Onko nainen välttämätön paha?

Mutta siitä tahdomme enimmän puhua, että aviosääty on joutunut jokaisen silmissä huonoon huutoon. On pakanallisia kirjoja, jotka kuvaavat pelkästään naisten paheita ja avioliiton vastenmielisiä puolia, joten muutamat ovat arvelleet, että vaikka itse viisaus olisi nainen, niin ei pitäisi naida. Kerrotaan roomalaisen raatiherran kerran yllyttäneen nuorukaisia ottamaan vaimon itselleen (sillä kaupunki tarvitsi paljon ihmisiä ainaisen sodan vuoksi). Silloin hän sanoi: Rakkaat nuorukaiset, jos voisimme <<<0205>>> elää ilman vaimoja, niin olisimme pelastuneet suuresta mielipahasta. Mutta koska ei voi elää ilman heitä, niin ottakaa vaimot jne. Tällaista puhetta muutamat moittivat taitamattomaksi, olipa se yhä enemmän pelästyttänyt nuoria miehiä. Mutta toiset sanoivat: Koska Metellus on urhea mies, hän on puhunut oikein, sillä kunnon miehen on sanottava totuus kiertelemättä ja teeskentelemättä.

Niinpä he ovat päättäneet, että nainen on välttämätön paha ja ettei yksikään talo voi olla ilman tätä pahaa. Tämä on nyt sokeiden pakanoiden puhetta, he kun eivät tiedä, että mies ja nainen ovat Jumalan luomuksia, ja herjaavat hänen töitään aivan niin kuin mies ja nainen olisivat tarkoituksettomasti ilmestyneet. Olen myös sitä mieltä, että jos naiset kirjoittaisivat kirjoja, he kertoisivat miehistä samaa. Mutta mitä he eivät ole kirjoittaneet, sen he kuitenkin saavat aikaan yhdessä ollessaan valituksillaan ja jaaritteluillaan. Tapaahan vielä joka päivä vanhempia, jotka (sairautensa unohtaen ja kylläisinä kuin hiiret jauholaarissa) kehottavat ja yllyttävät lapsiaan pappis- ja nunnaelämään, kuvailevat heidän eteensä avioelämän vaivoja ja pahoja päiviä ja näin antavat omat lapsensa perkeleen omiksi, niin kuin joka päivä on nähtävissä, toimittaen heille ruumiin puolesta hyvät päivät, mutta sielut helvettiin.

Kun nyt Jumalan täytyi kärsiä pakanoiden taholta tällaista tekonsa herjaamista, antoi hän heille myös heidän palkkansa, josta Paavali kirjoittaa (Room. 1:24), ja hylkäsi heidät haureuteen, saastaisuuteen, kunnes he siitä pitäen eivät häpäisseet naisia, vaan poikia ja järjettömiä eläimiä, samoin naiset vastavuoroisesti itseään ja toinen toistaan. Ja niin kuin he herjasivat Jumalan töitä, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, jota pakanallisetkin kirjat ovat mitä häpeämättömimmin täynnä.

https://fi.wikisource.org/wiki/Avioelämästä/Luku_3