Empä tiedä, mikä osasto sattuisi parhaiten tähän aiheeseen, mutta dumppasinpahan tänne.
Eli kävipä niin että tapasin aivan mahtavan naisen (Molemmat 25-30). Tapailimme toisiamme noin 4 kuukautta. Meillä natsasi erittäin hyvin, mutta lopulta hän laittoi homman poikki, koska hänen edellinen 3,5 vuotta kestänyt suhteensa painoi taustalla. Olimme toisillemme rehellisiä ja hyviä, mitään pahaa ei sattunut. Pidämme yhteyttä silloin tällöin.
Mitenkäpä muilla, ajatuksia kommentteja ? Onko onnellisia pareja, jotka ovat palanneet yhteen, kun toinen "on saanut haavansa nuoltua".
Meidän kohdalla näin ei mitä ilmeisemmin tule käymään.
On se vaan niin kiva että tuo ajoitus aina natsaa, varsinkin kun löytää ns. "sielunkumppanin"
Eli kävipä niin että tapasin aivan mahtavan naisen (Molemmat 25-30). Tapailimme toisiamme noin 4 kuukautta. Meillä natsasi erittäin hyvin, mutta lopulta hän laittoi homman poikki, koska hänen edellinen 3,5 vuotta kestänyt suhteensa painoi taustalla. Olimme toisillemme rehellisiä ja hyviä, mitään pahaa ei sattunut. Pidämme yhteyttä silloin tällöin.
Mitenkäpä muilla, ajatuksia kommentteja ? Onko onnellisia pareja, jotka ovat palanneet yhteen, kun toinen "on saanut haavansa nuoltua".
Meidän kohdalla näin ei mitä ilmeisemmin tule käymään.
On se vaan niin kiva että tuo ajoitus aina natsaa, varsinkin kun löytää ns. "sielunkumppanin"
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulle kävi sama homma, tapasin miehen ( ollaan 28-30) ja tapailtiin n. 3 kuukautta kaikki oli niin hyvin hän tuntui kovin ihastuneelta ja minulla samat tunteet. meillä oli hyvä yhdessä ( tai ainakin luulin niin) naurua, keskusteluita, seksiä ja koko seurustelu homma, varattiin matkaa ulkomaille kesäksi ja sitten yht´äkkiä jättö, syynä ettei ole taysin rakastunut...siis, kuka nyt olisi täysin rakastunut noin lyhyen ajan jälkeen, kysymys kai on siitä että haluako rakentaa jotain kestävämpää...kuinka se ei sitten osu yksiin tämä tahto toisen kanssa, vaikka alussa sanotaan että halutaan pysyvää suhdetta...
mutta sulle keskustelun aloittaja, kyllä ihmiset palaavat yhteen, toivon että yrität rakentaa ystävyyden tuon naisen kanssa ja jos te siltä pohjalta menette uudelleen yhteen, se luultavasti kestää. älä ahdista häntä mutta ole niin rehellinen kuin voit olla tunteistasi. kauanako teidän erosta on?
(alkuperäinen kirjoittaja)
Meidän erilleen ajosta on nyt n. 2,5 kuukautta.
Tilanteeseen oli syynä se että Hänen edellisensä oli ottanut yhteyttä pidemmän tauon jälkeen, eli jotta tilanne olisi vielä kimurantimpi.
Se suhde oli kaatunut miehen pettämiseen, eikä Hän halua olla missään tekemisissä exänsä kanssa.
Toisaalta kyllähän sen tietty ymmärtää, että jos homma on kestänyt vuosia, on siitä vaikea päästä irti noin vain.
Mutta mitä sitten meidän tilanteeseen tulee niin eipä se nyt kaksiselta näytä, koska hän ei kykene minun kanssa esim. puhelimessa puhumaan, yhteys on ollut lähinnä sähköpostin varassa, ja satunnnaisten tekstiviestien.
Tietenkin minun on aivan turha pommittaa, tiedän kyllä että se vain pahentaa tilannetta. Lähtiessään hän sanoi että "älä odota", joten eiköhän se viimeistään jo kerro kaiken.
kai ymmärrät että ei olisi lähtenyt jos oikeasti olisi rakastunut. siinä ei enää entiset paina! ei vaan varmaan kolahtanut tarpeeksi. valitan..
Vaikutat asian suhteen järkevän rauhalliselta. Se on lohduttavaa kuulla! Mun tarinassa mies hyppäsi minun elämääni vuosi sitten. Koen siis,että hän teki tietoisen valinnan liehitellä minut ihastumaan ja lopulta rakastumaan itseensä. Jos olisi ollut selkeätä että tehtäväni on olla laastari, en tietenkään olisi langennut leikkimään mitään. Menneisyys oli häneltä täysin vielä selvittämättä itselleen, exästä puhuttiin paljon ja ymmärsin kipuilut. Onhan vuosien yhteiselon jälkeen vielä paljon tunteita. Tiedän, olenhan itsekin viettänyt vuosia ihmisten kanssa joista edelleen välitän.
Hänen entinen suhde päättyi raastaviin riitoihin, joita jatkui tasaisin väliajoin koko seurustelumme ajan. Kuitenkin ajattelin että menneet ovat menneitä. Kaikesta selvitään, yhdessä. Miksi hän sitoi minut itseensä kuukausi toisen jälkeen jos ei kerran välittänyt?
Reilu kk sitten suhde meni poikki, nyt on minun vuoroni kipuilla. Emme eronneet riidoissa, mutta emme myöskään ole missään tekemisissä. Edellisen exän kanssa tuskin palaa yhteen vaikka olen varma että tämä ero johtui juuri tuosta,ettei erosta oltu päästy vielä yli.
Eli huomaan ajattelevani aivan samaa, pelkkä kohtaaminen ja kemiat ei riitä-ajoituksenkin pitää natsata. Toivompa jopa että olisimme tavanneet exäni kanssa vuosi myöhemmin ja olisimme nyt onnellisesti yhdessä.
Olisi kiva vaihtaa enemmän ajatuksia kanssasi- joskus tämä avautuminenkin helpottaa kummasti!
(alkuperäinen kirjoittaja)
Mietteesi ovat käytännössä peilikuviani omistani. Itsekin olisin toivonut että oltaisiin tavattu myöhemmin. Hänelle tuli samoja riitatilanteita exänsä kanssa myös.
Niinpä kai, voisihan sitä ajatuksia vaihdella. Mitenkäs tämä tulisi nyt käytännössä hoitaa, kun en ole keskustelupalstojen suurkuluttaja...
[email protected]
-tuolta naputan takaisin!