Miten laaja teoksen tulisi olla esityskestoltaan vaikuttaakseen syvästi tunteisiin?

Miten laaja tai pitkä nerokkaan säveltäjän luoman teoksen tai sen osan tulisi vähintään olla esityskestoltaan että se vaikuttaisi mahdollisimman syvästi ja voimakkaasti tahtoon, tunteisiin ja affekteihin kun kokemusteni mukaan esim. Aarre Merikannon hyvin lahjakkaaksi säveltäjäksi mieltämän Sulho Rannan säveltämä minikokoinen Piccola sinfoniakaan ei esim. Stravinskyn uusklassisia sinfonioita suuremmasta vaikuttavuudestaan huolimatta kykene vain muutamassa minuutissa esim. Tuukkasen Meri sinfonian lähes 10 minuuttisen myrsky osan tai Mozartin 8 minuuttisen konserton osan tavoin tunkemaan tahtoa ulos tajunnasta ja Leo Tolstoin Kreutzer sonaatissa ilmaisemien musiikin kauhistavaan vaikutukseen viittaavien käsitysten mukaan saattamaan kuulijaa toiseen, "vieraaseen tilaan", vaan huomaan kuuntelusession jälkeenkin olevani melko lailla yhä vain sama oma tavallinen minäni ja tahtova subjekti ilman mitään mystistä ja ylimaallista kokemusta, joka tunkisi tahtomisen ulos tajunnasta ja "nostaisi minut pois tavanomaisesta minästä", kuten Eduard Mörike kirjoittaa Mozartista ja olisin jotenkin poissa tolaltani vaan olotilani ei juuri muutu hivenenkään vertaa vieraammaksi, korkeammaksi, ylevämmäksi saati tiedoitseva tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi jota ideoiden käsittäminen taideteoksessa edellyttää kuten Schopenhauer on kirjoittanut, mutta ehkäpä tämä vain johtuu puutteellisesta tiedostamisesta ja kokemuksesta tai siitä ettei Ranta lopulta kovin lahjakas tai nerokas säveltäjä lopulta ollutkaan sillä oletettavasti jopa Schubertin jotkin pianominiatyyritkin kykenevät synnyttämän kuulijassaan suuremman emotionaalisen vaikutuksen vaikka on parempi pitäytyä sanaan oletettavasti mutta ei ehdottomasti ja Rannallakin on tuotannossaan rakenteeltaan laajamittaisempiakin sinfonioita kuin Piccola joista ehkä voimme saada syvällisempiä kokemuksia..