Onko omakohtaisia KOKEMUKSIA tai toisten kokemuksia parisuhteesta jossa mies on cp-vammainen. Tässä tapauksessa kyseessä olisi hlö joka ei ole pyörätuolissa, ajaa autoa ja asuu yksin. Kuinka tälläinen parisuhde voi onnnistua?
Eli haluaisin kuulla kokemuksiin perustuvia faktoja..en mielipiteitä vammaisuudesta :)
Eli haluaisin kuulla kokemuksiin perustuvia faktoja..en mielipiteitä vammaisuudesta :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla ei ole kokemusta juuri cp-vammaisen kanssa elämisestä, mutta ensimmäinen mieheni ja lasteni isä oli/on kuuro. Hän oli suuri nuoruudenrakkauteni ja me olimme naimisissa 11 vuotta. Ne vuodet olivat sekä suurta onnea että myös paljon surua. Eikä vähiten juuri vamman vuoksi. Erostamme on nyt yli 20 vuotta.
Näin vuosien jälkeen vähän perspektiivillä voisin sanoa joitakin yleisiä asioita jotka mielestäni ovat tärkeitä. Ensiksikin, sen ihmisen joka on vammainen, täytyy olla selvillä vesillä vammaisuutensa kanssa. Se tosiasia ja elämän epäoikeudenmukaisuus, että toiset ihmiset ovat terveitä mutta itse ei, ei ole niiden terveiden ihmisten syy taikka vika. Siis hänen täytyy hyväksyä se mille ei voi mitään - että hän on vammainen.
Toiseksi; Sen ihmisen, joka on terve, täytyy myös olla selvillä vesillä siitä, että se ei ole hänen asiansa oikaista luonnon oikkuja, kompensoida ja sillä tavoin ottaa kannettavakseen vastuuta jostakin, josta ei ole vastuussa ja jolle ei voi mitään. Siis hänen täytyy hyväksyä se, että on terve. Siis molempien pitää uskaltaa lähestyä elämän raadollisuutta ja hyväksyä tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.
Se kolmas asia joka mielestäni on tärkeää on se, että kenenkään kanssa ei saa olla säälistä. Se on toisen ihmisen ihmisyyden halveksimista ja toisen vähempiarvoisena pitämistä.
Kun me erosimme - syiden vuoksi joista vamman tuottamat vaikeudet olivat yksi, muttei suinkaan pääasiallinen -, niin ihmiset jotka eivät edes tunteneet meitä, tulivat haukkumaan minua sydämmettömäksi julmuriksi joka jätti vammaisen miehen. Niin ei asia ollenkaan ollut ja hän kyllä selvisi elämästä ilman minua ja löysi pian uuden onnen. (niinkuin minäkin) Minua taas puolestani suututti eniten se, että vähätellään vammaisen kykyä selvitä elämän vaikeuksista. Semmoinen palluttaminen ei ketään auta.
Vamman takana on ihminen, ajatuksineen, persoonallisuuksineen, tunteineen ja toiveineen. Terveyden takana on myös ihminen, niine samoine ominaisuuksineen. Parisuhde muodostuu kahden ihmisen välisestä suhteesta. Ja siinähän se vaikeus juuri onkin, että löytää ne ihmiset sieltä muun rojun joukosta.
Onnea yritykselle.
kuin että olihan harvinaisen järkevää tekstiä!
Vielä on näköjään ihmiskunnalla toivoa. Ihka elävä ihminen ja vielä internetissä. Olin jo luopunut toivosta. Kiitos!
Kiitos vaan kiitoksesta, jos minua tarkoitit. Kirjoitin sen suoraan sydämmestäni, ja vähän jäin itsekin ihmettelemään. :)