Luin tuolta kaukosuhteet osiosta, että löytyy muitakin pareja, joissa mies 20v ja nainen 23v.
Kertokaa teijän kokemuksia naiset ja miksei miehetki, et tuntuuko teistä toinen liian vanhalta/nuorelta joskus? Millaisissa tilanteisa menee sukset ristiin? Koetteko, että se johtuu iästä? Entäs armeija-aika? Miten teihin ja ikäeroon suhtaudutaan esim. suvussa, kaveripiirissä jne?
Olen 23 ja kulta 20 ja lähössä armeijaan. Tuntuu välillä, vaikka poika ikäisekseen hirmu aikuinen, että seurustelee pikku pojan kanssa. Mutta toinen on vaan niin kultaakin kalliimpi itselle. Pelottaa vähän armeija aika joka on tulossa kesällä eteen. Suku on ottanu ihanasti, ei oo mitäään semmosta että aateltas mun vieneen niitten pikku pojan. Samoin mun puolelta. Kaikki kaverit ei vaan tunnu hyväksyvän tuota suhdetta. Heidän oma mokansahan se on. Mutta näitä asioita olen pelännyt, pohtinut.
Kertokaa teijän kokemuksia!ois kiva kuulla.
Kertokaa teijän kokemuksia naiset ja miksei miehetki, et tuntuuko teistä toinen liian vanhalta/nuorelta joskus? Millaisissa tilanteisa menee sukset ristiin? Koetteko, että se johtuu iästä? Entäs armeija-aika? Miten teihin ja ikäeroon suhtaudutaan esim. suvussa, kaveripiirissä jne?
Olen 23 ja kulta 20 ja lähössä armeijaan. Tuntuu välillä, vaikka poika ikäisekseen hirmu aikuinen, että seurustelee pikku pojan kanssa. Mutta toinen on vaan niin kultaakin kalliimpi itselle. Pelottaa vähän armeija aika joka on tulossa kesällä eteen. Suku on ottanu ihanasti, ei oo mitäään semmosta että aateltas mun vieneen niitten pikku pojan. Samoin mun puolelta. Kaikki kaverit ei vaan tunnu hyväksyvän tuota suhdetta. Heidän oma mokansahan se on. Mutta näitä asioita olen pelännyt, pohtinut.
Kertokaa teijän kokemuksia!ois kiva kuulla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse voin sanoa, että 3 vuoden ikäero noin päin ei ole mitään.
Sama hommeli mulla ja 8 vuotta jo yhdessä :). Seurustelua aloittaessa olin itse 23 ja mieheni 20. Silti hän on aina ollut se "vanhempi" meistä.
ONNEA!
Miten saitte onnistumaan suunnitelmat lapsista, avioliitosta yms? Olen hieman peloissani siitä, että naisena tahdon varmaan kaikkea ensin, enkä tahdo painostaa kumppaniani tekemään mitään ns. lian aikaisin.
Nuo suunnitelmat on teistä molemmista kiinni, kai ne loksahtaa luonnollisesti paikalleen jossain vaiheessa suhdettanne.
Omalla painolla annatte mennä, ettekä heti ala miettimään vakavia :). Tutustukaa toisiinne kunnolla! Tosin nämäkin asiat ovat kahden kauppaa...jos siltä tuntuu, että muksut ja avio on just teitä varten, niin GO GO.
Itselläni ei ole vielä mitään noista sanomistasi asioista: ei lapsia, ei avioliittoa, ei kihloja ja olen ihan onnellinen näin. Kaikki ajallaan. :)
Mies meillä lapsia haluaisi, katsotaan...
Vastaan kun et sitä miehiltäkään kieltänyt. Itse olen 26v mies ja tapailen 34v kahden lapsen yh-äitiä. Voi olla, että jonkun mielestä säälittävää, mutta koen itseni onnellisemmaksi kuin koskaan. Olen aikoinani seurustellut oman ikäisten ja nuorempien kanssa, mutta vasta nyt tunnen löytäneeni sen oikean. Kaikkein tärkeintä on mitä itse tunnet sisimmissäsi, sukulaiset ja kaverit kyllä hyväksyvät, olethan heille tärkeä. Miten tuon armeijan pitäsi vaikuttaa asiaan, oletko epävarma itsestäsi?
On vaan edellisistä suhteista lyttyyn menneitä armeijan aikana tapahtuneita seurustelu suhteita.. siksi kai jännitän.
5v nuorempi, hän täyttää tänä vuonna 20 ja itse täytän pian 25.Aloimme seurustella jätkän ollessa 17 ja itte olin 22.olin yh-äiti ja voitte uskoa millainen shokki hänen vanhemmilleen suhteemme oli!!Vajaa vuosi seurusteltuamme muutimme yhteen.nyt olemme olleet yhdessä 2 vuotta ja hyvin pyyhkii.Perhe-elämä kukoistaa!Miehellä on vauvakuume mutta opintojeni takia perheenlisäystä täytyy lykätä parilla vuodella.mieheni on paljon ikäisiään fiksumpi, aikuismaisempi ja vastuuntuntoisempi.kyllä muakin alus epäilytti tapailla 17 vuotiasta mutta ei hän ollut ollenkaan tyypillinen 17 vuotias.emme ole oikeestaan kertaakaan riidelly, kinastellaan joskus mielipideasioista.ollaan samanlaisia ihmisiä joten pystytään hyvin sopimaan asioista.mies hoitaa raha-asiat ja minä ostan kotiin ruokaa ja valmistan sen.mies auttaa siivoomisessa ja tienaa perheelle rahaa käymällä töissä.edelleen ikäeromme järkyttää joitakin mutta so what?Ikäeromme takia ei ole yhtään ristiriitatilannetta ollut.Kyllä se joskus naurattaa kun kerron mieheni iän ja lapseni iän(luulevat miestäni hänen biologiseksi isäkseen)mikä on 4v ja alkavat laskemaan että mieheni on ollut 15v ja minä 20v kun lapsi on syntynyt=))
Olen 28-vuotias nainen ja asun saman katon alla 23-vuotiaan nuorenmiehen kanssa. Ongelmia ei ole ollut iän suhteen ollenkaan, alussa tietysti itte mietin, kannattaako ja onkohan tästä pidemmäksi asti.. Mutta olen elämäni miehen löytänyt, samaa sanoo hänkin (löytänyt siis naisensa!). Suhteita on kummallakin takana pari ja yhden illan juttuja siinä sivussa muutama.
Meillä menee hyvin niin fyysisesti kuin henkisestikin! :) Nyt ollaan oltu yhdessä pikkasen päälle 8 kuukautta ja tuntuu loistavalta. Ei muuta kuin tsemppiä sulle!
PS. Ei sitä ikäeroa ainakaan meidän suhteessamme sillai huomaa, ei ulkoisesti eikä varmaan henkisestikään. Mies on kypsempi kuin useimmat tuntemani hänen ikäiset (johtuen varmasti perhe-elämästä). Itse olen nuoremman näköinen (kuulemma 24 kuvastaisi minua paremmin).
Mitäs näitä pohtimaan. Suhdehan voi kaatua, olipa mies/nainen minkäikäinen tahansa. Vanhempi, nuorempi, samanikäinen.. kuka laskee????
Tsemppiä sulle!! ;)