Pistäkääpä laittaen kirjavinkkejä syyslukemisiksi !

Anonyymi

77

1216

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Aika ikävä aihe tuossa kirjassa, ihan tarpeeksi saa pomottamisesta ja jyräämisestä muutenkin.

      • Anonyymi

        Aina löytyy joku pomottaja, jopa keskustelupalstoillakin.


    • Vaikuttaa mielenkiintoiselta tuo kirja. Vaikka olisi saanut pomottamisesta tarpeekseen, tällaiset kirjat yleensä avaavat aiheesta jotakin uutta. Elleivät avaa niin voivat ehkä toimia "vertaistukena", niiden avulla voi terapoida itseään, nähdä, ettei ole ainoa "pomotuksen" uhri..))

      • Anonyymi

        Se kyllä auttaa kestämään jyrääjää, kun tajuaa että se jyrääjä on itse onneton eikä pärjää normaalilla kanssakäymisellä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se kyllä auttaa kestämään jyrääjää, kun tajuaa että se jyrääjä on itse onneton eikä pärjää normaalilla kanssakäymisellä.

        Näin varmasti, Ano 15.17. Joskus on kai vain "annettava asioiden olla" ja pysyttävä etäällä. Onneksi me taidamme jo kaikki olla siinä asemassa, ettei ole pakko olla pomotuksen kohteena...


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Näin varmasti, Ano 15.17. Joskus on kai vain "annettava asioiden olla" ja pysyttävä etäällä. Onneksi me taidamme jo kaikki olla siinä asemassa, ettei ole pakko olla pomotuksen kohteena...

        Onneksi pääsemme jyrääjästä eroon sulkemalla tämän palstan sivun.


      • Anonyymi

      • Anonyymi

    • Anonyymi

      Pomottaja tuhoaa itseään, ihmisenä hän pienenee vähitellen,
      ajattelu kapenee ja kapenee.
      Pomottajan ajattelu on aina taktista, ei koskaan joutilaisuudessa pohtivaa,
      luovaa tai ymmärtävää.
      Ainoa tärkeä asia pomottajalle on yrittää pysyä "niskan päällä" aina.

    • Anonyymi

      En ole saanut kaikkia alkuvuodenkaan uutuuksia käsiini. Kirjastossa on niin
      pitkät jonot kirjoille.
      Odottelen vielä esimerkiksi "Loppuelämät" kirjaa (Nobel/Gurnah)

      Syyskuussa ehkä tulee muutama kirja.
      Olen "jo" toisena jonossa seuraaville kirjoille:
      Haahtela: Jaakobin portaat
      Kamala Harris: Totuuden puolella
      Mazzarella: Violetti hetki
      Martti Suosalon tähänastinen elämä (tekijää en muista)
      Nainen omassa voimassaan (tekijöitä en muista)

      Tänään laitoin tilaukseen Hannu Mäkelän "Kirjoittamisen ilo eli miksi vieläkin
      rakastan sanoja"

      Sitten on vielä noin 30 muuta kirjaa, joissa "jonotusnumeroni" on 3-500:n välillä.
      Ehkä niistä viimeiset tulevat ensi kesään mennessä. . .

      Odotan ylläolevilta kirjoilta mukavia ja mielenkiintoisiakin lukuhetkiä.
      Minusta ne olivat etukäteen tilaamisen arvoisia.
      Jää nähtäväksi mitä ajattelen jälkikäteen . . .

      Syksyn kirjalistoilta en erottanut mitään suurta "hittiä",
      mutta on paljon hyviä kirjoja, jokaiselle jotain.

      Kesä on mennyt vanhempia kirjoja lukiessa, uusia jonottaessa.
      Jonottaminen joskus harmittaa. On kirjoja, joita ei malttaisi odotella.
      Joskus haluaisi lukea kirjoja uutenakin. En silti osta kirjoja kuin aniharvoin.

      Oletko sinä päässyt syyskirjojen makuun nyt jo ?
      Mitä kirjoja on "toivelistallasi" ?

      • Minä sain Jaakobin portaat vasta nyt, Ano 18.49. Tilasin varhain keväällä. Muut trilogian osat olen lukenut. Haahtela vaatii minulta tiettyä viritystä, ihan arjen pyörteissä siihen en pysty paneutumaan.

        Tällä hetkellä luen Antti Malisen ja Tuomo Tammisen ansiokasta historiateosta: Jälleenrakentajien lapset. Kertoo siis meistä, sodan aikana ja heti sen jälkeen syntyneistä.
        Vaikka kyseessä oma historia, kirja kyllä avaa ja rikastaa tuota ajankuvaa. Miten erilaisia meidän kokemukset ja eletty elämä ovat olleet riippuen siitä, missä päin Suomea asuimme, millainen oli perhetaustamme ja miten sota siihen vaikutti: evakkoperheet, perheet, joissa menetettiin huoltaja tai muu läheinen, asuttiinko maalla vai kaupungissa, oliko sukua lähellä, millaisena perheen isä tai läheinen palasi sodasta, miten sotatraumoja hoidettiin...

        Vaikka kirja perustuu laajaan tutkimusaineistoon se ei ole mitenkään tylsä, vaan elävää, mukaansa tempaavaa kerrontaa ja ihmetellä täytyy, että tuosta ajasta sittenkin selvittiin, näinkin hyvin. Läsnä oli ilmeisesti myös voimia antavia elementtejä ja ennen muuta tulevaisuuden usko, toivoa paremmasta.
        Tämän päivän lapsilla ja nuorilla tuota uskoa ei välttämättä ole. Siksi toivoisi, että myös seuraava sukupolvi saisi kirjan käsiinsä, lukisi ja näkisi, että mahdottomasta on selvitty ennenkin.
        Muitakin kirjoja on "pinossa", odottamassa aikaa, jolloin illat pimenevät ja kirjaan on taas mukava tarttua...



        .


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Minä sain Jaakobin portaat vasta nyt, Ano 18.49. Tilasin varhain keväällä. Muut trilogian osat olen lukenut. Haahtela vaatii minulta tiettyä viritystä, ihan arjen pyörteissä siihen en pysty paneutumaan.

        Tällä hetkellä luen Antti Malisen ja Tuomo Tammisen ansiokasta historiateosta: Jälleenrakentajien lapset. Kertoo siis meistä, sodan aikana ja heti sen jälkeen syntyneistä.
        Vaikka kyseessä oma historia, kirja kyllä avaa ja rikastaa tuota ajankuvaa. Miten erilaisia meidän kokemukset ja eletty elämä ovat olleet riippuen siitä, missä päin Suomea asuimme, millainen oli perhetaustamme ja miten sota siihen vaikutti: evakkoperheet, perheet, joissa menetettiin huoltaja tai muu läheinen, asuttiinko maalla vai kaupungissa, oliko sukua lähellä, millaisena perheen isä tai läheinen palasi sodasta, miten sotatraumoja hoidettiin...

        Vaikka kirja perustuu laajaan tutkimusaineistoon se ei ole mitenkään tylsä, vaan elävää, mukaansa tempaavaa kerrontaa ja ihmetellä täytyy, että tuosta ajasta sittenkin selvittiin, näinkin hyvin. Läsnä oli ilmeisesti myös voimia antavia elementtejä ja ennen muuta tulevaisuuden usko, toivoa paremmasta.
        Tämän päivän lapsilla ja nuorilla tuota uskoa ei välttämättä ole. Siksi toivoisi, että myös seuraava sukupolvi saisi kirjan käsiinsä, lukisi ja näkisi, että mahdottomasta on selvitty ennenkin.
        Muitakin kirjoja on "pinossa", odottamassa aikaa, jolloin illat pimenevät ja kirjaan on taas mukava tarttua...



        .

        Kiinnostuin heti paljon "Jälleenrakentajista" ja "linkkaan" sen tähän
        https://www.adlibris.com/fi/kirja/jalleenrakentajien-lapset-9789524954433?gclid=EAIaIQobChMIjd7Dq5fp-QIVBEaRBR1AuADxEAQYASABEgI9_vD_BwE

        Uskon, että se kiinnostaisi monia ja kirja on varmasti mielenkiintoinen, ei yhtään tylsä.
        Voi olla, että on ihmisiä, joille sanat "tutkimus" ja "historia" aiheuttaa mielikuvan tylsyydestä ?
        Historiasta kirjoittaminen perustuu aina tutkimukseen ja kun on jonkun verran lukenut historiaa oppii tietämään, että se on kaikkea muuta kuin tylsää !

        Ehkä "ennen" kirjoitettiin puisevammin ja sen takia kiinnostus on mennyt historian
        lukemiseen ml. henkilöhistoria ?

        Nykyaika sallii popularisoida historiaakin eli kirjoittaa siitä elävästi ja kansantajuisesti
        kuten Teemu Keskisarja esimerkiksi tekee.


    • Luin viimeiksi Eve Hietamiehen Numeruruuhkan, joka on jatkoa Yösyötölle ja Hammaskeijulle. Kutkuttavan humoristista ja kielellisesti elävää kertomusta yksinhuoltajaisän arjesta. Mies ihmetteli mitä nauroin vielä unessanikin. No sitä "Karhunpoika sairastaa, häntä käärme hellii..." jne kielellisiä ihanuuksia.
      Nyt menossa lukupiirin läksykirja "Tähdet kertovat, komisario Palmu", MIka Waltarin yhteiskuntakriittinen dekkari. Parikymmentä sivua turruttavaa jahkailua luettu tähän mennessä.

      • Piti olla "Numeroruuhka"


      • Paloma01 kirjoitti:

        Piti olla "Numeroruuhka"

        Ja tietenkin tuo laulusovitus pitäisi olla "sitä hellii käärme".


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Ja tietenkin tuo laulusovitus pitäisi olla "sitä hellii käärme".

        Hellikäämme - hellii käärme.
        Ei tuo mikään laulusovitus ole, vaan vanha esimerkki väärin kuulluista laulun sanoista. Tosi vanha ja kulunut vitsi, nyt paloma sitä hokee ja sekoilee sen kanssa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hellikäämme - hellii käärme.
        Ei tuo mikään laulusovitus ole, vaan vanha esimerkki väärin kuulluista laulun sanoista. Tosi vanha ja kulunut vitsi, nyt paloma sitä hokee ja sekoilee sen kanssa.

        minä luin sen ensimmäistä kertaa Hietamiehen kirjassa ja vaikka vitsinä se on varmaan vanha, niin minulle se oli uusi. Siinä yhteydessä se oli tilannekomiikkaa parhaimmillaan. Yhden miehen roska on toisen aarre.

        Sanaleikit ovat usein hyvin hauskoja. Mieleen tuleen ruotsalainen sanaleikki, itse kuultua, joululaulusta toisella kotimaisella:
        "Staffan var en stalledräng...", esikoululuokka laulaa sen minkä olivat ymmärtäneet: "Staffan var en tallegren...."
        Löysää hyvä ihme nutturaasi,
        terv "Sekoileva" Paloma


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        minä luin sen ensimmäistä kertaa Hietamiehen kirjassa ja vaikka vitsinä se on varmaan vanha, niin minulle se oli uusi. Siinä yhteydessä se oli tilannekomiikkaa parhaimmillaan. Yhden miehen roska on toisen aarre.

        Sanaleikit ovat usein hyvin hauskoja. Mieleen tuleen ruotsalainen sanaleikki, itse kuultua, joululaulusta toisella kotimaisella:
        "Staffan var en stalledräng...", esikoululuokka laulaa sen minkä olivat ymmärtäneet: "Staffan var en tallegren...."
        Löysää hyvä ihme nutturaasi,
        terv "Sekoileva" Paloma

        Sinä taas voisit kiristää tuota löysää kieltäsi. Itse olet aina muita moittimassa, mutta et kestä yhtään edes asiallista arvostelua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä taas voisit kiristää tuota löysää kieltäsi. Itse olet aina muita moittimassa, mutta et kestä yhtään edes asiallista arvostelua.

        Eikös hän ole se palstan pomottaja, neuvoja , opastaja?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös hän ole se palstan pomottaja, neuvoja , opastaja?

        Itsensä sellaiseksi yliopettajaksi kruunannut. Kruunun sijasta typerä hattu päässä kekottaa, samanlainen kuin Pekka Puupäällä
        .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsensä sellaiseksi yliopettajaksi kruunannut. Kruunun sijasta typerä hattu päässä kekottaa, samanlainen kuin Pekka Puupäällä
        .

        Se on niin täynnä itseään, että tuskin muitten kommenttejakaan lukee.


    • Lisää kirjavinkkejä:
      "Universumin orvot", Marja Baumgartner. Ei ihan uusi, mutta minulta oli jäänyt tämä huomaamatta. Olisinpa lukenut sen ennen kuin kirjoitin oman uutuuteni. Marja kirjoittaa asiantuntevasti ja faktapitoisesti kurdeista ja jesideistä antaen heille oman äänen, ilman paatosta.

      Käännöskirjallisuudesta Isabel Allenden Violeta (2022)(onko sitä edes käännetty suomeksi?)ja Saari meren alla. (2005)(https://www.actualidadliteratura.com/fi/saari-meren-alla/)

      • Anonyymi

        Samaistutko aloituksen kirja-aiheeseen ?


      • Anonyymi

        Vai että ihan UUTUUS🤣🤣🤣
        Kehtaatkin verrata oikean kirjailijan kunnon kirjaan!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vai että ihan UUTUUS🤣🤣🤣
        Kehtaatkin verrata oikean kirjailijan kunnon kirjaan!

        Onko sinulla kaikki hyvin?


      • Anonyymi

        Olet siis kirjoittanut kirjan kurdeista ja jesideistä? Minkä niminen kirja? Olitko tutkimassa siellä paikan päällä heidän olojaan ja kärsimyksiään?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet siis kirjoittanut kirjan kurdeista ja jesideistä? Minkä niminen kirja? Olitko tutkimassa siellä paikan päällä heidän olojaan ja kärsimyksiään?

        En, mutta olen kirjoittanut rikosromaanin, jossa tulee esille jesidit ja heidän uskontonsa, Se ei ole tietokirja, kuten tuo mainitsemani. Ei fiktiossa tarvi tutkia arkistoja tai haastatella ketään. Eihän sci fi-kirjoittajatkaan vieraile Andromedassa tai Plejadeissa. Kirjani on uutuuskirjojen esittelyssä mukana ruotsinsuomalaisten kirjamessujen kotisivulla.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En, mutta olen kirjoittanut rikosromaanin, jossa tulee esille jesidit ja heidän uskontonsa, Se ei ole tietokirja, kuten tuo mainitsemani. Ei fiktiossa tarvi tutkia arkistoja tai haastatella ketään. Eihän sci fi-kirjoittajatkaan vieraile Andromedassa tai Plejadeissa. Kirjani on uutuuskirjojen esittelyssä mukana ruotsinsuomalaisten kirjamessujen kotisivulla.

        Miksi sitten.....
        "Olisinpa lukenut sen ennen kuin kirjoitin oman uutuuteni."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sitten.....
        "Olisinpa lukenut sen ennen kuin kirjoitin oman uutuuteni."

        Fiktio sopiikin hyvin lajiksi kirjoittajalle, joka ei mistään mitään tiedä.
        Sen kun höpisee puuta heinää.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En, mutta olen kirjoittanut rikosromaanin, jossa tulee esille jesidit ja heidän uskontonsa, Se ei ole tietokirja, kuten tuo mainitsemani. Ei fiktiossa tarvi tutkia arkistoja tai haastatella ketään. Eihän sci fi-kirjoittajatkaan vieraile Andromedassa tai Plejadeissa. Kirjani on uutuuskirjojen esittelyssä mukana ruotsinsuomalaisten kirjamessujen kotisivulla.

        Tosi outoa että otit vainotut kärsivät kansanosat kirjan kohteiksi js käsittelet heidän ongelmiaan fiktiivisesti. Sci fi kirjoissa on yleensä avaruusolioita, haltioita ja muita epätodellisia hahmoja, ei voi verrata oikeasti Lähi-idässä tänäkin päivänä kärsiviin.
        Tosi mautonta ja loukkaavaa.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En, mutta olen kirjoittanut rikosromaanin, jossa tulee esille jesidit ja heidän uskontonsa, Se ei ole tietokirja, kuten tuo mainitsemani. Ei fiktiossa tarvi tutkia arkistoja tai haastatella ketään. Eihän sci fi-kirjoittajatkaan vieraile Andromedassa tai Plejadeissa. Kirjani on uutuuskirjojen esittelyssä mukana ruotsinsuomalaisten kirjamessujen kotisivulla.

        nyt ei aunennut lähi-Itä, luulisin että menet Ploma kyllä hako teille kaikille

        on ymmärrettävää että kirjoitat caucasta chicagosta turusta tai jostain keski-suomen
        ryteiköstä ja ilman muuta Gävlestä ja källvidevallenista mutta laaja levitys vie aina ja kaikkialla harhaan
        mikä on varmaa
        tai siis olen ennenkin ollut väärässä

        PS. Ruosut on kulttuurinolla kannattaa painaa svedupuolelle


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        nyt ei aunennut lähi-Itä, luulisin että menet Ploma kyllä hako teille kaikille

        on ymmärrettävää että kirjoitat caucasta chicagosta turusta tai jostain keski-suomen
        ryteiköstä ja ilman muuta Gävlestä ja källvidevallenista mutta laaja levitys vie aina ja kaikkialla harhaan
        mikä on varmaa
        tai siis olen ennenkin ollut väärässä

        PS. Ruosut on kulttuurinolla kannattaa painaa svedupuolelle

        Tähän vain sen verran että älä aliarvio ruotsinsuomalaista kulttuuriantia. Sitä on pitkään aliarvioitu ja vähätelty, mutta ruotsinsuomalaisia kirjailijoita debytoi aina joka vuosi yhä useampi ja taso nousee. Tunnetuin ehkä Susanna Alakoski. Sen verran tärkeä tämä ruotsinsuomalainen kirjamessu johon minutkin on kutsuttu osallistumaan,on , että esim. Rosa Liksom tulee vierailemaan.
        En ole koskaan ollut mikään ns. "Yhden hypyn poni". Kirjoitan mielelläni asioista joihin minulla on sormeenpäätuntumaa, mutta testaan eri ympäristöjä kirjoittamalla lyhytproosaa suomalaisen pienkustantamon webbisivulle ja tähän saakka tarinani Etelä-Amerikasta ovat olleet luetuimpia. Eksotiikka kai kiinnostaa. Uusin projektini on herättänyt kiinnostusta ja sen tapahtumat sijoittuvat Orinoquiaan, ruohotasangoille.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tähän vain sen verran että älä aliarvio ruotsinsuomalaista kulttuuriantia. Sitä on pitkään aliarvioitu ja vähätelty, mutta ruotsinsuomalaisia kirjailijoita debytoi aina joka vuosi yhä useampi ja taso nousee. Tunnetuin ehkä Susanna Alakoski. Sen verran tärkeä tämä ruotsinsuomalainen kirjamessu johon minutkin on kutsuttu osallistumaan,on , että esim. Rosa Liksom tulee vierailemaan.
        En ole koskaan ollut mikään ns. "Yhden hypyn poni". Kirjoitan mielelläni asioista joihin minulla on sormeenpäätuntumaa, mutta testaan eri ympäristöjä kirjoittamalla lyhytproosaa suomalaisen pienkustantamon webbisivulle ja tähän saakka tarinani Etelä-Amerikasta ovat olleet luetuimpia. Eksotiikka kai kiinnostaa. Uusin projektini on herättänyt kiinnostusta ja sen tapahtumat sijoittuvat Orinoquiaan, ruohotasangoille.

        kuittaa Paloma. se01


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän vain sen verran että älä aliarvio ruotsinsuomalaista kulttuuriantia. Sitä on pitkään aliarvioitu ja vähätelty, mutta ruotsinsuomalaisia kirjailijoita debytoi aina joka vuosi yhä useampi ja taso nousee. Tunnetuin ehkä Susanna Alakoski. Sen verran tärkeä tämä ruotsinsuomalainen kirjamessu johon minutkin on kutsuttu osallistumaan,on , että esim. Rosa Liksom tulee vierailemaan.
        En ole koskaan ollut mikään ns. "Yhden hypyn poni". Kirjoitan mielelläni asioista joihin minulla on sormeenpäätuntumaa, mutta testaan eri ympäristöjä kirjoittamalla lyhytproosaa suomalaisen pienkustantamon webbisivulle ja tähän saakka tarinani Etelä-Amerikasta ovat olleet luetuimpia. Eksotiikka kai kiinnostaa. Uusin projektini on herättänyt kiinnostusta ja sen tapahtumat sijoittuvat Orinoquiaan, ruohotasangoille.

        Ruosujen kulttuuri on viinaa ja Volvo-autoa eikä muuta
        menettivät kaiken kielen ja asemansa ja hyväksyi MAAHANMUUTTAJA -ideologian
        vaikka ovat alkuperäisväestöä

        EU puuttui asiaan kun kurja kulttuuria tuntematon ruosuporukka ei tiennyt mitään
        kulttuuristaan eikä kiinnostanut ja VAATI ruotsalaisia ottamaan huomioon ruosut
        suurena vähemmistönä

        silloin SUOMENKIELISIÄ oli Ruotsissa paljon enemmän kuin Suomessa ruotsinkielisiä

        SOSDEMIT pelästyivät tilannetta JA MÄÄRITTELIVÄT PSKAKIELEN MEÄEN KIELEN -murteen kieleksi
        jotta saivat jaettua ruosut osiin

        ja nämä kulttuuristaan mitään tietämättömät lähtivät kiljuen mukaan tähän järjettömyyteen

        hyvä näin

        perustuslakiin kirjoitettiin kielen nimikin väärin kun ne raukat eivät osaa meänkieli
        kun pitäisi kirjoittaa meän kieli


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        kuittaa Paloma. se01

        Susanna Alakoski

        oli Gudrunin sihteeri ja kirjoiti lähinnä parkettilattian hyvyydestä
        ei tikkua ristiin ruosujen asiaa ajaakseen vaikka oli suositun kommunistin sihteeri

        ruosun malli tietenkin ei asiat kiinnosta

        eikö alakoski ole RUOTSALAINEN kirjailija ei ruosukirjailija eikä ehkä kieliopillista suomea osaakaan?

        MUTTA KOROSTAN ETTÄ suomalaisilla ei ole tekemistä ruosujen kanssa mean kielen kanssa eli siis
        hoidelkoon omia asioitaan


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ruosujen kulttuuri on viinaa ja Volvo-autoa eikä muuta
        menettivät kaiken kielen ja asemansa ja hyväksyi MAAHANMUUTTAJA -ideologian
        vaikka ovat alkuperäisväestöä

        EU puuttui asiaan kun kurja kulttuuria tuntematon ruosuporukka ei tiennyt mitään
        kulttuuristaan eikä kiinnostanut ja VAATI ruotsalaisia ottamaan huomioon ruosut
        suurena vähemmistönä

        silloin SUOMENKIELISIÄ oli Ruotsissa paljon enemmän kuin Suomessa ruotsinkielisiä

        SOSDEMIT pelästyivät tilannetta JA MÄÄRITTELIVÄT PSKAKIELEN MEÄEN KIELEN -murteen kieleksi
        jotta saivat jaettua ruosut osiin

        ja nämä kulttuuristaan mitään tietämättömät lähtivät kiljuen mukaan tähän järjettömyyteen

        hyvä näin

        perustuslakiin kirjoitettiin kielen nimikin väärin kun ne raukat eivät osaa meänkieli
        kun pitäisi kirjoittaa meän kieli

        "Pieni päiväkirja omasta ajastamme, tai paremminkin kronikka, on viiden novellin muodostama jatkokertomus joka kertoo tarinan, jossa nettifoorumien anonyymin keskustelukulttuurin luomat jännitteet purkautuvat vaarallisiksi sivuraiteiksi arkielämään. Kevyellä otteella vakavista asioista kirjoitettu kertomus lähtee alkuunsa Suomen kesästä, siirtyy laivaristeilyn muodossa Itämeren toiselle puolelle, seuraa Al-Holin leiriltä koti-Suomeen tuotujen pienokaisten elämää pitkällä aikajaksolla ja nettivainoamisen seuraukset ikäihmisten käyttäytymisessä saavat laivan henkilökunnan huokaamaan ”miten nuo seniorit oikein jaksavatkin”. Loppunäytös tapahtuukin sitten Daljoen aurinkoisilla kevätjäillä, jossa punnitaan vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen. "

        Lainaus Ruotsinsuomalaisten kulttuurimessujen webbisivulta osasta "Uutuuskirjoja"

        Tämä kommenttini saakin sitten päättää keskustelun siitä mitä aiheita kirjassani käsitellään.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        "Pieni päiväkirja omasta ajastamme, tai paremminkin kronikka, on viiden novellin muodostama jatkokertomus joka kertoo tarinan, jossa nettifoorumien anonyymin keskustelukulttuurin luomat jännitteet purkautuvat vaarallisiksi sivuraiteiksi arkielämään. Kevyellä otteella vakavista asioista kirjoitettu kertomus lähtee alkuunsa Suomen kesästä, siirtyy laivaristeilyn muodossa Itämeren toiselle puolelle, seuraa Al-Holin leiriltä koti-Suomeen tuotujen pienokaisten elämää pitkällä aikajaksolla ja nettivainoamisen seuraukset ikäihmisten käyttäytymisessä saavat laivan henkilökunnan huokaamaan ”miten nuo seniorit oikein jaksavatkin”. Loppunäytös tapahtuukin sitten Daljoen aurinkoisilla kevätjäillä, jossa punnitaan vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen. "

        Lainaus Ruotsinsuomalaisten kulttuurimessujen webbisivulta osasta "Uutuuskirjoja"

        Tämä kommenttini saakin sitten päättää keskustelun siitä mitä aiheita kirjassani käsitellään.

        Siis lyhyisiin novelleihin olet noin valtavan suuria asioita sullonut?
        Minne niitä pienokaisia Alholilta tuli? Suomeen tuli teinejä ja lähes aikuisia lapsia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siis lyhyisiin novelleihin olet noin valtavan suuria asioita sullonut?
        Minne niitä pienokaisia Alholilta tuli? Suomeen tuli teinejä ja lähes aikuisia lapsia.

        Ruotsiin ensimmäiset lapset jotka tuotiin Al-Holin leiriltä olivat Mikael Skråmon seitsemän orpoa, iät 1-8, jotka haki heidän chileläinen isoisänsä 2019. Tämä tapaus inspiroi minua kirjoittamaan romaanin (edelleenkin, fiktiota, joten turhaa vetää minua tilille faktoista)


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        "Pieni päiväkirja omasta ajastamme, tai paremminkin kronikka, on viiden novellin muodostama jatkokertomus joka kertoo tarinan, jossa nettifoorumien anonyymin keskustelukulttuurin luomat jännitteet purkautuvat vaarallisiksi sivuraiteiksi arkielämään. Kevyellä otteella vakavista asioista kirjoitettu kertomus lähtee alkuunsa Suomen kesästä, siirtyy laivaristeilyn muodossa Itämeren toiselle puolelle, seuraa Al-Holin leiriltä koti-Suomeen tuotujen pienokaisten elämää pitkällä aikajaksolla ja nettivainoamisen seuraukset ikäihmisten käyttäytymisessä saavat laivan henkilökunnan huokaamaan ”miten nuo seniorit oikein jaksavatkin”. Loppunäytös tapahtuukin sitten Daljoen aurinkoisilla kevätjäillä, jossa punnitaan vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen. "

        Lainaus Ruotsinsuomalaisten kulttuurimessujen webbisivulta osasta "Uutuuskirjoja"

        Tämä kommenttini saakin sitten päättää keskustelun siitä mitä aiheita kirjassani käsitellään.

        Johan sin olet sitä mainostanut ja markkinoinutkin !


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Todellisuus on tarua ihmeellisempi, tässä tapauksessa kauheampi.
      Ajankohtainen elämäkerta
      https://www.adlibris.com/fi/kirja/zelenskyi---koko-tarina-9789523734975?gclid=EAIaIQobChMI3NOmkPTr-QIVBWIYCh399wgEEAQYASABEgJ7CfD_BwE

      Nimi Zelenskyi on kaikille tuttu, mutta tietomme hänestä ovat vähäiset.
      Hän on juutalainen, tiedämme.
      Natsit tappoivat toisen maailmansodan hänen sukuaan.
      Hän ihmetteli miten Putin voi väittää häntä natsiksi (ja narkomaaniksi)

      Hänellä on tuotantoyhtiö, joka lahjoitti sodan alussa miljoona hryvniaa Ukrainan
      puolustusvoimille. Se ei ole länsimaalaisittain paljon, mutta joitakin vuosia sitten
      ukrainalaisen palkka saattoi olla noin 2700 hryvniaa/kk,
      voi verrata summaa siihen.

      Mika Kulju aloitti Zelenskyi-kirjansa kirjoittamisen juuri sodan alkaessa ja se
      päättyy päivämäärään 24.5. Se kertoo paljon muustakin kuin sodasta.

      Kirjasta saa selkeän kuvan Ukrainan tapahtumista alkaen vallankumouksesta
      vuonna 2014 ja se kertoo monenlaista muutakin Venäjään liittyvää tietoa.

      Kirjassa tulee Putinin lisäksi esiin niin Joe Biden, Trump kuin Syyrian diktaattori al-Assadkin, Olaf Scholz, Victor Orban, Emmanuel Macron, Jens Stoltenberg, Boris Johnson ja monia muita.

      Zelenskyi'n elämä jos mikä on huikea kasvutarina tv-näyttämöltä
      todellisen elämän kansallissankariksi.

      Kirja on tuoreimman eurooppalaisen sodan historiaa ja Zelenskyi'n
      tähänastinen elämänkerta.

      Kirja ei ole kauhea, vaikka todellisuus on. Kirja on helppolukuinen,
      selkeä, sujuvasanainen. Harvat rivit, sopivan iso teksti,

      • Anonyymi

        Osa Zelenskyi-kirjan kommentista jäi pois:
        Kirja alkaa sivulta seitsemän ja itse tarina päättyy sivulle 205, kirja sisältää 16 sivua kuvia.
        "Sopivanpituinen" kirja, alle 200 luettavaa sivua ?


    • Anonyymi

      Hyvää ryssänvastaista todellisuutta. Sain tietyllä tavalla täyslaidallisen sotakertomuksia vanhoista kirjoittajista joita ahmin nuorena

      mutta
      Kuljun kirjoja olen hiukan lukenut mm. kohtalona tali-ihantala
      esim. ritari Ville Väisänen
      https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006545428.html

      samoin Mikko Porvalin kirjoja

      • Anonyymi


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tuo voisi olla jotain mun broidille.

        Mikä on broidi? Onko se sama kuin broileri?


      • Anonyymi

      • Anonyymi

        Mika Kulju on hyvä kirjoittaja. Tehokasta tekstiä. Tekstissä ei ole "löysää".
        Hän on kirjoittanut parikymmentä tietokirjaa, joita on käännetty useille eri kielille.
        Hän journalisti, työskennellyt myös TV:n ja radion parissa.
        Tali-Ihantalasta olen lukenut vain Matti Koskimaan kirjan.


    • Anonyymi

      rysssien oma ilmoitus
      https://twitter.com/GazetaRu/status/1564219906840748034
      Syyskuun 1. päivästä lähtien turistiviisumia Suomeen voi hakea vain neljässä Venäjän kaupungissa - ja vain maanantaisin
      Puhumme Moskovasta, Pietarista, Petroskoista ja Murmanskista. Lisäksi hakemusten enimmäismäärä on 500 päivässä.

      • Anonyymi

        Venäläiskommenti. Vitsi olisi parempi jos viisumin voisi hakea vain Vladivostokissa

        А что финны не предложили подавать документы на визы только во Владивостоке? Так было бы еще прикольнее


    • Anonyymi

      Aloitus taitaa olla itse kirjailija ari turusen mainos.

      • Anonyymi

        Jos olisi kysymys Kari Hotakaisen uutuuskirjasta, olisiko se itse Hotakaisen mainos ?
        On aika kirjoittaa kirjasta ilman, että tekijä tulee esille. Tekijä on olennainen osa
        kirjaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olisi kysymys Kari Hotakaisen uutuuskirjasta, olisiko se itse Hotakaisen mainos ?
        On aika kirjoittaa kirjasta ilman, että tekijä tulee esille. Tekijä on olennainen osa
        kirjaa.

        po. On aika v a i k e a. kirjoittaa kirjasta ilman, että tekijä tulee esille.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Mielestäni tämä Dowtsojevskin " Kannaksen kyntäjät"oli hyvin valaiseva teos politbyroon toiminnasta ennen ensimmäistäkään maailmansotaa!
      T. Erkkitäti Naruskasta.

    • Anonyymi

      Kannattaa tutustua ja lukea Pekka Turusen dokumenttaarisia viime sotiimme liittyviä kirjoja.

      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jostain syystä hän on jäänyt tuntemattomaksi itselleni, täytyy korjata asia.
        Kiitos vinkistä, tässä linkissä on muutama Pekka Turusen kirja.
        Mitä suosittelisit ensi alkuun ?
        https://www.adlibris.com/fi/haku?filter=author:pekka turunen

        Anteeksi, linkki ei onnistunut, tulee ihan väärät kirjat !


      • Anonyymi

    • Anonyymi

      Pekka Turusen: Salaisen sodan asiamies kirja on itselläni. Se kertoo sodanajan ja sodanjälkeisen ajan kaukopartiomiehistä ja tiedustelijoista, Stella Polaris, sekä erilaisista peiteyhtiöistä.
      Vahvasti on esillä Mannerheim-ritarin Paavo Suorannan osuus.

      Uudempi teos; Kylmää rauhaa on lukematta, mutta laitoin Helmet;n varauslistalle.

      • Anonyymi

        Tässä tuntuu muisti vähän pätkivän, mutta nyt palautui "Kylmää rauhaa" yht'äkkiä
        mieleen, siitähän on ollut äskettäin julkisuudessa juttua. Se on juuri sen tyyppinen kirja.
        joka meikäläistä kiinnostaisi, joten minäkin pistän sen tilaukseen.
        Varauksia on ehkä jo paljon.


    • Näin kesäaikaan en kirjastossa käy, kun tätä muuta elämää on yllin kyllin.
      Kuitenkin otin kotoa mukaan kirjan, en edes tiedä, mistä se on hyllyyni eksynyt.
      Sivuja on 530.
      Lueskelin sitä aina sadepäivinä tai aina kun muuten väsytti.
      Kirjan on kirjoittanut Susan Howach ja sen nimi on Penmarric.
      Romaani jaksoi pitää mielenkiintoa yllä koko ajan.
      Talvielämä kun alkaa, sitten taas kirjastoon käy tie.
      Olen aika moniruokainen, en ihan kaikki, kirjojen suhteen.

      • Anonyymi

        Minkälainen tarina Pennmarric oli - pääpiirteissään, sivujahan on 530.

        On niin paljon kirjoja, jotka ovat hyviä,
        mutta ne eivät saa huomiota, kun markkinointia ohjaavat kustantajat
        ja menekkiä lisää arvostelu ja vain aniharvoja kirjoja arvostellaan.
        Kun jotain hyvää kirjaa "hehkutetaan" sen kirjan kirjoittaja on joka TV-kanavalla
        vuoronperään haastattelussa. Muut jäävät "taka-alalle".
        Finlandia-kilpailussa saa useampikin kirja huomiota,
        mutta moni kirja ansaitsisi yhtä hyvin olla siinä mukana.
        Pitääkö kirjojen ylipäätänsä kilpailla keskenään ?

        Viimevuotinen voittajakin edusti suppean lukijakunnan näkemyksiä.
        Suppea lukijakuntako on aina oikeassa ?
        Milloin laaja lukijakunta saisi valita oman ehdokkaansa ?
        Vai eikö meidän arvostelukykyymme luoteta ?
        Lukijoille voisi antaa vuoden aikaa lukea ehdokaskirjat ja lukijoitten voittajakirja julistettaisiin seuraavan vuoden Finladia-palkinnon jaon yhteydessä.

        Onko muuten Meri Valkaman kirja "Sinun, Margot" erikoisen hyvä,
        koska se on edelleen Helmet-kirjaston eniten uusia varauksia
        saaneitten listalla numero kakkosena ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkälainen tarina Pennmarric oli - pääpiirteissään, sivujahan on 530.

        On niin paljon kirjoja, jotka ovat hyviä,
        mutta ne eivät saa huomiota, kun markkinointia ohjaavat kustantajat
        ja menekkiä lisää arvostelu ja vain aniharvoja kirjoja arvostellaan.
        Kun jotain hyvää kirjaa "hehkutetaan" sen kirjan kirjoittaja on joka TV-kanavalla
        vuoronperään haastattelussa. Muut jäävät "taka-alalle".
        Finlandia-kilpailussa saa useampikin kirja huomiota,
        mutta moni kirja ansaitsisi yhtä hyvin olla siinä mukana.
        Pitääkö kirjojen ylipäätänsä kilpailla keskenään ?

        Viimevuotinen voittajakin edusti suppean lukijakunnan näkemyksiä.
        Suppea lukijakuntako on aina oikeassa ?
        Milloin laaja lukijakunta saisi valita oman ehdokkaansa ?
        Vai eikö meidän arvostelukykyymme luoteta ?
        Lukijoille voisi antaa vuoden aikaa lukea ehdokaskirjat ja lukijoitten voittajakirja julistettaisiin seuraavan vuoden Finladia-palkinnon jaon yhteydessä.

        Onko muuten Meri Valkaman kirja "Sinun, Margot" erikoisen hyvä,
        koska se on edelleen Helmet-kirjaston eniten uusia varauksia
        saaneitten listalla numero kakkosena ?

        Riippuu lukijasta ja sukupuolesta mies/nainen pitääkö kirjasta.
        Minä jaksoin lukea puolisen tuntia, mutta vaimo luki innokkaasti loppuun, ja tuntui pitävän, suositellen sitä sisarelleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu lukijasta ja sukupuolesta mies/nainen pitääkö kirjasta.
        Minä jaksoin lukea puolisen tuntia, mutta vaimo luki innokkaasti loppuun, ja tuntui pitävän, suositellen sitä sisarelleen.

        Kyse oli Valkaman kirjasta.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Tuli luettua yksi "henkimaailman kirja". Joel Haahtelan "Jaakobin portaat".
      Haahtelan kirjoja lukiessa tuntee olevansa eräänlaisessa henkisessä
      "Vekkulassa". Tiedättehän Linnanmäen portaat, jotka liikkuvat eestaas ?

      Hänen tarinoissaan ei useinkaan paljon konkreettista tapahdu,
      mutta ajatustasolla kertomus veivaa jatkuvasti
      eestaas, menneisyyteen, nykyisyyteen ja sille välille.
      Ajatustasolla Haahtelan kirjat alkavat "jostain" ja päättyvät "jonnekin".
      Ei oikein minnekään, mutta matka (lukeminen) antaa paljon impulsseja
      lukijan ajatuksille.

      Haahtelalla on mielenkiintoinen tapa rakentaa kirjansa ja kirjoittaa pohdiskeluistaan,
      Haahtelan kaltaiselle kirjailijalle on ehdottomasti paikka kirjallisuudessa.
      Hänen kirjojaan ei pysty "selittämään", niissä voi kuljettaa omia ajatuksiaan
      hänen ajatustensa siivin.
      Kirjan luettuaan jää kypsyttelemään mielessään sen antia.
      Joku "siemen" aina lähtee itämään ja jokaisen kirjan jälkeen jää miettimään,
      että pitäisi itsekin muistaa antaaenemmän tilaa henkiselle minälleen,
      "veivailla" sitä joskus eestaas,
      jos on asioita jäänyt muistin lokeroihin "ratkaisemattomina".

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        On aika uutta ja mukavaa, että kirjailija voi tulla "tutuksi" lukijoille. Aikaisemmin kirjalijat
        pysyivät useimmiten "salaperäisinä", eivät raottaneet yksityisyyttään.

        "Kirjan päähenkilö Elna Suorajärvi on iäkäs opettaja, joka päätyy opettamaan pieneen kyläkouluun pohjoiseen, lähelle Neuvostoliiton rajaa. Sotien jälkeen olot ovat kurjat ja kaikesta on pulaa. Koulukin on jonkinlainen kurjistettu versio oikeasta kansakoulusta. Elna joutuu yksin opettamaan 1. – 6. -luokkalaisia.

        Tehtävä on lähes mahdoton. Elna uupuu ja on epätoivoinen. Hän tuntee, ettei selviä.

        – Kirjassa on hyvin omakohtaista juuri tuo oman ammattitaidon epäily.

        Kinnunen on itse opettanut äidinkieltä 23 vuotta. Oman uupumuksen myötä hänkin yhtäkkiä tunsi, ettei enää osaakaan opettaa.

        – Kummastelin, että minne osaaminen on minusta valunut. Ennen tunsin olevani ihan kohtuullisen hyvä opettaja.

        Romaanissa sivutaan myös monia opettajan työhön liittyviä oletuksia. Kuten sitä, pitääkö opettajan pitää lapsista ollakseen hyvä opettaja. Elna ei selvästikään rakasta lapsia, mutta on kuitenkin taitava opettaja.

        Yksi romaanin aiheista on kutsumus – sillä sellaisena opettajan työtä pidetään. Yhä edelleen.

        Kirjassa vanhemmat ja kyläläiset olettavat, että Elna jotenkin "taikoo" lapset lukemaan ja laskemaan, vaikka oppikirjoja ei ole ja muutkin tarvikkeet puuttuvat.

        Kinnusen mukaan opettajan ammattiin liittyy paljon vanhanaikaisia käsityksiä ja suorastaan mystifiointia.

        – Esimerkiksi korona-ajan etäopetuksen jälkeen puhuttiin paljon, miten oppilaiden elämä solahtaa taas raiteilleen, kun he pääsevät kouluun. Ajatellaan, että koulussa tapahtuu kaikenlaista hyvää vähän niin kuin itsekseen. Ihmiset eivät näe sitä, että jonkun, eli opettajan, pitää todella tehdä ne asiat siellä.

        Haaveet dramaturgin urasta jäivät
        Kinnusesta tuli opettaja sattumalta. Hänellä ei ollut lapsuudesta kumpuavaa kutsumusta.

        – Minusta piti tulla dramaturgi. Pääsinkin viimeiseen vaiheeseen Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa ja päädyin ensimmäiselle varasijalle. Silloin harmitti aika paljon.

        Jotain tehdäkseen Kinnunen päätti hakea opiskelemaan suomen kieltä, sillä hän oli aina lukenut paljon ja tykännyt kirjoittamisesta. Opiskelupaikaksi valikoitui Turku ja sillä tiellä hän on yhä. Kuusamossa kasvanut Kinnunen on ollut nyt 30 vuotta turkulainen."


    • Anonyymi

      Aloituksen kirja on mainio. Se kertoo historian pomottajista uusia asioita lyhyesti, ytimekkäästi ja hauskasti, Orbanista ja Erdoganista alkaen kauas menneisyyden
      diktaattoreihin.

    • Anonyymi

      Ruotsalaisen dekkarikirjallisuuden tähti Jens Lapidus ja Mr Ykkönen.
      Tukholman jengirikollisuuden tätä päivää.

      • Anonyymi

        Lapidus kylläkin on kirjoittanut järjestäytyneestä rikollisuudesta,
        jota on ollut kauemmin kuin jengirikollisuutta, joka on jonkun verran eri asia.


    • Anonyymi

      Enemmän tai vähemmän järjestäytyneitä , nuo mamurikolliset ovat perinteisesti tai jengeissä.

      • Anonyymi

        Tunnetko montakin ?


      • Anonyymi

        Oletko erikoisavustaja Rikospoliisin Karhu-ryhmässä vai mistä tietosi on
        peräisin ?


      • Anonyymi

        @ 21:43

        Et edes tajua alituksen aiheesta, mutta VARMA mielipide on ihan toisesta aiheesta.


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sosiaaliturvasäästöt kohdentuvat usein samoihin ihmisiin useampaan kertaan

      ja ihmisiä putoaa kiihtyvällä tahdilla toimeentulotuelle eli köyhien määrä kasvaa eksponentiaalisesti Suomessa. https:
      Maailman menoa
      376
      1919
    2. Olisiko sinulla mitään toiveita?

      Miten sinä toivoisit minun sinua lähestyvän? Mitään mitä olisi tosi hyvä tietää ennen sitä? Jos ei sen kummempia, niin
      Ikävä
      49
      1627
    3. Miksi toisten toiveet ahdistavat teitä?

      Kertokaapa miksi toisen ihmisen toiveet mahdolliselle kumppanilleen ahdistavat niin kovasti? Oletatko, että hän vaatii j
      Sinkut
      208
      1310
    4. Mitä tuntemuksia

      sinulle tulee, kun hän ilmestyy näköpiiriin? Vaihtelevatko ne?
      Ikävä
      84
      1076
    5. T mies missä oot

      T mies pääsetkö lähtemään sieneen villasukat tein sulle 💕🐶
      Ikävä
      69
      965
    6. En nii kui tiiä yhtään

      Mikä suussa kiehtoo, vaikka kaiken pitäisi olla ihan hyvin! Mä niin haluaisin nähdä sut:)
      Ikävä
      58
      928
    7. Oletko kertonut tästä

      Meidän oudosta jutusta kenellekään? Olen kertonut ystävälleni, että olet saanut minut sekaisin…, mutta tästä hän ei tied
      Ikävä
      48
      782
    8. Turun tunnin juna toteutetaan

      Köyhiltä viedään mutta tunnin juna Turkuun viedään läpi. Puhaltakaa PS nyt tämä poikki! https://www.hs.fi/politiikka/ar
      Perussuomalaiset
      105
      743
    9. Homouden synti

      Kerrotaan faktoja alkuun. On olemassa vain kaksi sukupuolta ja aviolIiitto on vain ja ainoastaan miehen ja naisen välin
      Luterilaisuus
      257
      726
    10. huono vai hyvä juttu

      Miten ulkopuoliset reagoisivat jos olisit kaivattusi kanssa yhdessä....?
      Ikävä
      46
      660
    Aihe