Tämä ei ehkä ole oikea palsta, mutta kyse on pääasiassa menetetystä luottamuksesta ja suhteen uudelleen rakentamisesta.
Eli siis, mies petti pariin otteeseen ja loppukädessä erottiin. Muutti exänsä luo, mutta jo muutaman viikon jälkeen vinkui takaisin luokseni. Koska rakastin ja ikävöin häntä, suostuin ottamaan takaisin ja päätimme aloittaa puhtaalta pöydältä, siis jättää menneen taakse ja rakentaa suhdetta uudelta pohjalta.
Asiat on puhuttu halki moneen kertaan, mutta tuntuu, etten vieläkään pääse yli niistä tapahtumista, joita tässä viimeisen puolen vuoden aikana on ollut. Tekee ihan törkeän kipeää muistella niitä valheita, sitä nöyryytystä jne. Vaikka kuinka päätin "unohtaa" menneen ja olla sekoittamatta niitä tapahtumia tähän päivään, olen silti tulla hulluksi kun en voi uskoa sanaakaan mitä mieheni sanoo saati luottaa pätkän vertaa. Muuten meillä arki sujuu hyvin aina siihen asti, kunnes pahat ajatukset valtaavat mieleni uudestaan.
Mitään pahaa ei kai ole tapahtunut, viikonloput mies on ollu kanssani ja meillä on todella synkannut kuin vastarakastuneilla. On yhteisiä suunnitelmia, lomareissuja jne. Mutta tulenko pilaamaan kaiken epäluottamuksella?? Mies kyllä ymmärtää, että minulla menee aikaa nuolla haavani kuntoon muttei tietenkään halua tuntea "kyyläystäni ja paheksuntaa" nahoissaan joka päivä, kun on kerran sovittu kaikki menneet. Ja mies todella yrittää.
Mutta sattuipa eilen jotain, joka pisti sairaan mielikuvitukseni (kiitos miehen temppujen ja niiden jälkivaikutusten...) jälleen liikkeelle. Kun tulin töistä kotiin, mieheni istui sohvalla ja puhui puhelimessa. Halusin tehdä vähän jäynää avaamalla hänen housujensa napit ja nappasin hänen vehkeensä käteeni. Mies ei pistänyt vastaan vaan jatkoi puhumistaan puhelimessa. Huomasin kuitenkin jotain hyvin häiritsevää, enkä jatkanut pidemmälle. Terskan ja esinahan välissä oli jotain valkoista hötöä, siis sellaista mitä joskus jää yhdynnän jälkeen. Ihmettelin tätä, koska mies oli käynyt suihkussakin vain muutamaa tuntia aiemmin. Mielikuvitukseni lähti laukkaamaan ja päädyin vain kahteen vaihtoehtoon - joko hän on runkannut tai sitten ehtinyt käydä polkemassa exäänsä. Eli siis tuo hötö oli joko hänen tai jonkun muun nestettä.
Hyvin vähäisestä hajusta päätelleen taisi olla ihan miehen omaa, mutta ilkeä tunne silti... tai ehkä vain pesi vehkeensä huonosti... tai ehkä tuo "hötö" olikin esim. kalsareista lähtevää nukkaa... OLENKO AIVAN HULLU?? Tuntuu kamalalta heti epäillä varsinkin kun mies muuten käyttäytyi ihan normaalisti. Ja kai hän olisi estellyt koskettelemasta, jos olisi toisen naisen nesteet pesemättä...? Toisaalta, pani hän aikanaan minuakin sen jälkeen kun oli pannut exäänsä, pesemättä itseään välissä... Hyi helv... kuinka oksettavaa! Ja kuinka tekeekään kipeää vieläkin edes ajatella asiaa...
Olisin halunnut kysyä suoraan ja mies ihmettelikin miksi vaivuin "koomaan" loppuillaksi. Ei tuollaista vain voi kysyä. Toivoisin, että voisitte jollain keinolla vähän vakuuttaa mua että epäilen ihan turhia. Ja että se hötö voi tulla mistä vaan. Inhottaa vaan, kun ei tehnyt enää mieli edes koskea koko ihmistä tuon "löytöni" jälkeen.
Sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti joku ymmärsi. Taidan olla tulossa hulluksi. Ja taitaa olla suhdekin jo tuhoon tuomittu, ellen saa näitä sairaita ajatuksia mielestäni. Ja uskokaa tai älkää, ennen en ollut mustasukkainen pätkän vertaa! Mies sai tehdä mitä halusi ja luotin täysin. Sitten mies jäi kiinni, jäi toistamiseen ja eron jälkeen paljastui vielä mitä kamalampia totuuksia... Lienee aika tervettä "järkytystä" ja epäluuloa. Sattuu vaan niin vietävästi edelleen.
Silti rakastan, todella rakastan, ja haluan suhteen kuntoon. Millä ihmeellä sen luottamuksen voi saada takaisin???
Eli siis, mies petti pariin otteeseen ja loppukädessä erottiin. Muutti exänsä luo, mutta jo muutaman viikon jälkeen vinkui takaisin luokseni. Koska rakastin ja ikävöin häntä, suostuin ottamaan takaisin ja päätimme aloittaa puhtaalta pöydältä, siis jättää menneen taakse ja rakentaa suhdetta uudelta pohjalta.
Asiat on puhuttu halki moneen kertaan, mutta tuntuu, etten vieläkään pääse yli niistä tapahtumista, joita tässä viimeisen puolen vuoden aikana on ollut. Tekee ihan törkeän kipeää muistella niitä valheita, sitä nöyryytystä jne. Vaikka kuinka päätin "unohtaa" menneen ja olla sekoittamatta niitä tapahtumia tähän päivään, olen silti tulla hulluksi kun en voi uskoa sanaakaan mitä mieheni sanoo saati luottaa pätkän vertaa. Muuten meillä arki sujuu hyvin aina siihen asti, kunnes pahat ajatukset valtaavat mieleni uudestaan.
Mitään pahaa ei kai ole tapahtunut, viikonloput mies on ollu kanssani ja meillä on todella synkannut kuin vastarakastuneilla. On yhteisiä suunnitelmia, lomareissuja jne. Mutta tulenko pilaamaan kaiken epäluottamuksella?? Mies kyllä ymmärtää, että minulla menee aikaa nuolla haavani kuntoon muttei tietenkään halua tuntea "kyyläystäni ja paheksuntaa" nahoissaan joka päivä, kun on kerran sovittu kaikki menneet. Ja mies todella yrittää.
Mutta sattuipa eilen jotain, joka pisti sairaan mielikuvitukseni (kiitos miehen temppujen ja niiden jälkivaikutusten...) jälleen liikkeelle. Kun tulin töistä kotiin, mieheni istui sohvalla ja puhui puhelimessa. Halusin tehdä vähän jäynää avaamalla hänen housujensa napit ja nappasin hänen vehkeensä käteeni. Mies ei pistänyt vastaan vaan jatkoi puhumistaan puhelimessa. Huomasin kuitenkin jotain hyvin häiritsevää, enkä jatkanut pidemmälle. Terskan ja esinahan välissä oli jotain valkoista hötöä, siis sellaista mitä joskus jää yhdynnän jälkeen. Ihmettelin tätä, koska mies oli käynyt suihkussakin vain muutamaa tuntia aiemmin. Mielikuvitukseni lähti laukkaamaan ja päädyin vain kahteen vaihtoehtoon - joko hän on runkannut tai sitten ehtinyt käydä polkemassa exäänsä. Eli siis tuo hötö oli joko hänen tai jonkun muun nestettä.
Hyvin vähäisestä hajusta päätelleen taisi olla ihan miehen omaa, mutta ilkeä tunne silti... tai ehkä vain pesi vehkeensä huonosti... tai ehkä tuo "hötö" olikin esim. kalsareista lähtevää nukkaa... OLENKO AIVAN HULLU?? Tuntuu kamalalta heti epäillä varsinkin kun mies muuten käyttäytyi ihan normaalisti. Ja kai hän olisi estellyt koskettelemasta, jos olisi toisen naisen nesteet pesemättä...? Toisaalta, pani hän aikanaan minuakin sen jälkeen kun oli pannut exäänsä, pesemättä itseään välissä... Hyi helv... kuinka oksettavaa! Ja kuinka tekeekään kipeää vieläkin edes ajatella asiaa...
Olisin halunnut kysyä suoraan ja mies ihmettelikin miksi vaivuin "koomaan" loppuillaksi. Ei tuollaista vain voi kysyä. Toivoisin, että voisitte jollain keinolla vähän vakuuttaa mua että epäilen ihan turhia. Ja että se hötö voi tulla mistä vaan. Inhottaa vaan, kun ei tehnyt enää mieli edes koskea koko ihmistä tuon "löytöni" jälkeen.
Sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti joku ymmärsi. Taidan olla tulossa hulluksi. Ja taitaa olla suhdekin jo tuhoon tuomittu, ellen saa näitä sairaita ajatuksia mielestäni. Ja uskokaa tai älkää, ennen en ollut mustasukkainen pätkän vertaa! Mies sai tehdä mitä halusi ja luotin täysin. Sitten mies jäi kiinni, jäi toistamiseen ja eron jälkeen paljastui vielä mitä kamalampia totuuksia... Lienee aika tervettä "järkytystä" ja epäluuloa. Sattuu vaan niin vietävästi edelleen.
Silti rakastan, todella rakastan, ja haluan suhteen kuntoon. Millä ihmeellä sen luottamuksen voi saada takaisin???
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heippa!
Yritän ottaa osaa tuskaasi.
En ole noin kauheaa nöyryytystä kokenut, mutta samansuuntaista, ja useampaan otteeseen. Epäilyt toisesta naisesta ja miehen valheet...
Kuitenkin rakastan ja halua päästä epäilyistäni eroon, kuten sinäkin. Olen tullut siihen tulokseen kohdallani, etten ole käynyt asiaa itseni kanssa kunnolla läpi. Ja totuus on se, että meillä naisilla ei ole edes kykyä unohtaa näitä tuskaisia kriisin hetkiä, vaikka kuinka olisi tehnyt työtä pääkoppansa kanssa ja asia ns. puhuttu "loppuun". Naisten sisäinen rakenne on niin, että kun jossain asiassa alkaa mättäämään, niin ne vanhat suuret ikävät hetket alkavat jylläämään. Kuuluu asiaan.
Kuitenkin vaikuttaa, että miehesi on tosissaan nyt kanssasi ja haluaa varmasti jatkuvasta epäilystä eroon. Miehelle tärkeintä naisen luottamus, asiassa kuin asiassa.
Yksi vaihtoehto on, että ehdotat miehellesi juttelua ja jälleen kerran itkujen itkemistä ja käytte vielä asiaa läpi. Siis sitä pettämistä. Ja se voi helpottaa miestäsi, että hänen tehtävänään pääasiassa vain kuunnella sinun tunteitasi. Kunhan kuuntelee ja tosissaan arvostaa tunteitasi, eikä teilaa niitä sanomalla, että älä nyt, ei se niin mennyt...jne.
Sinun kuuluu saada puhua, mitä sinä silloin ja nyt tunnet. Miehen tehtävä ymmärtää tunteitasi.
Jätä pois syyttelyt, mutta ole rehellinen.
Voi olla että tämän rumban joutuu uusimaan silloin tällöin, mutta uskoakseni tuskasi laantuu ja luottamus palautuu. Jos miehesi todella valmis kanssasi terveeseen suhteeseen, hän luultavasti suostuu. Toki se tarkoittaa juuri sitä, ettei asiasta sitten muistuteta päivittäin.
Sitten jos tämä ei onnistu, niin aina voi yrittää parisuhdeterapiaa.
Itse olen tosi paljon pohtinut, miten epäilyistä pääsee eroon, koska se todella rassaa itseäni ja tekee hallaa parisuhteelle. Olen ajatellut kokeilla tuota ensin mainitsemaani...
Siitä eilisestä: tiedän tunteen, kun epäilys täräyttää päin naamaa; hulluksi meinaa tulla... Mutta onneks yleensä ei niin käy. Normaali reaktio kokemusten jälkeen.
Sinä tunnet miehesi ja varmaan näet hänestä, jos hän kanssasi nyt tosissaan. Niinkuin totesit, ei ole mitään tapahtunut siihen viittaavaa, että pettäisi. Joten rohkeasti kerrot vaan näistä tunteista, jotka eilen tuli pintaan. Et pääse ikinä niistä eroon, jos hautaat ne sisääsi.
Toivon sulle voimia ja tsemppiä sekä onnea tuleviin koitoksiin!
Rakkaus on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!
Enpä usko, että ulkopuolisten vakuuttelu auttaa sua yhtään. Eikä auta sen puoleen miehesikään vakuuttelu ja todistelu.
Itse sun on hillittävä omaa mielikuvitustasi ja tultava sinuiksi menneisyytenne kanssa, jos mielit parantaa omaa oloasi.
Sä tulet aina löytämään jotakin "epäilyttävää", aina pelkäämään pahinta ja aina tuntemaan itsesi höynäytetyksi, jos sä et todella kykene antamaan toiselle anteeksi sitä, että hän petti sun rakastuneen luottamuksesi.
Niin kauan kuin sä valitset muistaa sen petetyksi tulemisen tunteesi, sä tulet myös käyttäytymään kuin petetty ihminen.
Vaatii kovasti henkisiä voimavaroja ja kypsyyttä kyetä käsittelemään omat negatiiviset tunteet ja ajatukset niin selviksi, etteivät ne jatkuvasti kummittele nykyisyyden varjona.
Se kypsyys testaan käytännössä heti seuraavassa konfliktissa, joka yleensä nostaa pintaan kaikki menneetkin pahanolontunteet. Niillähän on aina helppo sivaltaa ja tuntea olevansa niskanpäällä.
Se mitä te olette kokeneet on osa sunkin historiaasi, joten jäitpä sä nykyiseen parisuhteeseesi tai etsit itsellesi uuden, se historia kulkee aina sun mukanasi.
Parasta siis vaan tulla taas sinuiksi ITSESI kanssa. Itsesi kanssa sun on elettävä lopun elämääsi, kävi parisuhteillesi niin tai näin.
et koskaaaaaan unohda noita!!!!!! Ne kaivelee aina sun mielessäs....!!!!!!!
miehesi on ottanut koko kakun,luulenpa ikävä kyllä että vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon.Hän on haukannut moempia ja päättänyt ottaa koko kakun.
Voi kuule, voin kokemuksesta sanoa, että tuollainen sattuu tosi paljon.
Mun mies petti ihan työkseen, aina kun vaan oli mahdollista - ja pettää varmaan edelleen.
Niin kauan kuin rakastin häntä, se SATTUI.
Mutta jostakin sain armeliaasti voimaa ja lakkasin rakastamasta häntä. Se helpotti.
Mutta se vaikeus on juuri siinä: lakata rakastamasta.
Ainakaan minun mieheni ei parantanut tapojaan, vaikka aina lupasi.
Meni vuosia ja vuosia, lapsetkin kasvoivat.
Sitten tapasin toisen miehen, ihanan, hellän ja rehellisen. Nyt elän taas.