Olen ollut yksinhuoltaja jonkin aikaa. Minua risoo se, että suurin osa naistuttavista hokee minulle alinomaa sellaisesta asiasta, että minä tarvisin miestä.
Ja jos hiukankin heitän kaksimielistä huumoria kuten muutkin niin heti ollaan minulle miestä puhumassa.
Asia tuntuu todella inhottavalta, koska en ole vielä toipunut monta vuotta kestäneen suhteen loppumisesta. Minua eivät ainakaan vielä kiinnosta muut miehet, enkä ole kiinnostunut harrastamaan seksiä vain sen itse toimituksen takia. Inhottaa vaan tollaset puheet, kun heti kuvitellaan olevan puutteessa.
Ja tällaista se on vain naisten puheissa, miehet eivät ole kommentoineet mitään sensuuntaistakaan.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta. Onko eronnut ihminen joku hemmetin kummajainen.
Ja jos hiukankin heitän kaksimielistä huumoria kuten muutkin niin heti ollaan minulle miestä puhumassa.
Asia tuntuu todella inhottavalta, koska en ole vielä toipunut monta vuotta kestäneen suhteen loppumisesta. Minua eivät ainakaan vielä kiinnosta muut miehet, enkä ole kiinnostunut harrastamaan seksiä vain sen itse toimituksen takia. Inhottaa vaan tollaset puheet, kun heti kuvitellaan olevan puutteessa.
Ja tällaista se on vain naisten puheissa, miehet eivät ole kommentoineet mitään sensuuntaistakaan.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta. Onko eronnut ihminen joku hemmetin kummajainen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jäätyäni yksin en itse, eikä kukaan ystävistänikään ottanut uutta miestä keskusteluihin. Vasta muutaman vuoden kuluttua kun tapasin nykyisen mieheni ja kerroin ystävilleni hänestä, he ilmoittivat olevansa iloisia puolestani ja olleensa huolissaan minun yksinolostani.
Onkohan minun ystäväpiirini jotenkin erityisen hienotunteisia, vai muuten vaan erilaisia, mutta kertaakaan ei tullut minkäänlaisesta keskustelua mihen "puutteestani" yksin ollessani.
Minä kuvittelin siihen aikaan, että kolmen lapsen kanssa on turha edes ajatella miestä elämässäni, mutta toisin oli minun kohdalleni elämä ajatellut..
En tiedä, vaikuttaako yksinjäämisen syy erilaiseen käyttäytymiseen, minä kun jäin yksinhuoltajaksi mieheni kuoleman vuoksi. Joten eronneiden kummajaisuudesta en tiedä yhtään mitään, mutta yksin sitä on lesket ja eronneet, jokainen jostain syystä.
Myönnän, että erolla ja erolla on eronsa. Kyllä se suhtautuminen on erillaista silloin, jos ero on tullut kuoleman kautta.
Sehän olisi jo todella törkeätä, jos sellaisia miesjuttuja tultaisiin puhumaan miehensä kuoleman kautta menettäneelle.
Mutta on myös toisenlaisia menetyksiä. Menetin mieheni alkoholismille ja lapseni menettivät isän.
Meille se menetys tuntuu myös ahdistavalta ja kun tietää mitä ennenpitkää tulee tapahtumaan eli odotan joka päivä lopullista viestiä.Viestiä siitä, että sydän ei enää kestä sitä juomista ja järki ei vain sano että lopeta.
Ei ole siksi helppo kuunnella virnuilua siitä, että sinäpä saunot yksin jne.kun sisällä sydämessään toivoo toisen ihmisen vielä joskus paranevan ja tulevan vaikka uskoon. Lapset odottavat että isä vielä joskus tulisi takaisin.
Päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja odotetaan ihmettä...jota ei ehkä koskaan tapahdu.
Ehkä sun kavereillasi ei ole hajuakaan siitä, miltä tuollaiset sanat voivat eronneesta ihmisestä tuntua. Ehkä sun reaktiosi heidän puheisiinsa myös osaltaan tukee heidän käytöstään, tapaa käsitellä sun yksinoloa - miesjuttujen kautta.
Mutta kyllä sä voit osoittaa heille miltä susta oikeasti tuntuu, kertoa heille nämä ajatuksesi joista tässä kirjoitit meille tuntemattomille. Ei sun tarvitse sietää kaikkea ja vaan naureskella toisten jutuille, jos ne kerran loukkaa tai muuten vaan kismittää sua.
Hyvä ystävyys kestää negatiivisenkin palautteen.
Myönnän, että erolla ja erolla on eronsa. Kyllä se suhtautuminen on erillaista silloin, jos ero on tullut kuoleman kautta.
Sehän olisi jo todella törkeätä, jos sellaisia miesjuttuja tultaisiin puhumaan miehensä kuoleman kautta menettäneelle.
Mutta on myös toisenlaisia menetyksiä. Menetin mieheni alkoholismille ja lapseni menettivät isän.
Meille se menetys tuntuu myös ahdistavalta ja kun tietää mitä ennenpitkää tulee tapahtumaan eli odotan joka päivä lopullista viestiä.Viestiä siitä, että sydän ei enää kestä sitä juomista ja järki ei vain sano että lopeta.
Ei ole siksi helppo kuunnella virnuilua siitä, että sinäpä saunot yksin jne.kun sisällä sydämessään toivoo toisen ihmisen vielä joskus paranevan ja tulevan vaikka uskoon. Lapset odottavat että isä vielä joskus tulisi takaisin.
Päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja odotetaan ihmettä...jota ei ehkä koskaan tapahdu.
Onneksi minun ystäväni eivät ole tuollaisia laukoneet. Eikä edes siinä vaiheessa, kun aloin seurustelemaan kommentoineet mitään, että hyvä kun löysit. Miehistä kun tulee usein yhtä paljon harmia kuin iloa mukanaan ;-)