”Ihmisten kannattaisi etsiä mieluummin erilaista kuin mahdollisimman samankaltaista kumppania, sanoo psykoterapeutti Heli Vaaranen.” (Uutissuomalainen)
Vaeltajasinkut ja kissanomistajasinkut etsivät kaltaisiaan, mutta jos on ihan erilainen henkilö kuin itse on, eikö se ala ärsyttämään? Itse kokisin vahvasti näin päin.
Onko tässä ristiriita
Anonyymi
80
739
Vastaukset
- Anonyymi
Niinhän se on, että samankaltaisuus vetää puoleensa. Samankaltaisuus ärsyttää toisissa, jos ei ole hyväksynyt itsessään niitä piirteitä, mitä toisessa näkee.
- Anonyymi
Eikö kissanomistaja voi käydä vaeltamassa?
Kyllä voi. Varsinkin kesäaikaan kissa löytää kyllä luonnosta linnunpoikasia helposti parinkin viikon vaelluksen ajaksi.
- Anonyymi
Ei mielellään.
- Anonyymi
scrg kirjoitti:
Kyllä voi. Varsinkin kesäaikaan kissa löytää kyllä luonnosta linnunpoikasia helposti parinkin viikon vaelluksen ajaksi.
No näin joku kuvittelee. Useimmat nälkiintyvät, mutta ehkä siinä lumen tuloon selvitään ennen kuin kuolevat kylmyyteen. Outo olio ja symbioosi, yhtä itsekkäitä näennäisesti toisillensa. Kissan kyvyt huomattiin, tappaa hyvin, vaistot ei väisty edes aikojen saatossa, saattaa mennä kaikkea mikä liikkuu. Sitä vaikeampaakin saalista omistajansa harmiksi.
Näkisin ennemmin niin, että samankaltaisuuden hakeminen on turvallisuushakuista. Jokainen meistä kaipaa turvallisuudentuntua ja niin on helppoa valita kumppani joka on samankaltainen.
Itsensä peilikuva.
Mutta sanoisin jopa, että mielestäni tuommoinen on heikon luonteen tapa. Samankaltaisuus patrnerissa on kuin menisi sieltä missä aita on matalin. Ja aina on riskinä ettei oikeasti ole kiinnostunut juuri siitä yksilöstä itsestään, vaan siitä helppoudesta mikä siinä suhteessa tuntuisi olevan.
Mitä tuohon ärsyttämiseen tulee, se tunne että ärsyttää jokin, se on itsestä lähtöisin. Ei siitä partnerista. Silloin kuin alkaa ärsyttämään, on aika katsoa sisäänpäin ja nähdä malka omassa silmässään...
Mutta ihmiset ovat perimmiltään laiskoja ja mukavuudenhaluisia - haluavat valita helpoimman tien. Ja helppo valinta on se itsensä peilikuva.
Siinä piilee se riski, että negatiiviset piirteet saavat eeppiset mittasuhteet, kun ollaan niin samankaltaisia. Erilaisuudet täydentävät toisiaan ja vahvassa, sekä toimivassa parisuhteessa toimitaan tiiminä. Kun toinen prakaa, toinen tekee paikon. Samankaltaisten kesken tämä ei toimi samalla tavalla.
Näin niin kuin mielipiteenä.- Anonyymi
Täytyy kuunnella sisäistä
ääntään , mitä halajaa
Mennä sitä kohti
Myös tunnistaa asiat, mitä ei halua elämäänsä - Anonyymi
Tuon sanon samaa kuin edelliseen.
Hyvä parisuhde syntyy turvasta ja vaarasta. Ei jommasta kummasta. Liian turvallisia oloja ei parisuhde kestä, muttei luonnollisesti myöskään liian vaarallisia.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Täytyy kuunnella sisäistä
ääntään , mitä halajaa
Mennä sitä kohti
Myös tunnistaa asiat, mitä ei halua elämäänsäJuu, harva oikeasti haluaa sitä mitä tarvitsee.
Joku hemmoiteltu pikkuprinsessa haluaa hemmoittelevan partnerin. Luonnollisesti.
Jos hän ottaa toisen hemmoitellun pikkuprinssin siihen rinnalleen, niin eihän edessä ole kuin sotaa.
Tai hiljainen hissukka ottaa hiljaisen hissukan, niin hissukoivat hiljakseen toisensa kuoliaaksi.
Partnerin tulee myös osata haastaa kumppaniaan kehittymään.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuon sanon samaa kuin edelliseen.
Hyvä parisuhde syntyy turvasta ja vaarasta. Ei jommasta kummasta. Liian turvallisia oloja ei parisuhde kestä, muttei luonnollisesti myöskään liian vaarallisia.
- SheenaJaa.
Meillä on turvallinen ja vaarallinen yhdessä. En tiedä mitä sanoa.. Tuntuu, että mieheni kärsii. (En siis ole väkivaltainen tai petä.) Vauhtia ja vaaraa riittää silti. Jp voi mitä ihmeellisimpiä asioita tapahtua. - Anonyymi
Mut kun minä vain olen kaikin puolin täydellinen immeinen, niin miksi haluaisin mitään muuta kuin täydellisyyttä kumppaniltakaan. Todellakin haluaisin kumppanin, joka olisi sosiaalisuudeltaan, mentaalisuudeltaan ja elämänarvoiltaan peilikuvani.
Anonyymi kirjoitti:
Mut kun minä vain olen kaikin puolin täydellinen immeinen, niin miksi haluaisin mitään muuta kuin täydellisyyttä kumppaniltakaan. Todellakin haluaisin kumppanin, joka olisi sosiaalisuudeltaan, mentaalisuudeltaan ja elämänarvoiltaan peilikuvani.
No vakka kantensa valitsee..
Heh.. täydellinen immeinen. Ai sellaisiako on?- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mut kun minä vain olen kaikin puolin täydellinen immeinen, niin miksi haluaisin mitään muuta kuin täydellisyyttä kumppaniltakaan. Todellakin haluaisin kumppanin, joka olisi sosiaalisuudeltaan, mentaalisuudeltaan ja elämänarvoiltaan peilikuvani.
Erehtyy, jos kuvittelee olevansa täydellinen.
Ja onneksi kukaan ei ole. Rosoisuus on elämän suola. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuon sanon samaa kuin edelliseen.
Hyvä parisuhde syntyy turvasta ja vaarasta. Ei jommasta kummasta. Liian turvallisia oloja ei parisuhde kestä, muttei luonnollisesti myöskään liian vaarallisia.
- SheenaSanoo -Sheena 4v, turvattomasti kiintynyt.
Pikku-pirpana kirjoitti:
No vakka kantensa valitsee..
Heh.. täydellinen immeinen. Ai sellaisiako on?Täällä 👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erehtyy, jos kuvittelee olevansa täydellinen.
Ja onneksi kukaan ei ole. Rosoisuus on elämän suola.Tulen erittäin hyvin toimeen itseni kanssa, enkä keksi mitään suurempia vikoja itsestäni. Olen tämmöinenn ihmisolento, eläin siinä missä kissanpoikanenkin. Totta kyllä, että mun kriteereillä jokainen olento on täydellinen juuri sellaisena kuin on. Koska elämä on tarkoitettu olevan sellainen kuin on. Toisen samanlaisen jos löytäisin, niin jopas olis.
Anonyymi kirjoitti:
Erehtyy, jos kuvittelee olevansa täydellinen.
Ja onneksi kukaan ei ole. Rosoisuus on elämän suola.Kyllä. Särmiä pitää olla. Yhdyn mielipiteeseesi.
randombypasser kirjoitti:
Täällä 👍
🤭 ei sulta ainakaan itseluottamusta puutu..
Sä olet täydellinen sä. Ainutlaatuinen ja erittäin hyvä sellaisena kuin olet.
Mutta täydellinen ihminen.. ?
Selvä. Evoluutio on löytänyt huippunsa, lajiamme on turhaa enää jatkaa. Steriloidaan koko ihmiskunta ja aletaan kloonaamaan täydellistä yksilöä..
Täydellinen yksilö täyttää maan ja lopulta olemassa olemisen perusteet ovat tuhoutuneet ja paradoksaalisesti ajateltuna yksilöitä ei tarvitse olla kuin yksi. Se täydellinen.
Joten kiitti vitusti että ajoit ihmiskunnan sukupuuttoon olemalla se täydellinen yksilö.
Luojan kiitos olet täydellinen vain omasta mielestäsi. Pelastuimme sukupuutolta.. toistaiseksi.Pikku-pirpana kirjoitti:
🤭 ei sulta ainakaan itseluottamusta puutu..
Sä olet täydellinen sä. Ainutlaatuinen ja erittäin hyvä sellaisena kuin olet.
Mutta täydellinen ihminen.. ?
Selvä. Evoluutio on löytänyt huippunsa, lajiamme on turhaa enää jatkaa. Steriloidaan koko ihmiskunta ja aletaan kloonaamaan täydellistä yksilöä..
Täydellinen yksilö täyttää maan ja lopulta olemassa olemisen perusteet ovat tuhoutuneet ja paradoksaalisesti ajateltuna yksilöitä ei tarvitse olla kuin yksi. Se täydellinen.
Joten kiitti vitusti että ajoit ihmiskunnan sukupuuttoon olemalla se täydellinen yksilö.
Luojan kiitos olet täydellinen vain omasta mielestäsi. Pelastuimme sukupuutolta.. toistaiseksi.Mää olen hyvin täyteläinen eikä ihmiskunta minuun lopu, koska jokainen haluaa olla täydellinen, mutta omalla tavallaan, mikä onkin yksi ihmisen suurimpia siunauksia ja kirouksia.
randombypasser kirjoitti:
Mää olen hyvin täyteläinen eikä ihmiskunta minuun lopu, koska jokainen haluaa olla täydellinen, mutta omalla tavallaan, mikä onkin yksi ihmisen suurimpia siunauksia ja kirouksia.
Juu.. hitto mikä suo se on.. siis täydellisyyteen pyrkiminen.
Mä päätin kymmenisen vuotta sitten, et ei maksa vaivaa. Olen mikä olen.
Mä olen riittävän täydellinen. Suapi kelevata. Ja jos ei kelepaa, olokoonkin iliman.Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu.. hitto mikä suo se on.. siis täydellisyyteen pyrkiminen.
Mä päätin kymmenisen vuotta sitten, et ei maksa vaivaa. Olen mikä olen.
Mä olen riittävän täydellinen. Suapi kelevata. Ja jos ei kelepaa, olokoonkin iliman.Aaaaaa, ok. Mää taas tein hiukan toisenlaiset päätelmät, toisen noin kolmekymmentä ja toisen noin viisitoista vuotta sitten. Jälkimmäisen osalta joudun joskus riitoihin itteni kanssa.
Eka on se, että mikään ei voi olla täydellinen, ellei siinä ole yhtä virhettä/puutetta tms., koska täydellisyyden täytyy sisältää myös vertailukohta. Toinen taas oli se, että koska tuo ehto 1, niin minä olen täydellinen. Ja siinä vaiheessa ei oikeastaan enää kiinnostanut tippaakaan mitä muut minusta ajattelevat.randombypasser kirjoitti:
Aaaaaa, ok. Mää taas tein hiukan toisenlaiset päätelmät, toisen noin kolmekymmentä ja toisen noin viisitoista vuotta sitten. Jälkimmäisen osalta joudun joskus riitoihin itteni kanssa.
Eka on se, että mikään ei voi olla täydellinen, ellei siinä ole yhtä virhettä/puutetta tms., koska täydellisyyden täytyy sisältää myös vertailukohta. Toinen taas oli se, että koska tuo ehto 1, niin minä olen täydellinen. Ja siinä vaiheessa ei oikeastaan enää kiinnostanut tippaakaan mitä muut minusta ajattelevat.Epätäydellisen täydellinen.. sellaisia me ollaan kaikki.
Oikeastaan mä tykkään sun ajatuksenjuoksusta tässä asiassa.. positiivisen minäkuvan kautta etiäpäin.
Positiivinen asenne itseen ja muihin on vain hyvä. Kiitos tästä.. sain hieman näkökantaa omaan .. noh .. hälläväliä melankoliseen asenteeseeni.Pikku-pirpana kirjoitti:
Epätäydellisen täydellinen.. sellaisia me ollaan kaikki.
Oikeastaan mä tykkään sun ajatuksenjuoksusta tässä asiassa.. positiivisen minäkuvan kautta etiäpäin.
Positiivinen asenne itseen ja muihin on vain hyvä. Kiitos tästä.. sain hieman näkökantaa omaan .. noh .. hälläväliä melankoliseen asenteeseeni.No jaa, oon tämmöi tuulellakäypä, mutta tuulikin voi vinkua kivasti nurkissa toisinaan ;)
randombypasser kirjoitti:
No jaa, oon tämmöi tuulellakäypä, mutta tuulikin voi vinkua kivasti nurkissa toisinaan ;)
Oih.. tuulen vinkuna .. aivan ihana ääni.. me gusto mucho.
Mutta oikeasti mä arvostan ihmisessä positiivisuutta. Joskin yltiöpositiivisuus on epäilyttävää.Pikku-pirpana kirjoitti:
Oih.. tuulen vinkuna .. aivan ihana ääni.. me gusto mucho.
Mutta oikeasti mä arvostan ihmisessä positiivisuutta. Joskin yltiöpositiivisuus on epäilyttävää.Tuulen vinkuna, itselle etenkin sydäntalvella talvimyrskyssä kun se painaa pellon yli koillisesta ja vinkuu nurkissa ja ikkunapokissa, puuskat huomaa takan kohinan äänenvoimakkuuden nousemisesta... Joo, se on omaa luokkaansa.
Positiivisuus voi olla myös suojakeino, eikä ihminen välttämättä ole niin positiivinen kaiken kanssa kuin antaa ymmärtää. Yltiöpositiivisuus on pelottavaa, häiritsevää, ahdistavaakin.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sanoo -Sheena 4v, turvattomasti kiintynyt.
Parisuhteessa tärkeimpiä asioita on läheisyyden ja erillisyyden mahdollisimman hyvä vuorovaikuttelu. Samoin on turvallisuuden ja epävarmuuden tunteen kanssa. Liiallinen turvallisuus johtaa usein siihen, että toista pidetään itsestäänselvyyteenä, silloin turvallisuus vähenee. Pieni tai kenties vähän suurempikin epävarmuus/ponnistelu pitää mielenkiintoa yllä.
- Sheena randombypasser kirjoitti:
Tuulen vinkuna, itselle etenkin sydäntalvella talvimyrskyssä kun se painaa pellon yli koillisesta ja vinkuu nurkissa ja ikkunapokissa, puuskat huomaa takan kohinan äänenvoimakkuuden nousemisesta... Joo, se on omaa luokkaansa.
Positiivisuus voi olla myös suojakeino, eikä ihminen välttämättä ole niin positiivinen kaiken kanssa kuin antaa ymmärtää. Yltiöpositiivisuus on pelottavaa, häiritsevää, ahdistavaakin.Noh niih.. taas ollaan samoilla aalloilla..
Kyll,kyll.
Sä jo sanoitkin kaiken oleellisen aiheesta.Pikku-pirpana kirjoitti:
Noh niih.. taas ollaan samoilla aalloilla..
Kyll,kyll.
Sä jo sanoitkin kaiken oleellisen aiheesta.Meidän höpöttelyt menee jo välillä vähän tylsiksi, kun ollaan niin monesta asiasta samalla sivulla :)
randombypasser kirjoitti:
Meidän höpöttelyt menee jo välillä vähän tylsiksi, kun ollaan niin monesta asiasta samalla sivulla :)
Kyllä me vielä saadaan niitä eroavaisuuksia ja erimielisyyksiä.. ihan varmasti. Odotas vaan..
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllä me vielä saadaan niitä eroavaisuuksia ja erimielisyyksiä.. ihan varmasti. Odotas vaan..
Juu, aika harvoin sisarukset on vain silkkaa hunajaa ja silkkiä toisilleen, siskoseni.
randombypasser kirjoitti:
Juu, aika harvoin sisarukset on vain silkkaa hunajaa ja silkkiä toisilleen, siskoseni.
No mä olen ollut isosiskoni kanssa kuin kissa ja koira. Tukkanuottasilla pentuna. Äityi välillä todella rumaksi.
Mulla olk nuorempana helevatun moinen temperamentti .. aina räiskyi..
Vanhemmiten sitä tullut seesteiseksi lampaaksi joka sanoo bää. Noh, kunhan tässä pääsee kunnolla itsensä herraksi.. eiku rouvaksi.. neidiksi.. vittu ihan sama, niin eiköhän se tulisieluisuun siitä löytyne..
Ellei sitten liekkini ole jo sammunut.. sitä on jo niin vanha ja väsynyt..Pikku-pirpana kirjoitti:
No mä olen ollut isosiskoni kanssa kuin kissa ja koira. Tukkanuottasilla pentuna. Äityi välillä todella rumaksi.
Mulla olk nuorempana helevatun moinen temperamentti .. aina räiskyi..
Vanhemmiten sitä tullut seesteiseksi lampaaksi joka sanoo bää. Noh, kunhan tässä pääsee kunnolla itsensä herraksi.. eiku rouvaksi.. neidiksi.. vittu ihan sama, niin eiköhän se tulisieluisuun siitä löytyne..
Ellei sitten liekkini ole jo sammunut.. sitä on jo niin vanha ja väsynyt..Hoi siskoseni, elä huoli liekistäsi, sammunut se ei ainakaan ole, se tuli huomattua jo silloin iltariennoissa. Särmää, kekäleitä ja kipinöitä kyllä löytyy, ja niillä saa äkkiä helvetillisen roihun aikaiseksi, jos sellaisen aika tulee.
randombypasser kirjoitti:
Hoi siskoseni, elä huoli liekistäsi, sammunut se ei ainakaan ole, se tuli huomattua jo silloin iltariennoissa. Särmää, kekäleitä ja kipinöitä kyllä löytyy, ja niillä saa äkkiä helvetillisen roihun aikaiseksi, jos sellaisen aika tulee.
Jumankekka.. helvetin lieskat ja rikinkatkua.
Onnistuu.
Näin kiltiksi ja kuuliaiseksi ihmiseksi räjähdän aikasta isosti kun sen paikka tulee. Ja huudan kuin palosireeni..
Mutta kiitos. Olen peljännyt että hiillokseni on jo kokonaan hiipunut. Ei maksa vaivaa hermostua pikkuasioista.
Mä vähän luulen että tässä asiassa olemme eri maata.. sinä jäätä ja minä tulta.. semmoinen hantsi mulla olisi..Pikku-pirpana kirjoitti:
Jumankekka.. helvetin lieskat ja rikinkatkua.
Onnistuu.
Näin kiltiksi ja kuuliaiseksi ihmiseksi räjähdän aikasta isosti kun sen paikka tulee. Ja huudan kuin palosireeni..
Mutta kiitos. Olen peljännyt että hiillokseni on jo kokonaan hiipunut. Ei maksa vaivaa hermostua pikkuasioista.
Mä vähän luulen että tässä asiassa olemme eri maata.. sinä jäätä ja minä tulta.. semmoinen hantsi mulla olisi..Uskon, että kun räjähdät, niin vaikka Pikku-Pirpana oletkin, se räjähdys on jotain aivan muuta... Ei tosiaan huolta, särmät tulivat esille oikein hyvin ja terävinä, joten kyllä se sisäinen roihukin siellä on.
Hmmm, kyllä, olet varmaankin oikeassa, taidan tosiaan olla melkoinen kuningas Jää kun käämikela korvien välissä käryää. Ilmankos minua on välillä töissä sanottu pelottavaksi, kun hommat eivät toimi sovitulla tavalla. Kuvittele, minua kutsuttu pelottavaksi, ahhahahahah.randombypasser kirjoitti:
Uskon, että kun räjähdät, niin vaikka Pikku-Pirpana oletkin, se räjähdys on jotain aivan muuta... Ei tosiaan huolta, särmät tulivat esille oikein hyvin ja terävinä, joten kyllä se sisäinen roihukin siellä on.
Hmmm, kyllä, olet varmaankin oikeassa, taidan tosiaan olla melkoinen kuningas Jää kun käämikela korvien välissä käryää. Ilmankos minua on välillä töissä sanottu pelottavaksi, kun hommat eivät toimi sovitulla tavalla. Kuvittele, minua kutsuttu pelottavaksi, ahhahahahah.Joo, sä itse Kuningas Jäänä..
Ajatuskin pelotuttaa.. pitääpä kirjata kansiin ja kirjoihin, ettei kannata sinua suututtaa.
Arvaan myös, ettet ihan heti lauhdu. Hmm.. pitääpä olla varovainen sinun kanssasi. Tuli sulattaa jään, mutta vesi sammuttaa tulen ja vesihöyry katoaa pilvenä taivaanrantaan...Pikku-pirpana kirjoitti:
Joo, sä itse Kuningas Jäänä..
Ajatuskin pelotuttaa.. pitääpä kirjata kansiin ja kirjoihin, ettei kannata sinua suututtaa.
Arvaan myös, ettet ihan heti lauhdu. Hmm.. pitääpä olla varovainen sinun kanssasi. Tuli sulattaa jään, mutta vesi sammuttaa tulen ja vesihöyry katoaa pilvenä taivaanrantaan...Ei, kyllä mä olen nopea asettumaan, riittää että saan tilaa ja aikaa hieman, niin ehdin tajuta ettei tästä suuttumalla tule ainakaan parempaa ja sitten tulen sovittelemaan, kertomaan mitä päässäni liikkui, mitä tunsin ja miksi sekä pyytämään anteeksi jos ehdin käyttäytyä huonosti. Ikä tuo malttia, niin ennen kuin jälkeenkin ärsyyntymisen.
randombypasser kirjoitti:
Ei, kyllä mä olen nopea asettumaan, riittää että saan tilaa ja aikaa hieman, niin ehdin tajuta ettei tästä suuttumalla tule ainakaan parempaa ja sitten tulen sovittelemaan, kertomaan mitä päässäni liikkui, mitä tunsin ja miksi sekä pyytämään anteeksi jos ehdin käyttäytyä huonosti. Ikä tuo malttia, niin ennen kuin jälkeenkin ärsyyntymisen.
Arvaa kaksi kertaa miksi mä täällä hymyilen..
Pikku-pirpana kirjoitti:
Arvaa kaksi kertaa miksi mä täällä hymyilen..
Se on kuin kraanavettä kahviin..
randombypasser kirjoitti:
Aivan 😂
Tää on epistä.. sä vissiin fuskaat..
Mä en enää ala.. meen nukkumaan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Tää on epistä.. sä vissiin fuskaat..
Mä en enää ala.. meen nukkumaan.Hyvää yötä siskoseni ;)
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No mä olen ollut isosiskoni kanssa kuin kissa ja koira. Tukkanuottasilla pentuna. Äityi välillä todella rumaksi.
Mulla olk nuorempana helevatun moinen temperamentti .. aina räiskyi..
Vanhemmiten sitä tullut seesteiseksi lampaaksi joka sanoo bää. Noh, kunhan tässä pääsee kunnolla itsensä herraksi.. eiku rouvaksi.. neidiksi.. vittu ihan sama, niin eiköhän se tulisieluisuun siitä löytyne..
Ellei sitten liekkini ole jo sammunut.. sitä on jo niin vanha ja väsynyt..Olet todella mainio kirjoittaja, näitä on hauska lukea. Ja vielä ton äkäisen velipoikas kans teidän jutut on hauskaa. Osaisinpa minäkin. Kivaa illanjatkoa molemmille sinne suuureeen maailmaaan. Joku tutuhkon tapainen täältätoivottelee.
Anonyymi kirjoitti:
Olet todella mainio kirjoittaja, näitä on hauska lukea. Ja vielä ton äkäisen velipoikas kans teidän jutut on hauskaa. Osaisinpa minäkin. Kivaa illanjatkoa molemmille sinne suuureeen maailmaaan. Joku tutuhkon tapainen täältätoivottelee.
Voi kiitos.. hyvä jos voimme viihdyttää. Tuo velipoika on niin lahjakas sanaseppä, että kyllä mä jään kakkoseksi. Mutta kyllähän palstalla on monia lahjakkaita kynäilijöitä.. jokainen vähän omanlaisenaa.
- Anonyymi
Tässä kuten suunnilleen kaikessa muussakin toimii sekä-että paremmin kuin joko-tai.
Kannattaa siis etsiä sopivasti erilaista ja sopivasti samanlaista.
- Sheena - Anonyymi
Erilaisen ihmisen etsimisessä on se vaara että oma elämäntapa ei enää tunnukaan ainoalta oikealta. Se voi olla tuskallista näille jotka ovat imagoaan huolella vaalineet.
- Anonyymi
Kuka tavallinen ihminen elämäänsä imagolle perustaa? Edes Suomen rikkaat ei elä niin. Vain julkisuudella palkkansa tienaavat elävät imagon ja oikean elämän ristiriidassa, ja heistäkin vain osa!
Taitaa mennä imagoelämiset ihan samaan luokkaan kuin jännäjonnet ja -jennat, akateemisten ihmisten pelko ja muut älyttömyydet.
No itse taas pidän tärkeänä, että arvomaailma on melko samanlainen tai mieluusti jopa samanlainen molemmilla, persoona taas tuskin koskaan voi ollakkaan ihan samanlainen, korkeintaan kaltainen temperamentti. Yhdellä p:llä. Edes joku sana oikein. ;}
Mikä on hyvä olla myös samanlainen, niin läheisyydentarve. Olipa se sitten harvoin kyhnäämistä, ei kyhnäämistä lainkaan tai jatkuvasti kyhnäten, niin tuo on tärkee osua yhteen.
Nyt huomaa, kun parisuhteessa tuo tarve on hyvin erilainen, niin kylläpä vaan tekee välillä kurjaa. Itsellä on hellyydentarvetta ja toisella ei mitään tarvetta helliä, niin on se haastavaa. Joutuu pyytämään halaa mua. Minusta se ei ole kivaa, oikeesti että joutuu pyytämään. Muuten ei tuu ikinä halatuksi.Hyvin erilainen persoonakin voi olla vaikee jaksaa. Me ollaa puolison kanssa hyvin erilaisia. Hän on enemmän tutkija ja teoreetikko, kliininen, järkiperäinen mä taas olen enemmän filosofi ja kokemusperistä kiinnostunut, intuitiivinen, tunneperäinen järkeilijä.
Me ollaan outo pari, ihme että ollaan edes pari.PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Hyvin erilainen persoonakin voi olla vaikee jaksaa. Me ollaa puolison kanssa hyvin erilaisia. Hän on enemmän tutkija ja teoreetikko, kliininen, järkiperäinen mä taas olen enemmän filosofi ja kokemusperistä kiinnostunut, intuitiivinen, tunneperäinen järkeilijä.
Me ollaan outo pari, ihme että ollaan edes pari.Toista kiinnostaa persoonallisuus toista persoonattomuus. :D
- Anonyymi
Tuo nyt on niin tyhjää hölinää, kun ei mitenkään eritellä mitä se mahdollinen erilaisuus ja samankaltaisuus tarkoittaisi.
- Anonyymi
Minusta samanlaiset eliarvot jutut eli kaikki vaan natsaa niin tulevat toimeen parhaiten ja jos kaikki on eri niin riitelevät tappelevat ja erotaan
Joku tuumi joskus, että amis ja akateeminen eivät voisi olla pari. Mutta mulla on naapurissa toisiaan rakastava aviopari, lapsetkin jo aikuisia ja heistä mies on amis ja emäntä on akateemisen koulutuksen saanut.
Ei rakkaus katso koulupohjaa, se on minkä tärkeeksi arvottaa, koulutus vai rakkaus ihmiseen jonka kanssa on hyvä elää.PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Joku tuumi joskus, että amis ja akateeminen eivät voisi olla pari. Mutta mulla on naapurissa toisiaan rakastava aviopari, lapsetkin jo aikuisia ja heistä mies on amis ja emäntä on akateemisen koulutuksen saanut.
Ei rakkaus katso koulupohjaa, se on minkä tärkeeksi arvottaa, koulutus vai rakkaus ihmiseen jonka kanssa on hyvä elää.Jos kumpikin arvostaa toistensa mieltymyksiä työn ja koulutuksen suhteenkin, niin en näe ongelmaa. Joku älyjen kohtaamisen vaikeuskin on ihan huuhaata, ei amis tarkoita tyhmää ihmistä, eikä akateeminen neropattia.
- Anonyymi
Jep, ainakin omalla kohdalla erilaisuus viehätti aluksi ja tavallaan täydensi, samankaltaisuutta toki oli jonkun verran pohjalla, mutta vuosien jälkeen kun tämä erilaisuus alkoi korostua väärällä tavalla niin se muuttui pelkästään ärsyttävyydeksi
N.s. psykoterapeutit sanovat mitä sylki suuhun tuo, koska koko psykoterapeuttinen teoria on hajalla kuin Manun eväät. Yksi puhuu yhtä, toinen toista.
Onneksi kukaan ei teekään heidän näkemyksiensä mukaan. Viihdettähän sellaiset kirjoitukset ovat viihdelehdissä ja netissä. 🌹👀- Anonyymi
Psykoterapeutit eivät puhu mitä sattuu, mutta toisinaan turhan teoreettisesti verrattuna elävään elämään.
Ihmisen pitääkin olla aktiivinen toimija omassa elämässään, ja valittava juuri itselleen sopivat psykoterapeuttien lausunnot. Keittiöpsykologien tai ystävien ohjeetkin käy, jos ne toimii.
- Sheena
- Anonyymi
Tässä iässä sitä on jo ehtinyt oppia ne asia, joissa pitää olla samanlainen ja missä erilainen. Oleellisi kun ovat ne asiat itsessään, ei mikään prosenttiosuus saman- tai erilaisuutta. Tietysti vaatii myös sitä, että on oppinut tuntemaan itsensä.
Lisää parisuhdeteoriaa. Tämän kun yhdistää muihin listoihin ja pohdintoihin, niin siinä on jo melkoinen paketti mielessä pidettäväksi.
Unohtuu kokonaan se, että ihastuminen ja rakastuminen on tapahtuma jossa tunne syrjäyttää järjen.
Ja jos tunne säilyy parisuhteessa, ei sitä järkeä oikeastaan tarvita. Intuitio ja empatia riittää.- Anonyymi
Aika usein ihmiset eivät kadota järkeään ihastuessaan/rakastuessaan. Minulla esimerkiksi oikein tiivis järjen, tunteen ja tahdon yhteistyö.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Aika usein ihmiset eivät kadota järkeään ihastuessaan/rakastuessaan. Minulla esimerkiksi oikein tiivis järjen, tunteen ja tahdon yhteistyö.
- SheenaTuollainen harkitsevaisuus kasvaa iän myötä. Minä en ole suhteessani joutunut paljoakaan järkeä käyttämään. Meillä on hyvä yhteisymmärrys ja halu keskustella vaikeistakin asioista.
Tasapaino. Riittävästi erilaista, jotta toinen on vieras ja pystyy yllättämään vuosienkin kuluttua ja riittävästi samaa, että on liimaa suhteelle.
- Anonyymi
Minä luulen kyllä vain niin, että ihminen ihastuu ylipäänsä itseään hieman sivuavaan vastakommunikointiin, koska ihminen nyt on vain lajitoverihakeutuvainen ja tarvitsee vastaajalähteen, koska yksin on kurja vaihtaa mielipiteitä, tunteita, arvoja jne. Ihminen on kiinnostunut toisen samanlaisen itkusta, naurusta, kaikista elkeistä :)
- Anonyymi
Kyllä minun mielestä pitää olla samat arvot ja muutakin yhteistä.
Kuvitellaanpa perussuomalainen mies ja vihreä nainen.
Siinä on koko ajan konflikti päällä jo pelkästään elämän perusasioiden kanssa.
Ateisti ja uskovainen hihhuli...sama juttu- Anonyymi
Samat tärkeimmät arvot.
- Sheena - Anonyymi
Tuokin riippuu täysin siitä, iten kiihkeästi noita juttuja pohtii. Ateistin ja uskovaisen yhteiselo toimii helposti, jos kumpikaan ei omaa ajatusmaailmaansa julista ja antaa muiden elää oman vakaumuksensa mukaan. Ihan sama pätee persuun ja vihreään. Eivät kaikki ihmiset pyri käännyttämään toisiaan ja toisen ihmisen voi tuntea vuosikausia, tietämättä lainkaan vaikka hänen uskonnollisuudestaan tai poliittisesta näkökannastaan. Itselläni esimerkiksi ei ole mitään varmaa käsitystä oikeastaan kenenkään lähipiiriini kuuluvan poliittisesta ajattelusta. Tietenkin monista asioista on tullut juteltua, mutta kaikki puolueet ovat lopulta hyvin lähellä toisiaan, jollei ole ääriajattelija, joka sopii vain yhteen lokeroon. Mä voin kuvitella ja olettaa, mutta aivan yhtä hyvin voi mennä pieleen. Tiedän kyllä, ketkä ovat varmasti äänestäneet ja ketkä varmasi eivät ole, mutta sitä sen sijaan en tiedä mitä ne äänestäneet ovat äänestäneet.
"Kuvitellaanpa perussuomalainen mies ja vihreä nainen."
😲
Tässä saattaa olla hyvä reality-formaatti televisioon. Ja somessa älämölö lisääntyy.- Anonyymi
Riippuu täysin persoonista tuokin. Tietyssä määrin pitää olla erilaisuutta ja samanlaisuutta, sellainen kullekin sopiva tasapaino.
- Sheena
- Anonyymi
Olen kyllä täysin eri mieltä. Nimimerkki; kokemusta on.
- Anonyymi
En kyllä ymmärrä tuota. Kyllä ainakin minusta samankaltaisuus tekee yhteiselosta sujuvampaa, kun molemmat haluavat samanlaisia asioita ja ymmärtävät toisiaan. Tärkeimpiä asioita, joissa on hyvä olla samankaltainen, ovat ne, joita ei normaalissa parisuhteessa voi toteuttaa mitenkään muuten, kuten intiimin kanssakäymisen tarpeissa. Kyllä siitä vain ongelmia tulee, jos toinen haluaa paljon hellyyttä, mutta toinen ei paljon ollenkaan.
- Anonyymi
Tässä pitäisi nyt erotella, että missä asioissa on hyvä olla samanlainen ja missä voi olla erilainen. Sillä ei kaikkia ominaisuuksia voi vain niputtaa yhteen ja sanoa, kumpi on parempi, erilaisuudet vai samankaltaisuudet. Ja eiköhän ne erilaisuudet johda useammin eroon kuin samanlaisuudet.
Joku puhui, että samanlaisuuden tavoittelu olisi jotenkin heikon ihmisen turvallisuushakuisuutta. Siis jos jollakin on suuri läheisyydentarve, niin onko hän heikko, jos hän ei halua kärsiä suhteessa sellaisen kanssa, jota ei kiinnosta läheisyys ollenkaan, vaan hakee ihmistä, joka myös haluaa paljon läheisyyttä?
Keksin kyllä enemmän hyvää samankaltaisuudesta kuin erilaisuudesta. Ihan jo sellaisten pienempienkin asioiden suhteen kuin vaikka musiikkimaun. Samanlainen yhdistää, erilaisuus ärsyttää sitä enemmän, mitä kauempana toisistaan ollaan. Nyt jonkun mukaan minun pitäisi mennä jotenkin itseäni tutkiskelemaan. Ai että miksi minua oikein ärsyttää joka päivä kuunnella inhoamaani musiikkia? Että kyllä minussa nyt on jotakin vikaa, kun en halua tietynlaista musiikkia kuunnella.
Teiltä erilaisuuden kannattajilta puuttuu nyt konkretia, eli missä asioissa se oikeasti on hyvä asia. Onko jollekin oikeasti ollut hyötyä siitä, vai miksi olette siihen päätyneet?
- Anonyymi
Ihmiset nyt ovat kaikkinensa hyvin ristiriitaisia, jos koko joukkoa tarkastelee. Ihmiset ovat keskenään niin kovin erilaisia, ettei oikein mikään ohje päde kaikkiin. Toisille sopii erilainen ja toisille samankaltainen kumppani. Outoa, että yksikään psykoterapeutti kuvittelee voivansa antaa yleispätevää ohjetta.
- Anonyymi
Riippuu mielestäni ihan täysin siitä, missä asioissa on samanlainen ja missä erilainen. Jotkin erilaisuudet tukevat toisiaan hyvin, kun taas toiset tuhoavat suhteen. Samanlaisuuden suhteen taas osa lähentää ihmisiä, mutta toiset saattavat korostaa huonoja piirteitä. Ymmärtäminen, tukeminen ja kannustaminen ovat mielestäni tärkeitä asioita suhteessa.
- Anonyymi
Juuri näin. Ei kaikkea voi niputtaa yhteen niin, että kaikki erilaisuus olisi hyväksi suhteessa
- Anonyymi
Olen samaa mieltä. Toinen ihminen on oma yksikkönsä ja erilaisten ihmisten kohtaaminen ja yhteinen tahto toisiinsa on nimenomaan kaunista. Samankaltaisuuden korostaminen on vain laajennettua itserakkautta.
- Anonyymi
Kuten jo useampi on maininnut, niin tuohan on täysin kiinni mistä asiasta puhutaan. On asioita, joissa on parempi olla erilainen ja on asioita, joissa on välttämätöntä olla jopa täysin samanlainen. Ihme yleistystä taas ja muka "psykoterapeutilta".
- Anonyymi
ihmisten luonne ei välttämättä paljastu pika frehveillä kun ihmiset tuo heti itseään esiin,
- Anonyymi
Olen tätä miettinyt paljon viime aikoina, kun olen aloittanut deittailun. Eräs mies on todella samanlainen kuin minä. Meillä on hyvin samanlainen arvomaailma, samanlaisia mielipiteitä, olemme molemmat herkkiä, mies vielä herkempi kuin minä jne. Keskustelu on ihan mukavaa ja leppoisaa, mies todella kiva tyyppi. En tunne mitään kipinää.
Toinen mies on hyvin erilainen kuin minä, huomattavasti suoraviivaisempi ja mutkattomampi eikä kauheasti herkkistele. En näe meille ehkä yhteistä tulevaisuutta, mutta hänessä on jotain mikä saa vatsassa kipinöimään. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että mies on riittävän erilainen kuin minä. Enhän minä itseni kanssa halua seurustella.
Sopiva yhdistelmä olisi, että tärkeät arvot kohtaavat, mutta molemmat olisivat riittävän erilaisia, jotta kipinöinti on mahdollista.- Anonyymi
Eli nimenomaan ne erilaiset piirteet aiheuttavat sinulla sen kipinöinnin? Luuletko, että tämä kipinöinti säilyy suhteen edetessä, ja että siedät eroavaisuuksia myös jatkossa?
Itse en ole kokenut, että nimenomaan erilaisuus olisi se, joka houkuttaa. Vaan ennemminkin se, että toinen haluaa juuri samaa kuin minä, toteuttaa niitä asioita, joista olen aikaisemmin voinut vain haaveilla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 4510392
- 816933
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon445074- 614597
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella724336Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme333913- 472908
- 362695
- 402330
- 2161932