Hei!
tukijoukkoja löytyykö? Rakas on ollut armeijassa nyt neljä kuukautta, tällä hetkellä on meneillään neljän viikon eroaika, joka alkoi maanantai-iltana, hän on kiinni siellä saakelin laitoksessa kesäkuun alkuun.. yksinolosta en nauti ollenkaan. Muuten ei mitään hätää, mutta olisi kiva kuulla jos muita näitä juttuja lukevilla olis sama tilanne.
Me ollaan seurusteltu pari vuotta, muutettiin syksyllä yhteen. Hirmu ikävää nyt asustella yksinään ja nukkua isossa sängyssä yksin, vaikka kohta se kesä on ja heinäkuussa kulta pääsee jo pois:) voin kuvitella miltä tuntuisi jos hän joutuisi olemaan vuoden..
tukijoukkoja löytyykö? Rakas on ollut armeijassa nyt neljä kuukautta, tällä hetkellä on meneillään neljän viikon eroaika, joka alkoi maanantai-iltana, hän on kiinni siellä saakelin laitoksessa kesäkuun alkuun.. yksinolosta en nauti ollenkaan. Muuten ei mitään hätää, mutta olisi kiva kuulla jos muita näitä juttuja lukevilla olis sama tilanne.
Me ollaan seurusteltu pari vuotta, muutettiin syksyllä yhteen. Hirmu ikävää nyt asustella yksinään ja nukkua isossa sängyssä yksin, vaikka kohta se kesä on ja heinäkuussa kulta pääsee jo pois:) voin kuvitella miltä tuntuisi jos hän joutuisi olemaan vuoden..
Vastaukset 8
Vanhimmat
sit kun se armeija aika on ohi niin toivot että lähtis jo johonki ettei tarttis koko ajan hengailla :)nauti,hemmottele itseäs.
Aluksi teinkin kaikkea sellasta, mikä piristi ja sain aikaa kulumaan eikä ollut niin hirmu ikävää, mutta kyllä nyt taas on sellasta, että ei oikein jaksa innostua. Oon jo hemmotellu itseäni kaikella:) ..varmaan muutama lisäkilokin on tullut, kun oon syönyt ikävääni suklaata. Auts. Mutta nyt taas ulkoilen päivittäin mahdollisimman paljon ja yritän ajatella positiivisesti.
Niin saapa nähdä millaista sitten on, kun kulta tulee takaisin, varmasti kummallista huomata, että siinä sängyssä onkin joku muu minun lisäksi tuhisemassa tiistai -aamunakin:) kyllä yhdessä olo on silti kaikista parasta! Vaikka pakko myöntää, että tämä yksinolokin on kasvattanut, tietää pärjäävänsä näinkin jos tiukka paikka tulee.
mun avomies on kans intis. nähtii viimeks maanantain ku vein sen lomilta takas kassulle.tänään lähti rovalle sotimaan joten seuraavan kerran nähdään 27.pv.armeija-aika on ollu meille yhtä helvettii, ikävä on ollut tosi suuri...onneks se on kohta ohitte...onneks...ollaaa seurusteltu pikkase vajaa 2v ja yhes ollaa asuttu reilu vuosi.
Eli sulla suht sama tilanne kuin mulla.. Kyllä näistä eroista selviää, mutta on vaan niin helvetin tympeetä, kun väsyttää eikä kukaan ole halaamassa ja potkimassa takapuolelle, että kyllä se siitä. Puhelinlaskut on kyllä aika suuret, onneksi sentään voidaan aina iltaisin jutella:) Onko sinun avomies puoli vuotta vai vuoden?
Jakselehan sinäkin! Pitää vaan ajatella sitä tulevaa kesää ja yhteistä aikaa armeijan jälkeen!! Mutta kolme (tai mun tapauksessa luult. 4) viikkoa erossa, niin ei hirveen positiivisesti jaksa aina ajatella.. mut sitte kesäkuussa voidaan sanoa, että selvittiin ja naureskella koko jutulle:)
hän sielä on...ei mistään hinnasta ois kauempaa koska hälläkin on kova koti-ikävä.Tänään saapuivat just Rovalle.Meillä on kännyt kuumina kun lähetetään tekstareita,päivittäin kyllä soitellaanki.Kyl tää armeija-aika sillee opettaaki että tiedän nyt aivan varmasti että hän on elämäni mies ja tänään soveimme kihlapäivänki hamaan tulevaisuuteen=)
Munkin kulta on ollut armeijassa nyt sen neljä kuukautta ja ois vielä ens tammikuuhun asti... Onneks aika on mennyt suht nopeesti, mut ikävä on kyllä kova ja pistäähän tämä suhteen koville!Mut on se sit kiva aina nähdä viikonloppuisin=)!Onneks mun poikakaverin pisin kiinnioloaika on ollut tähän asti vaan se kaks viikkoo et pidemmist eroista ei olla vielä kärsitty. Ollaan oltu ens kuussa 3 ja puol vuotta yhdessä, asutaan kuitenkin vielä erikseen toistaiseksi. Mut tsemppiä sulle ja kiitä onnees että se tulee jo ens kesänä takaisin.
Siellä se mun poikaystävä on jo kymmenettä kuukautta ollut, onneksi enää kaksi jäljellä :) Eli vuoden armeija-ajan mun poikaystävä valitsi ja on tässä kyllä ikävä useaan otteeseen tullut. Yhteiseloa on ensi kuussa kolme vuotta ja muutto yhteen puolen vuoden kuluttua :) Jaksamisia sulle tähän armeija-aikaan! Ja kyllä ne meidän omat kullat sieltä pian palaa! =)
Oma kultani lähti tammikuussa ja tulee ens vuoden tammikuussa, muutettiin virallisesti yhteen viime heinäkuussa ja sitä ennen se asu mun porukoiden luona melkein kaks vuotta.. Se oli pariviikkoo sitten toista kertaa kiinni viikonlopun, kyllä oli orpo olo, kun ei oikein tienny mihinkä se sen aikansa oikein kuluttais.
alkuvaihessa olin et okei ei tää nyt niin paha ole, kyllä sitä nyt vähän aikaa kestää olla ilman toista, mut todellisuus oli toista. Ensimmäisenä yönä en edes tajunnu et nyt nukutaankin yöt yksin.. Seuraavana päivä odottelin normaaliin aikaan neljän paikkeilla että se tulee töistä, mutta eipä tullu, kyllä tää on ollu yhtä tuskaa olla erossa kun ei siihen ole koskaan tottunu..