Kirjoitan tätä purkaakseni ajatuksia, hakeakseni vertaistukea.
Takana pitkä parisuhde (lähes 10v). Ymmärrän, että parisuhteessa eletään arkea, meillä se toimii hyvin.
Olen pyytänyt miestäni huomioimaan minua enemmän eleillä (katseet, kauniit sanat, osoittamaan että pitää viehättävänä, näyttämään haluavansa minua muulloinkin, kun vain silloin, kun miestä panettaa jne.)
Vastavuoroisesti olen tehnyt tätä paljon itse. Kiinnittänyt erityisen paljon huomiota siihen, että kehun puolisoani (sekä teoista että ulkoisesti). Pidän keskivertoa enemmän huolta itsestäni myös ja erotun massasta edukseni. Näen tärkeänä, että voin hyvin ja haluan olla edukseni myös mieheni silmissä.
Tästä huolimatta huomaan, että olen miehelleni se tuttu ja turvallinen. Ei hän paljon noteeraa, jos kuljen alusvaatteissani tai näytän erityisen hyvältä. Joskus kehuu kauniiksi, mutta usein se on sellainen tokaisi ”hyvältä näytät” ja saman tein huomio menee toisaalle. Eli hetkessä se huomio ei keskity minuun.
Viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa mies vaihtoi jatkuvasti pitkiä katseita toisen naisen kanssa. Mies selkeästi etsi tätä naista väkijoukosta ja istui niin, että sai kontaktin tähän naiseen.
Menin tästä ihan rikki. Kaikki se huomio, jota olen viime kuukausina antanut tietoisesti miehelle enemmän, on vahvistanut selkeästi hänen itseluottamustaan. Mutta se tekemäni hyvä.. Sen kohteena olikin vieras nainen, johon hän silmieni alla alkoi kiinnittämään huomiota ja antamaan huomiota katsein tälle naiselle. Hän oli saanut minulta vahvistusta omasta vetovoimaisuudestaan, mutta käytti tilanteen näin.
Huomionantaminen toiselle / flirttailu on mielestäni ihan ok, mutta en halua sitä tehtävän silmieni edessä. Tuntuu pahalta, että parisuhteen vahvistamiseksi tekemäni asiat valuivat toisen naisen ihannointiin ja rohkaistuneena mies haki tätä huomiota naiselta illan ajan.
Puhuin miehelle ja hän suuttui todella paljon, huusi ja raivosi miten ei lähde kanssani enää mihinkään, kun olen aina mustasukkainen. Olen viimeksi ollut mustasukkainen ehkä pari vuotta sitten, tätä ennen joskus suhteemme alkuvaiheessa.
Yritin selittää, että minua ei haittaa, että mies katsoo viehättävää ihmistä päästä varpaisiin. Minusta tuntui pahalta jatkuva huomionhakeminen toiselta. Tuntui todella pahalta, että se mitä olen mieheltä odottanut pitkään minua kohtaan, kohdistui vieraaseen naiseen silmieni edessä tuntien ajan.
En tiedä miten tämä loukkasikaan minua näin paljon, eikä varmasti olisi loukannutkaan, jos en olisi itse tehnyt kuukausia töitä löytääkseni meille kipinää parisuhteeseen.
Mainittakoon, että mies kyllä saa kotona seksiä ja itse olen se aktiivisempi jopa meillä. Sitä hänen ei varta vasten tarvitsisi muualta etsiä ja ei varmaan koskaan pettäisikään.
Mies pyysi raivoaan myöhemmin anteeksi oma-aloitteisesti, mutta kohtaus vain vahvisti ajatuksiani siitä, että hän todella unelmoi tästä naisesta ja suuttui, kun ”jäi kiinni.” Niin yllättäen tulistui ja alkoi syyttelemään minua oudoista asioista, jotka eivät ole totta.
Kaikki tämä tuntuu todella pahalta ja tuskin jaksan enää parisuhteeseen niin panostaa. Tällä hetkellä näin pieni asia murensi niin paljon, johtuen omasta aiemmasta panostuksesta parisuhteen eteen.
Tuntuu sille, että tekemäni asiat ovat olleen yhdentekeviä ja en jaksa enää yrittää. Iloni on poissa, vaikka mies yrittikin toimintaansa (huutoa) hyvittää. Olen silti ihan rikki ja raivokohtauksen jälkeen en edes koe, että haluaisin yrittää puhua. Aloitin kuitenkin ensimmäisen keskustelun erittäin kauniisti ja koko sen ajan puhuin asiallisesti asiasta, vaikka toinen huusi.
Olen surullinen, että olen perheessä vain äiti. En nainen.
Takana pitkä parisuhde (lähes 10v). Ymmärrän, että parisuhteessa eletään arkea, meillä se toimii hyvin.
Olen pyytänyt miestäni huomioimaan minua enemmän eleillä (katseet, kauniit sanat, osoittamaan että pitää viehättävänä, näyttämään haluavansa minua muulloinkin, kun vain silloin, kun miestä panettaa jne.)
Vastavuoroisesti olen tehnyt tätä paljon itse. Kiinnittänyt erityisen paljon huomiota siihen, että kehun puolisoani (sekä teoista että ulkoisesti). Pidän keskivertoa enemmän huolta itsestäni myös ja erotun massasta edukseni. Näen tärkeänä, että voin hyvin ja haluan olla edukseni myös mieheni silmissä.
Tästä huolimatta huomaan, että olen miehelleni se tuttu ja turvallinen. Ei hän paljon noteeraa, jos kuljen alusvaatteissani tai näytän erityisen hyvältä. Joskus kehuu kauniiksi, mutta usein se on sellainen tokaisi ”hyvältä näytät” ja saman tein huomio menee toisaalle. Eli hetkessä se huomio ei keskity minuun.
Viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa mies vaihtoi jatkuvasti pitkiä katseita toisen naisen kanssa. Mies selkeästi etsi tätä naista väkijoukosta ja istui niin, että sai kontaktin tähän naiseen.
Menin tästä ihan rikki. Kaikki se huomio, jota olen viime kuukausina antanut tietoisesti miehelle enemmän, on vahvistanut selkeästi hänen itseluottamustaan. Mutta se tekemäni hyvä.. Sen kohteena olikin vieras nainen, johon hän silmieni alla alkoi kiinnittämään huomiota ja antamaan huomiota katsein tälle naiselle. Hän oli saanut minulta vahvistusta omasta vetovoimaisuudestaan, mutta käytti tilanteen näin.
Huomionantaminen toiselle / flirttailu on mielestäni ihan ok, mutta en halua sitä tehtävän silmieni edessä. Tuntuu pahalta, että parisuhteen vahvistamiseksi tekemäni asiat valuivat toisen naisen ihannointiin ja rohkaistuneena mies haki tätä huomiota naiselta illan ajan.
Puhuin miehelle ja hän suuttui todella paljon, huusi ja raivosi miten ei lähde kanssani enää mihinkään, kun olen aina mustasukkainen. Olen viimeksi ollut mustasukkainen ehkä pari vuotta sitten, tätä ennen joskus suhteemme alkuvaiheessa.
Yritin selittää, että minua ei haittaa, että mies katsoo viehättävää ihmistä päästä varpaisiin. Minusta tuntui pahalta jatkuva huomionhakeminen toiselta. Tuntui todella pahalta, että se mitä olen mieheltä odottanut pitkään minua kohtaan, kohdistui vieraaseen naiseen silmieni edessä tuntien ajan.
En tiedä miten tämä loukkasikaan minua näin paljon, eikä varmasti olisi loukannutkaan, jos en olisi itse tehnyt kuukausia töitä löytääkseni meille kipinää parisuhteeseen.
Mainittakoon, että mies kyllä saa kotona seksiä ja itse olen se aktiivisempi jopa meillä. Sitä hänen ei varta vasten tarvitsisi muualta etsiä ja ei varmaan koskaan pettäisikään.
Mies pyysi raivoaan myöhemmin anteeksi oma-aloitteisesti, mutta kohtaus vain vahvisti ajatuksiani siitä, että hän todella unelmoi tästä naisesta ja suuttui, kun ”jäi kiinni.” Niin yllättäen tulistui ja alkoi syyttelemään minua oudoista asioista, jotka eivät ole totta.
Kaikki tämä tuntuu todella pahalta ja tuskin jaksan enää parisuhteeseen niin panostaa. Tällä hetkellä näin pieni asia murensi niin paljon, johtuen omasta aiemmasta panostuksesta parisuhteen eteen.
Tuntuu sille, että tekemäni asiat ovat olleen yhdentekeviä ja en jaksa enää yrittää. Iloni on poissa, vaikka mies yrittikin toimintaansa (huutoa) hyvittää. Olen silti ihan rikki ja raivokohtauksen jälkeen en edes koe, että haluaisin yrittää puhua. Aloitin kuitenkin ensimmäisen keskustelun erittäin kauniisti ja koko sen ajan puhuin asiallisesti asiasta, vaikka toinen huusi.
Olen surullinen, että olen perheessä vain äiti. En nainen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Perus parisuhde. Get over it tai jätä se sika.
Jep..
Pelkkä spermasäkki taidat olla?
Ehkä enemminkin äiti tai sisko.
Äiti tai sisko tuskin toimii kompostorina jätteelle.
Sekin on totta.
Avioliittoa takana 25 vuotta, viimeiset neljä vuotta nukuttu eri sänkyssä. Riidellä ei myös talous kunnossa, läheisyys miestäni eikä seksi kiinnosta. Pidän huolta itsestäni ja kodistamme, kuntoilen säännölliseti joten kroppani kunnossa. Ajatus kypsynyt pikku hiljaa jospa etsisin rakastajan itselleni. Kärsin läheisyyden ja seksin puutteesta. Rva 55v
Varatun kohtalo toverin etsit jossa molemmat saatte hellyyttä ja hyvää seksiä sitä kautta jaksatte arjessa. N 45
Hei.
Kun kyllästyy niin kyllästyy.
Kyllä mies sanoo kauniiksi kun mennään jonnekin juhliin tai panettaa yms. Koskettelee ja tulee lähelle. Mutta ei sillä ole itselleni mitään merkitystä enää . En usko hänen sanojaan.
Koko suhteen aikana itsetuntoni on mennyt nollaan. Koen olevani itsestäänselvyys ja huomiotta sekä ilman tukea jättäminen tehnyt tehtävänsä.
Kyllä panostaa nyt omaan ulkonäköönsä kuntoilee ja pukeutumiseen jne. Ei minua oikeastaan sekään kiinnosta ihan hyvölyä se on aina näyttänyt. Välillä mietin että sillä todennäköisesti toinen nainen. Väittää että yrittää tosissaan. Mutta ei minua enää sekään kiinnosta.
Se on juuri näin, kyllä sitä oikeata välittämistä pitäisi näyttää arjen keskellä. Mulla on myös vaikuttanut tämä itsetuntoon paljon. Toisaalta saan todella paljon katseita toisilta miehiltä, mikä pitää itsetuntoani yllä, mutta toivoisin enemmin, että oma mies katsoisi sillä silmällä.
Enemmän tosiaan minustakin tuntuu, että juhliin lähtiessä on totuttu tapa kehua, eikä se tunnu oikein millekään.
Mä en usko, että kaikki ihmiset alkaa arjessa kyllästymään puolisoonsa. Ainakin minä katselen omaa puolisoani ihaillen ja kerron tämän hänelle edelleen. Siksi se tuntuukin pahalle, että itse on enemmän vain se kodin seinäruusu toiselle, vaikka miten omaan ulkonäköön ja vaatteisiin panostaisi.