapiassa keskusteltu juuri mitään hyödyllistä. Säännöllisemmin tapahtuvaan terapiaan taidat tarvita B-lausunnon (jotta kela maksaa).

        Tiedän tuon vahvuuteen sairastumisen, valitttavasti. Ex oli vastuunkantaja (eka tyttöystävä oli vaikeasti masentunut ja lapsena hyväksikäytetty, ei päässyt sängystä ylös). Toinen kuoli ja hän tuki vanhempia, Vasta minun kanssa oli varaa hajota, jonka seurauksia taas itse olen kantanut monta vuotta. Nyt vasta kun omaa aikaa alkaa olla vuosiin, ja vanhemmat ei vielä 10 vuoteen ole hoivattavia, olen tajunnut rajallisuuteni ja oman tarvitsevuuteni. Aikanaan moni ystävä ihmettteli ääneen miten hyvin selvisin. Nyt työkavereista useampi ihmettelee miten sä jaksat ja jaksat olla positiivinen (tiukka vuosi takana). Vihdoin myönnän itselleni, että olen tarvitseva rakkauden edessä ja tarvitsen myös asioita itselleni, ja saan myös tarvita. Tällä hetkellä minulla ei sitä rakkautta ole, mutta luotan että se jostain vielä osuu elämään. Sillä aikaa keskityn asioihin, jotka tekee elämästä muuten hyvää. Perusasiat on jo kunnossa, pienet asiat riittää!

        Ohessa on kappale, joka liittyy oman tarvitsevuuteni tajuamiseen. Jaan sen sinulle, koska painit selkeästi salojen asioiden kanssa:
        https://m.youtube.com/watch?v=OBSqGiyjA2w


      • Emberizi kirjoitti:

        Hyvä juttu, että olet terapiaa kokeillut. Ex vieressä sen näki, että hyöty paljon riippui terapeutin ja hoidettavan aaltopituudesta. Osan kanssa yhteyttä ei vaan syntynyt, eikä terapiassa keskusteltu juuri mitään hyödyllistä. Säännöllisemmin tapahtuvaan terapiaan taidat tarvita B-lausunnon (jotta kela maksaa).

        Tiedän tuon vahvuuteen sairastumisen, valitttavasti. Ex oli vastuunkantaja (eka tyttöystävä oli vaikeasti masentunut ja lapsena hyväksikäytetty, ei päässyt sängystä ylös). Toinen kuoli ja hän tuki vanhempia, Vasta minun kanssa oli varaa hajota, jonka seurauksia taas itse olen kantanut monta vuotta. Nyt vasta kun omaa aikaa alkaa olla vuosiin, ja vanhemmat ei vielä 10 vuoteen ole hoivattavia, olen tajunnut rajallisuuteni ja oman tarvitsevuuteni. Aikanaan moni ystävä ihmettteli ääneen miten hyvin selvisin. Nyt työkavereista useampi ihmettelee miten sä jaksat ja jaksat olla positiivinen (tiukka vuosi takana). Vihdoin myönnän itselleni, että olen tarvitseva rakkauden edessä ja tarvitsen myös asioita itselleni, ja saan myös tarvita. Tällä hetkellä minulla ei sitä rakkautta ole, mutta luotan että se jostain vielä osuu elämään. Sillä aikaa keskityn asioihin, jotka tekee elämästä muuten hyvää. Perusasiat on jo kunnossa, pienet asiat riittää!

        Ohessa on kappale, joka liittyy oman tarvitsevuuteni tajuamiseen. Jaan sen sinulle, koska painit selkeästi salojen asioiden kanssa:
        https://m.youtube.com/watch?v=OBSqGiyjA2w

        Tuo kappale, kertoo hyvin sen miltä tuntuu (tai voisi tuntua), kun tarvitsee ja kun päästää irti vahvuudesta.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Tuo kappale, kertoo hyvin sen miltä tuntuu (tai voisi tuntua), kun tarvitsee ja kun päästää irti vahvuudesta.

        Tuo on totta, kun on tehnyt kaikkensa tehdäkseen sen oman edun edelle suhteessa ja epäonnistuu, on edessä jonkinlainen eheytymisprosessi. Itselleni se ei tarkoittanut psykiatrista toimintaa, se tarkoitti aikaa, jossa mikään ei tunnu miltään ja se aika on hullua, villiä kaiken kokevaa, jossa olisi voinut vaikka se oma henki lähteä.
        Selviytymistä 3 vuotta tuntemattomassa ympäristössä ja silti elän, olen velkaa sille joka minua suojeli, enkä tiedä kohdetta.

        Elämä on ihanaa, kun saa elää lisävuosia.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on totta, kun on tehnyt kaikkensa tehdäkseen sen oman edun edelle suhteessa ja epäonnistuu, on edessä jonkinlainen eheytymisprosessi. Itselleni se ei tarkoittanut psykiatrista toimintaa, se tarkoitti aikaa, jossa mikään ei tunnu miltään ja se aika on hullua, villiä kaiken kokevaa, jossa olisi voinut vaikka se oma henki lähteä.
        Selviytymistä 3 vuotta tuntemattomassa ympäristössä ja silti elän, olen velkaa sille joka minua suojeli, enkä tiedä kohdetta.

        Elämä on ihanaa, kun saa elää lisävuosia.

        AV

        Itse en ole yhdessäkään erossa halunnut elää rajalla, en ole harrastanut holtitonta seksielämää, en juonut enkä edes kokeillut muita päihteitä. Uskon, että se olisi rikkonut enemmän ja kun olen äiti, on tuossakin asiassa ollut pakko priorisoida oma henkinen terveys ja minimoida riskit.

        Itselle eheytyminen on tarkoittanut aina pään sisäistä ja ystävien kanssa pohdintaa, vetäytymistä kaikesta missä miesten kanssa voi edes keskustella. Sulkeudun omaan luolaani ja tulen ulos, vasta kun kotiläksyt on tehty. Olen myös ystävissä nähnyt, että älytön ’p*nee kaikkea mikä liikkuu’-vaihe johtaa helposti aika moisiin virhearviointeihin. Kun pahimmat haavat on paranneltu, ei ole ihan niin altis virhearvioinneille ja silti kuitenkin on.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Itse en ole yhdessäkään erossa halunnut elää rajalla, en ole harrastanut holtitonta seksielämää, en juonut enkä edes kokeillut muita päihteitä. Uskon, että se olisi rikkonut enemmän ja kun olen äiti, on tuossakin asiassa ollut pakko priorisoida oma henkinen terveys ja minimoida riskit.

        Itselle eheytyminen on tarkoittanut aina pään sisäistä ja ystävien kanssa pohdintaa, vetäytymistä kaikesta missä miesten kanssa voi edes keskustella. Sulkeudun omaan luolaani ja tulen ulos, vasta kun kotiläksyt on tehty. Olen myös ystävissä nähnyt, että älytön ’p*nee kaikkea mikä liikkuu’-vaihe johtaa helposti aika moisiin virhearviointeihin. Kun pahimmat haavat on paranneltu, ei ole ihan niin altis virhearvioinneille ja silti kuitenkin on.

        Et siis ole vielä "avautunut".
        Olet elänyt koko ajan järkevästi ja odotat sitä jatkossa myös toisilta.
        Olet vahva nainen, pienet hieronnat hartioille täältä (joskus voisi sulkea silmänsä ja unohtaa olemassa oleva).

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Et siis ole vielä "avautunut".
        Olet elänyt koko ajan järkevästi ja odotat sitä jatkossa myös toisilta.
        Olet vahva nainen, pienet hieronnat hartioille täältä (joskus voisi sulkea silmänsä ja unohtaa olemassa oleva).

        AV

        En odota muilta mitään. Jos joku tarvitsee villin kauden toipuakseen, hän sen saa puolestani pitää, vaikka itse tarvitsen vetäytymisen samaan. Minulle on ihan sana onko kumppanilla 1 vai 50 seksikumppania ennen minua (kunhan hän on testattu). Enkä osaa edes paheksua FWB-suhteita tai yhdenillan juttuja tai niiden puutetta historiassa. Nykyhetki ja tulevaisuus merkitsee.

        Koen toipuneeni niin ex ja exex suhteesta. Se, että myönnän itselleni oleva tarvitseva, on vahva merkki. En vaan silti ole vielä vaiheessa, että olisin itse kovin aktiivinen. Ajattelin aloittavani kesällä, mutta tuntui vain siltä ettei sellaisen aika vielä ole. Tarvitsevuudessa on huono puoli, että oikeassa elämässä ei kestäisi kosketusta kovinkaan paljon ilman, että se olisi menoa. Siis jos ei ole varma haluaako mitään, on parempi pysyä suosiolla etäällä miehistä irl. 🙄

        En siis ole aloittanut villiä ja holtitonta seksielämää enkä myöskään nettideittailua. 😂


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En odota muilta mitään. Jos joku tarvitsee villin kauden toipuakseen, hän sen saa puolestani pitää, vaikka itse tarvitsen vetäytymisen samaan. Minulle on ihan sana onko kumppanilla 1 vai 50 seksikumppania ennen minua (kunhan hän on testattu). Enkä osaa edes paheksua FWB-suhteita tai yhdenillan juttuja tai niiden puutetta historiassa. Nykyhetki ja tulevaisuus merkitsee.

        Koen toipuneeni niin ex ja exex suhteesta. Se, että myönnän itselleni oleva tarvitseva, on vahva merkki. En vaan silti ole vielä vaiheessa, että olisin itse kovin aktiivinen. Ajattelin aloittavani kesällä, mutta tuntui vain siltä ettei sellaisen aika vielä ole. Tarvitsevuudessa on huono puoli, että oikeassa elämässä ei kestäisi kosketusta kovinkaan paljon ilman, että se olisi menoa. Siis jos ei ole varma haluaako mitään, on parempi pysyä suosiolla etäällä miehistä irl. 🙄

        En siis ole aloittanut villiä ja holtitonta seksielämää enkä myöskään nettideittailua. 😂

        Äläkä edes aloita.
        Olet ihminen joka voi katsoa itseensä peiliin ihan jokainen aamu tuntematta mitään "olenko se minä" ajatuksia.
        Hallitse itseäsi koska se kannattaa, ainakin tilanteessa jossa olet.
        Tuo tilanne eittämättä johdattaa ajatukseen missä se oma halu olisi rajattua, ja onhan se, mitä sitä kieltämään...
        Se on osa sinua, onneksi on (En suosittele kaupunkia jossa asuisi 13 miljoonaa ihmistä ja se oma mieli olisi täysin avoin). Äidit ovat suojelevaisempia, eivät yhtä kahjoja mitä isät.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äläkä edes aloita.
        Olet ihminen joka voi katsoa itseensä peiliin ihan jokainen aamu tuntematta mitään "olenko se minä" ajatuksia.
        Hallitse itseäsi koska se kannattaa, ainakin tilanteessa jossa olet.
        Tuo tilanne eittämättä johdattaa ajatukseen missä se oma halu olisi rajattua, ja onhan se, mitä sitä kieltämään...
        Se on osa sinua, onneksi on (En suosittele kaupunkia jossa asuisi 13 miljoonaa ihmistä ja se oma mieli olisi täysin avoin). Äidit ovat suojelevaisempia, eivät yhtä kahjoja mitä isät.

        AV

        Unohdin kysyä, mitä tarvitset?
        Yhden ihanan yön jossa olisit täysin tyydytetty vai monta yötä jossa elämän realiteetit haittaisivat sitä mitä vain itse haluaisi?

        Kun katsoin mitä elämä voi tarjota, tunsin itseni kovin pieneksi:)

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Unohdin kysyä, mitä tarvitset?
        Yhden ihanan yön jossa olisit täysin tyydytetty vai monta yötä jossa elämän realiteetit haittaisivat sitä mitä vain itse haluaisi?

        Kun katsoin mitä elämä voi tarjota, tunsin itseni kovin pieneksi:)

        AV

        Kyllähän minä pohjimmiltani kestävää rakkautta ja toimivaa ja niitä realiteettejakin riepovaa parisuhdetta toivon elämältä, vaikkei se kovin realistinen toive olekaan. 🙄 Käytän sanaa toivon, sanan etsin sijasta, koska en vielä ole löytänyt energiaa etsiä.

        Kuitenkin, kunnes rakkauteen törmään, nautin siitä mitä elämä tuo kohdalle on se sitten lyhyt aikainen tapailu tai yksi ilta tai vaikka vain ihastuminen.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kyllähän minä pohjimmiltani kestävää rakkautta ja toimivaa ja niitä realiteettejakin riepovaa parisuhdetta toivon elämältä, vaikkei se kovin realistinen toive olekaan. 🙄 Käytän sanaa toivon, sanan etsin sijasta, koska en vielä ole löytänyt energiaa etsiä.

        Kuitenkin, kunnes rakkauteen törmään, nautin siitä mitä elämä tuo kohdalle on se sitten lyhyt aikainen tapailu tai yksi ilta tai vaikka vain ihastuminen.

        Eheytä itsesi kokemalla rakkautta, lyhyttä tai pitkää. Suosittelen.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eheytä itsesi kokemalla rakkautta, lyhyttä tai pitkää. Suosittelen.

        AV

        Jaha, niinkö. 🙄 Ei sitä alussa voi tietää, onko lopu tulos lyhyt vai pitkä, vaikka kuinka toivoisi kuuta taivaalta. Kyllä se on jossain kohtaa varmaan annettava rakkaudelle edes mahdollisuus.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Jaha, niinkö. 🙄 Ei sitä alussa voi tietää, onko lopu tulos lyhyt vai pitkä, vaikka kuinka toivoisi kuuta taivaalta. Kyllä se on jossain kohtaa varmaan annettava rakkaudelle edes mahdollisuus.

        ARGGHH...luulen että olisit pientä illan jatkuvaa öljyhierontaa ja saunaa vailla:)

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ARGGHH...luulen että olisit pientä illan jatkuvaa öljyhierontaa ja saunaa vailla:)

        AV

        Oletko joskus antautunut tilanteeseen missä sinulta ei vaadita mitään mutta odotetaan laukeamista?
        Jos ei niin, hae sitä.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        ARGGHH...luulen että olisit pientä illan jatkuvaa öljyhierontaa ja saunaa vailla:)

        AV

        Minulla on kaksi teiniä kotona mikä vähän rajoittaa EXTEMPORE hierontoja etenkin illalla. Olen kuitenkin ihan ensimmäiseksi vastuuntuntoinen äiti.

        Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta sinä taas taidat olla liikaa kiinni eksässäsi ja hän mahdollisesti vielä sinussa, jotta oikeasti taitaisit olla valmis hieromaan öljyllä ketään… Intuitioni näkee raastavia riitoja teidän välille, ja sydänsuruja yhdelle sun toiselle, jos se hieronta pääsisi ihon alle. Sitä toki ei koskaan tiedä etukäteen miten kosketus vaikuttaa, mutta riski syvempään vaikutukseen on aina olemassa, jos öljyllä hierottavaksi lähtee. Kun kuviosi on mikä on, on se minulle liikaa. Anteeksi.

        Niin ja tietysti en nyt yhdenkään miehen kanssa suoraan öljypurkista valuvan vanan alle mene. Tarvitsen ensin turvallisen olon, ja syntyy ihan normaalista irl tutustumisesta ilman öljyjä. 😆

        Sinänsä kosketusta vailla juuri eniten olen, mutta se myös tekee minut haavoittavaksi tarvitsevuudeni takia. Itseä on pakko suojella, en jaksa enkä halua ottaa mitään draamaa elämääni.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oletko joskus antautunut tilanteeseen missä sinulta ei vaadita mitään mutta odotetaan laukeamista?
        Jos ei niin, hae sitä.

        AV

        Sinähän se ammut kovilla viatonta kurppaa. 🙃


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Sinähän se ammut kovilla viatonta kurppaa. 🙃

        Höh, en taida olla ainoa mies joka noin ajattelee ja olisi lukenut hellyyden ehdoilla teokset jo teini iässä.
        Toisaalta olihan minulla hyvät opettajat.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höh, en taida olla ainoa mies joka noin ajattelee ja olisi lukenut hellyyden ehdoilla teokset jo teini iässä.
        Toisaalta olihan minulla hyvät opettajat.

        AV

        Ja kyllä, olet oikeassa. Oma hellyyteni on nyt parasta kohdistaa vain yhteen henkilöön jota arvostan.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja kyllä, olet oikeassa. Oma hellyyteni on nyt parasta kohdistaa vain yhteen henkilöön jota arvostan.

        AV

        Valitettavasti et ole vielä irronnut aiemmasta suhteesta. Se vaan näkyy ja kuuluu tälläkin palstalla. Jos hänet haluat takaisin, toimi sen mukaan! Et sinä halua minua, tuntematonta ihmistä, siihen kuvioon sotkea ja se vaan tekisi sinun oman olosi hankalammaksi.

        Suhteet on vaan pakko katsoa loppuun, jos haluaa aloittaa uutta. Itse kitkutin 3v suhteessa, vaikka tiesin, ettei se enää muutu. Nyt ainakin tiedän, etten halua takaisin eikä aineksia ole muuta kuin yhteiseen vanhemmuuteen, joka muuten toimii yllättävän hyvin. Joskus tarina taas päättyy onnellisemmin ja pari palaa yhteen.

        Taidat sinäkin olla samaa vailla kuin mitä itsekin olen. Vajaa haistaa vajaan, ja tietää että kumpikin voisi tarjota illusion siitä, että hetkeksi vajaus väistyy. Koska olen äiti ja minun pitää pitää huolta etten väsy, en voi lähteä edes kokeilemaan sellaista missä on riski tunteiden syttymiseen, jos tilanne ei ole lähtökohtaisesti kestävällä pohjalla. Intiimillä kohtaamisella on tapana tuoda tunteita mukanaan. Ei aina, mutta riskinsä siinä on.

        Joudun sulkemaan oma tilanteeni takia pois varatut (myös henkisesti), päihdeongelmaiset, vakavasti mt-ongelmaiset ja elämänhallinnan ongelmaiset. En vaan jaksaisi hoitaa äitiyttä kunnolla, jos hankin draama tai yhden aikuisen lapsen lisää hoidettavakseni.

        Sinänsä haistat hyvin mitä tarvitsen tai missä kohtaa olen herkillä, ja se ei ole yhtään huono ominaisuus miehessä.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Valitettavasti et ole vielä irronnut aiemmasta suhteesta. Se vaan näkyy ja kuuluu tälläkin palstalla. Jos hänet haluat takaisin, toimi sen mukaan! Et sinä halua minua, tuntematonta ihmistä, siihen kuvioon sotkea ja se vaan tekisi sinun oman olosi hankalammaksi.

        Suhteet on vaan pakko katsoa loppuun, jos haluaa aloittaa uutta. Itse kitkutin 3v suhteessa, vaikka tiesin, ettei se enää muutu. Nyt ainakin tiedän, etten halua takaisin eikä aineksia ole muuta kuin yhteiseen vanhemmuuteen, joka muuten toimii yllättävän hyvin. Joskus tarina taas päättyy onnellisemmin ja pari palaa yhteen.

        Taidat sinäkin olla samaa vailla kuin mitä itsekin olen. Vajaa haistaa vajaan, ja tietää että kumpikin voisi tarjota illusion siitä, että hetkeksi vajaus väistyy. Koska olen äiti ja minun pitää pitää huolta etten väsy, en voi lähteä edes kokeilemaan sellaista missä on riski tunteiden syttymiseen, jos tilanne ei ole lähtökohtaisesti kestävällä pohjalla. Intiimillä kohtaamisella on tapana tuoda tunteita mukanaan. Ei aina, mutta riskinsä siinä on.

        Joudun sulkemaan oma tilanteeni takia pois varatut (myös henkisesti), päihdeongelmaiset, vakavasti mt-ongelmaiset ja elämänhallinnan ongelmaiset. En vaan jaksaisi hoitaa äitiyttä kunnolla, jos hankin draama tai yhden aikuisen lapsen lisää hoidettavakseni.

        Sinänsä haistat hyvin mitä tarvitsen tai missä kohtaa olen herkillä, ja se ei ole yhtään huono ominaisuus miehessä.

        Samoin, kun jaksaa odottaa se hyvä astuu elämään.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Samoin, kun jaksaa odottaa se hyvä astuu elämään.

        AV

        Jos viittaat samoin sanallasi (en tiedä mihin viittaat?), etten ole irronnut aiemmasta, se ei ole totta. Olen jopa rakastunut voimalla viimeisen 4v aikana (vaikka se ei johtanutkaan mihinkään). Sitä el tapahdu ennen kuin on valmis. Mutta nekin tunteet on käsitelty, luulisin.

        Minua pidättelee enemmän tietoisuus siitä miten mahdollinen draama vaikuttaisi minun kauttani lapsiini.

        Kumpikaan meistä, eikä kukaan muukaan palstalla tiedä kolahtaako ihminen myös oikeassa elämässä. Olen varma, että sinä ja muutama muukin kolahtaisi ainakin ihmisenä irl, mutta se tunteeko nainen ja mies toisiinsa vetoa ”silleen” näkee vain tapaamalla ja tutustumalla. Vaikka herätän kirjoittajana näköjään jonkinlaisia tuntemuksia, ei sama välttämättä toimisi irl. Ymmärrän kyllä sapioseksuaalina, että ihmisen sisin ja ajatukset vaikuttaa myös vahvasti irl vaikutelmaan.


      • Emberizi kirjoitti:

        Hyvä juttu, että olet terapiaa kokeillut. Ex vieressä sen näki, että hyöty paljon riippui terapeutin ja hoidettavan aaltopituudesta. Osan kanssa yhteyttä ei vaan syntynyt, eikä terapiassa keskusteltu juuri mitään hyödyllistä. Säännöllisemmin tapahtuvaan terapiaan taidat tarvita B-lausunnon (jotta kela maksaa).

        Tiedän tuon vahvuuteen sairastumisen, valitttavasti. Ex oli vastuunkantaja (eka tyttöystävä oli vaikeasti masentunut ja lapsena hyväksikäytetty, ei päässyt sängystä ylös). Toinen kuoli ja hän tuki vanhempia, Vasta minun kanssa oli varaa hajota, jonka seurauksia taas itse olen kantanut monta vuotta. Nyt vasta kun omaa aikaa alkaa olla vuosiin, ja vanhemmat ei vielä 10 vuoteen ole hoivattavia, olen tajunnut rajallisuuteni ja oman tarvitsevuuteni. Aikanaan moni ystävä ihmettteli ääneen miten hyvin selvisin. Nyt työkavereista useampi ihmettelee miten sä jaksat ja jaksat olla positiivinen (tiukka vuosi takana). Vihdoin myönnän itselleni, että olen tarvitseva rakkauden edessä ja tarvitsen myös asioita itselleni, ja saan myös tarvita. Tällä hetkellä minulla ei sitä rakkautta ole, mutta luotan että se jostain vielä osuu elämään. Sillä aikaa keskityn asioihin, jotka tekee elämästä muuten hyvää. Perusasiat on jo kunnossa, pienet asiat riittää!

        Ohessa on kappale, joka liittyy oman tarvitsevuuteni tajuamiseen. Jaan sen sinulle, koska painit selkeästi salojen asioiden kanssa:
        https://m.youtube.com/watch?v=OBSqGiyjA2w

        Tattis...

        Mutta kyllä mä keinot keksin, että saan tästä itseni kuosiin. Oon löytänyt konstit vaikka mihin. Ennemmin koiralta kusi loppuu, kun multa konstit. 😄


      • Disseisback kirjoitti:

        Tattis...

        Mutta kyllä mä keinot keksin, että saan tästä itseni kuosiin. Oon löytänyt konstit vaikka mihin. Ennemmin koiralta kusi loppuu, kun multa konstit. 😄

        Hyvä juttu! Se oma motivaatio onkin kaikkein tärkein, jotta pääset alkuun ja jaksat loppuun asti!


      • Emberizi kirjoitti:

        Hyvä juttu! Se oma motivaatio onkin kaikkein tärkein, jotta pääset alkuun ja jaksat loppuun asti!

        No tää, että oon jokseenkin rikki on syönyt motivaation etsiä suhteeseen itsensä,mutta toisaalta toinen vierellä potkisi persuuksille, jos itse ei tajua itsensä vuoksi tehdä hyviä muutoksia...enkä siis tarkoita, että jonkun nalkutus auttais, vaan hän olemassaolollaan vaan edesauttais. 🤔

        Tai sit caan on kaveriasteella...aika näyttää.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No tää, että oon jokseenkin rikki on syönyt motivaation etsiä suhteeseen itsensä,mutta toisaalta toinen vierellä potkisi persuuksille, jos itse ei tajua itsensä vuoksi tehdä hyviä muutoksia...enkä siis tarkoita, että jonkun nalkutus auttais, vaan hän olemassaolollaan vaan edesauttais. 🤔

        Tai sit caan on kaveriasteella...aika näyttää.

        Ehkä on fiksumpaa selvittää itsensä ensin selville vesille, silloin pystyy mahdolliseen suhteeseenkin antamaan itsestään jotain kun on mistä ammentaa. Nyt tässä tilanteessa voi olla että sinä vaan ottaisit? Ja kauako se nainen sietäisi sitä että että hän vaan antaa? Rikkinäinen ihminen vaatii rinnalleen henkisesti vahvan kumppanin.

        Itse menisin siis kaveriasteella siihen asti kunnes olisin kunnossa. En vaatisi häntä odottamaan, vaan hän olisi vapaa etsimään toisen ihmisen jos niin haluaisi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä on fiksumpaa selvittää itsensä ensin selville vesille, silloin pystyy mahdolliseen suhteeseenkin antamaan itsestään jotain kun on mistä ammentaa. Nyt tässä tilanteessa voi olla että sinä vaan ottaisit? Ja kauako se nainen sietäisi sitä että että hän vaan antaa? Rikkinäinen ihminen vaatii rinnalleen henkisesti vahvan kumppanin.

        Itse menisin siis kaveriasteella siihen asti kunnes olisin kunnossa. En vaatisi häntä odottamaan, vaan hän olisi vapaa etsimään toisen ihmisen jos niin haluaisi.

        Niin, avoimin kortein...


      • Disseisback kirjoitti:

        No tää, että oon jokseenkin rikki on syönyt motivaation etsiä suhteeseen itsensä,mutta toisaalta toinen vierellä potkisi persuuksille, jos itse ei tajua itsensä vuoksi tehdä hyviä muutoksia...enkä siis tarkoita, että jonkun nalkutus auttais, vaan hän olemassaolollaan vaan edesauttais. 🤔

        Tai sit caan on kaveriasteella...aika näyttää.

        Parisuhteessa toipuvan kanssa on aina haaste, että toisesta tulee sairaanhoitaja ja samalla helposti äiti/isä sairaalle. Ja se taas vaikeuttaa dynamiikkaa olla ensisijaisesti nainen ja mies, puolisot toisilleen.

        Tuo voi johtaa tilanteeseen, lähden baarin kun riitelemme tai kun et rakasta tarpeeksi tms. ja taas lähtemisellä ei oikeasti ole mitään tekemistä sen puoliskon kanssa… Tietysti itse toipuvana pystyt ottamaan vastuun omasta toipumisestasi. Alkoholilla on voi peittää tunteita, jotka alta meinaa pursuta. Ei ne kuitenkaan häviä ja kun sen kovan työn tekee, on loppujen lopuksi parempi olla.

        Jos haluat oikeasti estää itseäsi juomasta, pyydä antabus-kapseli käteen. Jos olet suurimman osan ajasta selvin päin, en tiedä miten helppoa lääkitys on saada, mutta ainakin se pakottaisi sinut opettelemaan muita keinoja vanhojen asioiden purkamiseen. Itse en paini päihteiden kanssa, mutta vanhaa parisuhdekuormaa on joutunut purkamaan. Suosittelen siksi sinulle kirjaa Bruce Fisher: Jälleenrakennus. Pitäisi löytyä kirjastosta. Omista kokemuksista ammeten, voisit hyötyä tuosta kirjasta tai ainakin se voisi avata omia näkökulmaasi ja sillä tavalla auttaa sinua tekemään itse sen saman työn. Kannustushalaus, kaverina!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä on fiksumpaa selvittää itsensä ensin selville vesille, silloin pystyy mahdolliseen suhteeseenkin antamaan itsestään jotain kun on mistä ammentaa. Nyt tässä tilanteessa voi olla että sinä vaan ottaisit? Ja kauako se nainen sietäisi sitä että että hän vaan antaa? Rikkinäinen ihminen vaatii rinnalleen henkisesti vahvan kumppanin.

        Itse menisin siis kaveriasteella siihen asti kunnes olisin kunnossa. En vaatisi häntä odottamaan, vaan hän olisi vapaa etsimään toisen ihmisen jos niin haluaisi.

        ” Rikkinäinen ihminen vaatii rinnalleen henkisesti vahvan kumppanin.”

        Tämä on meidän vahvojen naisten Akileen kantapää! Itsellä on useampi hyvin vahva ja määrätietoinen nainen ystävänä, jolle on osunut päihteisiin tai vakavasti mt sairastunut mies. Nainen saattaa olla johtavassa asemassa, ja pitää miestä ja lapsia pinnalla. Ja kun nainen jonain päivänä päättää, että se riittää ja hän ei enää jaksa, mies tekee syväsukelluksen kurjuuteen ja hänen ongelmansa moninkertaistuu.

        Kuitenkin rikkinäisyyttä on erilaista, on syvempää minuudesta kumpuavaa ja sitten on ohimenevää rikkinäisyyyttä, joka johtuu vaikeasta elämästä ja käsittelemättömistä asioista. Sen perusteella mitä Disse on itsestään sanonut, itse arvioisin hänet tuohon jälkimmäiseen sektoriin. Disselle sanoisin, että aiempi elämäsi on kuin puunrunko, jota kasvat ja olet tullut harakohtaan. Sinun pitää valita mitä oksaa myöten haluat kasvaa, päätös on vain yksin sinun, vaikka vaikutat tietysti valinnallasi myös lastesi ja mahdollisten lasten lasten elämään. Suurin vaikutus on kuitenkin sinulle itsellesi! Mieti mitä näet eri haarojen päässä, mihin ne johtaa, ja minne halut ITSE mennä. Kun tiedät suunnan, mieti mitä apua tarvitset sinne päästäksesi ja mistä avun saat.


      • Emberizi kirjoitti:

        Parisuhteessa toipuvan kanssa on aina haaste, että toisesta tulee sairaanhoitaja ja samalla helposti äiti/isä sairaalle. Ja se taas vaikeuttaa dynamiikkaa olla ensisijaisesti nainen ja mies, puolisot toisilleen.

        Tuo voi johtaa tilanteeseen, lähden baarin kun riitelemme tai kun et rakasta tarpeeksi tms. ja taas lähtemisellä ei oikeasti ole mitään tekemistä sen puoliskon kanssa… Tietysti itse toipuvana pystyt ottamaan vastuun omasta toipumisestasi. Alkoholilla on voi peittää tunteita, jotka alta meinaa pursuta. Ei ne kuitenkaan häviä ja kun sen kovan työn tekee, on loppujen lopuksi parempi olla.

        Jos haluat oikeasti estää itseäsi juomasta, pyydä antabus-kapseli käteen. Jos olet suurimman osan ajasta selvin päin, en tiedä miten helppoa lääkitys on saada, mutta ainakin se pakottaisi sinut opettelemaan muita keinoja vanhojen asioiden purkamiseen. Itse en paini päihteiden kanssa, mutta vanhaa parisuhdekuormaa on joutunut purkamaan. Suosittelen siksi sinulle kirjaa Bruce Fisher: Jälleenrakennus. Pitäisi löytyä kirjastosta. Omista kokemuksista ammeten, voisit hyötyä tuosta kirjasta tai ainakin se voisi avata omia näkökulmaasi ja sillä tavalla auttaa sinua tekemään itse sen saman työn. Kannustushalaus, kaverina!

        Siis en mä mihinkään parisuhteeseen hyppäiskään, vaikka kaikki oos ok itsellä. Kyllä haluan tutustua toiseen jokatapauksessa vähitrllen, seurustellen jne.

        Ja tähän asti mitä suhteita lasten eron jälkeen on ollut, on muutkin ihmiset olleet enempi tai vähempi rikki, mutta kaikki eivät vaan ole sitä ehkä sanoneet ääneen, ei itselleen, eikä mulle.

        Mutta jos on tää aloituksessa mainittu tasapainotilanne, ettei ole hoitajaa ja potilasta, vaan potilaiden vertaistuki ja mahdollinen fyysinen ja henkinen läheisyys... jotenkin kysyntä ja tarjonta kohtaa...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Siis en mä mihinkään parisuhteeseen hyppäiskään, vaikka kaikki oos ok itsellä. Kyllä haluan tutustua toiseen jokatapauksessa vähitrllen, seurustellen jne.

        Ja tähän asti mitä suhteita lasten eron jälkeen on ollut, on muutkin ihmiset olleet enempi tai vähempi rikki, mutta kaikki eivät vaan ole sitä ehkä sanoneet ääneen, ei itselleen, eikä mulle.

        Mutta jos on tää aloituksessa mainittu tasapainotilanne, ettei ole hoitajaa ja potilasta, vaan potilaiden vertaistuki ja mahdollinen fyysinen ja henkinen läheisyys... jotenkin kysyntä ja tarjonta kohtaa...

        Että kaksi enempi tai vähempi rikkinäistä hoivaisivat toisiaan? Kumpikin kuormittaisi toista omilla käsittelemättömillä asioillaan ja yrittäisivät saada aikaan kaksi ehjää ihmistä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Että kaksi enempi tai vähempi rikkinäistä hoivaisivat toisiaan? Kumpikin kuormittaisi toista omilla käsittelemättömillä asioillaan ja yrittäisivät saada aikaan kaksi ehjää ihmistä?

        Jollakin se toimii! Riippuu tukeeko kaksi ihmistä toisiaan ja saa siitä voimaa vai onko se tapailu/seurustelu/kumppani pahan olon nyrkkeilysäkki vai sekoitus noita molempia.

        En itse koe olevani rikkinäinen. En ole koskaan ollut rikkinäinen kun olen ollut suhteessa, vaan rikkinäisenä sulkeudun vahvasti omaan luolaani nuolemaan haavat. Joskus, tai usein, silti uusi suhde voi aukaista myös jo rupeutuneita haavoja. Sitä ei voi luultavasti välttää. Keski-ikäisissä tuskin on enää yhtään ihmistä, jolla ei olisi vanhoja suhteita ja menneitä tunteita kannettavana. Jos suhteeseen vielä haluaa, on tietty keskeneräisyys vain hyväksyttävä se itsessä että mahdollisessa uudessa ihmisessä. Ensimmäinen vaihe kuitenkin pitää olla tehtynä, jos ei halua uudelle ihmissuhteelle kohtuutonta taakkaa kannettavaksi tutustumisvaiheeseen.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Jollakin se toimii! Riippuu tukeeko kaksi ihmistä toisiaan ja saa siitä voimaa vai onko se tapailu/seurustelu/kumppani pahan olon nyrkkeilysäkki vai sekoitus noita molempia.

        En itse koe olevani rikkinäinen. En ole koskaan ollut rikkinäinen kun olen ollut suhteessa, vaan rikkinäisenä sulkeudun vahvasti omaan luolaani nuolemaan haavat. Joskus, tai usein, silti uusi suhde voi aukaista myös jo rupeutuneita haavoja. Sitä ei voi luultavasti välttää. Keski-ikäisissä tuskin on enää yhtään ihmistä, jolla ei olisi vanhoja suhteita ja menneitä tunteita kannettavana. Jos suhteeseen vielä haluaa, on tietty keskeneräisyys vain hyväksyttävä se itsessä että mahdollisessa uudessa ihmisessä. Ensimmäinen vaihe kuitenkin pitää olla tehtynä, jos ei halua uudelle ihmissuhteelle kohtuutonta taakkaa kannettavaksi tutustumisvaiheeseen.

        ”Jollakin se toimii! Riippuu tukeeko kaksi ihmistä toisiaan ja saa siitä voimaa vai onko se tapailu/seurustelu/kumppani pahan olon nyrkkeilysäkki vai sekoitus noita molempia. ”

        En heittänyt epäilyksen siemeniä ainakaan tarkoituksella. Yritin vain päästä perille mitä hän tarkoitti kommentillaan ja siksi kysyin selventäviä kysymyksiä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Että kaksi enempi tai vähempi rikkinäistä hoivaisivat toisiaan? Kumpikin kuormittaisi toista omilla käsittelemättömillä asioillaan ja yrittäisivät saada aikaan kaksi ehjää ihmistä?

        Jos kumpikaan ei ota toisen ongelmia taakakseen, vaan käy vierellä. Kuitenkin on siinä lähellä. Ei liene tavatonta...


      • Disseisback kirjoitti:

        Jos kumpikaan ei ota toisen ongelmia taakakseen, vaan käy vierellä. Kuitenkin on siinä lähellä. Ei liene tavatonta...

        Empatiakyky vaikeuttaa tuota yhtälöä, pitää olla vahva, jotta kestää ja silti pystyy empatiaan. Ilman empatiaa uusi suhteen alku tuo luultavasti vain huonomman olon molemmille.

        Tietysti on pieniä ja isoja ongelmia, ja on sellaisia mitkä molemmat pystyy hanskamaan ilman, että oma tai toisen vene kaatuu. Aika paljon siksi tuo riippuu voimavaroista ja elämänkokemuksesta, ja kummankin ihmisen tavoista reagoida erilaisiin asioihin ja tilanteisiin.


      • Emberizi kirjoitti:

        Empatiakyky vaikeuttaa tuota yhtälöä, pitää olla vahva, jotta kestää ja silti pystyy empatiaan. Ilman empatiaa uusi suhteen alku tuo luultavasti vain huonomman olon molemmille.

        Tietysti on pieniä ja isoja ongelmia, ja on sellaisia mitkä molemmat pystyy hanskamaan ilman, että oma tai toisen vene kaatuu. Aika paljon siksi tuo riippuu voimavaroista ja elämänkokemuksesta, ja kummankin ihmisen tavoista reagoida erilaisiin asioihin ja tilanteisiin.

        Jep. Joskus ihmettelin esimerkiksi Hellstenin tapausta. Molemmat olivat vähän rikki ja kaunis suhdehan siitä tuli. Vaimo vaan kuoli yllättäin..


      • Disseisback kirjoitti:

        Jep. Joskus ihmettelin esimerkiksi Hellstenin tapausta. Molemmat olivat vähän rikki ja kaunis suhdehan siitä tuli. Vaimo vaan kuoli yllättäin..

        Kyseisen herran jotain kirjallisuutta olen lukenut, mutta en sen enempää tiedä heidän elämäntarinoitaan. Elämä on hauras, vaikka rakkaus jää. Ihmiset on aina lainassa.

        P.S. Julkisuudessa olevilla ei aina totuus ole se mitä MeNaiset tai Seiska raportoi. Lehdissä saatetaan julkaista Tuhkimotarinaa samana aikaan kuin todellisuus on kaikkea muuta. Vaikka pidän TH sen verran fiksuna kirjojen perusteella, etteivät sellaiseen lähtisi, mutta silti ihmisiä hekin ovat ja voivat kertoa vain puolen suhteestaan, joka ei yllä yksityiseen. Kukaan meistä ei tiedä, millainen julkimon tai vaikka naapurin elämä on yksityisten seinien sisällä.


      • Emberizi kirjoitti:

        Kyseisen herran jotain kirjallisuutta olen lukenut, mutta en sen enempää tiedä heidän elämäntarinoitaan. Elämä on hauras, vaikka rakkaus jää. Ihmiset on aina lainassa.

        P.S. Julkisuudessa olevilla ei aina totuus ole se mitä MeNaiset tai Seiska raportoi. Lehdissä saatetaan julkaista Tuhkimotarinaa samana aikaan kuin todellisuus on kaikkea muuta. Vaikka pidän TH sen verran fiksuna kirjojen perusteella, etteivät sellaiseen lähtisi, mutta silti ihmisiä hekin ovat ja voivat kertoa vain puolen suhteestaan, joka ei yllä yksityiseen. Kukaan meistä ei tiedä, millainen julkimon tai vaikka naapurin elämä on yksityisten seinien sisällä.

        No he ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan, jossa joka päivä kirjoittivat kirjeen toisilleen. Että aika lailla muuta toista, kuin yksittäinen juttu naisten lehdessä.

        https://www.terve.fi/artikkelit/carita-ja-tommy-hellsten-lahelle-oli-pitka-matka

        Se taisi olla tuo lähelle on pitkä matka, se niiden kirja. Mutta tosiaan kirjoittivat kirjeitä toisilleen ja ne on siinä kirjassa...


      • Disseisback kirjoitti:

        No he ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan, jossa joka päivä kirjoittivat kirjeen toisilleen. Että aika lailla muuta toista, kuin yksittäinen juttu naisten lehdessä.

        https://www.terve.fi/artikkelit/carita-ja-tommy-hellsten-lahelle-oli-pitka-matka

        Se taisi olla tuo lähelle on pitkä matka, se niiden kirja. Mutta tosiaan kirjoittivat kirjeitä toisilleen ja ne on siinä kirjassa...

        Jaa, mielenkiintoista ja varsin uskaliasta laittaa elämänsä kirjaksi. Varmaan koskettava ja ajattelemaan pistävä tarina, vaikka en ole itse joutunut kasvamaan alkoholistin varjossa . Oma lapsuuteni on turvallinen ja turvallisesti kiintynyt. Tuossa linkkisi haastattelussa on tuotu esiin monta asiaa, joita olen etsinyt ja löytänytkin viimeisen 10 v aikana.

        Koetko olevasi läheisriippuvainen?


      • Emberizi kirjoitti:

        Jaa, mielenkiintoista ja varsin uskaliasta laittaa elämänsä kirjaksi. Varmaan koskettava ja ajattelemaan pistävä tarina, vaikka en ole itse joutunut kasvamaan alkoholistin varjossa . Oma lapsuuteni on turvallinen ja turvallisesti kiintynyt. Tuossa linkkisi haastattelussa on tuotu esiin monta asiaa, joita olen etsinyt ja löytänytkin viimeisen 10 v aikana.

        Koetko olevasi läheisriippuvainen?

        Olen mä jossainmäärin...

        Se selittää mun lasten äitin kansss suhteen ja jotain kipuiluja senkin jälkeen..

        Nyt lähinnä omien rajojen veto teetättää vaikeuksia heikkoina hetkinä.


      • Emberizi kirjoitti:

        Jaa, mielenkiintoista ja varsin uskaliasta laittaa elämänsä kirjaksi. Varmaan koskettava ja ajattelemaan pistävä tarina, vaikka en ole itse joutunut kasvamaan alkoholistin varjossa . Oma lapsuuteni on turvallinen ja turvallisesti kiintynyt. Tuossa linkkisi haastattelussa on tuotu esiin monta asiaa, joita olen etsinyt ja löytänytkin viimeisen 10 v aikana.

        Koetko olevasi läheisriippuvainen?

        Niin ja en minäkään ole kasvanut alkoholismin varjossa. Isäni alkoholismi (ei diagnosoitu) alkoi vasta kun olin jo muuttanut kotoa. Läheisriippuvuus minusta voi aiheutua muutenkin.

        Mulla se ehkä kytkeytyi siihen, että olen pienestä pitäen saanut kehuja työteliäisyydestäni, ahkeruudesta ja siitä suorittamisesta tuli osa identiteettiä.

        Exän kohdalla koetin sitten painaa ihan höperönä kaikkea, enkä saanut kuin v.ttulua. Vaikka erosin exästä, ei se yksin riittänyt minun oikeaa identiteettiä löytämään, vaan se oli kaivettava itse. Ja sitähän tässä yhä möyhitään.

        Nyt tämä alkoholin reilusti tuleminen kuvaan ei ehkä siihen liity, vaan se on vähän sama kuin jollekin ylrnsyöminen tms. Väärä konsti huomioida jotenkin itsensä jossain liiallisessa stressiajassa tms.


      • Disseisback kirjoitti:

        Olen mä jossainmäärin...

        Se selittää mun lasten äitin kansss suhteen ja jotain kipuiluja senkin jälkeen..

        Nyt lähinnä omien rajojen veto teetättää vaikeuksia heikkoina hetkinä.

        Oman rajanveto on ollut itsellenikin vaikeaa, vaikka olen ollut aina määrätietoinen. Olen myös kiltti ja näen ihmisessä yleensä hyvän. Se voi olla myös vahvan heikkous.

        On helppo joustaa ja kantaa, kun tietää että on vahva ja kestävä. Sama juttu on ollut työssä ja parisuhteessa, ja nyt osaan jo sanoa ei, ainakin joskus. Tosin ei se aina toimi. 🤣 Esimerkiksi töissä joskus sanoin, etten halua ottaa yhtä hommaa (kun kerran kysyivät otanko 😄). Ja pomoni oli saanut ulkomailta johtajalta kovat haukut, koska oli antanut mahdollisuuden sanoa ei. No, seuraavan kerran eivät sitten enää kysyneet ja näin nimeni tiedostustilaisuudessa uudessa organisaatiokaaviossa…. 😂 Tosin ekassa vaihtoehdossa oli matkustamista ja iltapalavereita ja ihmisten ohjaamista valtameren taakse ja toinen oli vain omassa toimipisteessä (ihan ok). Silti aina ei edes ei riitä! Sama pätee parisuhteeseen. Kaikki puolisot eivät ole kykeneviä kompromisseihin eivätkä pysty empatiaan tai itsekkyys on tiukassa. Jos ei ole lapsia, voi pitää huoli omista eduista ja ottaa rajustikin yhteen ja vain lähteä , mutta lapsien kanssa on vain siirrettävä jotain tarpeita ja pidettävä elämä tasaisena.

        Sillä millaisen ihmisen kanssa alkaa tapailemaan ja suhteilemaan on todella iso merkitys. Ei ihminen muutu itsekkäästä epäitsekkäästi tai joustamattomasta joustavaksi kuin omissa kuvitelmissaan kun kertoo millainen ihminen on. Eikä myöskään laimeisiin tunteisiin kannata tyytyä, vaan parempi odottaa sitä isoa kolina ennen kuin sitoutuu muuhun kuin tapailuun tai FWB (tosin en tiedä miten jälkimmäinen käytännössä toimii suhdemuotona, kun en ole kokeillut, mutta ainakin teoriassa).


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin ja en minäkään ole kasvanut alkoholismin varjossa. Isäni alkoholismi (ei diagnosoitu) alkoi vasta kun olin jo muuttanut kotoa. Läheisriippuvuus minusta voi aiheutua muutenkin.

        Mulla se ehkä kytkeytyi siihen, että olen pienestä pitäen saanut kehuja työteliäisyydestäni, ahkeruudesta ja siitä suorittamisesta tuli osa identiteettiä.

        Exän kohdalla koetin sitten painaa ihan höperönä kaikkea, enkä saanut kuin v.ttulua. Vaikka erosin exästä, ei se yksin riittänyt minun oikeaa identiteettiä löytämään, vaan se oli kaivettava itse. Ja sitähän tässä yhä möyhitään.

        Nyt tämä alkoholin reilusti tuleminen kuvaan ei ehkä siihen liity, vaan se on vähän sama kuin jollekin ylrnsyöminen tms. Väärä konsti huomioida jotenkin itsensä jossain liiallisessa stressiajassa tms.

        ”Mulla se ehkä kytkeytyi siihen, että olen pienestä pitäen saanut kehuja työteliäisyydestäni, ahkeruudesta ja siitä suorittamisesta tuli osa identiteettiä.”

        Tunnustan saman. Kiltin tytön syndrooma. Sain kyllä tuon ahkeraksi kasvattamisen lisäksi myös ehdotonta rakkautta ilman suorittamista, mutta olin kuitenkin korostetun kiltti. Minun on hyvin vaikea esim. ottaa vastaan antamatta takaisin.

        Tämä ketju on pistänyt miettimään itseään. Kiitos siitä!


      • Emberizi kirjoitti:

        ”Mulla se ehkä kytkeytyi siihen, että olen pienestä pitäen saanut kehuja työteliäisyydestäni, ahkeruudesta ja siitä suorittamisesta tuli osa identiteettiä.”

        Tunnustan saman. Kiltin tytön syndrooma. Sain kyllä tuon ahkeraksi kasvattamisen lisäksi myös ehdotonta rakkautta ilman suorittamista, mutta olin kuitenkin korostetun kiltti. Minun on hyvin vaikea esim. ottaa vastaan antamatta takaisin.

        Tämä ketju on pistänyt miettimään itseään. Kiitos siitä!

        No noi termit, esimerkiksi läheisriippuvuus (toimii muuten englanniksi paremmin) on vain tarkoitus kuvata jotain piirrettä ihmisessä...sanoitusta, mutta usein se (js moni muu termi) mielletään kulloises selittäjän perusteiden perusteella.

        Silti jokainen ihminen on niiiiin monisäikeinen, ettei kukaan sovi vain yhteen selittävään laatikkoon.

        Itsekin olen osin narsistinenkin...(onneksi). 😏


      • Emberizi kirjoitti:

        Oman rajanveto on ollut itsellenikin vaikeaa, vaikka olen ollut aina määrätietoinen. Olen myös kiltti ja näen ihmisessä yleensä hyvän. Se voi olla myös vahvan heikkous.

        On helppo joustaa ja kantaa, kun tietää että on vahva ja kestävä. Sama juttu on ollut työssä ja parisuhteessa, ja nyt osaan jo sanoa ei, ainakin joskus. Tosin ei se aina toimi. 🤣 Esimerkiksi töissä joskus sanoin, etten halua ottaa yhtä hommaa (kun kerran kysyivät otanko 😄). Ja pomoni oli saanut ulkomailta johtajalta kovat haukut, koska oli antanut mahdollisuuden sanoa ei. No, seuraavan kerran eivät sitten enää kysyneet ja näin nimeni tiedostustilaisuudessa uudessa organisaatiokaaviossa…. 😂 Tosin ekassa vaihtoehdossa oli matkustamista ja iltapalavereita ja ihmisten ohjaamista valtameren taakse ja toinen oli vain omassa toimipisteessä (ihan ok). Silti aina ei edes ei riitä! Sama pätee parisuhteeseen. Kaikki puolisot eivät ole kykeneviä kompromisseihin eivätkä pysty empatiaan tai itsekkyys on tiukassa. Jos ei ole lapsia, voi pitää huoli omista eduista ja ottaa rajustikin yhteen ja vain lähteä , mutta lapsien kanssa on vain siirrettävä jotain tarpeita ja pidettävä elämä tasaisena.

        Sillä millaisen ihmisen kanssa alkaa tapailemaan ja suhteilemaan on todella iso merkitys. Ei ihminen muutu itsekkäästä epäitsekkäästi tai joustamattomasta joustavaksi kuin omissa kuvitelmissaan kun kertoo millainen ihminen on. Eikä myöskään laimeisiin tunteisiin kannata tyytyä, vaan parempi odottaa sitä isoa kolina ennen kuin sitoutuu muuhun kuin tapailuun tai FWB (tosin en tiedä miten jälkimmäinen käytännössä toimii suhdemuotona, kun en ole kokeillut, mutta ainakin teoriassa).

        No toisien ymmärtäminen ja heidän käyttäytymisen hyväksyminen sinua kohtaan onkin aivan eri asioita.

        Tässä mulla on se vaikea kohta rajojeni kohdalla.

        Sellaiset rankuttajat saa sen "okei mä hoidan"- vastauksen, kun en ole vahvimmillani, vaan rämmin jossais suossa (olipa syy mikä tahaansa)
        Pian sen vastauksen saa muutkin, viattomammatkin, kun en enää välitä. (Marttyyriminä astuu esiin). Sitten vaan tiuskin kaikille... ja se latistaa minus enempi...ja silloin on ohut seitti sen välissä, että "helpotan hetkeksi oloa alkoholilla". Yksi ilta/yö vailla murheita ja jatkuvaa vaatimista sinne ja tänne kuullostaa v.tukseen houkuttelevalle.

        Mutta kysehän on minusta itsestä.

        Tuohon ei-sanan sanomiseen mulla ois hyvä niksi...harmi vaan kun en itse tajua sitä vieläkään. Kimputtajathan vaatii vastausta heti. Varma vastaus on ei, mutta jos he oikeasti haluavat juuri sinulta jotain, he kyllä odottavat, että punnitset sen tarkkaan voitko. Joten aina voi ostaa aikaa tai jos ei, vastaus on ei. 😄


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin ja en minäkään ole kasvanut alkoholismin varjossa. Isäni alkoholismi (ei diagnosoitu) alkoi vasta kun olin jo muuttanut kotoa. Läheisriippuvuus minusta voi aiheutua muutenkin.

        Mulla se ehkä kytkeytyi siihen, että olen pienestä pitäen saanut kehuja työteliäisyydestäni, ahkeruudesta ja siitä suorittamisesta tuli osa identiteettiä.

        Exän kohdalla koetin sitten painaa ihan höperönä kaikkea, enkä saanut kuin v.ttulua. Vaikka erosin exästä, ei se yksin riittänyt minun oikeaa identiteettiä löytämään, vaan se oli kaivettava itse. Ja sitähän tässä yhä möyhitään.

        Nyt tämä alkoholin reilusti tuleminen kuvaan ei ehkä siihen liity, vaan se on vähän sama kuin jollekin ylrnsyöminen tms. Väärä konsti huomioida jotenkin itsensä jossain liiallisessa stressiajassa tms.

        Jäin vielä miettimään. Mitä tarvitset itsellesi, ollaksesi tyytyväinen ja onnellinen? Millä haluat täyttää sen mistä olet ollut vaille?

        Ex suhteessa tietyllä tavalla kadotin itseni ja naiseuteni väliaikaisesti, Parisuhteemme toimi hänen ehdoillaan. Yritin puhua ja kertoa mitä tarvitsin, mutta ei hän kuunnellut eikä häntä tainnut edes kiinnostaa. Perustarpeeni huusivat vajettaan, enkä saanut toteuttaa asioita, jotka olivat olleet tärkeitä oman itseni säilyttämiseen.

        Nyt koen löytäneeni itseni ja kun pienin on puolet ajasta isällään, isot on teinejä ja turvaverkkoni on vahvat, pääsen harrastamaan, keikoille, ystäviä tapaamaan ja bilettämäänkin (jos haluaisin). Saan sisustaa kotia tai ostaa uudet juomalasit (ex kontrolloi osittain sellaista, vaikka meillä oli erilliset rahat) kun huvittaa. Olen vielä liikkumatilassa etsiessäni asioita mitä haluan elämääni taas uudestaan. Syksylle on varattu ja kaksi liikuntaharrastuskertaa/vko ja olen ajatellut pitäisikö aamuisin aloittaa lenkillä tai puntilla, koska töiden jälkeen ei välttämättä jaksa. Olen myös ajatellut mennä keikoille tai sinkkubileisiin tai -risteilylle tai muille vastaaville hyvällä omalla tunnolla (lapset tykkää olla mummilla ja mummi tykkää heistä). Nuo kaikki on pieniä asioita, mutta kuitenkin tärkeitä.


      • Disseisback kirjoitti:

        No toisien ymmärtäminen ja heidän käyttäytymisen hyväksyminen sinua kohtaan onkin aivan eri asioita.

        Tässä mulla on se vaikea kohta rajojeni kohdalla.

        Sellaiset rankuttajat saa sen "okei mä hoidan"- vastauksen, kun en ole vahvimmillani, vaan rämmin jossais suossa (olipa syy mikä tahaansa)
        Pian sen vastauksen saa muutkin, viattomammatkin, kun en enää välitä. (Marttyyriminä astuu esiin). Sitten vaan tiuskin kaikille... ja se latistaa minus enempi...ja silloin on ohut seitti sen välissä, että "helpotan hetkeksi oloa alkoholilla". Yksi ilta/yö vailla murheita ja jatkuvaa vaatimista sinne ja tänne kuullostaa v.tukseen houkuttelevalle.

        Mutta kysehän on minusta itsestä.

        Tuohon ei-sanan sanomiseen mulla ois hyvä niksi...harmi vaan kun en itse tajua sitä vieläkään. Kimputtajathan vaatii vastausta heti. Varma vastaus on ei, mutta jos he oikeasti haluavat juuri sinulta jotain, he kyllä odottavat, että punnitset sen tarkkaan voitko. Joten aina voi ostaa aikaa tai jos ei, vastaus on ei. 😄

        Mitäs, jos kirjoitat läheisillesi kirjeen ja kerrot, että olet väsynyt vaatimuksiin ja pyyntöihin. Et ole väsynyt ilkeyttäsi vaan, koska sinua väsyttää ja tarvitset aikaa nyt itsellesi estääksesi oman romahduksesi (jos päästät itsesi alkoholismiin, sitähän se on). Voit sanoa ettet pysty auttamaan äitiä, siskoa ja ex, niin paljon kuin ennen ja pyydät tukea ja aikaa omaan eheytymiseesi. Sano, että siksi joudut sanomaan ensin ehkä-mietin.

        Jos läheiset ei tue sinua vuorostaan, sekin kertoo jostain…. Voi olla, etteivät he vaan tiedä miten sinulla menee. Ainoa kelle en sanoisi tarvittaessa ei, on omat lapset.


      • Emberizi kirjoitti:

        Jäin vielä miettimään. Mitä tarvitset itsellesi, ollaksesi tyytyväinen ja onnellinen? Millä haluat täyttää sen mistä olet ollut vaille?

        Ex suhteessa tietyllä tavalla kadotin itseni ja naiseuteni väliaikaisesti, Parisuhteemme toimi hänen ehdoillaan. Yritin puhua ja kertoa mitä tarvitsin, mutta ei hän kuunnellut eikä häntä tainnut edes kiinnostaa. Perustarpeeni huusivat vajettaan, enkä saanut toteuttaa asioita, jotka olivat olleet tärkeitä oman itseni säilyttämiseen.

        Nyt koen löytäneeni itseni ja kun pienin on puolet ajasta isällään, isot on teinejä ja turvaverkkoni on vahvat, pääsen harrastamaan, keikoille, ystäviä tapaamaan ja bilettämäänkin (jos haluaisin). Saan sisustaa kotia tai ostaa uudet juomalasit (ex kontrolloi osittain sellaista, vaikka meillä oli erilliset rahat) kun huvittaa. Olen vielä liikkumatilassa etsiessäni asioita mitä haluan elämääni taas uudestaan. Syksylle on varattu ja kaksi liikuntaharrastuskertaa/vko ja olen ajatellut pitäisikö aamuisin aloittaa lenkillä tai puntilla, koska töiden jälkeen ei välttämättä jaksa. Olen myös ajatellut mennä keikoille tai sinkkubileisiin tai -risteilylle tai muille vastaaville hyvällä omalla tunnolla (lapset tykkää olla mummilla ja mummi tykkää heistä). Nuo kaikki on pieniä asioita, mutta kuitenkin tärkeitä.

        Tjaa? Hyvä kysymys...

        Ehkä jonkun joka vaikka sanoo, kun lähden horjumaan ja seilaamaan. Töksäyttää sanoa niin että sydänalassa vihlasee. Saan jopa tuntea vihaakin, mutta se toinen pysyy kannassaan, eikä väisty mun kipuiluja, kunnes herään. Se on mulle ehkä se turva, mitä olen vailla. (Olisiko ollut liian kiltit vanhemmat, en syytä heitä, mutta he itse olivat epävarmoja muutettuaan kaupunkiin maalta).
        Halu. Se että joku haluaa minua ihan sellaisenaan kuin olen. Se ei liity siihen miten elän elämääni, teen töitä tai tai yhtikäd mitään. Sekään, että puhun asioista ja olen kohtelias, ihana, vaan että olen mä. Kokonaisuus.

        Ja rakkautta. Se ei tartte olla sitä purppurahuttua, vaan vaikka sitä, että sanoo suoraan jotain ja saa aikaiseksi vihlaisun..ottaa vastaa vaikka mun mökötyksen, Piilovittuilua. Mitä tahaansa teenkään, eikä väisty. Haastaa minut kohtaamaan itseni Mä en siihen kykene yksin. Se on fakta...


      • Disseisback kirjoitti:

        Tjaa? Hyvä kysymys...

        Ehkä jonkun joka vaikka sanoo, kun lähden horjumaan ja seilaamaan. Töksäyttää sanoa niin että sydänalassa vihlasee. Saan jopa tuntea vihaakin, mutta se toinen pysyy kannassaan, eikä väisty mun kipuiluja, kunnes herään. Se on mulle ehkä se turva, mitä olen vailla. (Olisiko ollut liian kiltit vanhemmat, en syytä heitä, mutta he itse olivat epävarmoja muutettuaan kaupunkiin maalta).
        Halu. Se että joku haluaa minua ihan sellaisenaan kuin olen. Se ei liity siihen miten elän elämääni, teen töitä tai tai yhtikäd mitään. Sekään, että puhun asioista ja olen kohtelias, ihana, vaan että olen mä. Kokonaisuus.

        Ja rakkautta. Se ei tartte olla sitä purppurahuttua, vaan vaikka sitä, että sanoo suoraan jotain ja saa aikaiseksi vihlaisun..ottaa vastaa vaikka mun mökötyksen, Piilovittuilua. Mitä tahaansa teenkään, eikä väisty. Haastaa minut kohtaamaan itseni Mä en siihen kykene yksin. Se on fakta...

        Näköjään toistin tuota, että haastaa minut...mutta sitä haluan. En oikeastaan halua, että mua vaan myötäillään. Mähän olen sellainen joka miettii itseään, mutta en kykene kaikkea itsessä näkemään.

        Tää palsta oli hyvä alku sille. Mutta tarvitsen intensiivisempää, enkä mä tänne kaikkea jaa. Se ois typerää. 😏


      • Emberizi kirjoitti:

        Mitäs, jos kirjoitat läheisillesi kirjeen ja kerrot, että olet väsynyt vaatimuksiin ja pyyntöihin. Et ole väsynyt ilkeyttäsi vaan, koska sinua väsyttää ja tarvitset aikaa nyt itsellesi estääksesi oman romahduksesi (jos päästät itsesi alkoholismiin, sitähän se on). Voit sanoa ettet pysty auttamaan äitiä, siskoa ja ex, niin paljon kuin ennen ja pyydät tukea ja aikaa omaan eheytymiseesi. Sano, että siksi joudut sanomaan ensin ehkä-mietin.

        Jos läheiset ei tue sinua vuorostaan, sekin kertoo jostain…. Voi olla, etteivät he vaan tiedä miten sinulla menee. Ainoa kelle en sanoisi tarvittaessa ei, on omat lapset.

        No mä olen sellainen nykyään, että voin sanoa kaiken tuon selvinpäinkin ihan katsoen silmiin.

        Mutta oikeasti tarve on totista. Exä, mutsi ja sisko, sekä tietty lapsetkin varsinkin on pulassa. Mutsi ja sisko on sanoneet sen minulle ääneen.

        No poika on fiksu...se sanoo, että etsisivät muualtakin apua, kuin aina minulta. Mutta mä oon ollut heikko ja he ovat saaneet sen minulta helpoiten. Sanoinpa mä niille mitä vaan.

        Ja se on järkeenkäypää. Jos mietit että olet hukkumassa, niin mietitkö sä mihin tarttuisit?


      • Disseisback kirjoitti:

        No mä olen sellainen nykyään, että voin sanoa kaiken tuon selvinpäinkin ihan katsoen silmiin.

        Mutta oikeasti tarve on totista. Exä, mutsi ja sisko, sekä tietty lapsetkin varsinkin on pulassa. Mutsi ja sisko on sanoneet sen minulle ääneen.

        No poika on fiksu...se sanoo, että etsisivät muualtakin apua, kuin aina minulta. Mutta mä oon ollut heikko ja he ovat saaneet sen minulta helpoiten. Sanoinpa mä niille mitä vaan.

        Ja se on järkeenkäypää. Jos mietit että olet hukkumassa, niin mietitkö sä mihin tarttuisit?

        Olen joskus 24v ollut tilanteessa, jossa huostaanoton ja mielenterveyden rajamailla oleva 12v lapsi tarttuu minuun. Sanoo usein ajatuksisaan äidiksi, kertoo enemmän
        kuin psykologeille ja sanoo suoraan, että ekaa kertaa joku välittää oikeasti. Tiedän koko ajan, että pystyn pitämään lapsen pinnalla vain väliaikaisesti. En ollut vielä itsekään täysin aikuinen.

        Soitan puhelun minua 20v vanhemmalle tutulle äidille, joka silloin veti vapaaehtoista nuorten auttamistoimintaa ja kysyn mitä voin tehdä. Tietysti lasu oli ensimmäinen vastaus, mutta sen jälkeen henkilö sanoi, että kaikkia ei voi pelastaa teet mitä vaan ja tahdot mitä paljon vaan. Voit tukea ja olla turvallinen aikuinen, ja sillä voi olla iso merkitys lapsen loppuelämälle, mutta enempää et voi. Jos et päästä irti, et jaksa itse etkä voi auttaa ketään ja sinusta tulee autettava.

        Saman sanon sinullekin: Jos et päästä irti, et jaksa itse etkä voi auttaa ketään ja sinusta tulee autettava. Apua saa rahalla tai luultavasti myös sosiaalitoimesta, silloin kun se on välttämätöntä. Jos toinen katuu, on apuun mentävä, mutta vaikka asunnon tapetointi on asia mitä ei saa omasta selkärangasta ottaa tai vaikka lastenhoitoapu baarireissun takia.

        Tuolle lapselle ei käynyt hyvin, vaikka pääsi kuukausien jonojen ohi lasten psykiatrialle. Vuoden sisällä muutti kauemmas eikä ollut enää vaikutuspiirisaäni. Lintsasi uudesta koulusta suurimman osan, ja alkoi pyöriä 30v narkkien seurassa juna-asemilla. Veikkaan, että tuli aika tavalla hyväksikäytetyksi rakkauden vajeeseensa tuossa porukassa. 😞 Vaikka mietin vieläkin mitä tuolle lapselle kävi elämässä, silti tiedän että en olisi voinut tehdä enempää. Mietin jopa, että olisin ottanut hänet luokseni asumaan, mutta eihän itsekin keskeneräinen nuori olisi oikeasti pystynyt huolehtimaan 12v, joka oli täysin rikki eikä se olisi teknisesti edes ollut mahdollista.

        Ruuhkavuodet voi olla tiukkaa aikaa. Kun vanhemmat menee heikkoon kuntoon (itsellä ovat hyvässä kunnossa, mutta ystävien vanhempien kanssa on nähnyt mitä vaikka muistisairaus ja kotihoidon riittämättömyys vaikuttaa elämään) ja jos saman aikaan on apua tarvitsevia lapsia, yhtälö voi olla kohtuuton.

        Kohtuus ja armollisuus. Siinä on kaksi asia mitä olen opetellut oman ajan ottamisen lisäksi itse viimeiset pari vuotta.


      • Emberizi kirjoitti:

        Olen joskus 24v ollut tilanteessa, jossa huostaanoton ja mielenterveyden rajamailla oleva 12v lapsi tarttuu minuun. Sanoo usein ajatuksisaan äidiksi, kertoo enemmän
        kuin psykologeille ja sanoo suoraan, että ekaa kertaa joku välittää oikeasti. Tiedän koko ajan, että pystyn pitämään lapsen pinnalla vain väliaikaisesti. En ollut vielä itsekään täysin aikuinen.

        Soitan puhelun minua 20v vanhemmalle tutulle äidille, joka silloin veti vapaaehtoista nuorten auttamistoimintaa ja kysyn mitä voin tehdä. Tietysti lasu oli ensimmäinen vastaus, mutta sen jälkeen henkilö sanoi, että kaikkia ei voi pelastaa teet mitä vaan ja tahdot mitä paljon vaan. Voit tukea ja olla turvallinen aikuinen, ja sillä voi olla iso merkitys lapsen loppuelämälle, mutta enempää et voi. Jos et päästä irti, et jaksa itse etkä voi auttaa ketään ja sinusta tulee autettava.

        Saman sanon sinullekin: Jos et päästä irti, et jaksa itse etkä voi auttaa ketään ja sinusta tulee autettava. Apua saa rahalla tai luultavasti myös sosiaalitoimesta, silloin kun se on välttämätöntä. Jos toinen katuu, on apuun mentävä, mutta vaikka asunnon tapetointi on asia mitä ei saa omasta selkärangasta ottaa tai vaikka lastenhoitoapu baarireissun takia.

        Tuolle lapselle ei käynyt hyvin, vaikka pääsi kuukausien jonojen ohi lasten psykiatrialle. Vuoden sisällä muutti kauemmas eikä ollut enää vaikutuspiirisaäni. Lintsasi uudesta koulusta suurimman osan, ja alkoi pyöriä 30v narkkien seurassa juna-asemilla. Veikkaan, että tuli aika tavalla hyväksikäytetyksi rakkauden vajeeseensa tuossa porukassa. 😞 Vaikka mietin vieläkin mitä tuolle lapselle kävi elämässä, silti tiedän että en olisi voinut tehdä enempää. Mietin jopa, että olisin ottanut hänet luokseni asumaan, mutta eihän itsekin keskeneräinen nuori olisi oikeasti pystynyt huolehtimaan 12v, joka oli täysin rikki eikä se olisi teknisesti edes ollut mahdollista.

        Ruuhkavuodet voi olla tiukkaa aikaa. Kun vanhemmat menee heikkoon kuntoon (itsellä ovat hyvässä kunnossa, mutta ystävien vanhempien kanssa on nähnyt mitä vaikka muistisairaus ja kotihoidon riittämättömyys vaikuttaa elämään) ja jos saman aikaan on apua tarvitsevia lapsia, yhtälö voi olla kohtuuton.

        Kohtuus ja armollisuus. Siinä on kaksi asia mitä olen opetellut oman ajan ottamisen lisäksi itse viimeiset pari vuotta.

        No itsekin olrn joutunut liuopumaan rakkaasta, kun hän tavallaan vajosi jonnekin, mistä minulla ei ollut enää voimia nostaa häntä...elää hän vielä, mutta muuta en tiedä, eikä kannata oman mielenterveyden vuoksi tietääkään...

        Onhan niitä ksikkia tukitoimia, mutta ehkä niissäkin on se p.ska puoli, että sitä uskoo siihen, että se auttaa....sehän vaan tukis ja en mä tiedä oisko mulle mitään iloa jostain ammattituesta...väsynyttä sakkia, joka tarttee apua itse enemmän.

        Kjllä se pikkuinen jäykkä takapurenta vaan toimii hyvin. Sitä voi tapauksesta riippuen toteuttaa vuosia, jopa hölmönä 18 vuotta ja siitäkin on noustu. 😁

        Muuta nyt meen unille. Huomenna puran autosta 2 kuutiota kuivaa klapia liiteriin ja illslla hurautan hslaamaan nsista. Ps. Kerroin hälle, että en oo ihan niin kondiksessa, kuin vois olettaa.. silti oon tervetullut...

        Öitä. 😴


      • Disseisback kirjoitti:

        Tjaa? Hyvä kysymys...

        Ehkä jonkun joka vaikka sanoo, kun lähden horjumaan ja seilaamaan. Töksäyttää sanoa niin että sydänalassa vihlasee. Saan jopa tuntea vihaakin, mutta se toinen pysyy kannassaan, eikä väisty mun kipuiluja, kunnes herään. Se on mulle ehkä se turva, mitä olen vailla. (Olisiko ollut liian kiltit vanhemmat, en syytä heitä, mutta he itse olivat epävarmoja muutettuaan kaupunkiin maalta).
        Halu. Se että joku haluaa minua ihan sellaisenaan kuin olen. Se ei liity siihen miten elän elämääni, teen töitä tai tai yhtikäd mitään. Sekään, että puhun asioista ja olen kohtelias, ihana, vaan että olen mä. Kokonaisuus.

        Ja rakkautta. Se ei tartte olla sitä purppurahuttua, vaan vaikka sitä, että sanoo suoraan jotain ja saa aikaiseksi vihlaisun..ottaa vastaa vaikka mun mökötyksen, Piilovittuilua. Mitä tahaansa teenkään, eikä väisty. Haastaa minut kohtaamaan itseni Mä en siihen kykene yksin. Se on fakta...

        Ehdoton rakkaus, hyväksyntä ja kelpaaminen oman sellaisena kuin on. Aika moni meistä on samaa vaille. Asiassa on tärkeää tajuta, että kaikille ei tarvitse kelvata, kunhan kelpaa sille yhdelle oikealle. Haasteena on vain kohdata se oikea. Ennen kuin se on mahdollista pitää kelvata itse itselleen ja oppia hyväksymään ja rakastamaan itseään. Jos ei opi, on se muillekin vaikea ja rakasta.

        Anteeksi, että olen nuiva, mutta aikuisilla ei 100% ehdotonta rakkautta (vrt. Äidinrakkaus) taida olla. Kummankin pitää antaa, olla läsnä, koskettaa, haluta toista, pitää osata kunnioittaa ja kohdella hyvin, että suhde kestää. Kun kahden ihmisen välillä on luottamus ja kunnioitus, ja kumpikin haluaa antaa toiselle sen mitä hän tarvitsisi (jos pystyy, kaikkia tarpeita ei pysty eikä pidäkään, koska vaatimukset voi olla aika kohtuttomiakin), kestää suhde kränää ja kiukkuakin ja väliaikaista vetäytymistä.


      • Disseisback kirjoitti:

        No itsekin olrn joutunut liuopumaan rakkaasta, kun hän tavallaan vajosi jonnekin, mistä minulla ei ollut enää voimia nostaa häntä...elää hän vielä, mutta muuta en tiedä, eikä kannata oman mielenterveyden vuoksi tietääkään...

        Onhan niitä ksikkia tukitoimia, mutta ehkä niissäkin on se p.ska puoli, että sitä uskoo siihen, että se auttaa....sehän vaan tukis ja en mä tiedä oisko mulle mitään iloa jostain ammattituesta...väsynyttä sakkia, joka tarttee apua itse enemmän.

        Kjllä se pikkuinen jäykkä takapurenta vaan toimii hyvin. Sitä voi tapauksesta riippuen toteuttaa vuosia, jopa hölmönä 18 vuotta ja siitäkin on noustu. 😁

        Muuta nyt meen unille. Huomenna puran autosta 2 kuutiota kuivaa klapia liiteriin ja illslla hurautan hslaamaan nsista. Ps. Kerroin hälle, että en oo ihan niin kondiksessa, kuin vois olettaa.. silti oon tervetullut...

        Öitä. 😴

        Tsemppiä treffeille! Koita vaan saada se juominen nyt katki!


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Tjaa? Hyvä kysymys...

        Ehkä jonkun joka vaikka sanoo, kun lähden horjumaan ja seilaamaan. Töksäyttää sanoa niin että sydänalassa vihlasee. Saan jopa tuntea vihaakin, mutta se toinen pysyy kannassaan, eikä väisty mun kipuiluja, kunnes herään. Se on mulle ehkä se turva, mitä olen vailla. (Olisiko ollut liian kiltit vanhemmat, en syytä heitä, mutta he itse olivat epävarmoja muutettuaan kaupunkiin maalta).
        Halu. Se että joku haluaa minua ihan sellaisenaan kuin olen. Se ei liity siihen miten elän elämääni, teen töitä tai tai yhtikäd mitään. Sekään, että puhun asioista ja olen kohtelias, ihana, vaan että olen mä. Kokonaisuus.

        Ja rakkautta. Se ei tartte olla sitä purppurahuttua, vaan vaikka sitä, että sanoo suoraan jotain ja saa aikaiseksi vihlaisun..ottaa vastaa vaikka mun mökötyksen, Piilovittuilua. Mitä tahaansa teenkään, eikä väisty. Haastaa minut kohtaamaan itseni Mä en siihen kykene yksin. Se on fakta...

        ”Mä en siihen kykene yksin.”

        Kyllä sä pystyt, sussa on kaikki. Vaikka tunnet ehkä olosi yksinäiseksi, sussa on koko universumin rakkaus. Kanavoi se, ja ole se ehdotonta rakkautta antava vanhempi sisäiselle lapsellesi. ❤️


      • Anonyymi kirjoitti:

        ”Mä en siihen kykene yksin.”

        Kyllä sä pystyt, sussa on kaikki. Vaikka tunnet ehkä olosi yksinäiseksi, sussa on koko universumin rakkaus. Kanavoi se, ja ole se ehdotonta rakkautta antava vanhempi sisäiselle lapsellesi. ❤️

        Ei kaikkea itsessään vaan näe, se tulee muilta ihmisiltä ja parhaiten sellaiselta, jolle olen tärkeä ja hän on henkisesti ja fyysisesti lähellä minua. Siten mä olen oikeasti parhaimpiin, syvimpiin osiin itsessäni päässyt.

        Mutta itse noihin ei pääse oikein mitenkään käsiksi.

        Esimerkiksi karkea esimerkki...ihan vaikka jokin intiimi kosketus, miten ottaa vastaan...ei todellakaan onnistu itse...oma kosketus ei tunnu samalta, vain toisen avulla voi kohdata itsessään niitä aistimuksia.


      • Emberizi kirjoitti:

        Ehdoton rakkaus, hyväksyntä ja kelpaaminen oman sellaisena kuin on. Aika moni meistä on samaa vaille. Asiassa on tärkeää tajuta, että kaikille ei tarvitse kelvata, kunhan kelpaa sille yhdelle oikealle. Haasteena on vain kohdata se oikea. Ennen kuin se on mahdollista pitää kelvata itse itselleen ja oppia hyväksymään ja rakastamaan itseään. Jos ei opi, on se muillekin vaikea ja rakasta.

        Anteeksi, että olen nuiva, mutta aikuisilla ei 100% ehdotonta rakkautta (vrt. Äidinrakkaus) taida olla. Kummankin pitää antaa, olla läsnä, koskettaa, haluta toista, pitää osata kunnioittaa ja kohdella hyvin, että suhde kestää. Kun kahden ihmisen välillä on luottamus ja kunnioitus, ja kumpikin haluaa antaa toiselle sen mitä hän tarvitsisi (jos pystyy, kaikkia tarpeita ei pysty eikä pidäkään, koska vaatimukset voi olla aika kohtuttomiakin), kestää suhde kränää ja kiukkuakin ja väliaikaista vetäytymistä.

        En mä ihan ehdotontakaan tarkoita, mutta tunnetta, että se mitä itse annan vastaan, ei ole syy rakkaudelle, vaan myös minä itse. Mutta se onkin luultavammin minun omasta päästä kiinni.


    • Anonyymi

      Mun kokemuksen mukaan suhteet on aina jossain määrin epätasapainossa: toinen tykkää toista enemmän. Pidemmässä suhteessa tilanne voi vaihdella, kupit kääntyä. Kai se on se entropia joka tekee tosta sun haaveesta mahdotonta.

      • Mun? Mitä v.ttua?

        Mutta muuten asiaa.. 😊


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mun? Mitä v.ttua?

        Mutta muuten asiaa.. 😊

        No sitä vttua, että aloituksessa kuvaat tasapainon optimina.

        Vai kirjoittiko aloituksen joku muu kuin sinä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        No sitä vttua, että aloituksessa kuvaat tasapainon optimina.

        Vai kirjoittiko aloituksen joku muu kuin sinä?

        No mä en puhunut minusta.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No mä en puhunut minusta.

        No kenelle tasapainotilanne olisi optimaalista suhteen alussa?


      • Anonyymi kirjoitti:

        No kenelle tasapainotilanne olisi optimaalista suhteen alussa?

        Kaikile? 🤔


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kaikile? 🤔

        Eli myös sulle itsellesi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eli myös sulle itsellesi.

        Enkö niin sanonut? Rajasinko itseni?


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Enkö niin sanonut? Rajasinko itseni?

        Rajasit, sanoit: ” No mä en puhunut minusta”


      • Anonyymi kirjoitti:

        Rajasit, sanoit: ” No mä en puhunut minusta”

        Jos puhun yleisesti, oon messissä. Mutta muuten mä tässä en puhu vain itsestäni...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Jos puhun yleisesti, oon messissä. Mutta muuten mä tässä en puhu vain itsestäni...

        Aloitus syntyy aloittajasta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aloitus syntyy aloittajasta.

        No aloittaja saa ehkä jostain omasta elämästään jotain aloitukseen, mutta voi vapaasti lisätä sinne ihan hatustakin...että ei kannata vetää yksyhteen mitään oletuksia...


    • Anonyymi

      En tajunnut mitään 🤔

      • No ei kaikkien tarttekaan. 😊👌

        Ota rennosti 😊


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No ei kaikkien tarttekaan. 😊👌

        Ota rennosti 😊

        Niin otankin! Se on rillumarei! 😝😁😁😂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin otankin! Se on rillumarei! 😝😁😁😂

        Hyvä... tää häipyy unille. 😊

        https://youtu.be/wwFkFPj0Pow

        Tää on nätti biisi mokonalta. 😊👌


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Hyvä... tää häipyy unille. 😊

        https://youtu.be/wwFkFPj0Pow

        Tää on nätti biisi mokonalta. 😊👌

        Mitäms siinä laulettiin?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitäms siinä laulettiin?

        Etkö osaa aukasta linkkii?


      • Anonyymi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heh.. mutta minä osaan :)
        https://youtu.be/2-XPvK0NHDQ

        ..laitoit tilalle emberizin, se tätäkin synkemmin henheä kahlitsee 🎶 ..

        Sory! en saisi kiusata, mutta en voinut 😂


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Etkö osaa aukasta linkkii?

        Ei niitä uskalla aukoa :(
        Sano kappale ja nimi?


      • Anonyymi

        ”Niin minäkin :)”

        Mitä
        Toikin taas tarkoitti?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ”Niin minäkin :)”

        Mitä
        Toikin taas tarkoitti?

        Että lähden unille :) vaikka tuossa oli liipaisimella...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei niitä uskalla aukoa :(
        Sano kappale ja nimi?

        Tsiisus teitä höperöitä... uni saa tulla, mokoma,

        Oiskohan? 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Tsiisus teitä höperöitä... uni saa tulla, mokoma,

        Oiskohan? 😁

        Oli kyllä aikamoinen joiku.


    • Anonyymi

      Siis mikä nyt on idea ??

      • Anonyymi

        Siis pikkusen helpompia aloituksia nyt! Joka kerta käy niin etten mä ymmärrä mitään !


      • Tarvitsetko tarkan idean?


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Tarvitsetko tarkan idean?

        Nyt meni hermo!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siis pikkusen helpompia aloituksia nyt! Joka kerta käy niin etten mä ymmärrä mitään !

        Sori... en pahalla. 😊


        Minulta lähtee vähän joillekin kryptisiä aloituksia, mutta ihmiset miettii niin erilaisia juttuja Ei pidä määritellä itseään näillä. 😊

        Rauha vaan.
        😊👌


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nyt meni hermo!

        Vähästäpä meni...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Vähästäpä meni...

        No kun siihen pannaan koko viikko päälle niin ei se ole vähäinen! Sitten tulee vielä haastavia keksintöjä täällä ettei ihminen enää kykene edes tähän vastaamaan ja ja ja….ja vaikka mitä!


      • Anonyymi kirjoitti:

        No kun siihen pannaan koko viikko päälle niin ei se ole vähäinen! Sitten tulee vielä haastavia keksintöjä täällä ettei ihminen enää kykene edes tähän vastaamaan ja ja ja….ja vaikka mitä!

        No minun osuus on vähäinen...

        Keräsit ragee muualta.

        Mutta ei mitän. Saa mulle hermonsa menettää, kiukuta, raivota. En mä suutu. 😊

        Mutta en mä noista muista häpeningeistä vastuuta ota. 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No minun osuus on vähäinen...

        Keräsit ragee muualta.

        Mutta ei mitän. Saa mulle hermonsa menettää, kiukuta, raivota. En mä suutu. 😊

        Mutta en mä noista muista häpeningeistä vastuuta ota. 😁

        Lennän kuuhun!


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No minun osuus on vähäinen...

        Keräsit ragee muualta.

        Mutta ei mitän. Saa mulle hermonsa menettää, kiukuta, raivota. En mä suutu. 😊

        Mutta en mä noista muista häpeningeistä vastuuta ota. 😁

        Ala mennä nukkumaan siltä!


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No minun osuus on vähäinen...

        Keräsit ragee muualta.

        Mutta ei mitän. Saa mulle hermonsa menettää, kiukuta, raivota. En mä suutu. 😊

        Mutta en mä noista muista häpeningeistä vastuuta ota. 😁

        Ei olutta!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lennän kuuhun!

        Syö juustoa siellä...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ala mennä nukkumaan siltä!

        Menen, kunhan tulee yks vastaus.


        Luulen että siellä mietitään paljon..


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Menen, kunhan tulee yks vastaus.


        Luulen että siellä mietitään paljon..

        Missä? Kenen vastaus? Kuka? Taas vaikeita kysymyksiä! Älä odottele, pää tyynyyn!


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Syö juustoa siellä...

        Voi olla


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei olutta!

        2 kpl Corona- olutta join ssunassa. 😊

        Mä nyt oon pääosin hönössä punkusta ja jalokahvista. 😁


      • Anonyymi kirjoitti:

        Missä? Kenen vastaus? Kuka? Taas vaikeita kysymyksiä! Älä odottele, pää tyynyyn!

        Mikähän emperritzi se olikaan.. mä aistin vähän jotain huolta/murhetta.

        Kysyin jotain ja nyt odotan...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        2 kpl Corona- olutta join ssunassa. 😊

        Mä nyt oon pääosin hönössä punkusta ja jalokahvista. 😁

        Tsot tsot. Eli toisin kuin minä; itse olen tasapainossa.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mikähän emperritzi se olikaan.. mä aistin vähän jotain huolta/murhetta.

        Kysyin jotain ja nyt odotan...

        Mitä vielä. Sammunut se on :)


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mikähän emperritzi se olikaan.. mä aistin vähän jotain huolta/murhetta.

        Kysyin jotain ja nyt odotan...

        hmmm. no voi. Meniköhän nuo naisten nimet sekaisin. No ei se mitään. Ei ne miehet aina niin..ööh.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        2 kpl Corona- olutta join ssunassa. 😊

        Mä nyt oon pääosin hönössä punkusta ja jalokahvista. 😁

        Mä miehestä. Ei viinaa :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tsot tsot. Eli toisin kuin minä; itse olen tasapainossa.

        Päh..nyt oon niin tsapiili. 🤣


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä vielä. Sammunut se on :)

        Emperz...mkkä lie oliksaan? En usko...hän vaikuttaa ihmiselle, joka vaan punnitsee mitä sanoo...ja ehkä hän hytkähti sanomisistäni...mähän lasetan suoraan...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Päh..nyt oon niin tsapiili. 🤣

        Kyllä vaikutat pikku hiljaa gerbiililtä 😁😆


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä vaikutat pikku hiljaa gerbiililtä 😁😆

        Biilikunbiili....😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Emperz...mkkä lie oliksaan? En usko...hän vaikuttaa ihmiselle, joka vaan punnitsee mitä sanoo...ja ehkä hän hytkähti sanomisistäni...mähän lasetan suoraan...

        Ei se mies millänsäkään ollut, no worries.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä miehestä. Ei viinaa :)

        Ja aikaa on tänne.. 😁


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se mies millänsäkään ollut, no worries.

        No hyvät "mytiäiset sulla on kuitenkin" 😁✌️


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Ja aikaa on tänne.. 😁

        Pistin senkin nukkumaan 😁😏🤩


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No hyvät "mytiäiset sulla on kuitenkin" 😁✌️

        Ember on mies :)


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        2 kpl Corona- olutta join ssunassa. 😊

        Mä nyt oon pääosin hönössä punkusta ja jalokahvista. 😁

        Entä kuistilla?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ember on mies :)

        En usko. 😁✌️


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pistin senkin nukkumaan 😁😏🤩

        No sitten.. 😄✌️


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No sitten.. 😄✌️

        No huh. Tuosta toisesta gerbiilistäkään en tiedä, mut tässähän myö kuin sopulit, kaikki yhes koos viel :)


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No minun osuus on vähäinen...

        Keräsit ragee muualta.

        Mutta ei mitän. Saa mulle hermonsa menettää, kiukuta, raivota. En mä suutu. 😊

        Mutta en mä noista muista häpeningeistä vastuuta ota. 😁

        Toisten tunteista on osattava ottaa vastuu jos tekee aloituksen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toisten tunteista on osattava ottaa vastuu jos tekee aloituksen.

        Ai jaa? 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Ai jaa? 😁

        Joo.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ember on mies :)

        Enkun oon keski-ikäinen kolmen lapsen äiti (pvk-peruskoulu).

        Koska minussa on järkipuoli ja koska myös välillä sanon suoraan, enkä pelästy suoraan sanomista vaan arvostan sitä (kauniisti, mutta suoraan) ja vielä kun sanon itse kaipaavani läheisyyttä ja seksiä sekä tienaavani enemmän tai saman kuin mieskollegani, minua on kyllä usein luultu mieheksi. Intohimoinen ja määrätietoinen nainen ei vaan nyt mahdu kaikkien elämkatsomukseen.


    • Anonyymi

      Se on hyvä kun kumpikaan ei muista toistaan ☝️

      • Se ois optimi...😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Se ois optimi...😁

        Jeah :D


    • Anonyymi

      Masa ei halua saada vaikka on nähnyt?

    • Anonyymi

      Kaikkein rumimmilla naisilla on yhtä kovat toiveet kuin missi naisilla joten tavis miesten toiveet saada naista ovat aika pienet. voitte mennä tinderiin tai mibne vaan koittamaan iskeä niitä tavis naisia tai rumempia pullukoita niin tuskin saatte mitään vastauksia koska ette ole mitään komeita itse.

      • Anonyymi

        Mitä valitat? Tyydy kohtaloosi. Olet ruma läski vanha. Mitä odotit?


    • Anonyymi

      Avoin suhde. Ei turhia toiveita eikä odotuksia. Katsoo ilman kiirusta mitä siitä tulee vai jääkö vain kolinaa kerran viikossa.

    • Anonyymi

      Mikä on tämä ”kolina”?

      • Kemia tai joku kiinnostavuus kaikintavoin. 😊


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kemia tai joku kiinnostavuus kaikintavoin. 😊

        Katsastuskonttorilla se oli ihan jotain muuta 🤔


      • Anonyymi kirjoitti:

        Katsastuskonttorilla se oli ihan jotain muuta 🤔

        Juu...viallinen koiranluu esim...


    • Anonyymi

      Mikä on aloittajan tilanne nyt aamulla?

      • Aamulla? Päivähän nyt on...

        Ihan hyvä. 😊👌


    • Anonyymi

      "Mutta jos ajattelee optimaalista mahdollisen suhteen alkua, niin eikö olisi hyvä, jos löytyisi sellainen tasapainotilanne kahden ihmisen välille, missä kumpikaan ei liioin herättelisi liikoja toiveita mistään, kuitenkin pitäisi yhteyttä ja jotain kolinan tapaista olisi?"

      Tuo ei ole vain optimaalinen suhteen alun teoria vaan mielestäni tuo kuuluu jokaisen parisuhteen sisältöön. Pessimisti ei pety mutta jos on hyvä olla, tyytyväinen, ovat ne kolinat positiivista energiaa tuottavia.

      Jep, lomamatka takana ja voin sanoa ettei lomamatkalla aina saa lepoa.
      Mennään ja katsellaan ihmeellisyyksiä, koetaan jotain nopeassa rytmissä. Rentouttavaa ja keholle lepoa antavaa? Ja vitut, mutta kivaa silti oli.

      Viimeisimpänä yönä koki taas jotain ihmeellistä. Meillä oli kaksi sänkyä vierekkäin ja lisuri tytölle. Olin väsynyt ja nukahdin varmaan ensimmäisenä. Äiti oli mennyt lisuriin nukkumaan ja tytär äidin sängylle, yöllä oli tullut jokin ihan ihmeellinen vaihto. Tytär nukkui lisurissa ja äiti omassa sängyssä. Heräsin kello kolme kun tytär tippui sängystä ja sanoin että tulee isin ja äidin väliin. Hän hyppäsi ylitseni ja varasti puolittain tyynyni vaikka asetin hänen oman tyynyn siihen keskelle. Annoin hänen nukahtaa ja kun nukkui, kömmin lisuriin nukkumaan, ilman tyynyä koska hän oli vallannut molemmat tyynyt. Yöllä siis koko porukka vaihtoi sänkyä kerran, tuo on sitä oikeaa rakkautta:)

      Hyvää huomenta, oli mukava nukkua.

      AV

      • Anonyymi

        Voi v…ttu mitä jeesustelua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi v…ttu mitä jeesustelua

        Se on juurikin sitä mitä et voi koskaan edes kokea, sehän on vain omaa puutteellisuuttasi, ei muuta.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on juurikin sitä mitä et voi koskaan edes kokea, sehän on vain omaa puutteellisuuttasi, ei muuta.

        AV

        Siinä sulle sana: läheisriippuvaisuus.

        Ja toinen: Riippuvuussuhde.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä sulle sana: läheisriippuvaisuus.

        Ja toinen: Riippuvuussuhde.

        Tasapainotilanne. Jokainen normaali ihminen on läheisriippuvainen, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Avioliitto on myös riippuvuussuhde, ollaan riippuvaisia tunteista ja yhteisestä taloudesta. Eihän riippuvuudessa ole mitään ihmeellistä, jokainen ihminen on riippuvainen jostakin asiasta ollakseen tyytyväinen.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tasapainotilanne. Jokainen normaali ihminen on läheisriippuvainen, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Avioliitto on myös riippuvuussuhde, ollaan riippuvaisia tunteista ja yhteisestä taloudesta. Eihän riippuvuudessa ole mitään ihmeellistä, jokainen ihminen on riippuvainen jostakin asiasta ollakseen tyytyväinen.

        AV

        Sinä olet koukussa exäsi kanssa, se on sairaalloista läheisriippuvuutta.

        Nukkumispaikan vaihtelu on hyvä esimerkki rajattomuudesta, joka liittyy läheisriippuvuuteen. Ei olla selvillä missä kukin nukkuu ja vaihdellaan paikkaa yöllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tasapainotilanne. Jokainen normaali ihminen on läheisriippuvainen, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Avioliitto on myös riippuvuussuhde, ollaan riippuvaisia tunteista ja yhteisestä taloudesta. Eihän riippuvuudessa ole mitään ihmeellistä, jokainen ihminen on riippuvainen jostakin asiasta ollakseen tyytyväinen.

        AV

        Sinun säädöistä exäsi kanssa voi sanoa, että se on esitystä ja teatteria. Sanot, että olette tasapainossa ja aikuisia, ei pidä paikkaansa. Aikuinen ihminen erotessaan eroaa oikeasti eikä jää epämääräiseen välitilaan roikkumaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä sulle sana: läheisriippuvaisuus.

        Ja toinen: Riippuvuussuhde.

        Hellanlettas, sentään kun joku on opiskellut vähän uusia termejä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tasapainotilanne. Jokainen normaali ihminen on läheisriippuvainen, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Avioliitto on myös riippuvuussuhde, ollaan riippuvaisia tunteista ja yhteisestä taloudesta. Eihän riippuvuudessa ole mitään ihmeellistä, jokainen ihminen on riippuvainen jostakin asiasta ollakseen tyytyväinen.

        AV

        Noilla jutuilla et sinä ainakaan ole ihmissuhteissasi tasapainossa. Elämäsi kuulostaa ja onkin lähinnä ahdistavaa. Olet kuin vesipyörteen imuun jäänyt lastu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hellanlettas, sentään kun joku on opiskellut vähän uusia termejä.

        Ai ne tuli sulle uutena? Vanhoja noi on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi v…ttu mitä jeesustelua

        AV on palstan lipevin setämies


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        AV on palstan lipevin setämies

        Panhuilu soi ;)))


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noilla jutuilla et sinä ainakaan ole ihmissuhteissasi tasapainossa. Elämäsi kuulostaa ja onkin lähinnä ahdistavaa. Olet kuin vesipyörteen imuun jäänyt lastu.

        Harmi jos sinua harmittaa, minua ei harmita.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tasapainotilanne. Jokainen normaali ihminen on läheisriippuvainen, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Avioliitto on myös riippuvuussuhde, ollaan riippuvaisia tunteista ja yhteisestä taloudesta. Eihän riippuvuudessa ole mitään ihmeellistä, jokainen ihminen on riippuvainen jostakin asiasta ollakseen tyytyväinen.

        AV

        Tiedät itsekin, ettei normaali ihminen ole läheisriippuvainen. Normaalisti ihmisillä on rajat, sinulla ja exälläsi niitä ei ole.

        Keskustelin kerran oikein asiantuntevan ammattilaisen kanssa parisuhteen "tauosta" ja "erosta", jossa muutetaan erilleen, mutta silti ollaan viikottain tai jopa päivittäin yhteyksissä "lasten vuoksi". Tauko, jossa yhteys säilyy, ja vaikka seksikin, tauosta huolimatta, ei ole tauko. Ero jossa nämä samat ainekset ei ole ero. Erityisesti lasten kannalta on erittäin haitallista, ettei vanhemmat voi rehellisesti erota. Lapset oppivat näin läheisriippuvuuden mekanismit ja ne siirtyy uudelle sukupolvelle.

        Sinulla oli muistaakseni monta lasta eri äitien kanssa. Myös tämä viittaa vahvasti läheisriippuvuuteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedät itsekin, ettei normaali ihminen ole läheisriippuvainen. Normaalisti ihmisillä on rajat, sinulla ja exälläsi niitä ei ole.

        Keskustelin kerran oikein asiantuntevan ammattilaisen kanssa parisuhteen "tauosta" ja "erosta", jossa muutetaan erilleen, mutta silti ollaan viikottain tai jopa päivittäin yhteyksissä "lasten vuoksi". Tauko, jossa yhteys säilyy, ja vaikka seksikin, tauosta huolimatta, ei ole tauko. Ero jossa nämä samat ainekset ei ole ero. Erityisesti lasten kannalta on erittäin haitallista, ettei vanhemmat voi rehellisesti erota. Lapset oppivat näin läheisriippuvuuden mekanismit ja ne siirtyy uudelle sukupolvelle.

        Sinulla oli muistaakseni monta lasta eri äitien kanssa. Myös tämä viittaa vahvasti läheisriippuvuuteen.

        Jaa, eli jos on ollut monta naista ja niiden kanssa lapsia, on mies läheisriippuvainen.
        Mies joka ei sormellaan naisiin koske tai luo silmäystäkään, ei ole läheisriippuvainen.

        Jaahas, annas kun valitsen...hmm...olen mielelläni erittäin läheisriippuvainen.

        AV


    • Anonyymi

      Äh. Ei jaksa kolinat kiinnostaa. Kolise,mutta muualla kuulumattomissani.

    • Anonyymi

      Kyllä, tämä on tuttu asia.
      Tasapuolinen vinoilu, eli kauhun tasapaino pitää laudan vaaterissa.

      -keinovaginamies-

      • Eli keskeltä kun ollaan toisessa päässä ja päissä toisessa, niin lopputulos on fiftysixty? 😄


    • Anonyymi

      Toki olisi mahdollista, jos asiasta olisi keskusteltu ja sovittu, että niin mennään

    • Anonyymi

      Joko on uudet treffit sovittuna?

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      141
      2052
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1928
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1868
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1680
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      62
      1478
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1266
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1170
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1168
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1163
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1147
    Aihe