Rakas avovaimoni!
Sinä saat minut voimaan huonosti. Rakastan sinua niin paljon, että on vaikea nähdä sinut ihastuneena toiseen. Olen yrittänyt pinnistellä tämän reilun kuukauden ja yrittänyt kuunnella ja ymmärtää. Nyt minusta tuntuu että on parempi että annan sinulle sen mitä sinä salassa haluat tai et uskalla ottaa, koska pelkäät että menen rikki... vapauden...
Minä menen rikki vielä enemmän jos tämä jatkuu...
Yksin en kuitenkaan jaksa enää tässä parisuhteessa, vaikka pääsisinkin syliisi kun minulla on paha olo. Se vaan tuntuu väärältä. Ymmärrän että et voi valita tunteitasi ja ohjata niitä. Uskon että olet onnellisempi ilman minua ja ehkä minun on parempi jatkaa elämää omia polkuja pitkin. Kuitenkin se raja on nyt ylitetty minkä minun sydämmeni kestää. Jokin vain meni meidän suhteessa vikaan vaikka se näyttikin hyvältä. Vaikkakin se oikea ei ole välttämättä se johon olet ihastunut, niin se löytyy sinulle varmasti. En ole sokea ja näen että milloin sinun tunteet ovat aidot. Sitä ne ovat häntä kohtaan ja toivon että saat häneltä sen vastakaiun mikä saa sinut hymyilemään ja säihkymään.
Lapsemme ei tule koskaan kuitenkaan olemaan ilman meidän rakkautta ja ymmärtää varmasti myöhemmin, miksi iskä ja äiti ei ole enää yhdessä. Sinä olet hyvä äiti ja lapsemme on onnellisempi kun kotona on lämpöä ja rakkautta häntä kohtaan, sen sijaan että kaksi ihmistä on ahdistuneena ja se heijastuu lapseen.
Ne seitsemän vuotta mitä olemme taivaltaneet yhdessä, eivät ole arvottomia. Ehkä muistele niitä pahalla ja uskon että ajattelet samoin. Hyviä ja unohtumattomia muistoja on paljon ja ne säilyvät sydämmessäni.
ps. tänään pääsen ehkä kertomaan tämän jollekin toiselle... T****
Sinä saat minut voimaan huonosti. Rakastan sinua niin paljon, että on vaikea nähdä sinut ihastuneena toiseen. Olen yrittänyt pinnistellä tämän reilun kuukauden ja yrittänyt kuunnella ja ymmärtää. Nyt minusta tuntuu että on parempi että annan sinulle sen mitä sinä salassa haluat tai et uskalla ottaa, koska pelkäät että menen rikki... vapauden...
Minä menen rikki vielä enemmän jos tämä jatkuu...
Yksin en kuitenkaan jaksa enää tässä parisuhteessa, vaikka pääsisinkin syliisi kun minulla on paha olo. Se vaan tuntuu väärältä. Ymmärrän että et voi valita tunteitasi ja ohjata niitä. Uskon että olet onnellisempi ilman minua ja ehkä minun on parempi jatkaa elämää omia polkuja pitkin. Kuitenkin se raja on nyt ylitetty minkä minun sydämmeni kestää. Jokin vain meni meidän suhteessa vikaan vaikka se näyttikin hyvältä. Vaikkakin se oikea ei ole välttämättä se johon olet ihastunut, niin se löytyy sinulle varmasti. En ole sokea ja näen että milloin sinun tunteet ovat aidot. Sitä ne ovat häntä kohtaan ja toivon että saat häneltä sen vastakaiun mikä saa sinut hymyilemään ja säihkymään.
Lapsemme ei tule koskaan kuitenkaan olemaan ilman meidän rakkautta ja ymmärtää varmasti myöhemmin, miksi iskä ja äiti ei ole enää yhdessä. Sinä olet hyvä äiti ja lapsemme on onnellisempi kun kotona on lämpöä ja rakkautta häntä kohtaan, sen sijaan että kaksi ihmistä on ahdistuneena ja se heijastuu lapseen.
Ne seitsemän vuotta mitä olemme taivaltaneet yhdessä, eivät ole arvottomia. Ehkä muistele niitä pahalla ja uskon että ajattelet samoin. Hyviä ja unohtumattomia muistoja on paljon ja ne säilyvät sydämmessäni.
ps. tänään pääsen ehkä kertomaan tämän jollekin toiselle... T****
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen tuossa samassa tilanteessa, roolit vain toiste päin. Voimia Sinulle!
Sydämessäni tunnen surua ja myötäelämistä puolestasi. Käyt läpi vaikeaa aikaa.
Iloakin tunnen lukiessani tilitystäsi; rohkeutta ja suoraselkäisyyttä - sitä Sinun kirjoituksesi osoittaa.
Vaikka nyt kipu tuntuu kuin elämä loppusi, jatka vaan samalla asenteella ja usko - Sinun lojaalisuutesi, rohkeutesi ja rakkautesi ei takuulla mene hukkaan, vielä saat palkintosi siitä.
Ja, tuntuupa tämä kuinka pateettiselta, joskus olet kiitollinen siitäkin, kuinka tämä vaihe elämässäsi kasvatti Sinusta ihmistä, kunhan vaan pidät jalkasi oikealla polulla - entistä paremman ja parempaan elämään.
Voimia sinulle ystävä.
ovat olleet tuossa samassa tilanteessa jo vuosia (en ole sekaantunut) ja tuntuu sydäntäsärkevältä seurata toisen yksinäisyyttä kun toisella mielessä toinen..., eikä voi mitään muuta kuin odottaa, että tulisi paremmat ajat vaikka sitten mihin ratkaisuun päätyvätkin...
Kuitenkin sanon itsekin kaiken kokeneena, että yksinäisyys on raskainta, jokainen meistä tarvitsee rakkautta... voimia sinulle!
Ihana koskettava kirjoitus, kyynel tuli silmäkulmaani. Upea mies, kirjoittaa tällaista tekstiä.
Myös meillä tilanne sama, mies on se joka kaipaa vapautta, yli kymmenen vuoden ja yhden yhteisen lapsen jälkeen.
Päivät ovat menneet kuin zombiena kävellessä huoneesta toiseen, muistanko mitään edes eilisestä ?
Suuri rakkaus kun loppuu se sattuu ja kovaa.
En tiedä miten tästä selviää.. tuntuu että aika ei ainakaan paranna haavoja. "Erostamme" vajaa kuukausi.
Elämä voi todellakin olla näin julmaa.
Jaksamista myös sinulle ja kaikille muille samassa tilanteessa oleville !
Kyynel
Olemme mieheni kanssa miltei samassa tilanteessa. Minä haluan muuta vaikka pidän hänestäkin. Tämä on helvettiä tälläkin puolen. Raastavaa. Kumpa asiat olisivat toisin. On ikävää jättää pitkä suhde taakse
kun mikään ei oikeen ole loppukaan. kuitenkin olin ihastunut toiseen. Haluan vielä jotain jostain siis tietyisti tämä tarkoittaa mieskokemuksia, vaikka minulla niitä kyllä on ollut yllin kyllin.
sinä kirjoitit todella kauniisti ja luulen että elämällä on sinulle tarjota vielä mukava nainen joka haluaa jakaa elämän kanssasi.
Toivotaan meille jättäjille ja jätetyille oikeen hyvää ja meidän lapsillemme jaksamista ja että jaksaisimme tukea heitä tämän helvetin keskellä.
ketä sinä rakasta?
avovaimoasiko?
vai itseäsi?
sinä menet rikki?
entä naisesi?
sinuako pitäisi sääliä?
naistasi pitäisi vihat?
asihan on niin, että sinua surettaa se, ettet pystynyt olemaan ainoa mies naisesi elämässä.
sinua on loukattu.
kamalaa.
vain sinulla on oikeus nyt marttyyrinä kärsiä.
voi jätettyä.
noin kauniisti kirjoitatkin.
sinä annat vapauden?
et sinä omista avovaimoasi.
sinä voit antaa vain rakkautta.
siihen ei kuulu sana minä.
siihen kuuluu vain sana sinä.
jos rakastat häntä, anna hänen mennä ilman itkua, ilman itsesääliä ja jos hän ei mene, rakasta häntä ilman kyselyjä ja syylistämistä.
meidän pitäisi rakastaa ei vaati vain rakkautta itsellemme.
Aivan sama tilanne paitsi että minä miehenä koko perheeni olen aina hoitanu. Perjantaina mennään sitten selvitteleen huoltajuus asioita. Joko tästä talosta minä lähden taikka sitten minun rakastamani vaimoni. Enpä pysty enään koskaan luottamaan häneen. Kuuden vuoden jälkeen ja kahden lapsen jälkeen se ero meillekkin tuli. Rankkaa on ollut mutta jaksettu on. Lapset vaistoaa ja tajuaa varmaan sen että isukkihan se on aina kaiken tässä huushollissa kaiken hoitanut. Minä en vaan jaksa katsoa toista silmiin ja sanoa et rakastaisin koska en pysty. Lapsista, parina yönä kun olen yksin ollut. Lapset ovat nukahtaneet rauhallisesti mutta sitten kun rakas vaimoni tulee. Lapset eivät osaa rauhoittua. Ainakaan kaksi vuotias poikani. Hän riehuu ja satuttaa itseään. Hakee äidin huomioita jota äiti ei tajua. Minä hänet sitten nukutan vaikka kuinka väsynyt olisin. On se kumma kuinka pojan äiti ei edes tajua tuota. Olen yrittänyt selittää tuota mutta mitään tulosta ei ole ollu.
T:Vaimoonsa pettynyt mies. ~Rikki~