Onko se niin

No nyt mies älä liikaa mieti minua tällä tavalla. :)

Joku voi ajatella noin, mutten minä. Minä olen ylpeä siitä millainen olen. Olen juuri sitä, millainen haluankin olla.
Eilen ja tänään vietin aikaani henkilön kanssa, jonka kuulin etukäteen olevan hieman erikoisen. Yllätyksekseni (tai ei ihan!) tämä olikin ihan mahtava tyyppi, todella särmikäs omat vahvat mielipiteet omaava. Oikein värikäs tyyppi, jonka ansiosta sain näinä päivinä monet hyvät naurut. :D
Hänellä oli todellinen sarkastinen näkemys kaikkeen ja huumori sellaista, jota kaikki ei ymmärrä. Oli todella antoisaa ja mielenkiintoista saada keskustella tämän spesiaalin kanssa.

Mä en pelkää mitään enkä ketään. Se on pelotavaa ja ongelma. Näillä eväillä.
Osaan tehdä hiekkakakkuja ilman vertaistukeakin.

Kokemusteni mukaan eivät hyväksy, niin sen takia on hyvin vaikeaa uskoa, että jatkossakaan tulisi kukaan hyväksymään. Epäilys on, että joko kuvittelen toisen hyväksynnän, kyse on jonkin tasoisesta hyväksikäytöstä tai suuremman luokan kusetuksesta. Harvassa on ne oikeasti vilpittömät ja hyväntahtoiset ihmiset.

Olen ylpeä siitä kuka olen. Olen aina ollut erilainen kuin muut ja siitä en ole pahoillani. Pelkoa en tunne ihmisiä kohtaan, miksi pitäisi?

En pelkää, tottunut jo olemaan oudoksuttu. Ei liikuta, jos jossain ei hyväksytä. En kaipaa hyväksyntää, kaipaan ymmärrystä.

Pelkäätkö sinä jääväsi kiinni salakatselusta

En muita pelkää. Hyväksyy kuka hyväksyy. Tunnistan ja ne tietyt ihmistyyppit joihin suhtautua varauksella. Tarkkailen ja kuuntelen yleensä jonkin aikaa muita ennen kuin kerron itsestäni.

Jossain vaiheessa pelko ollut hyvinkin vahva, nyt jo hieman päässyt siitä ajatuksesta ylitse.

Ei.


Rakastan ja syleilen outouttani.
Enkä välitä, vaikka siksi jäisin yksin, jäähän minulle kuitenkin se.

Miten ja missä se hyväksyntä näkyis, ihmiset käy töissä ja mahdollisesti seurustelee muutaman ihmisen kanssa vapaallaan mukaan lukien suhteensa, joten ei kai sitä sen suurempia hyväksyntöjä kukaan saa elämässään.

Kiitos tästä yleisluontoisesta kysymyksestäsi, jonka päämäärä on ilmeisesti aiheuttaa muissa ihmisissä huonommuuden tunteita ja tarvetta tasapäistää itseään/neutralisoida tai saada miettimään omaa ns eksentrisyyttään tai jopa sen puutetta miten haluaa kokea.

Eivät kaikki hyväksy, eikä ole tarvekaan. Ei se mitään pelkoa minussa herätä kuitenkaan. Taidan herättää pelkoa niissä jotka eivät hyväksy. Tai sitten jotain inhon väristyksiä.

Ei ihan.
Kyllä monet ihmiset hyväksyvät, se vain, että heillä on suhteeni odotuksia, joihin minä en jaksa vastata. En ystävänä ole kovinkaan aktiivinen yhteyden ottaja ja koen rasitteena liiallisen seurallisuuden. Suhteeseen minusta ei ole. En jaksa sellaista enää. Olen väsynyt henkiseen ja ruumiilliseen kipuun. Pidän etäisyyttä siksi.

Jaa, eipä kiinnosta mitä muut ajattelevat minusta, huoh!

Aloittaja, mikä sulla on?

Eipä pelota, eikä haittaa. Olkoovat omissa liemissään. Huvittaa kummiskin tuo homma, vaikka jotkut saattaisikin olla kiinnostuneitakin, saattavat jättää yleisen linjan tautta ottamatta yhteyttä? Mutta se on heidän ratkaisunsa, mitä he sitten sillä voittavat? Sen tietenkin, että eivät jiudu samanlaiseen jamaan.

En ole ihmiskeskeinen. Teen asioita, joista pidän. En ole kiinnostunut, mitä muut ovat mieltä. Viihdyn yksin. Harrastuksia pitää olla.

Sunkaltaisen ihmisen ei kannata lähteä edes arvailemaan. Ihan vaan vinkki

Samanhenkisyyttä kaipaava. Erihenkisyyttä kokeneena, sitä alkaa keskittymään enemmän omaan tekemiseen. Itse olen valmis juttelemaan, jos joku tulee juttusille, mut en ole enää aloitteellinen sen suhteen. Erehtyäkin voi toisesta kunnolla. Hyvällä voi saada myös pahaa aikaan.

Pelkoa on monenlaista, olen kohdannut skitsofreenisen, joka oli aloitteellinen ja ystävällinen aluksi, mut kääntyi myöhemmin enemmän kielteiseksi. Siksi varovaisempi jatkossa. Monissa tilanteissa on mahdollista, ettei saa hyväksyntää.

Huonommuuden tuntoisia ihmisiä on olemassa, itsekin tunnustan tämän piirteen tulevan esiin tilanteissa, jotka eivät tunnu sellaisilta, että olisin vahvoilla. Epävarmuus ja pelot ovat silloin läsnä. Sellaista epämukavuutta koettuna, et toivoo, ettei samaa ikinä tarvi uudelleen kokea.