Juhlimiskohu kertoo ahtaasta johtamiskäsityksestä - Johtajuus ei ole enää yhden ihmisen varassa.
PÄÄMINISTERIN juhlimiskohu kertoo paljon median ja kansalaisten käsityksestä johtajuudesta. Johtaja on nuhteeton, tavoitettavissa, valmiina painamaan nappia ja kokoustamaan tärkeiden tahojen kanssa. Mutta mikä tahansa yksikkö, organisaatio tai valtio on kriisinkestävämpi, kun sen johtaminen on kollektiivista.
Johtamistutkimus ja -ajattelu ovat 20 viime vuoden aikana kehittyneet yksilöjohtajuuden sijaan korostamaan systeemin toimivuutta. Nykyisin johtajuus ymmärretään myös yhteisön kollektiiviseksi toiminnaksi. Ei ole käsitteellistä eroa siinä, että tiiminvetäjä lähtee äkkiä hakemaan sairastunutta lasta päiväkodista tai pääministerin ilta venähtää pitkäksi: yhdessä johtamisen käytänteillä tilanteet hoituvat organisaation reagointikyvyn kärsimättä.
Suomessa on sanonta: kun kaikki ovat vastuussa, kukaan ei ole vastuussa. Mutta todellisuudessa niin työyhteisöissä kuin vapaa-ajallakin yhteinen vastuu osoittautuu paljon tehokkaammaksi työtavaksi kuin se, että varautuminen, osaaminen ja reagointi on yhden ihmisen varassa. Ne yritykset, jotka jäävät odottamaan johtajan reagointia äkillisiin tilanteisiin tai yllättäviin kysymyksiin, ovat auttamatta myöhässä.
Juhlimiskohu kertoo ahtaasta johtamiskäsityksestä. Mutta nyt on aikuiseksi kasvamisen paikka myös johtamisajattelussa. Kuten valtioneuvoston turvallisuusjohtaja Ahti Kurvinen HS:n jutussa (20.8.) rauhoitteli, valtiolla on akuuteissa kriiseissä toimintatavat valmiina. Johtajuus on monikko, ei yksikkö. Ei sota yhtä meistä kaipaa.
Jussi Markula
johtajuuskonsultti, Salo
Perttu Salovaara
dosentti, Helsinki
Jointu Rethink
PÄÄMINISTERIN juhlimiskohu kertoo paljon median ja kansalaisten käsityksestä johtajuudesta. Johtaja on nuhteeton, tavoitettavissa, valmiina painamaan nappia ja kokoustamaan tärkeiden tahojen kanssa. Mutta mikä tahansa yksikkö, organisaatio tai valtio on kriisinkestävämpi, kun sen johtaminen on kollektiivista.
Johtamistutkimus ja -ajattelu ovat 20 viime vuoden aikana kehittyneet yksilöjohtajuuden sijaan korostamaan systeemin toimivuutta. Nykyisin johtajuus ymmärretään myös yhteisön kollektiiviseksi toiminnaksi. Ei ole käsitteellistä eroa siinä, että tiiminvetäjä lähtee äkkiä hakemaan sairastunutta lasta päiväkodista tai pääministerin ilta venähtää pitkäksi: yhdessä johtamisen käytänteillä tilanteet hoituvat organisaation reagointikyvyn kärsimättä.
Suomessa on sanonta: kun kaikki ovat vastuussa, kukaan ei ole vastuussa. Mutta todellisuudessa niin työyhteisöissä kuin vapaa-ajallakin yhteinen vastuu osoittautuu paljon tehokkaammaksi työtavaksi kuin se, että varautuminen, osaaminen ja reagointi on yhden ihmisen varassa. Ne yritykset, jotka jäävät odottamaan johtajan reagointia äkillisiin tilanteisiin tai yllättäviin kysymyksiin, ovat auttamatta myöhässä.
Juhlimiskohu kertoo ahtaasta johtamiskäsityksestä. Mutta nyt on aikuiseksi kasvamisen paikka myös johtamisajattelussa. Kuten valtioneuvoston turvallisuusjohtaja Ahti Kurvinen HS:n jutussa (20.8.) rauhoitteli, valtiolla on akuuteissa kriiseissä toimintatavat valmiina. Johtajuus on monikko, ei yksikkö. Ei sota yhtä meistä kaipaa.
Jussi Markula
johtajuuskonsultti, Salo
Perttu Salovaara
dosentti, Helsinki
Jointu Rethink
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.