Miten muuttaa asennoitumista sinkkuuteen miehiin yms.? Miten kylmettää itsensä pettymyksissä?tapaa jonkun kenen kanssa tuntuu synkkaavan ja sitten siitä ei ikinä kehkeydykään mitään. Miten kestää yksinäisyys,läheisyyden puute?
Olen siinä vaiheessa sinkkuudessani,että en jaksa nähdä vaivaa kun kuitenkin tulee pettymys.Vie niin paljon voimia ja nenäliinoja haikailla jonkun puolitutun perään josta ei kuulu mitään. Miettiä päänsä puhki miksi,miksei,kenties vielä? minulla ei edes olisi nyt varaa itkeä kenenkään perään. ratkaisevat opinnot menossa!en etsi miestä,yritän keskittyä opintoihin. "Jatkan jahtia"sitten taas kesällä. Mutta olisi suuri helpotus jos olisi tämän stressinkin keskellä joku syli,jossa voisi rentoutua yms..Ystäviä toki on,mutta tarvitsisin toisen sukupuolen läheisyyttä ym..
siinä vähän mietteitäni-kenties kierrän kehää ajatuksissani!Yritän vain olla,mutta olen välillä hyvin masentunut yksinäisyydestä.
Olen siinä vaiheessa sinkkuudessani,että en jaksa nähdä vaivaa kun kuitenkin tulee pettymys.Vie niin paljon voimia ja nenäliinoja haikailla jonkun puolitutun perään josta ei kuulu mitään. Miettiä päänsä puhki miksi,miksei,kenties vielä? minulla ei edes olisi nyt varaa itkeä kenenkään perään. ratkaisevat opinnot menossa!en etsi miestä,yritän keskittyä opintoihin. "Jatkan jahtia"sitten taas kesällä. Mutta olisi suuri helpotus jos olisi tämän stressinkin keskellä joku syli,jossa voisi rentoutua yms..Ystäviä toki on,mutta tarvitsisin toisen sukupuolen läheisyyttä ym..
siinä vähän mietteitäni-kenties kierrän kehää ajatuksissani!Yritän vain olla,mutta olen välillä hyvin masentunut yksinäisyydestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuntuu ettei mulle vaan oo ketään.. itken joskus itseni uneen yksinäisyydestä.. ystäviä on, vieläpä tosi ihania ystäviä,mutta ei se aina riitä vaikka yritänkin niin uskotella itselleni. vielä kun ympärillä suurin osa ihmisistä seurustelee, sitä tuntee itsensä monesti niin yksinäiseksi. itsekään en jaksa enää itkeä puolituttujen perään, ei niistä jutuista koskaan kehkeydy mitään sen kummempaa.. en tajua mikä mättää,missä vika..
Hei!
Mulla vähän eri tilanne, mutta suurta yksinäisyyttä koen myös. Noin 2 kk sitten päättyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde, vaikka se toisaalta oli helpotus, niin , toisaalta, nyt ei ole ketään kenelle jakaa ne syvimmät ilonsa/surunsa. Onneksi on ystäviä, mutta se ei mielestäni ole sama asia.
Käyn varmaan parhaillaan jotain suruprosessia läpi, paljon on erilaisia tunteita, syyllisyyttä itseään kohtaan, miksei se sittenkään onnistunut, jne. Yritän vain nyt pitää itsestäni hyvää huolta, ja muistuttaa itseäni siitä, ettei aina tarvitse olla näissä parisuhdeasioissakaan mitään syyllisyys aspektia. Ei koko elämä saa kaatua parisuhteen loppumiseen. Eikä se, että se ei toiminut, välttämättä ole kenenkään vika, ihminen vain on sellainen, että paljon täällä tallatessaan tekee virheitä ja vääriä valintoja.
Tietty kun tota ikääkin on jo hieman kertynyt, sitä ehkä ottaa nää silleen raskaasti, kun tuntuu että eikö se nyt sitten ikinä onnistu, mutta, muistutan aina itselleni, YKSIKIN on kokonaisluku, se on vaan tämä meidän yhteiskuntamalli joka ikäänkuin ajaa kaikkia suhteeseen. Olen itse nyt miettinyt, että mitä jos sitä onkin tarkoitettu niin, että mä elelenkin yksin, en tiedä. Ajatustenvirtaaa......
Moi!
Olen 20-vuotias mies ja tuntuu kyl pahalta olla yksin. Pari seurustelusuhdetta kyllä ollut tänäkin vuonna, mutta lyhyiksi ovat jääneet. Yksin ollessa tuntuu että puuttuu puolikas palanen itsestä, tai elämästä. Tämä olo helpottaa satunnaisilla yhden illan jutuilla, mutta vain hetkeksi. Tuntuu ettei sitä sopivaa ihmistä löydy tekemälläkään. Toivotonta, ja se syö miestä. Uskon että jokainen sinkku on tavallaan yksinäinen sisimmässään, mutta harvalle se näkyy ja vaikuttaa käytökseen ym.
Eli aika moni varmaan samassa laivassa.
Kuulostaa hyvinkin tutulta..
Vika melkeinpä itsessä kun tottunut tutustuun naisiin ystävänä ja siitä kenties edetä pidemmälle, siinä jahkaillessa toisella vaan on taipumus jatkaa tietänsä toisen kanssa. Toisen läheisyyttä kaipaa, välillä oikeen pahaa tekee. Ystäviä kyllä on, mutta ei ne omaa rakasta korvaa. Yhden illan juttuja en harrasta, ei sovi luonnolle. Siinä oot sitten hukassa, ehkä avuksi voisi olla että tarraa heti alusta pitäen vakavammin kiinni naiseen.. :)
Mut ei muuta kun hyvää ja aurinkoista alkavaa kesää
Mielestäni taas yksinolossa on useita hyviä puolia, joista ehkä merkittävin on henkisen vahvuuden lisääntyminen. Mulla ei ole ollut koskaan mitään kontakteja naisiin, joten yksinelely on kyllä varsin tuttua. :-) Viimeksi olin ihastunut joskus 14-15 -vuotiaana, joten sikäli myös vastakkaiseen sukupuoleen tutustumisen on ollut mahdotonta.
Sanoisin niin, että jos on tottunut elämään ilman vastakkaista sukupuolta, niin harvemmin se on mikään merkittävä ongelma. Jos taas tekee sen virheen, että jossain vaiheessa seurustelee vähän aikaa, mutta jää sitten seurusteluelämän ulkopuolelle, niin useimmille se taitaa olla aika kova paikka.
Luulisin, että parisuhde on ylipäätänsä naisille tärkeämpi asia kun miehille. Itse en ole koskaan potenut minkäänlaista masennusta sen takia, että elämääni ei kuulu nainen. Läheisyys on myös todella abstrakti käsite. Toki myönnän, että on varmaan mukavaa kokea toisen ihmisen kosketuksia ja läheisyyttä, mutta ei se missään nimessä ole mikään elintärkeä asia. Lapselle läheisyys on kyllä tärkeää, mutta aikuinen voi kyllä elää ilmankin. Sitäpaitsi, eihän sitä edes tiedä miltä se toisen ihmisen kosketus/läheisyys edes tuntuu, joten miten sitä voisi kaivata? :P
Jonkinlainen pointti kait oli, että yksinelelyä ei pidä pelätä. Aivan varmasti kyllä löydät itsellesi sopivan miehen kun sen aika tulee, joten asiaa on täysin turha murehtia. Keskity nyt vaan elämässäsi muihin asioihin ja muista, että älä liikaa stressaa edes sen koulun suhteen. :)