IS/Me Naiset - jutun innoittamana ajattelin lähteä pohtimaan miten itse koen sen vaikuttavan https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000009005120.html
Itsellä ja puolisolla ikäeroa on maltilliset 13 vuotta, joka ei ole mitään verrattuna Lipposiin.
Paljonhan sanotaan, kuinka ikä on vaan numeroita ja varmasti tietyssä elämänvaiheessa se pitääkin paikkansa. Tuo elämänvaihe on kun molemmat ovat terveitä ja työelämässä. Niin kuin omalla kohdallani. Tapasin nykyisen vaimoni kun itse olin 44 ja hän 31. Sanoisin, että ongelmat tulevat enemmän elämänkaaren alku- ja loppupäässä.
Jos otetaan esimerkki vaikka, 15 vuoden ikäerosta. Jos toinen on 16 ja toinen 31 vuotta. Ensimmäiseksi tulee mieleen vanhempien ja kaverien hyväksyntä, toiseksi miten onnistuu yhteiset huvit, kuten baarit ja konsertit. Tiivis parisuhde voi estää myös ystävyyssuhteita muodostumasta sellaisiksi kun ne muodostuisivat normaalissa elämäntilanteessa.
Elinkaaren loppupäässä haasteen taas tuo eläköityminen ja terveys. 15 vuotta vanhempi jää luultavasti n 18 vuotta aikaisemmin eläkkeelle kuin kumppaninsa eli jos nuorempi on 68 vuotta eläkkeelle jäädessään, on toinen silloin 83, joten tuskin kovin montaa yhteistä eläkepäivää harrastaen ja mökkeillen on edessä, etenkin jos tuo vanhempi on mies, jotka tuppaavat kuolemaan vuosia aikaisemmin kun naiset.
Tuon ei tietenkään tarvitse olla ongelma, jos eläkeläinen on itsenäinen ja nauttii yksinään puuhastelusta. Toinen haaste on tietysti terveys jos ja kun vanhemmalla alkaa terveys reistailla on nuoremmalla aika iso stressi vanhemman hoitamisessa.
Toisaalta, kuten tuossa jutussakin sanottiin, vanhempi puoliso voi tuoda suhteeseen viisautta, elämänkokemusta, taloudellista vakautta niiden asioiden lisäksi joita samanikäinenkin puoliso tuo. Itsekin voisin sanoa olevani edellisen pitkän parisuhteen ansiostapaljon parempi versio itsestäni.
Itsellä ja puolisolla ikäeroa on maltilliset 13 vuotta, joka ei ole mitään verrattuna Lipposiin.
Paljonhan sanotaan, kuinka ikä on vaan numeroita ja varmasti tietyssä elämänvaiheessa se pitääkin paikkansa. Tuo elämänvaihe on kun molemmat ovat terveitä ja työelämässä. Niin kuin omalla kohdallani. Tapasin nykyisen vaimoni kun itse olin 44 ja hän 31. Sanoisin, että ongelmat tulevat enemmän elämänkaaren alku- ja loppupäässä.
Jos otetaan esimerkki vaikka, 15 vuoden ikäerosta. Jos toinen on 16 ja toinen 31 vuotta. Ensimmäiseksi tulee mieleen vanhempien ja kaverien hyväksyntä, toiseksi miten onnistuu yhteiset huvit, kuten baarit ja konsertit. Tiivis parisuhde voi estää myös ystävyyssuhteita muodostumasta sellaisiksi kun ne muodostuisivat normaalissa elämäntilanteessa.
Elinkaaren loppupäässä haasteen taas tuo eläköityminen ja terveys. 15 vuotta vanhempi jää luultavasti n 18 vuotta aikaisemmin eläkkeelle kuin kumppaninsa eli jos nuorempi on 68 vuotta eläkkeelle jäädessään, on toinen silloin 83, joten tuskin kovin montaa yhteistä eläkepäivää harrastaen ja mökkeillen on edessä, etenkin jos tuo vanhempi on mies, jotka tuppaavat kuolemaan vuosia aikaisemmin kun naiset.
Tuon ei tietenkään tarvitse olla ongelma, jos eläkeläinen on itsenäinen ja nauttii yksinään puuhastelusta. Toinen haaste on tietysti terveys jos ja kun vanhemmalla alkaa terveys reistailla on nuoremmalla aika iso stressi vanhemman hoitamisessa.
Toisaalta, kuten tuossa jutussakin sanottiin, vanhempi puoliso voi tuoda suhteeseen viisautta, elämänkokemusta, taloudellista vakautta niiden asioiden lisäksi joita samanikäinenkin puoliso tuo. Itsekin voisin sanoa olevani edellisen pitkän parisuhteen ansiostapaljon parempi versio itsestäni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.