Isä ei halua nähdä lastaan.

Mulla on 12v. tyttö ja isänsä ei ole kohta puoleentoista vuoteen ollut missään yhteydessä häneen. Ei synttärikortteja eikä siis yhtään mitään. Ennen hössötti koko ajan perässä, halus määrätä hiusten pituudet ja kaikki. Tyttären ollessa isänsä luona tämä harrasti aika kovaa henkistä (ja fyysistäkin) väkivaltaa, ja koki että tytär petti hänet,kun tyttö kertoi asiasta minulle, jotenka isä on olevinaan todella loukattu! Siis oma tytär on pettänyt hänen luottamuksensa.. Hohhoijaa, hyvä vaan ettei häiritse meidän uutta perhettä. Me ei todellakaan voitas vähempää halutakkaan yhteyden pitoa "isältä" päin, joka ei osaa olla kunnollinen. Miehet, voitteko todella olla näin omituisia, vai onko tässä vain yksi rajatapaus? Tyttäreni on omasta mielestäni kiltti, ahkera, söötti ja niin hauska, minä ainakin haluan osallistua hänen vanhempana oloon täysin, ja kokisin että osa musta kuolisi, jos en saisi olla hänen kanssaan. siis kysynpä miehiltä, kuinka teistä jotkut voivat kovettaa itsensä noin pahasti!!

eräs äiti kirjoitti:

Mulla on 12v. tyttö ja isänsä ei ole kohta puoleentoista vuoteen ollut missään yhteydessä häneen. Ei synttärikortteja eikä siis yhtään mitään. Ennen hössötti koko ajan perässä, halus määrätä hiusten pituudet ja kaikki. Tyttären ollessa isänsä luona tämä harrasti aika kovaa henkistä (ja fyysistäkin) väkivaltaa, ja koki että tytär petti hänet,kun tyttö kertoi asiasta minulle, jotenka isä on olevinaan todella loukattu! Siis oma tytär on pettänyt hänen luottamuksensa.. Hohhoijaa, hyvä vaan ettei häiritse meidän uutta perhettä. Me ei todellakaan voitas vähempää halutakkaan yhteyden pitoa "isältä" päin, joka ei osaa olla kunnollinen. Miehet, voitteko todella olla näin omituisia, vai onko tässä vain yksi rajatapaus? Tyttäreni on omasta mielestäni kiltti, ahkera, söötti ja niin hauska, minä ainakin haluan osallistua hänen vanhempana oloon täysin, ja kokisin että osa musta kuolisi, jos en saisi olla hänen kanssaan. siis kysynpä miehiltä, kuinka teistä jotkut voivat kovettaa itsensä noin pahasti!!

Tiedä siitä kovettamisesta...

Mitenkäs teidän ero sai alkunsa? Tuliko mies jätetyksi "paremman" vuoksi ja on nyt sitten katkera ja tuntee itsensä hylätyksi ja huonommaksi kuin onkaan? Vai pettikö mies ja nyt sitten katuu tekosiaan?

Se "meidän uusi perhe" voi olla lapsestaan erilleen joutuneelle isälle tosi vaikea hyväksyttävä...

"...kokisin että osa musta kuolisi, jos en saisi olla hänen kanssaan." Niinpä... Jospa Isälle on käynyt juuri näin??

Yh-iskä*3 kirjoitti:

Tiedä siitä kovettamisesta...

Mitenkäs teidän ero sai alkunsa? Tuliko mies jätetyksi "paremman" vuoksi ja on nyt sitten katkera ja tuntee itsensä hylätyksi ja huonommaksi kuin onkaan? Vai pettikö mies ja nyt sitten katuu tekosiaan?

Se "meidän uusi perhe" voi olla lapsestaan erilleen joutuneelle isälle tosi vaikea hyväksyttävä...

"...kokisin että osa musta kuolisi, jos en saisi olla hänen kanssaan." Niinpä... Jospa Isälle on käynyt juuri näin??

Minulla on vähän samanlainen tilanne. Olen kai myös ollut yhtä tyhmä kun en huomannut 7 vuoden aikana että ex miehestäni ei ollut isäksi. Vaikka hänellä oli kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Kun olin 3kk raskaana mies löysi uuden ja sitten ne ovatkin vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Nyt hänellä on minua 20v. vanhempi nainen, jonka kans meni kihloihin. Aikaa on lomailla, juhlia joka viikonloppu ja omiin menoihin, mutta ei käydä lastaan katsomassa. Joskus hän yhtäkkiä ilmaantuu 4-16 viikon välein. Tulee kuin kotiin, ei kunnioita että hän ei asu meidän kans vaan odottaa että kaikki olisi niinkuin hän on jättänyt kun kerran lähti. Tästä olen sanonut ja asettanut selvät rajat,emme voi elää hänen ehdoilla. Alussa odotin että hän tulisi,mutta nyt en pästäisi vaikka yrittäisi tulla. Hän jätti meidät ja hän ei ole halunnut olla lapsensa kanssa, se on hänen valinta. Kipeää tekee vieläkin ja varmaan kauon tulee tekemään. Olen todella pahoillani kun hän ei välitä meidän vauvasta, eikä löydä aikaa jotta tulisi tutustumaan. Tiedän kuitenkin että olen se onnellisin meistä ja uskon että jonain päivänä hän seisoo oven takana ja haluaa olla osa meidän elämässa. En tiedä miten tulen sitten suhtautumaan asiaan, mutta nyt olen todella kyllästynyt hänen lapsellisuuksiin ja kypsymättömyyteen. Täytyy olla tunneköyhä ihminen joka pystyy olemaan kun oma lasta ei olisi, tai vain silloin kun itselleen passaa. Ei hänellä pysty olemaan mitään tunteita pikkuista kohtaan kun ei tunne, ne harvat kerrat kun on käynyt hopussa ovat varmaan ollut oman hyvän vuoksi vain.
Tietenki olen katkera,vihainen, surullinen ja monta kertaa sisälläni veri kiehahtaa suuttumuksesta pari ylimääräistä kierrosta. Uskon kuitenkin että Jumala rankaisee kaikkia jotka ovat tehneet pahaa, kyllä kaikki ihmiset konttaavat jossain vaiheessa elämää. Ajattelen monesti ja ihmettelen mitä itse olen tehnyt kun minulle kävi näin? Kun raamatussakin sanotaan että silmä silmästä, tuntuu että minulla on aika monta silmää puhkaisematta! Tai sitten olen ollut niin tyhmä ja sokea että en huomannut että siinä miehssä jota rakastan ei kertakaikkiaan ollut isä ainesta. Koska voin ymmärtää että rakkaus minuun voi loppua mutta sitä en ymmärrä miten voi hylätä oman pienen?
Tosi rankkaa on ollut ja on vieläkin mutta jos saisin valita että en olisi yhtään itkua itkenyt mutta että minulla ei sitten olisi pikku Peikkoa, tiedän kyllä mitä valitsisin. Joka päivä minua palkitsee ihana pikku peikkotyttö, kikattavalla naurulla, tarkistus huudoilla ja kaikkien ihanien pusujen ja halauksien kera. En vaihtais tai antaisi pois mistään hinnasta. Koita vain jaksaa ja iloitse pikkuisesta ja muista että kyllä aurinko paistaa myös risukasaan!

Yh-iskä*3 kirjoitti:

Tiedä siitä kovettamisesta...

Mitenkäs teidän ero sai alkunsa? Tuliko mies jätetyksi "paremman" vuoksi ja on nyt sitten katkera ja tuntee itsensä hylätyksi ja huonommaksi kuin onkaan? Vai pettikö mies ja nyt sitten katuu tekosiaan?

Se "meidän uusi perhe" voi olla lapsestaan erilleen joutuneelle isälle tosi vaikea hyväksyttävä...

"...kokisin että osa musta kuolisi, jos en saisi olla hänen kanssaan." Niinpä... Jospa Isälle on käynyt juuri näin??

Ai miten meidän ero sai alkunsa? No siitä on kohta jo 12 vuotta mutta koitan muistella.. Asiat jotka olen todellakin yrittänyt unohtaa ja antaa anteeksi, petetyksi tulemista, rahallista hyväksikäyttöä, henkistä jä fyysistä väkivaltaa jne jne.. olin se heikompi osapuoli josta lopuksi tulikin se vahvempi, joka lähti. Että jos mies on katkera, niin ihan rauhassa. Katkera varmasti omalle käytökselleen lähinnä, jos tajuaa edes olla. Mutta kysyinkin lähinnä sitä, mikä saa miehen olemaan lähettämättä edes synttärikorttia omalle lapselleen? Mutta sitähän sinä yh-isä et kirjoituksestani ymmärtänyt. Luulit varmasti, että olisin kieltänyt yhteydenpidon. Väärin. Ja nykyisestä elämänmenostamme ex-ukko ei tiedä yhtään mitään, jotenka ei voi olla siitäkään katkeruutta. Korkeintaan voi olla kateutta, että se heikko ja kiltti entinen vaimorukka pärjää elämässään "hieman" paremmin kuin hän.

Pikku peikon äiti kirjoitti:

Minulla on vähän samanlainen tilanne. Olen kai myös ollut yhtä tyhmä kun en huomannut 7 vuoden aikana että ex miehestäni ei ollut isäksi. Vaikka hänellä oli kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Kun olin 3kk raskaana mies löysi uuden ja sitten ne ovatkin vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Nyt hänellä on minua 20v. vanhempi nainen, jonka kans meni kihloihin. Aikaa on lomailla, juhlia joka viikonloppu ja omiin menoihin, mutta ei käydä lastaan katsomassa. Joskus hän yhtäkkiä ilmaantuu 4-16 viikon välein. Tulee kuin kotiin, ei kunnioita että hän ei asu meidän kans vaan odottaa että kaikki olisi niinkuin hän on jättänyt kun kerran lähti. Tästä olen sanonut ja asettanut selvät rajat,emme voi elää hänen ehdoilla. Alussa odotin että hän tulisi,mutta nyt en pästäisi vaikka yrittäisi tulla. Hän jätti meidät ja hän ei ole halunnut olla lapsensa kanssa, se on hänen valinta. Kipeää tekee vieläkin ja varmaan kauon tulee tekemään. Olen todella pahoillani kun hän ei välitä meidän vauvasta, eikä löydä aikaa jotta tulisi tutustumaan. Tiedän kuitenkin että olen se onnellisin meistä ja uskon että jonain päivänä hän seisoo oven takana ja haluaa olla osa meidän elämässa. En tiedä miten tulen sitten suhtautumaan asiaan, mutta nyt olen todella kyllästynyt hänen lapsellisuuksiin ja kypsymättömyyteen. Täytyy olla tunneköyhä ihminen joka pystyy olemaan kun oma lasta ei olisi, tai vain silloin kun itselleen passaa. Ei hänellä pysty olemaan mitään tunteita pikkuista kohtaan kun ei tunne, ne harvat kerrat kun on käynyt hopussa ovat varmaan ollut oman hyvän vuoksi vain.
Tietenki olen katkera,vihainen, surullinen ja monta kertaa sisälläni veri kiehahtaa suuttumuksesta pari ylimääräistä kierrosta. Uskon kuitenkin että Jumala rankaisee kaikkia jotka ovat tehneet pahaa, kyllä kaikki ihmiset konttaavat jossain vaiheessa elämää. Ajattelen monesti ja ihmettelen mitä itse olen tehnyt kun minulle kävi näin? Kun raamatussakin sanotaan että silmä silmästä, tuntuu että minulla on aika monta silmää puhkaisematta! Tai sitten olen ollut niin tyhmä ja sokea että en huomannut että siinä miehssä jota rakastan ei kertakaikkiaan ollut isä ainesta. Koska voin ymmärtää että rakkaus minuun voi loppua mutta sitä en ymmärrä miten voi hylätä oman pienen?
Tosi rankkaa on ollut ja on vieläkin mutta jos saisin valita että en olisi yhtään itkua itkenyt mutta että minulla ei sitten olisi pikku Peikkoa, tiedän kyllä mitä valitsisin. Joka päivä minua palkitsee ihana pikku peikkotyttö, kikattavalla naurulla, tarkistus huudoilla ja kaikkien ihanien pusujen ja halauksien kera. En vaihtais tai antaisi pois mistään hinnasta. Koita vain jaksaa ja iloitse pikkuisesta ja muista että kyllä aurinko paistaa myös risukasaan!

pikkupeikon isä se, joka sai idean peikkoon vai väsyttämälläkö tuli isäksi.?
Jos oli niin saiko mahdollisuuden osallistua?

Raili kirjoitti:

pikkupeikon isä se, joka sai idean peikkoon vai väsyttämälläkö tuli isäksi.?
Jos oli niin saiko mahdollisuuden osallistua?

Voiko miehen väsyttää isäksi..Todella omituinen käsitys vanhemmuudesta,ja tässähän on kyse lapsesta,miksi isä ei välitä omasta lapsestaan?

Sellaisia miehiä on Suomessa paljon,liekö kasvatuksessa vai päässä vikaa,ehkä heillä on geenivirhe..erittäin pahanlaatuinen joka tuhoaa heidän loppuelämänsä.On siinä sitten kiva vanhana terveyskeskuksen vuodeosastolla miettiä kun ei käy kukaan katsomassa!!

Pikku peikon äiti kirjoitti:

Minulla on vähän samanlainen tilanne. Olen kai myös ollut yhtä tyhmä kun en huomannut 7 vuoden aikana että ex miehestäni ei ollut isäksi. Vaikka hänellä oli kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Kun olin 3kk raskaana mies löysi uuden ja sitten ne ovatkin vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Nyt hänellä on minua 20v. vanhempi nainen, jonka kans meni kihloihin. Aikaa on lomailla, juhlia joka viikonloppu ja omiin menoihin, mutta ei käydä lastaan katsomassa. Joskus hän yhtäkkiä ilmaantuu 4-16 viikon välein. Tulee kuin kotiin, ei kunnioita että hän ei asu meidän kans vaan odottaa että kaikki olisi niinkuin hän on jättänyt kun kerran lähti. Tästä olen sanonut ja asettanut selvät rajat,emme voi elää hänen ehdoilla. Alussa odotin että hän tulisi,mutta nyt en pästäisi vaikka yrittäisi tulla. Hän jätti meidät ja hän ei ole halunnut olla lapsensa kanssa, se on hänen valinta. Kipeää tekee vieläkin ja varmaan kauon tulee tekemään. Olen todella pahoillani kun hän ei välitä meidän vauvasta, eikä löydä aikaa jotta tulisi tutustumaan. Tiedän kuitenkin että olen se onnellisin meistä ja uskon että jonain päivänä hän seisoo oven takana ja haluaa olla osa meidän elämässa. En tiedä miten tulen sitten suhtautumaan asiaan, mutta nyt olen todella kyllästynyt hänen lapsellisuuksiin ja kypsymättömyyteen. Täytyy olla tunneköyhä ihminen joka pystyy olemaan kun oma lasta ei olisi, tai vain silloin kun itselleen passaa. Ei hänellä pysty olemaan mitään tunteita pikkuista kohtaan kun ei tunne, ne harvat kerrat kun on käynyt hopussa ovat varmaan ollut oman hyvän vuoksi vain.
Tietenki olen katkera,vihainen, surullinen ja monta kertaa sisälläni veri kiehahtaa suuttumuksesta pari ylimääräistä kierrosta. Uskon kuitenkin että Jumala rankaisee kaikkia jotka ovat tehneet pahaa, kyllä kaikki ihmiset konttaavat jossain vaiheessa elämää. Ajattelen monesti ja ihmettelen mitä itse olen tehnyt kun minulle kävi näin? Kun raamatussakin sanotaan että silmä silmästä, tuntuu että minulla on aika monta silmää puhkaisematta! Tai sitten olen ollut niin tyhmä ja sokea että en huomannut että siinä miehssä jota rakastan ei kertakaikkiaan ollut isä ainesta. Koska voin ymmärtää että rakkaus minuun voi loppua mutta sitä en ymmärrä miten voi hylätä oman pienen?
Tosi rankkaa on ollut ja on vieläkin mutta jos saisin valita että en olisi yhtään itkua itkenyt mutta että minulla ei sitten olisi pikku Peikkoa, tiedän kyllä mitä valitsisin. Joka päivä minua palkitsee ihana pikku peikkotyttö, kikattavalla naurulla, tarkistus huudoilla ja kaikkien ihanien pusujen ja halauksien kera. En vaihtais tai antaisi pois mistään hinnasta. Koita vain jaksaa ja iloitse pikkuisesta ja muista että kyllä aurinko paistaa myös risukasaan!

Minulla on n.6kk ikäinen poika, jonka isä ei ole halunnut poikaa nähdäkään, ja kiistelee elatusmaksuista sosiaalitoimiston kanssa,ei halua maksaa vaikka isyyskokeen perusteella on varmasti lapsen isä.
Mutta minä nautin pojasta kovasti, ja kaikesta mitä se oppii uutta, ja vähät välitän noin tyhmästä isästä, jolla ei ole selkärankaa kantaa
vastuuta.
Sellaiset ovat luusereita...
Mutta nauti sinäkin lapsestasi ja anna tuollaiset tyhmien miesten mennä menojaan ja ajattele ,että olipa hyvä kun huomasi itse lähteä.
Sinä olet äiti, ja lapselle riittää kyllä äiti.
Anna miehen mennä menojaan, luojalla voi olla sinulle katottuna joku ihana ihminen edessäpäin, kunhan sen aika vaan tulee.
Jaksamista sinulle !

Äiti kirjoitti:

Voiko miehen väsyttää isäksi..Todella omituinen käsitys vanhemmuudesta,ja tässähän on kyse lapsesta,miksi isä ei välitä omasta lapsestaan?

Sellaisia miehiä on Suomessa paljon,liekö kasvatuksessa vai päässä vikaa,ehkä heillä on geenivirhe..erittäin pahanlaatuinen joka tuhoaa heidän loppuelämänsä.On siinä sitten kiva vanhana terveyskeskuksen vuodeosastolla miettiä kun ei käy kukaan katsomassa!!

tuo lupaus vai uhkaus?toivotko kaikki miehet vuodeosastolle,mehän kuollaan jo aikaisemmin,akkoja siellä vaan on.

yh-äiti kirjoitti:

Minulla on n.6kk ikäinen poika, jonka isä ei ole halunnut poikaa nähdäkään, ja kiistelee elatusmaksuista sosiaalitoimiston kanssa,ei halua maksaa vaikka isyyskokeen perusteella on varmasti lapsen isä.
Mutta minä nautin pojasta kovasti, ja kaikesta mitä se oppii uutta, ja vähät välitän noin tyhmästä isästä, jolla ei ole selkärankaa kantaa
vastuuta.
Sellaiset ovat luusereita...
Mutta nauti sinäkin lapsestasi ja anna tuollaiset tyhmien miesten mennä menojaan ja ajattele ,että olipa hyvä kun huomasi itse lähteä.
Sinä olet äiti, ja lapselle riittää kyllä äiti.
Anna miehen mennä menojaan, luojalla voi olla sinulle katottuna joku ihana ihminen edessäpäin, kunhan sen aika vaan tulee.
Jaksamista sinulle !

Missä tilanteessa lapsesi syntyi.Seurustelitko kyseisen miehen kanssa ja oliko lapsi kummankin toivomus?Olen kiinnostunut kun minulla on aika sama tilanne.

Hmm... kirjoitti:

Missä tilanteessa lapsesi syntyi.Seurustelitko kyseisen miehen kanssa ja oliko lapsi kummankin toivomus?Olen kiinnostunut kun minulla on aika sama tilanne.

Ehdimme tuntea n.2kk kun huomasin ,että odotan lasta, kun asiasta lapsen isälle kerroin,hän oli sitä mieltä ,että abortti on ainoa vaihtoehto,ja lisäsi ,että lapsi ei varmaan ole hänen, ja sen siliän tien häipyi minun elämästäni, jätti minut pohtimaan teenkö abortin vai en?
Mutta en saattanut tehdä aborttia,vaan otin lapsen vastaan ja olen nyt oikein¨tyytyväinen ratkaisuuni.
Lapsen isä ei koko aikana ottanut yhteyttä, vaan tieto lapsesta meni hänelle sosiaalitoimiston kautta, kun isä pyydettiin isyysveri kokeeseen.
Hän ei ole halunnut nytkään vielä nähdä lastaan,
vaan viimeksi kun soitti sanoi poistavansa kaikki puhelin numerotkin kännykästään.
Mutta nyt äsken laitoin uusia valokuvia hänelle menemään sähköpostiin, joutuu katsomaan lastaan ainakin valokuvista.Kiusa se on pienempikin kiusa!!!Toivon sinun ottavan lapsen vastaan ,vaikka et saakaan isän tukea asiaan, kyllä sinä pärjäät, on ystäviäkin jotka auttaa, minä olen nimittäin 4-lapsen yksinhuoltaja lasten iät ovat 17v.8v.4v. ja 6kk,jaksamista sinulle terv.tarja

Minusta tuntuu että miehen avioliittossa syntyneet lapset ovat parempia lapsia.Me oltiin vain kihloissa ja lapsi huonompi miehen mielestä.

Siltä minusta tuntuu,mutta mitä miehet ovat mieltä vai onko tämä vaikea pala purtavaksi??
Jos kysynkin autopalstalla,kun ei täällä miehiä liiku,voisi mennä pasmat sekaisin siellä ja haukkumiset päälle!

Olenkin nyt kahden lapseni kanssa ja ihme kyllä onnellisia ollaan isän puutteesta huolimatta.Rakastan pikkuistani yli kaiken ja tyytyväiseltähän tuo äitin silmäterä näyttää..:)

..jotka jättää lapsensa tuosta vaan ja lähtevät toisen miehen matkaan. Tiedän tapauksen jossa äiti ei ole tavannut lapsiaan yli kolmeen vuoteen, ei hän halua tavata, ei osallistu rahallisesti, ei mitenkään. Kamalaa mutta totta. Musta on todella säälittävää, että naisten pitää nykyisin saada tuo tasa-arvo saavutettua joka alueella. Ja nämä tapaukset on koko ajan lisääntymään päin. Onneksi maailmasta löytyy todella hyviä isiä, jotka selviävät lastensa kanssa tälläisistä naisista huolimatta. Hatunnosto heille !!