Fredrik Isacsson, unohdettu suuruus

Lähinnä kirkkomuusikkona toimineen Fredrik isacssonin toinen sinfonia, alaotsikoltaan ad Astra, on vapautunut liioista nuoteista partituurin ollessa lähes askeettisen yksinkertainen. Ad Astra esitettiin ensi kerran v. 1943 ja kritiikki oli yksimielinen sinfonian asemasta säveltäjän tuotannossa. Kritiikki kirjoitti:" Jo ensikuulemalta sinfonia teki voimakkaan, intensiivisen, vaikutuksen. Siitä säteilee ylevä sisäinen näkemys, uhkuu jopa kirkollinen harras tunnelma, joka viulun sydämellisistä, jopa nyyhkivistä alkutahdeista kiinteästi kehittyy läpi sinfonian lopputahtien tähtiä kohti kohoavaan rauhaan ja seestymykseen." Miksei tällaisia mestariteoksia suomessa levytetä vaikkei isacsson mikään kuuluisa ja populaari säveltäjä olekaan mutta hänen musiikkinsa arvokas taiteellinen panos kohoaa maallisen mammonan ja taloudellisen voiton tavoittelun yläpuolelle ja oikeuttaa itsensä ylevänä musiikkina tulla levytetyksi suuren kulttuuriteon lailla. Isacsson on kirjoittanut myös muutamia huomattavia kuoroteoksia. näistä Nuori Pan kohoaa todella loistavaksi ja vaikuttavaksi sävelrunoelmaksi.