Yllättäen eteeni ilmestyi v. 2001 taltioitu Billyn keikka (Storytellers-dvd). Yllätys oli aivan positiivista, vanha "vetyperoksidi pappa" yhä rokkaa ja kyllähän tolla Steven Stevensillä kitara soi yhtä komeesti kuin muinoin kasari vuosikymmenellä.
Näin jälkeenpäin ajatellen hemmon tyyli on ollut aika monipuolista, punk/new wave/disco/rock/kantri ym. Tosin onhan kaverilla ollut aika vaihteleva ura muutenkin, johon on mahtunut riman ylityksiä sekä -alituksia.
Harmi vaan, että rebel yell sekä white wedding tuli "akustisesti" sinäänsä loistavat sovitukset, mutta kun myöhemmin tuleva dancing with myself tuli "säröllä" niin kyllä jalka rupes pumppaamaan rytmin mukana hieman nopeammin.
Näiköhän tässä joutuu vielä tulevana kesänä menee Ouluun asti kattomaan ko. hemmoa. Vois vain kuvitella klubi keikkaa esim. Tavastialla, nam :-)
Näin jälkeenpäin ajatellen hemmon tyyli on ollut aika monipuolista, punk/new wave/disco/rock/kantri ym. Tosin onhan kaverilla ollut aika vaihteleva ura muutenkin, johon on mahtunut riman ylityksiä sekä -alituksia.
Harmi vaan, että rebel yell sekä white wedding tuli "akustisesti" sinäänsä loistavat sovitukset, mutta kun myöhemmin tuleva dancing with myself tuli "säröllä" niin kyllä jalka rupes pumppaamaan rytmin mukana hieman nopeammin.
Näiköhän tässä joutuu vielä tulevana kesänä menee Ouluun asti kattomaan ko. hemmoa. Vois vain kuvitella klubi keikkaa esim. Tavastialla, nam :-)
Vastaukset 2
Vanhimmat
keikalle??
ootteko paljon kuullu covereita? ite en oo tykänny mistään rebel yell koverista mutta dancing with myself onnistui tosi hyvin varsinkin blin 182:lta ja the donnaskin veti sen napakasti.