Lokakuun tutkittava Vartiotorni käsittelee mm. onnellisuutta ja tulee taas vaihteeksi kiteyttäneeksi, miten naiivista maailmankatsomuksesta todistajuudessa on kyse.
Kolme askelta onnellisuuteen ovat Vartsikan mukaan "hengellinen ruoka", "Jehovan periaatteiden mukaan eläminen" ja "Jehovan palvonnan pitäminen elämässä ykkössijalla".
Itsekin yritin joskus saada raavittua näistä jotain onnellisuutta kasaan, mutta ainoa mitä niistä seurasi oli vahvistuva tunne siitä, että juuri näillä askeleilla ei ole oman onnellisuuteni kanssa mitään tekemistä. Paitsi korkeintaan päinvastaisessa merkityksessä. Minä mitään hengellistä ruokaa tarvinnut yhtään mihinkään tai Jehovan periaatteita tai Jehovan palvontaa. Ne eivät antaneet elämään yhtään mitään.
Ja tässä se järjestön naiivius piilee. Siinä, että järjestö ei ymmärrä ihmisyydestä hevon helvettiä. Kuten fundamentalistisesti virittyneissä uskonnoissa yleisestikin myös järjestön maailmassa on vain yksi oikea elämisen malli, kaikki muut ovat väärin ja aiheuttavat onnettomuutta.
Vaikea keksiä, miten enemmän voisi olla väärässä kuin ylläpitää tällaista ihmis- ja maailmankuvaa. Ei ole olemassa mitään muottia, johon kaikki voisi työntää ja lyödä päälle onnellinen -leiman. Päinvastoin sellainen on takuuvarma keino aiheuttaa ihmisille laajamittaista vahinkoa. Ja juuri sitä järjestö naiivilla mallillaan kylvääkin jatkuvasti.
Viimeksi eilen koin onnellisuutta ajaessani salin ohi ja näin siellä parkkipaikallisen autoja. Tuli hieno fiilis pelkästään siitä, että siellä ei tarvinnut olla. Voisiko tästä saada jonkinlaisen kokemuksen Vartiotorniin?
Kolme askelta onnellisuuteen ovat Vartsikan mukaan "hengellinen ruoka", "Jehovan periaatteiden mukaan eläminen" ja "Jehovan palvonnan pitäminen elämässä ykkössijalla".
Itsekin yritin joskus saada raavittua näistä jotain onnellisuutta kasaan, mutta ainoa mitä niistä seurasi oli vahvistuva tunne siitä, että juuri näillä askeleilla ei ole oman onnellisuuteni kanssa mitään tekemistä. Paitsi korkeintaan päinvastaisessa merkityksessä. Minä mitään hengellistä ruokaa tarvinnut yhtään mihinkään tai Jehovan periaatteita tai Jehovan palvontaa. Ne eivät antaneet elämään yhtään mitään.
Ja tässä se järjestön naiivius piilee. Siinä, että järjestö ei ymmärrä ihmisyydestä hevon helvettiä. Kuten fundamentalistisesti virittyneissä uskonnoissa yleisestikin myös järjestön maailmassa on vain yksi oikea elämisen malli, kaikki muut ovat väärin ja aiheuttavat onnettomuutta.
Vaikea keksiä, miten enemmän voisi olla väärässä kuin ylläpitää tällaista ihmis- ja maailmankuvaa. Ei ole olemassa mitään muottia, johon kaikki voisi työntää ja lyödä päälle onnellinen -leiman. Päinvastoin sellainen on takuuvarma keino aiheuttaa ihmisille laajamittaista vahinkoa. Ja juuri sitä järjestö naiivilla mallillaan kylvääkin jatkuvasti.
Viimeksi eilen koin onnellisuutta ajaessani salin ohi ja näin siellä parkkipaikallisen autoja. Tuli hieno fiilis pelkästään siitä, että siellä ei tarvinnut olla. Voisiko tästä saada jonkinlaisen kokemuksen Vartiotorniin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Hengellinen ruoka".
Jos sillä tarkoitetaan järjestön juttuja, se ei ole hengellistä ruokaa vaan aivopesua.
"Jehovan periaatteiden mukaan eläminen".
Missä on laupeus? Jehova sanoo:" laupeutta minä tahdon, enkä uhria".
"Jehovan palvonnan pitäminen etusijalla elämässä".
Mitä se on?
Jeesuksen ajan juutalaiset uskonnolluset johtajat, olivat säätäneet omia lakeja ja määräyksiä ihmisten kiusaksi. Niin myös järjestö.
Se ei ole Jehovan palvonnan pitämistä etusijalla vaan järjestön.
Jehovan todistajana ollessani en koskaan ollut onnellinen, koko elämä oli yhtä suorittamista.
Vaikka kuinka yritin niin aina vaan piti tehdä enemmän, mikään ei riittänyt.
Lopulta sairastuin masennukseen. Sitten sain kuulla, ootko muka niin sairas, ei pidä verhoutua sairauden taakse kun en enää jaksanut sitä mitä yksi vanhin vaati minulta.
Muistan kun Samuel Herd sanoi eräässä puheessa, voi olla että teet parhaasi mutta voisiko siitä huolimatta olla jotain missä voisit tehdä enemmän.
"Tehdä enemmän", niin; JÄRJESTÖLLE.
Kun ytittää tehdä enemmän kuin mihin pystyy, ei jää aikaa miettiä touhun merkitystä. Juuri se onkin päämäärä.
Kolme Tosi Tosi Tosi askelta onnellisuuteen ovat raamatun mukaan Peräilma, Peräilma ja Raappahousut. Siinä ei pidä kellään oleman mitään epäselvyyttä eikä napinaa.